Tämä Majani Mahtavainen, tämä Humisevaharjuni, tämä kotini miun, josa nytten olen asustellut vasta kolme vuotta, on käymässä miulle mahdottomaksi pitää. Todennäköisesti.
Olen alkanut kartoitta toden teolla mahdollisuuksiani löytää pienempää, edullisempaa ja asianmukaista uutta kotikoloa itselleni. Vaikkas toden puhuakseni olen täsä ainakin jo kaksi vuotta ain silloin tällöin käväissyt katsomassa josakin päin lähitienolla olevia erilaisia myytäviä koteja sen kummemmin niistä sen höläkäsen pölähtävästi "viisaammaksi" tulemati. Niis on ain vastahan tullut jotahin joka ei ole käynnyt itselleni. Jos ei muuta niin "talonmiestä" ei ole niihin kauppihin mukaan laitettu ja kun se olisi aika pakollinen miulle joka ei voi, enkä osaa, kaikkea itse tehdä jo pelkästään herkän klyyvarini ja erinäisten allergioideni takia. Puhumati näkistä kroppain rajotteista...
Nämä etsinnät ovat olleet aikamoista vuoristorataa kaikkinensa. Milloin olen tietänyt ihan het´ sillään että joo, turhaampas tämän katsontareissun tänne tein - tämähän on ilmiselvästi miulle sopimaton juttu. Sitten taasen, kuten nytten täsä äskettäin, on tullut vastaan asuto josta tuntuu heti että jee, nyt koti löysi asujansa! Ja kohta sitten käy kuten nytkin: sieltä löytyi muutama juttu jotka painavat ottaa-ei ottaa -vaakakupeissa sen verta paljon ei´n puolelle jotta siihenhän se sitten sekin jäi.
Saas nähdä kuin Mummeron lopulta käy? Muutanko vahi enkö muuta? Kuis pitkään voin tämän nykyiseni pitää? Kuin pitkäksi osaan senttini venyttää?
Tosin en valita, en suinkaan: tykkään tästä kodistani paljon. Ainakin jos ja kun vertaan nuihin mitä eteeni uutta etsiessäni on tullunna. On tää vaine paree. On tämä monessa tapaa bra. On mm. pinnattomat vesijohto vedot. Patterittomat lämmitys-sydeemit. Ei ole käytäviä huoneistojärjestelmissä. On ihana paikka asua; ei melua mitään, ei ns. pillu-rallia, ei melua ei mekkalaa taloyhtiössä. On sopivan kokoinen miulle ja miun mahdollisille vierahille jotka tykänä yötäkin käyvät; on tilaa minne heidät majoittaa. Ja on tilaa sen millonalle kukallein miun! On vaine siis yksinkertaisesti monella tapaa hyvä paikka elää ja olla. Piste.
   Tiedättehän sen kun pyykinpesukone, tahi mikä tahansa muu kodinkone, on sellaisessa paikassa ettei sen paikan putsi-putsittaminen onnaa ihan tosta vaine?
Kuten esim. miulla täällä Majassani Mahtavaisessa josa se on päytätason alla ja sitten viel niiden pahuksen putkistojen kera liitetty siellä kaapiston jalkatilassa toisiin putkiin erillis liitännöillä ( kuten aikoinaan purnasin täällä blogissain kun tänne muutin ja putkimiestä moisen hommelin takia jouduin tyknäni käyttämään! ) niin etten itse voi sitä konettani ihan nuin vaine sieltä paikaltansa poies siirellä - jos sitä nyt muuten jaksaisinkaan siirellä kun se on niin hevy tapaus ollessaan 60cm leviä kone.
Olen tämän koneeni taustan nyt täsä täällä asustellessain kertaaleen taustaltaan ja paikaltaan putsi-putsittanut kun eräs asiain tunteva raksa-ystäväin miuta avitti siirtämällä sen pyykinpesukonehan poies ensin edestä, ja sitten puhdistukseni jälkeen takaisin pailakkensa kaikkine putkiliitoksineen.
Nytten alkoi olla tuostakin putsi-putsistuksesta jo sen verta aikaa ettäs aloin tuumailla mielessäin jotta joskoo nyt taasen... ketähän asiantuntijaa nyt vaivaisin moiseen hommaan?
