Oli huono yö.
   Nukkumaan kömmin "maatilamajoitukseen" ( kuten ystäväin tuo sittemmin jo poies lähdettyäin viestissään vitsillä saneli ) vajaata yhtätoista. Vajaa uolenyön tuli ystävä töistänsä poies; heräsin siihen ja kohta sen jälkeen kömmin yölliselle pissallein.
Kaikkihan tältä osin ihan ok ja ymmärrettävää. Siedettävääkin, ettenkö sanoisi. Kyllä.
Tähän kun kuitenkin lisää allergiani joka on tällä huudilla jostain syystä ärtsykällä kantilla, niin kivut onteloissani noissa, pitivät hereillä. Siihen lisukkeeksi laittelin viellä ystäväin kodin tuoksut, hajut, hajusteet, pesuaineiden tuoksut, sun muut, niin soppahan oli jo aikas kaunis, ja hyvin tekeytymässä. Eiköstä vaine?
Jottei nyt kuitenkaan ihan luultaisi et täsä jo kaik´, niin tuohon soppaan viel kuorutteeksi, siihen pinnallensa kauniiksi vaahdoksi, tahi suolaksi ätäkäksi, sokeriksi maukkaaksi, kuumat aallokot! Jee! Mikä niillä on et niiden pitää ängetä ain yölliseen aikaan pintaan!? Miksi loistavat päivisin poissa oloillansa, muttas sit yön tumman tultua: "Hei! Tällä me ollaan!"
Siinä kun hikoat niin et hyvä ettei lorina käy, vähintään jokahinen notko ja ihopoimu kastuu hikikarpaloille,niin pitää nenga täkkiä tahi vaine ylläin olevaista pussilakanaa syrjään heitellä sekä lykkiä.
Tään jälkeen tulee vilu ja kylmä! Kauhia vilu. Vejän peitettä niskaani. Hyvä juttu. Lämmintä on....
Ja ystävälläin tuolla sit lämmin huusholli! Jee! Elikkäs ei sitten hyvä sekään kun ihan tavan lämmä huusholli ei ole miun asia. Ei sit millään. Ahistaa, lämmittää, hiostaa ( ihan nuin normaalisti ), happi loppuu.... "pierettää"....
Siis to-del-la mukava yö takana taasen.

   Toivosa, suuresa, väkeväsä, et tuleva yö on hyvä.
Olen nyt majoittuneena tänne Muonioon ( sanottakoon nyt "jo" misä seikkailen täsä täl hetkellä ). Paikkaan johka majoituin muistini mukaan kaksi vuotta sitten syssyllä. Paikan tiedot olimma kirjannut ylös itseni karttakirjaan ( jonka siis täten nyt otimma mukaani tänne kun en vain jaksa nettiä aina kaivella esille ja sieltä etsiä. Se on tuo kirjanen niin kätsä. Aukaiset ja kaik on siinä. Samaten nuo vanhat kirjaukseni sen laitamilla. ) ja matkallain tänne sit soittelimma heille.
Oli sillä hetkellä kaik varattuna. Yksi vapautumassa nyt päivän mittaan.... Sovittiine t soittelevat kun tietävät siitä, miulle takaisin päin. Ja näin he tekivätkin sit pienen ajan kuluttua: sain majapaikan itsellein. Tutun, turvallisen ja sellaisen jonne tieni entuudestain muistin! Ei tarvinnut etsiskellä, ei karttoja kaivella. Muistin jopa läheisen rantaman ( josa nytkin kävin sit kuvaamassa ) ja kirkonkin kyläsen tään.
Kiva tulla tuttuun paikkaan. Ja hyvään paikkaan! ( Saunakin olisi, muttas en taida lämmä sitä tänään. )


   Olemma täten edellämainitsemain syiden takia mm. vähäuninen ihminen. ( Auta armias jos ja kun joskus saanen unta ja pystyn nukkumaan oikein kunnolla! Wau, se mannaa on! )
Täten aamuni alkoi tänään hivenen jälkeen viiden. Kuuden jälkeen olimma jo tienpäällä:



   Baana on auki: matka jatkuu iellehen.


