Tämän kuluvan päivän aamu valkeni jälleen Aurinko Armahan kilossa, levänneenä ja virkeänä.
aamutoimet askaroituani hipsin hotellin aamiaistarjontaa katsomaan; löytyi sieltä miullei apetta ammentaa masuun piskuiseen.
Aamupalaa nassuuni vetellessä katselin ihmisten lautasten antia: mitä kukin syö ja kuis paljon? Verraten tietenkin omaani joka sisältää Kaiketonta eli tässä tapauksessa se oli tomskua, kurkkua, kananmuna, munakasta ( ilman maitoa ), muutamia eri pähkinöitä, kuivattuja persikoita ja banaanisiivuja, pari jauhotonta vurstia ja kaffikupponen. Toisilla sitten lautasellaan oli tällaisten miun eväiden lisäksi myös pannareita, leipää, lihapullia, juustoa, keksejä, leivoksia, sokerista mehua, jugurtteja hillon tahi myslin kera, yms. mitä siellä nyt oli tarjolla.
Mietiskelin että on se oikeestaan hyvä kun on tällaisella Kaikettomalla niin ei tule taatusti itseään ähkyksi syötyä kuten moni näyttää tekevän etenkin seisovasta päydästä ruokaa ottaissaan. Olisi se hankala sen jälkeen olla ja kulkea. Olen kyllä mielissäni että aivan kuin "vahongossa" tämä ruokavalio rajoittaa mitä laitat suuhusi ja kuis paljon, sillä tällaista ei ole aina tarjolla joka paikassa - saati että sitä viitsisi sitten ittesä ähkyksi änkeä.
Siellä täysinäisen ruokasalin pöydän äärellä istuessain katseeni kiinnittyi sen huoneen melkein kokonaan yhden seinän peittävään viherseinään. Iloitsin että tällainen on sinne rakennettu ja sitä hoidettu - näin jonkin sortin multasormena meinaan. Lähteissäin kipaisin sen seinän vierelle utelijaisuuttani kun ajattelin että ei tuo kuitenkaan vaikuta ihan OIKIALTA viherseinältä... Nii-in, ei se ollutkaan. Se oli MUOVISISTA viherkasveista koottu "kollaasi"! Pettymyksein oli kyllä suuren suuri täytyy myöntää.
   Takaisin huoneeseen. Kamojen pakkailu, ja matkaan Hepo Hopia käy.


   Neiti Suklaadin "valuessa" ensimmäiseltä tieosuudelta, ensimmäiselle piskuiselle tielle, valtasi mieleni haikeus. Kaipuu heräsi taakse jäävään mereen ja nyt jo pois valuvasta lomastani.
Eilenkö se oli vasta kun pääsin irti kaikesta? Pääsin valokuvaamaan Taivaanrantaa ja niitä kaikkia ihmisiä siellä rannalla. Sain jutella eri ihmisten kera siinä kuvatessain kuin huomaamati. Kuulin tarinoita kuvieni taustalta eri ihmisistä ja kohtaloista.
Oli kuin olisin juuri päässyt vauhtiin - elämän syrjästä kiinni, ja nytten sitten pitäisi jo päästää siitä elämän tyngästä irti? Palata arkiseen aherrukseen, toistuvaan kaavaan, ennalta tietämääni tekemiseen. Ei mitään uutta, ei mitään yllättävää - kaik saman laista Alli Hopa! Sanoisinko peräti että "oravanpyörään" paluu on kova - vaik nyt Työpaikkani todella IHANA ON!
   Katsoessani taakseni jääviä, ohitseni "meneviä" omakotitaloja, maatiloja, pihapiirejä, mökkejä, yms. sellaisia rakennuksia, olin kateellinen ennen kaikkea omakotitaloissa asuville! Miekin tahtoisin taasen, jälleen, OMAN talon!
Haluaisin laitella sitä, korjata sitä, ehostaa sitä, hoitaa sitä - kaikkea mitä siihen sitten aina kuuluukin.
Tosin samaan "henkken vetoon" sitten järki sanelee että millä rahkeilla, millä hau´iksilla mie ne tekisin? Ei miun kropastain enää ole sellaiseen hommaan? Eikää ole järkeä vierasta avuksi pyydellä... Ja eihän varaakaan ole kun Matti on käymässä....



2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt

   "Peltojemme kultaa."


