...sittenkin jotain.

   Tosin viime joulusta en oikeestaan muista mitään... Onneksi kuitenkin valokuvasin sitäkin joulun viettoamme ja näin niiden kuvieni myötä voin palata siihen aikaan; muistiini palautuu pätkittäin jotain. Ainakin niiden kuvaustuokioiden hetket... Muuten se on silloisen elämäntilanteeni takia miulle aivan sumun peitossa.

   Mutta muistampa mie jotain muuta sen sijaan...

   Muistan kuinka lapsena, alakouluikäisenä, sain ( olisinkohan ollut silloin kolmannella tai neljännellä luokalla ) joululahjaksi kovin toivomani lukollisen päiväkirjan. Se oli muovikantinen, vajaa 15cm kanttiinsa oleva, ruskea kantinen, pieni kirjanen jossa oli etukannessa jokin kuva. Ja se lukko! Se oli kaikista tärkeintä siinä. Olihan perheessämme kaksi siskoani... jotka EIVÄT tietenkään saaneet päästä lukemaan salaisiakin salaisempia kirjoituksiani sieltä kirjastani. ( Taisi ne kaikkein salaisimmat asiat olla sitä että minä päivänä milloinkin vuorollansa olin ihastunut kehenkin pienen alakoulumme poikaan... ) Kuvan tästä muistorikkaasta päiväkirjasta meinasin liitellä tähän mukaan mutta nyt muuttoin temmellyksessä olen näköjään laittanut senkin, monen muun mukanan, mappiin-Ö eli roskiin... Pahkura sentään!

   Seuraava joulumuisto joka tosta vain tupsahtaa mieleeni on se kun vietimme vuorostamme aaton siskoni kotona.  Muistiini on piirtynyt sielunisilmiin tilanne kun puolisoni istui tyttärensä kera sohvalla. Se hetki. Se kultaakin arvokkaampi ketki mielessäni miun. Kuin oli ihanaa sillon.

24.12.2009.%20jouluaatto%20%2875%29.jpg

Tytär tää kertoili tässä tovi sitten kuin hänkin tykkäsi niistä jouluista kun oltiin yhdessä silloisessa kodissamme... suvussamme... perheessämme.

   ( Vietämme ain aatton lähi-sukumme kesken vuorotellen sopuisasti sovittuna jonkin meidän perheemme huushollissa. Nyyttärien tapaan sovimme kuka kantaa jouluateriapöytään mitäkin minäkin vuonna. Ruokalistamme muuttuu sen mukaan miltä silloisenkin pitoemännän mielestä voisi TÄNÄ jouluna tarjota... )

   Yksi monista joulun ajan muistoistani on lahja jonka sain siskoltani miun. Oli ehken eroni aikainen joulu. Olin silloin muoskieni kera joulun ajan mökillämme. Lämmitimme sitä puu-uunilla ja hellalla. Sekä sähköpattereilla kun pakkanen paukkui ulkona ja pani parastansa kolistellen vanhan talon nurkkapieliä.

l%20002.jpg

Muistan siitä joulusta joulusaunassa käyntimme lumienkeleidemme kera - muistan sen kaikkinaisen lämpimän tunnelman joulukuusineen. Tähän kuusen teimme muoskieni kera koristeet sanomalehdestä rinkulajonoina ihan vanhaan, vanhaan, entiseen tapaan... koska siellä mökillämme ei silloin enää ketään asunut vakituiseen ja näin niitä joulukuusen koristeita ei siellä enää ollut paikalla. Piti tehdä ne itse jos halusi kuusensa koristella. Ihana oli kuusi tuo.

Mutta se lahja... se nyt meinasi tässä unohtua... Sen lahjani sain isossa paketissa. Paketissa jossa oli lahjapaperit ja nauhat kaikkinensa. Avasin sen ja sisällänsä olikin - paketti uusi! No, aukaisin tämänkin, vain huomatakseni että sieltä tupsahti esille uusi paketti! Ilman lahjapapereita. Avasin tämän ja... ( arvaat kait tään jo? ) esiin tuli uusi paketti lahjakääreineen! Tätä vuorottelua jatkui niin kauan että viimein jäljellä oli pienen pieni paketti papereineen ja naruineen. Painava se kuitenkin oli. Sen muistan. Nauhat pois, paperi pois ja paketti auki... Sain siinä paketissain rahaa! Mutta millaista? Kaikki se raha oli mahdollisimman pientä silloista rahaa ( joko pennejä tai senttejä - en muista kumpaa ). Kolikoina. Näitä mie sitten muoskieni kera pinosin ja laskeskelin yhteen. Raha kun oli pikku siinä vaiheessa miulla ja muoskillani... parturiin olisi itteni pitänyt päästä mutta kun ei rahaa ollut... ( olen parturi-kampaaja itse ja leikkasin siihen aikaan aina muoskieni ja muidenkin hiukset mutta omiani pitkiä en "taitanut" pätkiä ). Niimpä näistä kolikoista oivista sain kasaan juuri ja juuri oikian summan kasaan ja pääsin kampaamoon! Voi sitä ihanuutta!

   Pienten piipertäjäisten aikaisista jouluista ( muoskieni muksut ja heidän "serkkunsa" - oikiasti he ovat miun serkut mutta kun he ovat samaa ikäpolvea kuin nää muoskiini muksut eli paljon, paljon miun sukupolveani nuorempia niin he käyvät serkuksiksi keskenänsä ) muistiini on jäänyt joulu jonka vietimme niin ikään tämän samaisen siskoni kotona ( liekkö ollut tuo samainen joulu - en muista ) ja odoteltiin joulupukkia tupaan tulevaksi. Eihän hän tietenkään saapunut paikalle mutta sen sijaan saimme nähdä akkunoiden takana pieniä, vilkkaita tonttuja.

24.12.2007.%20jouluaatto%20%2830%29.jpg

24.12.2007.%20jouluaatto%20%2827%29.jpg

Voi sitä pienten lasten riemua kun nämä tontut ( miun nuorimmat poikani ja heidän serkkupoijat ) kuikkivat akkunoiden takaa ja he, nämä pienimmät lapsokaiset, kerkesivät nähdä pienen vilauksen hiippalakista tai muuten näistä tontuista sukkelista!

   Ja sitten SE joulu. Joulu jolloin puolisoni oli eka kerran sukuni keskellä aaton. Siskoni miun asui silloin avopuolisonsa kera tällä mökillämme. Silloin kokoonnuimme koko suku vuorostansa sinne. Sinneppä siis urkeni tie myös miulla muoskineni - ja uuden kumppanini kera. ( Olimme siinä vaiheessa olleet yksissä vain kuukauden tahi kaksi... ) Silloin äitini tokaisi miulle: "Mistä sie tuon mehtäläisen olet matkaasi kopannut?"  ( Tarinaa tästä joulustamme löydät lukijain miun blogistani kohdasta M.(K.)H:n muistoksi. ) Muistan sen joulun ihanana. Lämpimänä.

k%20007.jpg

Ja siitä samaisesta joulustamme muistan senkin kun joulupukki tuli tupaamme. Hänellä oli tämän kaupallisen punaisen nutun asemasta perinteinen, vanha, vaateparsi: ruskea takki, sarkahousut ja teräkengät. Sekä tietty parta ja kaikki. Se oli joulu jolloin nuorimmaisilleni ( pojilleni jotka olivat silloin neljän vanha  nuorimmainen ja seuraavat poikani viiden vahat ) alkoi valjeta että onkohan toi pukki ihan OIKEA joulupukki? "Sieltä parran takaa nimittäin näkyi...".