   Puolen kahdeksan maissa olin Pukkilassa "aamukaffia" hörppäämässä.
Rekkoja pääasiassa liikenteessä tuohon mennessä ja tuohon aikaan. Jokunen henkilöautollinen ihminen joukossansa; todennäköisesti sit paikallisia ihmisiä liikenteeseen lähdössä johkin suuntaan? Tahi ns. aamumatineaa pitämässä kyseisessä paikassa joukoltansa kylän muiden ihmisien ( miesten ) kera?
   Kymmenisen minsaa ja baanalla taasen.
Katselin et n.100km Ouluun eli ajoa noin.... tunti! Ylle-alle? Silloin olisin perillä siellä. Ja nyt olin tuolloin vasta miun tavallisella ns. puolimatkankrouvilla kun Luovolle menen. Nyt en ollut, vaan oli vielä paljon, paljon, paljon, matkaa edessäin! "Itseppä valitsit!" "Mitäs läksit?!"

    Matka taittui ja katselin herävää maailmaa ynpärilläin.
   Joitakin sinikukallisia kukkasia peltotolkulla - siis ihan viljeltyjä kukkasia, eivät Ruiskaunokkeja.
Auringon kullan värisiä Aurinkoisen kukkasia siellä täällä sarallisia.
Lampaita laumoissansa tulla ja siellä.
Kurkiparvia käyskentelemässä isoilla, aavoilla, peltoaukioilla.
Yssi kuollut Kettukin oli tienposkessa yhdessä kohtaa...
Likemmä kahdeksaa piskuisia koulukkaita asteli kylien teillä kouluunsa mennen.
   Ja mie huomasin kadottaneeni viheltämisen taidon itseltäin jonnahin Taivahantuuliin kun yritin siinä matkani ratoksi vislailla radiosta kuuluvan ihanaisen, vislattavan, laulun tahdissa! Mihkä voi ihmiseltä moinen opittu taito kadota? Miten se onkaan mahdollista? Taito jonka opin silloin aikoinaan ( tästä olemma pakissut teille Armaat Lukijain miun aikaisemmin ) siellä mummolani mennehen alamäkeä alaspäin juostessain toisten sisaruksieni kera!
Onko syynä se etten ole pahemmin vislailut? Tekeekö ikä tepposensa? Vahi onkoo vain motoriikka erinäisten suunkin rakentellisten hankaluuksien takia, heikentynyt sen verta ettei se vain luonnistu enää?


   Oulu - ja jo noin klo.8.00.!
   Häätyy muuten täsä vaiheessa pakista et se tuo tänne tulo matka tuolta ystäväin tyköä, tänne Muonioon asti, oli hyvä ajaa kaikkinensa! Hyvät tien pinnat ( siihen verraten mitä muistan silloin parivuotta sitten ) ja melkein järiään 100km/h! Taajamat tietty 50-80km/h....
   Oulussa katsastin et taasen sen noin 100km ja sitten Kemi. Tuon jälkeen en matkaa/aika pitänyt enää silmällä. Pääasia et ajoin ja etenin.

   Oulun jälkeen tunsin, ihan tietyn ylikulkusillan alla siellä ( sen josta olemma joskus kait ajanut.... viime kesänä.... toisen kera.... ), ettäs nyt olen omillani!
Omillani siten et sitä ennen oli kaikki tuttua ajaa. Useammankin kerran olen ajanut nuo pätkät - vasiten Luovolle ajaissain erinäisiä reittejä pitkin.
   Olen puhunut teille Armaat Lukijain miun, siitä kuin sitä ihminen maailmalta kotia ajaessaan, palatessaan, tuntee josain vaiheessa et nyt ollahan sit muuten jo kotona, vähintäänkin kotiseuduilla!
Vastaava tunne, muttas toisin päin nytten.
Ja kun olen aina ajanut tosiaan suurinpiirtein Ouluun asti, niin seudut ovat tuleet tutuiksi, ne ovatkin muuttuneet jo "kotiseuduiksi" täsä mielessä ja Oulun jälkeen kaik ns. uutta ja tuntematonta.
Toisinsanoin Oulu, noin 4h ajo tuolta "kotoa", on sitten muuttunut täsä aikojen saatossa kotiseuduksein? Suurentanut kotiseutuni piiriä?
   Matkailu avartaa? Se suurentaa elämän, maailmasi piiriä?
 
