Lähtökohtaisesti kertonut olen ain ettäs mitä, misä, ja milloin -mentaliteetillä, kuspo kuljen, muttas nyt teen poikkeuksen. Kenkä ei tiedä paikkaa tätä niin olkoon tietämäti.  Kerron vaine ettäs...
   On olemasa sellainen paikka jossa jo ammoisina aikoina äitini miun piskuisena likkana, kera perheensä ja sukunsa, kävivät marjassa sekä sienessä kussa tänne sisämaahan rajan takaa evakkoina tulivat. Paikka josta saivat marjat ja sienet nuo - etenkin jos muualta niitä ei kulloisenakin vuonna ollut otettavissa; oli liian kuivaa tahi märkää.
( Kertoopa äitini myöskin tarinaa - liekkö kertonut jo Teille tään Armaat Lukijain? - jossa hänen sukunsa eräs iäkkäämpi mieshenkilö, "xxxxx-ukki", oli tulla tapsutellut keruu-reissultansa kotikonnuille vakka täynnä. Kehoittanut nuorempaakin povea marjaan - vahi oliko se sieneen - menemään, tästä oivasta saaliistaan iloissansa.
Kussa sitten oli tullut saaliin tuon jatko-perkuun aika! Siinä vasussansa täydessä oli ollunna pohjallansa täytteenä sammalta/jäkälää ja vaine päälikerros silmänlumeena kyseistä saalista kattavaa! )
   No, niin.... tästä paikasta sitten opin miekin, kera perheeni lapsuuden aikaisen, aina marjassa käymään. Ja sitten jo oman perheenikin. Kera silloisen puolisoin ja muoskain miun. Sittemmin uuden puolisoin ja muoskain kera. Ja sitten.... Sitten tulikin tauko koskapa ottivat ja hakkasivat koko tuon vuoren laen aukoksi!
Muistelen jotta siitä Teille täällä jo olen noitunut oikein olan takaan. Marjamannut kun nuo antoiset sen silijän tein hävisivät sen aukon pohjan ollessa muokattuna ylt´ ynpäriinsä!
   Vierähti sitten vuosia monia jälkeen tuon marjastaksumme silloisen. Marjastuksen kera puolisoin ja muoskain miun. Muistoissa vaine marjamannut nuo runsaat olleet ovat....
Eikää tuota ole paljon sittemmin kerennytkään mihkään marjaan, puolisoin poies menon jälkeen. On aina ollunna miulla kesäisin Töitä marjaisaan aikaan, enkää työpäivän jälkeen enää jaksanut ole mihkään "kykkimään" marjoin perään. ( Toista se oli puolisoin aikana; kumpainenkin olimma kotosalla; jousimme marjaan. ) Saati sit ettäs tuonne pidemmälle karauttaisin Hepo Hopiallain!?

   Kunne sitten nytten...
   Jo viikolla käväisin sen yhden Sukumme Mummon kera tekemän marjaisan "keikan" jälkeen yssin yhden reissun, harasten aikas "tuulen huuhtomaa persettä" kun ei siellä ollunnakaan marjaa olleskana. Siellä misä luulin ettäs niitä olisi sillä kävinhän sieltä viimeksi "vasta" kuutisen vuotta sitten ja silloin siellä marjaa riitti kystä kyllä!
Tosin olivat hakkuuaukoksi laittaneet senkin paikan nyttemmin, ja toiseen kohtaan oli mettä kasvanut....
   Niin, nytten sitten päätimmä, omani osasen jo täytehen pakkaseen saatuain edellisen "keikan" jälkeen ettäs sama kait tuo on lähtiä. Poimin vaikkas perheelliselle muoskallein?


2020.10.4.%20k%C3%A4nny%20kuvat%20%282%2

   "Ja taas mennään..."
   Aamusein aloitin aamupalallain, aamu-smothiellain, ja sitten keitelimma rötkyily-kaffeeni termareihin näihin mukaan. Miun "päivän eväät" kun ottane huomioon viimeisimpien päivieni näläntunteeni ja "ruokalistain" "suuren"...

