1%20%281%29%20%E2%80%93%20kopio.jpg
 
Miksi ihminen kuolee?
Minne ihminen ( tahi hänen sielunsa, tms. ) menee?
Miten osoitan osaanottoni?
Mitenkä voisin lohduttaa jälkeensä jääneitä?
Miten itse voisin helpottaa omaa ikävääni läheiseni kuoltua, kuinka helpotan oloani?
Mitenkä reagoin läheiseni lähtöön?
Saanko surra, itkeä vahi pitääkö kovettaa pintansa?
Miksi ihminen haudataan/polttohaudataan?

Kuka se päättää, kuka sen säätää; kenkä saapi iankaikkisen elämän, kenkä joutuu kadotukseen?
Mitä on olla kadotuksessa; onko se sit iankaikkista se sekin?
Miksi uskotaan että on olemassa toinen elämä/iankaikinen elämä?
Onko meille jokaiselle olemassa se ns. parempi elämä joskus aikanaan?
Entä jos se sitten joskus päättyykin; voiko se päättyä, mihkä se päättyy ja mitäs sitten tapahtuu?

Miksi ihmistä muistetaan, kunnioitetaan, "ylistetään" silloin ja sitten vasta kun hän kuolee; miksi ei ihmistä jo hänen eläessään muisteta kiittää, kehua, kannustaa, jne.?
Miksi ei voisi pitää "kemuja" jo ihmisen eläissä - ei synttäreitä vaan tyyliin et "sitten kun sinä lähdet niin jään kaipaamaan sinussa sitä, tätä ja tuota..."? ( Tahi sit vastaavasti haukkuen et olitpas muuten harvinaisen paskamainen henkilö...! )