... ja äitienpäivä.
"Lyhyestä virsi kaunis.", kun totean, nottas muistissain ei vaine ole ensimmäistäkään äitienpäivää jolloin olisin itse ollut ns. se juhlinnan kohde. Kyllä, hivenen pahoillain, ja mustiksena, sarkastisena, ja suutuksissainkin, tämän totean.
En tiedä mihkä se miun itsein juhlinta silloin aikoinaan jäi kun muoskat olivat kotona? Jäikö se jo silloin toisten "jalkoihin" kun aina mentihin sitten ne "pakolliset" kierrokset lävitse; kummankin puolen suvun äitit ja mummot kiereltiin lävitse sinä päivänä. Heitä juhlittiin, ei miuta. Ja niin se siitä sitten jatkui sekä on jatkunut iellehen.
Nyttemmin se on aina tää Sukumme Mummo jota juhlitaan. Häntä - vanhimmaistamme, olevaista. Sinne me kaikki suunnataan yhä iellehen, siellä juhlitaan - usein työn touhun seassa tosin... Ja varmahan juhlitaan viellä niin kauan kuin hänessä henki pihisee, niin kauan kuin hän elossa on. Sen jälkeistä oloa ja tilaa sit en tiedä. Juhlitaanko? Ketä juhlitaan sitten vahi "kuolla kupsahtaako" tää perinteemme sitten poies kun ei ole enää "pakkoa" juhlintaan?
Vai olisiko sitten "jo" vuorossansa miun juhlinta - äitinä....?
No, muttas, kaikesta huolimati sitä sitten taasen huomenissa menhään mökillemme ja juhlitaan. Tehdään töitä siellä samalla ja sitten syödään porukalla. Syödään omia eväitä sekä sitä mitä itse kukin sinne mukanansa kantavi, jos kantavi.
Tänä vuonna kun oli "nooti" ettei nyt sen kummemmin mitään tehdä nyyttäri periaatteeella kuten aikaisemmin olemmo tehnä, vaan jokahinen vaine tuopi omat eväät. Ei muuta.
Tiedä en et onkoo Sukumme Mummo sittenkin suunitellut jotahin kaikille annettavaa, kuten usein on tapanansa... itse tein kyllä jotahin jokahiselle...
Aloitimma eilennä ehtoolla pyöräyttämällä pizza-taikinan jääkaappiin yön yli makamaan. Ihan normi jauhoista, hiivalla kohottain, jne..
Tänä aamuna sitten vetäisin simmuin auki saatuain, tuon "massan" neljään peltiin pohjiksi ja täyttelin vaikkas-sun-millä: monta tsipaletta valkkarin kynttä - monta, monta. Ainakin yssi tsipale tavan-tsipulia/pelti. Punaista- ja keltaista paaprikaa. Ananasta. ( Voi kun muistas viel kaiken....? ) Tomsku-mursketta valkkarilla. Tsikupossu-nauta -jauhelihaa. Kebabbia, skinkkenaa, savupalvia, pekonia kärtsättynä. Ja juustoina mm. mozzarella-, emmental- ja Aura-sinihome -juustot laktonna.
Luulis nuissa olevan "potkua" huomisiin hommiin sillä mökillämme - onkoo?
Sitten teimmä myöskin eilennä paistamistain normaaleista kääretorttupohjista täytekakkua, muttas....
Sen siitä saa kun ei ole leiponut toviin kääretortun pohjia?
Sen siitä saa kun ei ole toviin leiponut mitään ns. normaalia?
Sen siitä saa kun ei ole leiponut toviin yleensäkään mitään?
Ihan normi määrä aineksia, ihan normaalit ainekset, yms. normi-jutskaa, mut pohjista tuli sen verta paksut, muhkiat, et eka kerran elämässäin saanen laitella ne tällattiis näin PUOKKIIN! jottas ns. kuvan täytekakkuset aikaan sainen aikaseks. Jep, jep.