2020.10.4.%20k%C3%A4nny%20kuvat%20%285%2

Pakkailin kimpsuin-kampsuin karaan:
- Oma henk.koht. "käs´kassar", sekä tietty KAMERA!
- Tyttärellein viedä takaisin amme jossa pesaisin stalladen jaloillain, sen kansallis.... ei kun kuoropuvun! Sekä kaavat hengitysmaskiin, joita askartelin.
- Toi silityslauta... Sen sain aikoinain synnyin koistain Maailmalle Avaralle lähteissäin mukaani kantaa. Siitä lähtien se palvellut on ihan kiitettävästi miuta ja perhettäin kulloistakin.
Tänne asti olemma kulkeneet yhtä kyytiä kera sen; mie ja silityslauta tuo. Olen tosin rustannut sitä milloin miltäkin kantilta uusiksi. Korjaillut. Vähintäänkin ns. kuukausittain jo nyttemmin ruuvaillut jalkojansa kanteensa/lautaansa uudelleen kiini ( jopa pidemmillä ruuveilla kuin alkuperäiset ruuvit ) sillä tiensä päähän tullut oli tämä "vanha palvelijain" miun.
Tuskastelin aina. Venytin ikäänsä, venytin aikaansa, ja kankahiaankin jopa noita päällisensä.
Nytten ajattelin ettäs mitäpä tästä; ostamma uuden. Kevyemmän ainakin saan - tiedä sitten mitä on käyttönsä; onkoo hyvä vahi eikö? Muttas uusi ja ehyt tilallensa vanhuksen, iältänsä jotahin jo sen noin 40-vuotiaan! Eiköös tuon jo "eläkkeelle" voinen päästää, eiks vaine?
- siksollein yhdelle viedä hänelle eräältä kirpparilta hakemain Muumi-mukinen, kera muutaman muun ostoksen.
Niinpäs sitten vanhus tämä nytten mukaan ja mökillemme ensi kesän Jussinkokkoa vuottamaan....
- Marjasanko kera vaihtovaatteiden lämpimien jos saattuisi ettäs Ilman Tieteilijät olisivat sittenkin erehtyneet päivän tuon ilma ja tilasta, sen verta paljon....?
- Kumpparien tilalle vaihtaa kevyemmät trekking-kengät sitten marjastuksen päätteeksi.
- Kaffeeta KAKSI termalillista ja vettä kaksi pullollista ( josta sitten meni toisesta loppuin lopuksi muutama vajaata viisi HÖRPYLLISTÄ! ).
- Ja viel kylmälaukku - eväille. Niinpä - eväille?
Kyllä päivän päätteeksi käväisin, suunittelin käyväni, mökillämme notskilla! Jos jotahin saisin alas kun ihan NOTSKILLA kärtsäisin?
Sainhan mie. Kaksi makkaraa, kera kahden Kaikettoman leipäin. Ja kaffeeta termallinen. Kaik muu jäikin sitten eväistäin noista nykimäti. Ei vaine nasu piskuinen vejä vaik kuin mieli "sallisi", järki sanoisi.
   Jep, jep. Näillä sit lähettiin nytten reissade. Tällä kertaa.



2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

   Karkinniemen ja Pohjoissaaren välistä aamuista Aurinko Armasta noin klo.8.30. tiemeellä.
   Kaunista oli....


2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

  "Tilkkutäkki."
   Matkaltain erään vanhan hirsiladon kauneutta.
   Tätä olen meinannut sen kymmeniä vuosia ain kulkeissain valokuvata muttas ei vaine ole tullut tehtyä...
Toi ihanainen palapeli-mainen peltikatto!


   Mustikkavuorella.
   Paikalla tällä on siis olemasa ihan OIKIAKIN nimi muttas se on vaine kulkenut suvussamme aina tällä Mustikkavuori-nimellä. Sattuneesta syystä; mustikat taatut aina täältä ( nytkin olisi viellä ollut poimia asti mustikoita! ) Eikää se muuksi siitään taida muuttua?