Eipäs tuota tarvinnutkaan vaivata ketään sillä...
Olimma laittelemassa mennä endinä pyykkiä koneeseeni kun siitä jäi ns. kahva vetävän käteen. Tosin se oli todellakin sen konehen luukun kahva joka käteeni siinä hommassa jäi. Poikain sattui olemaan par´ aikaa tykönäni käymässä ja hän sitä sit tutki-tutkiskeli ja loineh lausumahan jotta ei tule kalua, ei sitä kahvaa voi enää korjata vaik hän itse sitä ensi alkuun tavailikin.
Mut kun se on monen muun konehen tapaan muovinen ja jo monestakin kohdasta valmiiksi murtunut niin eihän siihen enää mitkään kippas-konstit käy.
Jotenka ainut varma "korjaus" konsti näin nykyajan konehin mukaisesti, on koko koneen kierrätykseen lemppaaminen ( uuden ostokaupan tiimoilta ) ja uuden ostaminen tilallensa. Ja sit siinä samalla mie saan sen pyykinkonehen paikan taustoineen jälleen putsi-putsitettua!
Tänään se sitten tapahtui. Nyt on taustansa putsi-putsitettu ja entisen konehen tilalla uuden uutukainen kone.
Saas nähhä kuin Mummeroinen osaa sitä sitten käytellä kun on uusi ja "fiksu" kone omistuksessaan? Hivenen jänskättää että onnaako olleskana vahi pitääkö omaa nuorisoa vaivata jotta kävisivät äitiänsä ensin neuvomassa?
   Kerroin täsä mennä endinä muoskain mukeloilleni että miun äitini, heidän isomummonsa, on tulossa tyköni yökylään - tokko he haluaisivat samalla aikaa tulla tyköni? Tottahan toki halusivat.
Niinpäs meitä sitten oli Majani Mahtavainen täynänsä ( viel olisi kyl muutama henkilö lisääkin mahtunut... ) yöpyjiä ja muuten vaine joukossa mukavassa matkassa olemassa. Siin meni yksi yönseutu rattoisasti ja sukkelaan. Ei ollunna aikaa pohtia mitä tekisi, vahi eikö tekisi mitään?
Menimme vielä viimoisena päivän puoliskona äitini ja yhden pienimmän tirrijäisen kera lähimpään suurempaan keskukseen hummailemaan; etsimään äidillein uusia Kuoman putkivarsitalvikenkiä entisten rikki menneiden tilalle. Kenkkäset löytyivät - hyvä. Käväistiin muutamalla kirpparillakin, ja "ulkona" syömässä.
Tämä seurueemme pienin tirrijäinen, neiti 5vee... on ihan oma persoonansa. Ihanainen pikku-likka, sisarussarjansa nuorimmainen. Alvariinsa jotahin tekemässä ja touhuamassa. Voisi sanoa että ei hetkeekään paikoillaansa, ja hiljainen vain nukkuessaan - jos silloinkaan kun unissaan juttelee. Elikkäs siis gramofonineulalla rokotettu tapaus.
Ihana, ihanaisen ihana. Kuten koko sisarussarjansakin.
Ihanaa kun olivat jälleen tykönäni, samaten kuin äitinikin pitkästä aikaa. Ihana oli heidän kaikkien kera olla ja touhuta, jutella ja oleskella, matkata ja asioida. Mutta kaikesta huolimati olipas IHANAA kun he kaik sitten aikanaan poies lähtivät ja mie sain tämän kotini ihanaisen aivan kokonaan ITSELLENI! Voi sitä autuutta ja hiljaisuutta joka silloin osakseni tuli!
  
   Näimpäs mie sitten toteankin näistä kaikista yhteen vetäen jotta se että mie saisin kaiken tämän edellä olevan ja myös kaiken muunkin täsä mainitsemattoman "saman katon alle", tahi edes pysymään saman kattosen alla, niin olisimpas mie tytyväinen.
Saisin kotini omani itselläni piettyä, saisin tämän Majani Mahtavaisen konehet ja kojeet hallittua ( ja ehjänä pidettyä ) sekä saisin viel Humisevanharjun "asukkaat" silleen mahtavaisesti, sopivaisesti, silloin tällöin tykönäin olemaan ( tyköni mahtumaan ).