Pohjista täyttelin kakkusen. Makuksi tuli valkosuklaa-kampsikka tuorejuustolla ja kretalla. Sekä sokrulla, tietenkin...
Tästä täytetystä kakkupohjasta en tähän pläjäytä kuvasta viellä, muttas vuottakaahan vaine; laittelemma sen jälkikätehen - sitten kussa sen huomenissa vasta koristelyyn kussa mökillemme sen ensin kannan, ja aikaa sille siellä annan; on helpompi itse täten se sinne viedä, kun kakkuain sinne mennessäin vahdin ja yrittää samalla ajelle "keskellä" tietä....
Valmihit pizzaset roudattuain jäähtymään tuonne ulkovarostoin syövereihin ja nostettuain kakkupohjasen tekeytymään jääkaappiseeni otimma ja läksimmä ulkoiluttamahan itteeni kun sen verta komia oli ilma ja tila tänä pänä! Aurinko Armas helotteli tärällänsä ja lämmä loi meille Maan Matosille stallaaville.
Käväisin jolkuttelemassa ( joten-kuten ) paikallisen pururadan ylt´ ynpärinsä ja totesimma et ei kyl voine yhtähän jutella mistään pururadasta kun eihän siellä ole enää misään mitään sahanpuruja olemasa! On vaine harjun tuon sorakkoista, kivistä ja santaista pohjaa polku-uransa kera. Ja siitäkin viel tällä hetkellä näköjään osaset ihan lumen alla piisosa kun ei ole kaikki ja alta viel sulanut nuo talviset lumimassaset poies.
Hokasin myöskin, ettäs ovat siellä talviset hiihtelijät, lenkkeilijät, kävelijät, käppäilijät, tahi muutoin jollahin tapaa edenneet kulkijaiset sitten nakelleet sinnekkin näitä kasvomaskeja luonnon koristukseksi!
1. Miksi ovat tarvinneet siellä ulkona, kaukana kaikesta, kaukana toisistamme, ollessansa tarvinneeet moista härpäkettä mukanansa?
2. Jos se on ollut mukana ja nyt sit näin luonnon omana, niin käyttivätkö he sitä sitten ollenkaan; miksi siis ottivat sen mukaansa jos eivät käyttäneetkään?
3. Jos käyttivätkin, niin miksi nakkasivat luontoon sinne ns. kesken matkansa - mitenkä he suojautuivat sit loppu matkansa jos suojaa kerta nuin halusivat siellä edetessäänsä?
4. Jos ja kerta sen kera sinne ovat menneet/tulleet, sitä mukanaan kantain tahi sitä naamallansa pitäin, niin MIKSI eivät ole sitten voineet ( JAKSANEET ) sitä takaisin kotiaan kantaa, tahi edes johkin lähinpään roskikseen????!!!!
Enhän mie purnaa, en....?
Kun lähdimmä liikenteeseen, kun tuolla jolkottelin ja sittemmin kotiain kotiuduin Humisevalleharjulle, koppasin tuon kuvan itsestäin koskapa...
Hamosestain mahtavaisesta olemma pakissut jo teille, muttas kuiskahan kuitenkin näin uudemman kerran et jeeru, et osaavi olla mainio ostos kirpparilta toi hamonen! On se vaine ihana sillä, se ylläin, olla ja jolkotella!
Toinen mik´ ihanuus, on toi kuvassain näkyväinen paita! Tuolla mennessäin laskeskelin, ettäs olen tätä tällaista paitaa haavaillut varmahan jo sen vähintään 15vuotta! En ole raaskinut vaine ostella mistään täysillä hinnoilla, eikää tuota ole vastahan astellut mistään kirppareilta. Kunne sitten täsä taanoin... Oi, ettäs! Ei tarvinnut esim. tällaisella kelillä mitään takkia vetästä niskaan kun puin tuon pitkähihaisen ensin alle ja sit vejin vaine t-paitasen entisen, sen ylle viellä - varmuuden vakuudeksi; pysyy lämmä, ei tule vilu jos olisi vaine yssi ns. tekninenpaita yllä....