2020.10.4.%20k%C3%A4nny%20kuvat%20%281%2

   "Ihminen palaa juurillensa."
   Tällä rannalla, tällä "sannalla", sitä meikä likka piskuisena tytön-tyllerönä opin uimaan sen noin 50vuotta sitten!
   Sitä oltihin siihen aikaan tulossa tälle -vuorelle marjaan tahi sieneen ( en muista kummin se meni, muttas ehkenpä mustikkaan, veikkaisin ) perheemme kera.
Vastahan asteli opettaja silloisen ala-asteemme. Asteli, sillä siihen aikaan ei tänne ollut olemasa minkäänlaista tietä tahi edes alustavaa "kärripolkua", mettätienpohojaa, vaan sitä patikoitiin silloinkin viellä mettäisiä polkuja pitkin tullen ja mennen, lähimmän olemasa olevaisen asutuksen tienpäästä, pihapiiristä. Toista se on nyttemmin, ja sittemmin jo miun ollessa perheellinen, kun tääkin seutukunta alkoi "kansoittumaan" kesämökillä toisensa jälkeen. Tulivat alustavat tienpohjat ( kenhenot silloin viellä ), sähköt, ja lie jo nyttemmin olemasa jonkin sorttista viemäröintiäkin joihinkin paikkoihin?
Muistan kuin keskustelivat opettaja tuo kera vanhempaimme asiasta ettäs ketäs opettajia sitä sinä vuonna onkaan olemassa koulussa tuossa, alkavassa lukuvuodessa?
Kyseinen opettaja kertoi jatkavansa edelleen ykkös-kakkos-luokan opettajana elikkäs viellä toisen vuoden vanhimman siskoin opettajana, muttas ettäs sitten tulee uusia opettajia; se-ja-se, sekä se-ja se, jne..
Elikkäs näistä kun laskeskelen kera siskoin ja miun ikäeron, niin saan eittämäti tulokseksi jotta siskoin oli menossa toiselle luokalle silloin ja mie sit vastaavasti olin viellä alle koulukas, siis enintään 6-vuotias! Huh.
   En tiedä milloin, mihkä ikäisenä nyky muoskat oppivat uimaan muttas se oli miun muistissain silloin ns. aikas myöhä. Oppia uimaan. ( Emme asuneet vesistöjen rannalla, asuimme "korvessa", suoden keskellä, josa kosteutta kyllä oli muttas ei "rapakkoja" uida opetella. )
Muttas niinpäs sitten kun oli loppukesän lämmin, helteinen, marjastusreissu ja eihän lapsen mieli paljoa pysy "aloillaan" marjastuksessa, niin sitä kinuttiin varmahan päästä räpiköimään. Lie vanhemmat josain lähistöllä olleet ja peräämme katsoneet kun me rantaan tuohon KIVIKKOISEEN mentiin. Ei, siinä ei ole santaa, vaikkas sitä siterasinkin tuossa äsken, vaan rannat nämä ovat todellakin kivien omat! Itse vuori tää on kalliota ja kaikki mikä siitä on lohjennut millonien vuosien kuluessa, ja muutoinkin sitten ollut olemasa seudulla tällä, on KIVEÄ! Isoa irto kiveä, isoa louhikkoa, isoja siirtolohkareita, yms., mutta kiveä kuitenkin.
Ja jos meinaat/meinasit silloiseen aikaan ( mökkiläiset nämä nykyiset ovat kuljettaneet santaa rannoilleen ja täten nytemmin voivat omilla santa-rannoillaan uida ) uida, tai edes räpiköisä veden tuon viileydessä, niin sinnehhän sekaan kivien nuiden menit. Halusit tahi et. Ja jos meinasit sitten päästä siitä kivikosta eroon niin OPITHAN uimaan jotta pääsisit väljille vesille!
   Muistan, oi, taatusti musitan, sen tunteen kun EKAT oikiat uinti-vedot vedin ja pysyin pinnalla veden! Se tunne, se riemu: "Mie uin!"


