Näimmä unta toissayönä. Se ei ollut valvetila, eikää näky - se oli uni. Uni joka päättyvi "kohtaukseen" josa Ystäväiseni tärkiä oli josakin kaffiossa asioimassa tiskillä. Mie astelin tupaan tuohon ja tuumailin mielessäin et joskoon tuo on HÄN... "Ihan niin kuin olisi...?"    
Käänsi kuvetta, käänsi kasvonsa suuntaan minun ja HÄNhän se olikin. Niin selvästi siinä nähtynä. Piirtyen terävästi, selkiästi, kuin olisi ihan täsä normielämässä nähtynä. Tovin seisoi siinä, ja sit taisi jo uneni tuo päättyä.
   Eilennä sitten Töitteni jälkehen lähdin Maailmalle Avaralle kulkemahan. Miettien siel kulkeissain tuota untani ja sen tarkoitusta: "Mitä se meinoo, mitä se mahtoo - mitä se tahtoo?" Onkoo Hän josain nyt - misä? Onkoo tarkoitus ettäs Hän nyt, täsä, näin, vastahan tulevi...? "Metsästin" muttas ei tiemme yksiin tullut. Surku.

   Tänä aamuna, aamun autereisen auvettua, ja miun Työ-urallein urettuain:

2019.8.10.%20Aamun%20eka%20Ty%C3%B6matka

Kohtasimma mie tällattiis "millonajalkaisen" Öttö-Mönkiäisen matkain tuon alkumetreillä. Tästä oivan Matkakumppanin sain, saattelijan mielenkiintoisen. Yhtä oli hidas eteniä kuin Mummero tää...
   Otti Ystäväin yhteyttä tää ja... saattelipa sitten Töillein miut. Aivan sinne KAFFIOmme pihaan asti!
  
   Elikkäs jos mie nyt mitenkään voin asioita "jäsentää", ajatella ja ynmärtää niin tätähän se miun unein nyt sitten tarkoitti; Ystäväiseni tää ja kaffiomme meidän.
   Nyt en voi kuin todeta et kyl nyt on hyvin Mummerolla "pullat uunisa". Eee voi kyl valittaa, ei: oikein kaksin tsipalein saattelijoita näin. Ensinnä millona- ja sitten kaksijalkainen. Kumpainenkin ihan mielellein miun käyvät ja mieluiset kovin viel lisäksi.