Olen ollut ahkera!
   Siivosin täältä jo kaikki yleisettilat. Kävin saunan löylyissä lämpimissä. Ja viel kertaalleen kierroksen valokuvaamassa nyt ehtoonkorvalla.
Pienimmäinen näistä Tirrijäisistä tuli sitten miuta "vastaan" et itse kuvaa kännykällään jotahin itselleen. Totesi hän, et jeeru ko se on ylhäällä toi aurinko viellä; ei saa kunnon kuvia, ei saa kuvaa auringon laskusta.
Niinpä sankkevan korkiallahan se viellä on näin Jussin aikaan. Hyvä ko edes laskee kertaalleen vuorokaudessa ko jo sit kotvasen kuluttua jo nouseekin taasen Taivahanrannan takaa uudelleen esille!
Tätä "laskematonta" miekin seillä kuvailin:






   "Hiljaa."






   "Kahden."



   "Ilta-cruiserit."



   "Öitä."


   Niinpä - öitä. Öille sitä on tästä laskeuduttava itsenikin. Aamulla viimeiset kimpsujen ja kampsujen kokoamiset, viimeiset siivoamiset ja sit matkahan käy oi, Hepo Hopiainen!
   Huomasin tuossa muuten iltapäivän kääntyissä ehtoonkorvalle, nottas sitä mie jo jonkinlaista hyvästiä taasen olen täsä jättämässä. Mieli kääntyy kaihoisaksi; joko nyt taasen lähtö lähenee? Ajatukset askartelevat jo silloin tällöin tulevassa, ja tulevassa viikossa Töittenkin osalta. Ihan kuin ns. lähtönootit soisivat jo, jos näin musiikin termein ilmaiseisin tätä tunnetta ja tilaa.
Kotikonnut kutsuvat.