2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

   "Matkain" tään aloitimma astellen polkua tuota alkuperäistä ( sitä jota pitkin aikoinaan tultihin tälle rannalle - kyllä, kyllä se vieläkin on olemasa tuolla paikallansa! ) pitkin iellehen, kuten ainai tänne tultuain.
Fiilistelin, tunnustelin, kuulostelin, muistelin.
Onhan siitä vähintään sen kuusi vuotta kun viimeksi täällä olen ollunna... silloin kun aukon tään tähän tekivät.
   Josain joku mökkiläinen kuuluu leikkaavan nurtsia. "Onkohan kesän "viimeinen" laikkuu?".
Josain kaukana ajaa auto; joku mökkiläinen lähtee tahi tulee mökiltänsä7mökillensä?
Tinttimus-tintti ääntä pitää. Joku vesilintu huutaa ulapalla. Varikset raakkuu, Naakat ääntää...
   Kaikki hyviin siis. Poimimaan: puolukoita. "Oi - mustikoitakin muutamia viellä!"

2020.10.4.%20k%C3%A4nny%20kuvat%20%288%2

   Aikain poimin rinteellä tuolla "alhaisella". Noin puolikkaan sankollisen.
Sitten en enää malttanut vaan ajatuksella ettäs tuolla tuulen puolla, vuoren tään ns. eteläisellä puolella, varmahan kuivemmat marjaset löytyvät?
Elikkäs mirs-marssimahan sitä kohti ja kohti lakeaan tuota mahtavaista!

2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

   Voikoo ihminen ihanemmissa maisemissa olla marjassa - kysyn mie vaine!

   Laelle päästyäin muistin valokuvaset jotka mie täältä olemma ottanut kun puolisoin ja silloin viel kotonamme ollehin poikain, kera käytiin marjassa: löytäisinkö viellä täältä ne valokuvain paikat? "Osaisinko samaiseen kohtaan? Onnaisiko "suunistuksein" iellehen?"
Väittäisin että onnistuin, sillä kunne tulin erääseen kohtaan, niin väkisinkin hymy hiipi huulillein, hymynväre nosti suupielein ylöspäin, läikähti lämpimästi syvänalassain! ( "Rakas, olet vielä täällä!" )


2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

   Ynpäri-änpäri... ja vettä puolella-joka....

2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

...kasso sit suuntaan tahi toiseen.
  Näkymä laelta tämän vuoren. Tästä näkee hyvin tämän kallioperäisyyden.


2020.10.4.%20k%C3%A4nny%20kuvat%20%287%2

   "Puolukka siellä, puolukka täällä - joka mättähän päällä..." ... ja kupeella, sekä allakin viellä.
Eikää mitä vaine puolukkaa vaan ihan ISOa puolukkaa, terttuina oikein! "Rypäleinä".
Kyl passasi poimia, vaikkas tään sankollisen täytehen:

2020.10.4.%20k%C3%A4nny%20kuvat%20%286%2

   Vesipulloain kanniskelin mukanain, mutta kuten kerroin; pari ryyppyä meni. Enhän mie milläskänä malttanut edes vedelle "alkaa" kun oli marjaa mitä poimia! Eihän sitä silloin voinen poimintaa kesken jättää mitenkään?
   Varmahan jollahin poimurilla, rohmulla, noukkien nopsampi olisimma ollunna, muttas kun en ole iku-kuuna-päivänä oppinut sellaisella työskentelemään, enkää edes omaa sellaista, niin käsinpäs poimin "pitemmän kaavan mukaan", pitemmän ajan kera. Ja taatusti puhtahana! Ihan tosta vaine taltehen laitettavana.
Roskaista marjaa ( mitään marjaa ) en poimi ikuna! Ei vaine pirtain periksi anna sellaiseen tapaan. Piste.