   Ja tuossa samalla mietin et vapaus - suhteellinen käsite.
Mut hoit...to et tuntuu hyvälle! ( ja jälleen kerran syvästi kiitollinen ajokortistain olen. )


   Illinsaari. keskellä IIjokea, paikassa Ii.









   "Peilaus."



   Paikallisen yläkoulun oppilaita "luonnonvara"-opintojensa äärellä ( jälleen lupa kysytty heiltä-kin kuvan käyttöön ).
Niin nämä oppilaat, kuin heidän opettajansa kertoilivat et tällainenkin linja on nykyajan koulussa täten olemassa.
Tuossa heidän koulussaan on noin 400 oppilasta ja näitä luonnonvara-linjan vapaaehtoisena valinnaisaineina ottaneita oppilaita on kolmen luokallisen verta. Jokahisessa nuissa noin 20 oppilasta.
   Kysyin opettajalta et onko oppilailla sit tähtäimessä kenties jokin luontoon liittyvä ammatti, tahi vaikkas matkailualan; eräopas, tms.? Ei kuuleman. "Ei yläkouluikäiset vielä ajattela mitä tekevät isona - he muuten vain ovat halunneet valita tuon -linjan."
Mietin vain... niinpä. Itseni aikana se piti tietää ja tiedostaa jo yläasteella ollessa mitä tekee isompana. Mitä valitsee aineikseen, mitä opiskelee, mistä aineista olisi hyötyä jatko-opiskeluihin!
Mihin on hävinyt tuo tuollainen pitemmänajan tähtäin nykyaikaan tullessa? Ovatko nuoremme "taantuneet" pienemmiksi, lapsemmiksi, lapsellisimmiksi? Eikö heiltä odoteta, odoteta, vastuuta, päättämistä, yms., kuten enenn vanhaan? Onko maailmamme tää "lepsumpi" kuin ennen?




  
   Tornio ja Torniojoki sekä Torniojokilaakso kaikkinensa - joka muuttuu jonkin mataa ennen Kolaria sit Muoniojoeksi - tuli tutuntuntuisena vastaan.
   Muistissain on viimekertaisen reissuin ( pitis nenga itse lukaista tekstejäin tuolta vuodelta 2020, jos mie silloin täällä viimeksi olemma heilunut, kuten muistelen.... ) "käännös" ylhäältä alaspäin tullessain Torrnion kohdalta.
Muistan sen sumuisen aamun jälkeisen ilma ja tilan. Muistan sen kosteuden, ne ilman ja suunnat, tuntemuksineen kaikkinensa.
Silloin oli tuossa risteyksessä joka kääntyy Torniojokilaaksosta alaspäin Kemiin mennä, jotakin tietöitä, muttas siltikin muistan sen risteyksen hyvin. Ja huolimati siitä et silloin tulin "alaspäin", nyt menin ylöspäin.
Voisinko siis päätellä et miulla jotahin suuntaista vaistoa on olemasa yhä eillehen tallessa? Miusta vaik "kartturiksi" olisi edelleen jolla kulle jos ylkää olisi olemasa rinnallein?
    Muttas se ihminen joka on täällä liikkunut teistä Armaista Lukijoistain miun, ja on nähnyt tämän Tornio-Muoniojoen ja sen veden, sen leveyden, sen sinen, yms., tietää mitä tarkoitan ja mistä puhun, kun sanon että siinä on vettä aikaslailla.
On siinä.
Katsastin vierustallein vasemmalle. Tuonne jokehen päin.
Totesin mielessäin: "Joki." "Tuossa se on - jaa-a." "Siinä se on."
Ja ajatukseni siirtuivät hyvinkin sukkelaan äärelle MEREN.