     
2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt

   Kalajoelta ajelin pieniä teitä myöten Ylivieskaan asti, sekä sitten myös välin Nivala-Haapajärvi.
   Katselin näitä sarkoja äärettömiä, viljavia peltoja jo korjattuine rehuine/heinine, kultaisine ohra- ja kauravainioineen, ja mietin että mikä se onkaan onni että Suomemme maassa on VIELÄ omaa tuotantoa! Mistä me ostaisinne, mitä me söisimme ja joisimme jos ei olisi maatiloja olleskana? Jotahin käsiteltyä, kenties hormooneilla tuotettua maitoa, lihaa, yms. syötävää ja juotavaa. Yäk!
Mikä rikkaus onkaan suomalainen luonto, kaikki nämä ohitseni kiitävät vainiot, metsät, järvet, joet, maatilat; laiduntavine lehmineen, hevosineen ja muine elikkoineen - kaikki! Kuinka voikaan ympäristömme olla kaunista, suorastaan syötävän kaunista! Mitä menettävät ne ihmiset jotaka eivät tajua tahi näe tätä?  Esim. jos aina paahtaa vaine nuita isompia teitä pitkin! Käykäätte Lukiain Armaani ainakin te joskus piskuisia teitä pitkin. Niitä sorateitä ja piskuisia pikiteitä, joita pitkin se Teuvokin siinä Maanteiden kuningas laulussa lesetteli.... Ah, autuutta, ah rikkautta! Ei kiirusta mihkään. Se aivan kuin katoaa samoin tein poies kun autonsa kääntää syrjäisimmille teille ajella. Aika unhoittuu, aurinko porottaa, ja hymy hiipii huomaamati suupieliin.
Näinköhän sitä aikoinaan mekin puolisoni kera siksi juuri ain ajeltiin pienet tiet, käväistiin pienimmätkin kylät lävitse...?

2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt




2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt

   Ensimmäinen kaffeetauko matkallani tällä oli sitten Yliviseskassa Häggman´n konditoriassa.
Tähtäsin oikein sinne sillä muistissain oli jotta viimo syssynä tästä samaista reittiä kotiain kulkiessain mie sain sieltä miulle passaavaa evästä.
Onneksein kyseinen paikka vieläkin paikallansa oli ja mikä viel onnekkaampaa niin olihan siellä miullehin jotain: Vadelmainen leivos ja Herrasväenpikkuleipiä! Glutenittomia, maidottomia ja kylläkin hedelmäsokrulla tehtyjä mutta "annoin sen itselleni anteeksi"... eiväthän kuitenkaan olleet sokru-sokrulla tehtyjä!
Istuin ja - NAUTIN! Tämä on sen verta harvineista herkkua: saada kaffeen kera jotahin valvista jostain!

2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt

   Ylivieskan Kotikutomo, Käsityö- ja Lahjatavaraliike. Heidän edustallaan, ja viereisten pienliikeiden kera, on inspiroitu ja tehty tällainen räsymatto näiden liikeiden ulko-ovien eteen asfaltille.
kertoi tämän kyseisen liikken iäkäs työntekijä ( vahi liekkö omistaja ollut? ) että tämän liikkeen ovat perustaneet aikoinaan karjalasta tulleet mummot 1940-luvulla! Ja liike toimii yhä!
Täti-ihminen tämä jutteli että kun tämä matto ain on täsä kadulla ja ihmiset sitä pitkin kulkevat niin tottahan toki se likaantuu ja sit se pitää aika ajoin pestä! Näin oli tehty viimeksi mennä keväänä; matolle oli maalattu uudet raidat ja a´vot sie - matto oli taasen puhtoinen!



2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt

   Kuoppasillan katveessa ( Kalajoki on vesistö tää ), Nivalan jälkeen jälleen pienille teille palatessain.
   Lämpöä - jotain... aivan tarpeeksi jo täsä vaiheessa päivää. Hiki virtasi ja ajatuksissa käväisi että ollapaa mukana, rinnallain täsä joku jonka kera jakaa nämä kokemukset, tämä helle, nämä tunteet ja tämä reissu. Kaikki mitä tämäkin matka antaa muistoja uusia, kokemuksia tärkeitä, säilytettäväksi sieluin syvyksiin, tunteuden tunnusteltavaksi.
Mitenkä olisi ilo moinen ihanuus.
Toisaaltaan sitten taasen vaakakupposessa se että tykkäisikö se toinen sitten reissata? Mitä hän olisi mieltä tällaisestä helteestä; ärhäntelisikö vaine ja "karjuusi" kuin on tukala olla? Näin kun yssin matkaa taittaa niin ei tule ainakaan miun sanaista arkkuain avattua noituukseni tukaluutta tahi matkan hitautta, tahi muitakaan huonouksia, kun ei ole niitä toisia korvia vierellä jolle tiuskia! Enkää tuota usokkaan et vaik olisikin niin tuskinpa vaine sanoisinkaan mitään ( noin jos muistelen esim. menneitä matkojen tekoja... ) tahi ärhäntelisin. Tekisin kuten nytkin: mölyt masussa, ajatukset kaikessa ihanuudessa. Nautin kesästä, nautin lämmöstä - vaik sitä aikas paljon onkin....

