Eilennä ehtoolla, juurikin ennen kuin nakuttelin silloisen tekstini tänne, kasselin niitä ajatuksiain nakutellessain tuosta akkunastain ulos ja tuumailin et tuleepas muuten sankkevan kaunis Taivahanranta tänä ehtoona. "Lähtisinkö sitä maalailemahan vahi en? En, enpäs viitsi...", ja asetuin aloillein nakuttain tekstini tuon.
    Annahhan olla kunne ehtoo ehti, yö tumma saapuvi hollille, tekstin pläjäys valmista näytteli ja Taivahantulet nuo loistokkaat yhä enenevissä määrin vaine pensseliään käyttivät - enhän mie malttanna milläskänä vaan koppasin kamerain kainaloiseeni sekä urallein urkenin ulos moisia ihanuuksia ihmettelemään, sieluin syvyyksiin "Karkkikaupan" täytettä ahmimahan.
   Siellä mie sitten näitä värikkäitä loisteita yön tumman tuijottelin ja ihastelin ilmestystä moista mietteissäin mieron juurikin silloin ehtoon korvana näkemäin eräs töllöttimen ohjelma:
"Nationl Geographic -ohjelma televisiossa.
Istun ja kerrankin katson sitä.
Skandinaviasta tulee tarinaa. Nimenomaan TARINAA.
Tosin totta turisee tuo kertoja mut - ah, niin amerikan mahtipontisesti kertoin.
Äänen- ja sanojen, lauserakenteiden painotukset ottavat korvaan.
Rytmitys on "tyrmäävää" tyyliin; "Muttas KUULKAAS tätä!" "TÄLLÄINEN ihme." "Entäs sit TÄÄ?"
Osa täytyy suodattaa ihan suosiolla; kääntää amerikan ISOttelun tapaisuus poies, ja ajatella asiat kuten ne oikeesti on.
Esim. järven jäillä luistellaan täällä VAIN kun se on n.5cm vahvaa ja se on vain sulan maan aikana, ensi jäillä, ennen talvea ja lumia.
Silkkiuikku on "vesipeto". Ne eivät ui, ne tanssivat ja ka' kummaa niillä on kelluva lautta-pesä?
Huvittavaa katsottavaa ja kuuneltavaa.": ja tuumasin samalla; "Onpas ONNI syntyä Suomemme maahan!"
Ihan siis jo tällaisten asiain todenperäisyyden käsittelyn takia aikas monessakin kohtaa, kuin myöskin tään mahtavaisen, suunattoman KAUNEUDEN takia!
   Muttas nyt riittävi plörinät! Nyt keskitytään näihin "Yön väreihin" ihaniin sen suuremmittä puheitta - olkaatte höylin:

  Saaristotien varrelta. Pääosin siltojen/vesistöjen kohdilta. T
( Pist; "Aurinko laskee länteen, jotenka kaik on kuvattu sit länteen päin kyseisiltä paikoilta.... )

   Linnansalmi:

2021.5.16.%20Y%C3%B6n%20v%C3%A4rit%20%28

2021.5.16.%20Y%C3%B6n%20v%C3%A4rit%20%28


   Karkinniemen ja Pohjoissaaren välissä:

2021.5.16.%20Y%C3%B6n%20v%C3%A4rit%20%28


   Maailmankatolla. Akkalansalmensillan päällä. Liponvirta:

2021.5.16.%20Y%C3%B6n%20v%C3%A4rit%20%28


2021.5.16.%20Y%C3%B6n%20v%C3%A4rit%20%28


   Ulmansalmi:  

2021.5.16.%20Y%C3%B6n%20v%C3%A4rit%20%28


2021.5.16.%20Y%C3%B6n%20v%C3%A4rit%20%28


2021.5.16.%20Y%C3%B6n%20v%C3%A4rit%20%28


2021.5.16.%20Y%C3%B6n%20v%C3%A4rit%20%28


   Maailmankaton vierellä. Liponvirran kupeella:

2021.5.16.%20Y%C3%B6n%20v%C3%A4rit%20%28


2021.5.16.%20Y%C3%B6n%20v%C3%A4rit%20%28



   Ja sitten, enhän mie malta milläskänä olla näyttämäti.... tään aamuisia "herkkujain":

2021.5.17%20%282%29.jpg

   Alla Omppu-Pomppu-puun elellään "jännittäviä" hetkiä kun Kirjavainen Pikarillinen Liljanen on juuri ja juuri kukinnollaan nyt. Enää vaine se piskuinen tovi, ihan piskuinen ja a´ vot sie - kukat auki ovat! Tuskin maltan vuottaa....

2021.5.17.%20Purolla%20%286%29.jpg

   "Purollakin" tapahtu ( kivi-purolla siis; ei vettä olleskana ): Santut, nuo ulkoiset Saniaiset, availevat kehriänsä siellä ja tään tällaisen piskuisen ystäväisen löysin sieltä Sinisten Liljain katvesta paistattelemassa päivää tätä alkavaista, aamuisen Aurinko Armahan lämpöä vuottamasta;

2021.5.17.%20Purolla%20%284%29.jpg