   Kukkolankoski:









   Ei mainittavaa... muuta kuin et olisimma kaffeet hörpännyt jos olisi ollut jotahin itsellein Kaiketonna olevaista, muttas eipä tuota ollut... Kävinpä sit vaine pissillä ja täten kuvatessain jaloittelemassa.



   Krenkkuja alla, elikkäs kosken päälle rekennettuja puisia telineitä ja laitureita.




  
   Aavasaksa ja jaloittelutauko taasen suht´ pikainen.
   Kävin verestämässä vanhoja muistoja....
Viimeksi puolisoin kera varmahan pistäytynyt ohikulkumatkalla kun yssi pohjoisen reissu tehtiin yhdessä ja sitä ennen perheellisenä kun oli vasta ensimmäiset lapset maailmassa täsä olemassa.






   "Koti."




   Ruotsi jokilaakson toisella puolella.
   Aavasaksa on 242 metriä merenpinnasta oleva vaara joka on jonkun muinaisen Saksasta Lappin ulottuneen Ancylusjärven rantamaisemia!
Laeltansa löytyy mm. muistomerkki ranskalaisen Pierre Maupertuis´n vuosien 1736-37 geofysikaalisten mittauksien muistomerkki ja se on jonkun Struven ketjun mittauskohde 1800-luvun alkupuoliskolta ja täten nimetty Unescon maaimanperintökohteeksi!

   Käväisin kuikkaa sisällensä ja kopasemassa kiipeämistäkin, avoinna olevaan näköalatorniinsa. Siinä ovat kuiteskin ns. avoimet portahat ylös mennä - jätin kesken. Korkeapaikankammoni ei vain anna periksi kavuta sellaisia portahia pitkin. Ei ylös, eikää alas.



   Keisarinmaja on aikoinaan ( 1882 ) rakennettu keisari Aleksanterin vierailua varten, muttas hän ei sitten "päässytkään" paikalle vaan tuli murhatuksi.
   Tämä on Suomen Lapin vanhin matkailukäyttöön suuniteltu ja edelleen pystyssä oleva rakennus.
Suunittelijansa on Hugo E. Saurén.
Arkkitehtuurinsa sisältää bysanttilaisuutta, uusklassismia sekä karjalaisuutta ( ornamentiikka ) elikkäs on aikalainen "sekametelisoppa" erilaisine tyyleineen.






   Joku tuon aikainen (?) kellari/varasto?
   Ja täsä alla miun tään päiväinen, nykypäiväinen, huikopalain tuossa vaiheessa päivää ( varsinaisen päivänaterian kannoin kotoain asti mukanain ja söimmä sit tänne majapaikkaani asetuttuain sen ).
Huomaa: matkassain olevalla teelusikalla "leikkasin" leipäin kahtia ja sillä myöskin voitelin siihen leipärasvain!






    Ja täsä, täsä ovat sitten ne mökit nykypäiväisin versioin ( uudistettu pinnaltansa, ja varmahan myöskin sisältänsä, uskoisin näin ), joissa mie ammoisina aikoina olemma perheeni kera yöpynyt!
Muistissa on valokuvia niin tuolla sisällä otettuja kuin ulkoportaillansakin.
Aikaa nuista ajoista on jo... aikaslailla tasasen 30 vuotta!





   Matkalla pohjoiseen. Tappavan tasaiseen tahtiin. Puuduttavaa, puuduttavaa. Viimeiset satasen kilo ja metriä tuntuivat todellakin "kiloilta". Ei, ei miun heinää. Väsyttää. Nukuttaa. Valveilla pysyttävä! Täsäkin ulkoistin itsein vasiten ja tsä-däm! Sateenkaari! "Aarre."
   Matkalla tällä paikkoja oudon ja hassujen nimisiä: Mämmilä ( meillä päin syötävää evästä ), Pekanpää ja Laurila ( muksuain kuljettavan taksifirman omistaja on Pekka ja Lurila ), Luovatus ( mitä sekin tarkoittaa? ), Pello ( miks´ ei Pelto? ), Kolari ( kuka kolaroi ja mitä? ), Puutteenperä ( minkä puute, minkä perä - vahi perän puute? ), Viantie ( eli jollahin vialla on oma tie? ), Napinpää ( siis miksei neulanpää? ), Unhola ( mitä sinne unohdetaan? ), jne. jne..
   Tulihan matkalla tällä vastahan jo ensimmäiset porotkin. Ihan kellokaskin oli jokunen niistä.