Tuossa paidassa on ( kun kassot kuvasta tarkemmin ) tuollaiset piiit-kät hihat joissa on ne sellaiset peukaloisten reijät - hyvä jutska ne. Muttas sitten siinä on viellä ne sellaiset "vauvojen" kääntö-hihansuut! Tiedättehän ne sellaiset vauvojen ensipaidat joissa saapi kaik´ sormet piiloon - ja hei, pilkkijöillähin on sellaset kintaat olemasa, muttas vaine sormikkaiden kera. Täsä ei ole sormikkaita alla. On vaine hiha jonka ylle saapi käänettyä sitten ne "pussukat" sujaamaan sormia. EI tarvihhe muistaa, tahi edes ottaa mukaan jos muistaisikin, mitään käsineitä! Oi, ettäs onkin ihanainen paita! Nautin! Nautin todella.
Ovat ne vaine nuo kirpparit hyviä olla olemasa; miekin piiit-kän etsinnän jälkeen tällaisen issellein nyt sainen! Wau!
Lenkkisen jälkehen yliset lämmä, lenkkikamppeet pesun kautta ulkoistain ulos kuivumahan ja mie sitten jatkamaan kakkuin pariin...
... sillä, ettäs "kaikilla olis niin mukavaa..." ja jottas kaikki olisi suunilleen samanlaiset tarjottavat sekä syötävät, niin otimma sekä teimmä issellein, ja vaine issellein kun kerta ei muita Kaikettomia ole sakissamme huomisessa, Kaikettoman kakkusen näin vaine puolikkaana kun kerta pakkasessain oli vain puolikkaan kakkusen pohjatarpeet tallessansa.
Pohoja on siis Kaiketon, sisältäin mm. mantelijauhoja. Väliinsä laittelimma Chia-siemen-kampsikka -hilloketta kera lakton kretan ja tuorejuuston. Ylleen tuli kretaa niin ikään laktonna - ilman sokrua sekin, kuten täytteetkin. Pintaan myöskin aitoa kampsikkaa ( ei mitään hilloa tahi osto-kampsikoita ) ja liivakolla hyytelöittäin.
( Arvaatkaas kuka kulkee huomenne "maha pystyssä" kun tätä maistelee? Se on nuo maitotuotteet jotka tekevät ilmoja nasuuni piskuiseen....)
Joo, nyt ehtoo huilien, lonkkaa vetäin ja sit huomenissa "juhlimaan". Lainausmerkeissä juurikin siksi et tehdähän hommia siel samalla sitten.
Muttas se mikä ihanaa, niin HUOMENNE ovat KAIKKI MUOSKAIN miun paikalla! Oi, sitä äitin tään iloa ja onneva kun saan piiit-kästä aikaa KAIKKI kasaan, samaan "kinker´piiriin". Ihan siihen näkysälle. Kosketeltavaksi, halattavaksi. Juteltavaksi. Oltavaksi. Rakkaat muoskain miun. Kuten ennenkin heille sannoin: "Muoskat - mie tykkään teistä!"
PS. täsä valmis, koristeltu kakku:
Ja lisäksi jälki kommenttina et vaik kuin mie narisin ja nurisinkin eilennä niin häätyy kyl sanoa et olemma vaine sankkevan ylipiä muoskistain miun!
Tänä pänä oltihin tosiaankin piiit-kästä aikaa kaik yhes´ koos ja mikä onnen läikähdys se olikaan näin äitin syvänalaan! Se onni ja autuus kun saa kaik´ns. yhden silmäyksen ulottuville ja alla! Harvinaista, muttas "harrasta" herkkua.
Ei sen puoleen paljon me siinä muutoinkin saatiin aikaseksi sinne mökkimme tontille; monen monta puuta karsittua ja oksia raikattua juhannuksen kokkoon. Juteltua, seurusteltua, kuulumisia vaihettua - oltua vaine. Ihanuutta!
lauantai, 8. toukokuu 2021
Kommentit