2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt


2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt




2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt

   "Katson maalaismaisemaa ja - ymmärrän,
kuinka onnellinen voikaan olla hän.
Joka täällä vaan saa asustaa -aa -aa
Maalaismaisemaa en saata unohtaa.", Petri & Petterson Brassin levyttämä laulu 1971 mutta aivan osuvasti sanottu ja vieläkin järkeen käyvä jutska kuten jo tuossa aikaisemmin "runoilin".

2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt



   Haapajärvi ja Ylipään Lemmensilta:  
"Metsästin" tätä siltaa "navigaattorini" kera kun tällaisen sen tiedostosta bongasin. Pitihän se saada käydä katsomassa; moinen "lempeys".
   "Navini" on muuten perinteinen, "mustaa valkoisella", tässä tapauksessa kylläkin värillisenä, kirjalliseen kirjan muotoon painettu karttakirja: GT tiekartasto, Suomi Finland. Tosin jo vuodelta 2015 mutta aika hyvin se vielä "näyttää" mihkä pitää mennä. Jokunen tienosuus, tie tahi jopa kylä on näköjään vaihtanut nimeään tuon ajan jälkeen ( liekkö näihin kuntain yhdistelyjen myötä? ) mutta tiet ovat kyllä pysyneet PAIKALLANSA! Jotenka kyllä sillä osaa perille KUN OSAA karttaa LUKEA!

2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt

    Lemmensillalle osoittava tiekyltti oli pieni ja osaksi puiden lehvästön peitossa. Peltotie joka tuonne sillalle vie on autoilta ja moottoriajoneuvoilta kieletty sekä se kapenee kapenemistaan ennen kuin loppuu ja muuttuu loppuin lopuksi kapoiseksi poluksi.
Tämä peltotie häviää tuonne pellon katveeseen....

2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt

...laskeutuakseen tämän Ylipääjärven rinteeseen.

2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt

   Sillan liki, menkein kuin västä päätä, on tämä Lohenlahti joka on kuin olisi piskuinen lampi.

2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt

   Tuomasniemen puoleinen Lemmensillan pääty. taustalla häämöttää rinteen päällä Ylipäänloulu joka sekin näyttäs olevan vanhaa perua. Kaunis rakennus, puinen, jne..

2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt

   Ylipään koulun puolelta Tuomasniemeen päin.

2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt

   Silta tämä nyt oleva on jo kolmas tällä paikalla. Tämä on rakennetu 1965.
   Alkujaan ensimmäinen rakennettiin Ylipään koulukkaiden kulkutieksi 1915 mutta kun sen sillan vei kevättulvat mennessään niin toinen nousi samaiselle paikalle sitten 1926.
Kirvesmies Jaakko Harmaala loineh lausumahan silloin että nyt ei tarvitse enää Ylipään ja Karjalahden poikien hukkua riijuureissuillaan kun on silta olemassa ja niimpäs sitten siltaa alettiin kutsua Lemmensillaksi.
   Lemmensiltana tätä näytetään vieläkin ihan konkreettisesti pitää sillä tähän oli kiinitetty kymmnittäin erilaisia Rakkaudenlukkoja;

2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt

   "Tavan" lukkoja...

2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt

...omaperäisiä lukkoja...

2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt

...ja hiukan VAHVEMPAA kaliperia olevia lukkoja.

   Kun kapusin järviuomasta ylös pellolle ja tunsin kuin pellon päällä oleva lämpöaalto huokui ylitseni viileän järvenjuman jälkeen, hiipi mieleeni ettäs se puolisoni olisi täsä paikkeilla kyl tokaissut:" Ei ole valkoihoisen hommaa." ( Hän kun ei asioita kaunistelleut... puhui neekereistä, mutiaisista, yms. eikä toiminut siinä mielessä tasa-arvoisesti. Samaten tuolla lausunnollaan hän olisi tarkoittanut sitä että on liian kuumaa tällaisella vaalea ihoiselle ihmiselle - tummemmat jotka asuvat etelämmässä, tarkenisivat, kestäisivät, tätä lämpöä paremmin. )



2018.7.30.%20K%C3%A4nny%20kuvat%20%282%2

   Käväisin Vaskikellossa Pyhäsalmessa soittelemassa pihanmaan kelloja.
   Tankkasin myös itseni myöhäisellä lounaalla ja Hepo Hopialle tarjosin juoda sisuksiinsa - tankkasin.
Mieluummin tääällä ns. pienemmällä huoltamolla kuin tien toisella puolla isommassa ketju-sellaisessa....