   Muonio ja perillä tältä päivää.
   Avaimen nouto ja enne majaani asettautumista tutulla rannalla käyskentelyä. Joku Alavuopion seutu tahi muu sellainen. Vastapuolella jokatapauksessa Ruottinmaa. "Ruotsissa sataa."











   Ei yhtään hullummat näkymät majani akkunasta;



     Ette usko!
Ihminen jolla on "hoono suomi" ja viel huonompi englanti...
Kolmen tulevan yön ( ja täänkin yön ) majapaikat varattuna!
( aluksi englannilla - sitten selkeällä suomemme kielellä )
Meikä Mummeli poistuu täsä viel Suomemme kamaralta poies!
   Kaksi seuraavaa yötä varasin jo tuossa tulomatkallain. Enkä netistä varaten vaikka sieltä mie niitä etsiskelinkin ensialkuun. Varasin ne-kin ihan soittain suoaan paikanpäälle.
Se vaine et olisi pitänyt kuuleman sittenkin olla ja antaa sähköpostiosoite heille. Sanoin yks´oikoseen ettei ole, en käytä. "No, kun... se laskutus tapahtuisi sit sitä kautta?"
Kerroin et ei onnaa - ei ole, en käytä. "Kävisikö et maksan kun tulen teille?"
"No, kun... siinä on se et jos ei sitten tulekkaan kun, jos varaa....?"
Vakuutin heille et tulen varmasti: "Jos ei mene kättä-jalkaa poikki enkä pääse... jos auto tekee tenän kesken matkan... Kyllä silloin soitan ja ilmoitan. Perun sitten - muutoin kyllä tulen ja maksan."
   Kolmannen yöni tästä ehtoosta lähtien, varasin vieraan valtion puolelle.
Aloitin puheen englanniksi. Kysyin ihan "heitolla", että puhuuko asianomainen suomea: "Speak you finnish?", ja iloksein loppu hoituikin sitten suomenkielellä!
Kertoi kyllä et vastaanotossa ei sitten ehken ole suomenkilelistä kun tulen....
Sanoin et vaik onkin "hoono englanti", niin eiköhän me siitä sit senkin henkilön kera selvitä. ( Huomaatteko Armaat Lukijain miun - luottamusta, luottamusta, miulla miuhun itseeni! )
   Jep. On se tää maailma kummallinen.
Kaikki tällaiset varauksetkin pitäisi hoitaa nykymaailmassa netinkautta. Ilman, ettäs välttämäti sit koko majapaikassa, sinne mennessä, ja sit sieltä lähteissäänkään, tapaisi ketään toista ihmistä! Tietty "tautiseen aikaan" hyvä jutska, muttas aikas kalseaa, ja "kliinistä" juttua. Tunteetonta. Mitään sanomatonta.
Varaus vaine netistä, maksut netistä ja sillä selvä. Hyvä jos käteinenkään käy kyseisiin paikkoihin kun pitäisi netissä maksut hoitaa!


   Muttas hei, nyt ollahan siis ehtoossa - loppu ehtoon "pyhitän" itsellein ja olemiselle vaine. Enää en nauttele, enkä tod. näk. kuvailekkaan.
Itse tiedän mihkä pääni tänä yönä kallistan ( tuohon, tuon, makkarin tään pedille ) ja mihkä sen huomiseksi ehtooksi kuljetan - sitä en viel teille pakise, ne.
Jotenka - öitä vaine. Tavataan taasen!