Hyppävän ohitse.... sorrriii, erään storyni - kasson myöhemmin, julkaisenko sen ( julkaisin "jo" ).
   Sitä ennen jutustelen kuin jo tietäisittekin jothin Armaat Lukijain miun, tuostakin asiastain...

   Suunittelin tuossa mennä endin tiemeellä, tään hetkisestä tilanteestain mitään tietämättäni silloin, ettäs nyt endiä ennen menen mökillä käyn. Kamera tietty mukaan; hyvää sää ja tilaa kun lupailee.
Sattui, tapahtu, mitä sattui ja tapahtui, eikää se tuo sää eikää tilakaan, sen kummemmin kummoiseksi tullunna, muttas mie pitäydyin siltikin suunitelmassain täsä sillä...

   2021.2.25.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%283%29

... mikäs se onkaan sen paree mieliharmin, surun, ikävän, karkotin kuin "paluu" synnyinseudulle. Siellä kupillisen retkikaffeen hörppimistä kera notskilla paistetun eväsleipäsen ja makkaran!
   Sekä tarpominen mennen, tullen, palatessa, lantiota myöten upottavaisessa umpihangessa! 
Askel eteen - humps, syvyksiin asti. "Joko ollaan "pohjassa"?" Askeleen tuon vakauttaminen suoraan ja sitten sen heijaaminen lonkkaa myöten hivenen ees-sun-taas jotta sen sitten kohta saat nostettua taasen vuoroltansa eteesi sieltä sukkeluksistansa. Askel toinen - humps, syvyksiin asti, ja sit tään askelluksen heijaaminen. Ja aina välillänsä tietty tuon taajimmaiseksi jäävän jalkasen nosto sieltä "pohjalta" poies, ilman kautta eteeni, lumien olevaisten ylitse, ja alas eteen asettaminen. Jne., jne..
   Enpää muista ihan täsä het´ sillään moisia syvyyksiä olleen mökillämmekään. ( On sitä tosin ihan täällä Humisevallakinharjulla kuten muuallakin tätä nykyä, joista olenkin pakissut tässä menneinä aikoina Teille jo. )
   Haaveillut olen, ja haaveilen yhä, lumisista tassuista! Voi et ne olisivat hyvät ja mukavat - kun vaine se tuo "Matti" lähtisi lätkimään ensin...

2021.2.25.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%282%29

Enkää talvea läheistä, ettäs notskipaikkammekin sain "ureta" tuolta 30-40cm syvyyksistänsä esille, ennen kuin siinä voinen kärtsää alkaa!

   Mietin täsä mennehiä.
   Sitä kuin tänne nyt ja näin pitimmä "joutua" kun mieltäin hoisin. Loppua seuraa joskus sitten...
   Mikä siinä on, jottas kun ihmiselle jotahin tapahtuu niin se etsiytyy poikkeuksetta jokhin mielekkääseen oloon ja tilaan? Kuka tuntee vaikkas metsät omakseen; hänmetsään samoaa. Kenkä tuntee meren omakseen; voi ettäs tänään meinasin jo LÄHTIÄ! Matti Kukkaroinen vaine puhuu puolestansa aikas perusteellisesti perustellen.... Kenkä tekee "pakit" ja kääriytyy "takaisin" sikiöasentoon; etsii lohtua ns. alkutilastansa. Ken sitten vaikkas matkaa synnyinseuduilleen, jos sellainen viel on hänelle/itsekullekkin mahdollista; mie tänään...
Miksi ihminen ( ja taitaa muuten aikaslailla eläimetkin? ) käyttäytyy näin?
   Sitä mietin, ettäs ne nuo miehet lähtevät sitten etenkin täsä 50 ja ja sen hiven ylitettyään tellukseltamme tältä Tuonilmaisiin - aikas usein.
Menneistä tuttavistain, puolisostain, olen pakissut.
Kuulla sain täsä aivan äskettäin, ettäs miulle hyvinkin merkityksellinen ihminen omalla tavallansa...
Amiskan aikana jaoimme yhdessä syöden, sen kummemmin mitenkään sopimati "vuorojamme", vuorotellen ostamamme Fazerin Sininen-suklaalevyn, joita silloin sai vielä pienemmässäkin koossa ostaa, oppituntiemme aikana.
Hänen kera olimme Tom ja Jerry; aina muutoin "tukkanuottasilla" ( hyvä vertauskuva kun opiskelimme juurikin parturi-kampaajiksi! ) toistemme kera ollen niin, ettäs muut luokkatoverit jo meille yrittivät olla välivouhkana ja sovittelijoina!
Komia poika hän silloin ja nytten aikuisenakin.
... on nyt sitten vakavasti sairas! Toivossa, suuressa, väkevässä, ettei kuolo korjaisi TOISEN omaa poies, nytten sitten olemma.
Ihanaisesti hän tokaisi tuossa mennä jutustelussamme: "Palataan ja halataan kun tavataan." Siis TAVATAAN - tuohan tarkoittaa, ettäs sitä viellä elossa nähdään - eikös vaine!
   Niin, ettäs - miksi kuolo korjaa, miksi se niittää satoa, ja varhaistakin nuin? Mikä onkaan ihmis elon tarkoitus kun se poies varhain otetaan? Jotenkin sitä sietää, ymmärtää, myöhemmällä iällänsä, muttas settä vaine hiven päälle puoli vuosistaa! Ei, ei mahdu kaaliin, ei!
   Kuten eivät mahdu erotkaan... kun ne omalle kohdalle kolisee. Itse niitä aiheuttamati... Niinpä.


2021.2.25.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%286%29

   Tätä tuskin näkösälle saatte, jollette tee kuvakaappausta ja sit suurentele tätä valokuvaani, muttas täsä valokuvassain on teräväkärkisen jääpuikon päässä ihan kohta tippumassa vesipisara. JA se tuon jääpuikon terävyys näkyy tuolta vesipisaran sisältä viillon omaisena piirtona kärkensä tuon mallin mukaan!

   Kunne "terän" saanen taitettua, kunne aika kuluu ja etäisyyttä antaa...
   Onneksi huomiseksi tuli yssi tehtäväinen reissu. Pääsen Reissaaja-Lissiksi vähän niin kuin pakosta!
Hajin niitä työ ja paikkoja ja olen ihmetellyt, ettäs kun ei kuulu mitään, ei ni mistään päin? ( Eivätkö nykyään työnantajat ilmoita jos "et tullut valituksi tähän työhön"? ) Yssi puh-elin-haastattelu oli, muttas se-kään ei tuntunut poikivan sittemmin mitään?
Kunne tänään; samainen taho kyseli tulisinko huomenissa käymään? Tulenhan mie. Mie lähden huomenissa sinne jutustelemaan, pakisemaan, kertomaan.
   JA SAMALLA saanen tehdä reissua, kamerain kera - tietenkin!
Ihanaa, pääsen tältä leveliltä edes päiväksi poies. Ihan muihin sfääreihin, muihin aatoksiin. Otan ja nautin, tai ainakin yritän nauttia. Hyvää keliä se on luvannut sää ja tilan kera jotenka ei se ainakaan siitä pitäisi jäädä "kiinI", se nauttiminen!?