2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt




2018.7.30.%20Reissaala-lissi%20Kalajoelt

   Kiuruvedellä on miun PITÄNYT aina ohitse kulkiessa käväistä tällä Matkamiehenristillä ( joka muuten oikeesti on Tieikonikappeli ).
Tämä on rakennettu tähän 1995 Konstantinospolin ekumeenisen patriarkan Bartolomeoksen Kiuruvedellä vierailun kunniaksi.
Tämän tarkoitus on ns. siunata matkalaisia pyytäin Kristukselta enkeleitä matkaseuraksi, varjelemaan matkalaisten terveyttä ja suoljelemaan kaikelta pahalta sekä vahingoilta.
   Nyt tuli tämäkin nähtyä ja käytyä. Ei kummoinen mutta kuitenkin....



2018.7.30.%20K%C3%A4nny%20kuvat%20%284%2

   Vielä viimoiset suorat ennen ns. kotikontuja, Iisalmea. Ei se ole oikeesti kotikontu mutta paikkakunta joka jo tuttuakin tutumpi on verraten tään matkain muihin paikkakuntiin.
   Aatoksissain poukkoilevat ajatukset että tässäkö tämä nyt sitten oli? Koko reissuin miun? Nytkö se mennyt jo on kokonaan? Ihan niin kuin näköjään tämä kesäkin ( vaik lämpöä kyllä edelleenkin piisaa vaik käänytäänkin jo elokuun puolelle ). 
   Tuntuu että en ole kerennyt tätä kesää taasen elää kun aika menee Töissä. Sitä pakertaa siellä Työpaikan sisuksissa mitä nyt silloin tällöin käväisee ulkosalla asiakkaille tarjoilemassa tahi muutoin asioita siin pihapiirissä hoitamassa. Ei siin paljoa kerkiä kesään reagoida tahi sitä elää. Se vain häviää johkin; sim-sala-bim!
Muistissa on kuin kevät alkoi tulla ja nousi ensimmäisen lämpöaallon mukana. Sitten alkoi Työ, ja nyt sitten kun pääsin tälle reissullein huomaan että ka´ kesä onkin jo taittunut syssyyn! Ei ole enää vihreitä heinäpeltoja ( milloin ne kasvoivat, milloin niistä korjattiin sato pois? ), on vain kultaakin keltaisempia viljavia vainioita. Jos en olisi nyt nähnyt niitäkään niin seuraava juttu minkä sitten syssyllä näkisin Töitteni loputtua olisi se kuin on nämä viljat jo puitu poies! A-PU-VA, sitten onkin kyllä jo syssy pitkällä! Tai, no, ainakin normaalina vuodenkiertona olisi... toinen jutska mitä se on tänä vuonna kun kaik on kasvanut ja kypsynyt  niin aikaseen.



2018.7.30.%20K%C3%A4nny%20kuvat%20%285%2

   Vielä viimoinen "puristus". Aloitin tämän lomareissuin tyttärein 24/7 synttäreitä juhlistain uimassa käynnillä - nyt sitten lopetin sen samoin "konstein".
Olipas mukava nähdä perjantain jälkeen häntä. Oli kiva käydä yksissä tuumin pulikoimassa kun on seuraa puolin ja toisin ( koska yksin on vähän "kömpelöä" tuolla vedessä "peuhata"... ). Sekä se ilo mitä hän tästä pulikoinnista, uimisesta, saa!
Itse nautin uinnin jälkeisestä viileämmästä olosta ja tilasta vaikkas vesi onkin lämmä nyt. Siltikin se vaine tuntuu et se viilentää ihoa hivenen pintaakin syvemmältä.


   Näin on näpytelty raissu IHAN KOKONAAN kasaan. Kaps´säkit on purettu, reissukamppeet pesty. Huomisen työvaatteet myös - aamulla viel silittämiset. Kukkaset "ruokittu" niin sisältä kuin ulkoakin. Enää ehtoon hamppien pesu ja sänkyyn kömpiminen.
  Nähdään taasen jollain reissulla - heippa!