   Täyden sangon kera taivaltain lävitse laen vuorisen tään:

2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

   Polut iän-ajaiset.
   Väitän, uskon, ja tiedänkin oikeestaan, jotta tääkin polku täsä laellansa on iki-aikainen.
Tätä polkua pitkin kuljin miekin nytkin. Mennen ja tullen.
Tätä polkua pitkin kuljimma mie aikoinain, tätä polkua pitkin kulki äitini ennen, ja jo pikku-likkana ollessaankin.
Tätä polkua pitkin kulkivat jo ennen äitiäin tällä tiemeellä asuneet ihmiset, täällä marjassa ( ja metsällä ) käyneet ihmiset.
Tätä polkua pitkin kulkivat, ja kulkevat edelleenkin, mettäneläimet täällä asustavaiset ja kulkevaiset!
   Mikä tunne, mikä yhteys, mikä yhteneväisyys - sellainen siteiden jatkumon oloinen, lävitse vuosi-kymmenten, -satojen ja -tuhansien!?
"En ole yksin täällä!"

2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas


   Mietiskelin ettäs silloin viimeksi...
   Puoliosoin poies menon jälkeen sekä Jokusen jälkeen kunne ero tuli, mie taisin pruukata mettään mennä. Marjassa ainaskin silloin viimeksi kävin.
Niin nyttenkin; marjaan Mummeron mieli mennä...
   Muistan kuin puolisoin jälkeen en VOINUT tarttua millään kameraani valokuvateksein mitään! Ei vain, se ei millään tuntunut ettäs nyt ja tästä...
Jokusen jälkeen onkkelmaa ei ollunna siinä - eikää täsäkään-kö?
   Olen toki nytten huomannut valokuvatessain ettäs kyllähän mie nytten edelleenkin valokuvaan muttas sitten se ettäs - se ns. rutiinia on.
Huomaan kuinka valokuvaan muttas se tunne, se riemu, se syvällinen yhteys kuvataavaan kohteeseen, se ajatusten, se tuntehin tunne, se kaikki on poiessa! Tiedän ja tiedostan että valokuvaan; osaksi rutiinilla. Itseäin mitenkään kehumati ja korostamati, muttas silleen ettäs, kun se nyt onnaa, niin "tosta vaine"...
Kaikki on vain siinä edessäin. Näen ja hahmotan, mutta itse kuvattavan kohteen ja itsein välissä on sellainen, sanoisinko ettäs samia muttas samalla näkymätön pleksi. Näen, muttas en näe. On kuin olisi sellainen näköä häiritsevä lasi tahi muovinen pleksi, joka torjuu kaiken sen yhteyden, sen tunteen, mitä voisin kokea kuvattavaani kohteeseen! ( Jymmärrättekö tätä? )


2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

   Iltapäivän "iloa" samaisista maisemista kera Aurinko Armahan päiväisen porotuksen - yllä ja alla.

2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

  
   Mökillämme:

2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

   "Hetki tuokioita."
   Navetan akkunan pielus kera Villisen Viinin.

2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

   "Äitin kasvimaalla.... raparperin alla.";
Kenkä muistavi tään? "Uskalikko" joka on Kehäinen kukkanen ja joka täl viisiin jo kukkineen kukkasensa siemenistä alkoi jokunen aika sitten kasvattamaan uusia alkujaan kukkiakseen uudemman kerran; nyt ne sitten kukkivat, nämä piskuiset kukkaset!

   Ja miun keväisen siemennyksein jälkeen olevaisen kaivon betonirenkaan "kätköistä":

2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

   Kaunokki Rukiinen.

2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

   Jokin "tähti silmäinen"?

2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

   Okinen kukkakin meniahan ehättäytyä kukkia viel tälle "kesälle"?

2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

   "Mato."
  Jokin Raparperin lehtinen päällä maankamaran tään.

   "Ruskan-tuskaa"...
...päällä kamaran maan, tään:

2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas


2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas


2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas


2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas


   Matkalla kotiin:

2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

   Jynkänlahti, Maaninka, Kuopio.
Vasemmalla "manner", edessä Nuutilansaari ja oikialla sit Jynkänniemi. 

2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

   "Sinikello." ( Kissankello. )

2020.10.4.%20Mustikkavuorella%20puolukas

   Leppälahti, Maaninka, Kuopio.
Edessä Kuivaniemi, horisontissa Väisälänmäen kansallismaisemat ( Lapinlahti ).