Ja tänään sitä taasen en ole saanut mitään aikaseksi. Näin ainaskin tuntuu. Pitimmä nimittäin tehdä alun alkain Piipparitaikinat ja sitten siivota huusholliain mutta kuinkas täsä kävikään? Sitä tein ne Piipparitaikinat - kyllä. Tein tavan Piipparitaikinan maidotonna ja sitten viel taikinan joka on gluton, maidoton, ja tietty soijaton, hiivaton, pähkinätön, yms. kuten tavallaankin Piipparit ovat. Muta huushollin siivous jäi pelkkään vessan vosekkimiseen sillä loppuin loipuksi ajattelin jotta se on sitten ensi viikon "murhehen gryyni" se siivous, eikää tämän viikon. Sittempähän "murehdin" sitä ja sen jälkeen vasta jotahin ennen joulua. Jouluunkin kun on enää kohta sen kuukauden päivät aikaa. Ja mie laitelin tänä pänä sitten viimeiset joululahjat paketteihin. Jee, hyvä mie! Nytten ovat nekin jo klaarassa. Ja kaikelle kansalle jopas. Samaten laittelin tänä pänä sitten kaik joulupostikortit klaaraan: käsiin annettavat vuottavat pöydän nurkalla ja postitettaviin liimailen eilennä ehtoolla posterit postittain ne sitten tänä pänä koontikuoressaan postiin vietäväksi. Jotta miun puolestain joulu on näiltä osin aika hyvin jo plakkarissa. Eipäähän tarte nuita ainakaan "murehtia" jos ja kun lähden sinne entiselle työpaikallein jouluksi puuhaamaan. Se vaine ettsä nyt himpun murehdin että kestääkö tää tahi nää koipein ja.... sitten tuli tänään taasen ilmi ettäs pitis alkaa tehdä 24/7 tyttären puitteissa taasen uutta hakemusta Maailmalle Avaralle. Kela:n taksi kyydit pitis saada "kasaan". Pitäisi "vaivata" lekuria tahi hoitajaa lausunnon saadaksein, sitten laatia hakemus itse ja sit viel kiikuttaa ne itse Kela.lle ja HE sitten PÄÄTTÄVÄT kuin käy; onko oikeutta vahi eikö ole? Joka kyl tuntuu ihan surku-hupaselta etteikö olisi oikeutta kun eihän hän muutoin kuin taksilla pääsisi käymään misään hoidettavana! Hoisin mie tänään sitten myöskin yhden uuden kukkasein uusiin "puihin" elikkäs laittelin kauppa-ruukusta ihka aitoon svairuukkuun lisäten samalla uutta multaa ynpärilleen. Ja se mikä venka-jutska nyt oli niin kun ei miulla ollukkan enää varastossain "aitoa", ehtaa, savenväristä ruukkausta olemasa niin nyt tää kukkanen saikin allensa sellaisen harmajan värisen saviruukun joka miul ennestään oli pääasiassa vaine koristetarkoitukseen hankittunna. Koriste-jutskaa uutta en kerennyt tänään väkärtelemään vaik kuin olisin halunnut. Meinaan ettäs miul on tuloillaan unisieppari itsellein johka olen Maailmalla matkatessain ain maasta kerännyt lintuin sulkia talteen ( kuten nyt viimeksi sen "Petolinnun perse" löytöni sulatkin ) sekä olen ostellut rinkuloita, päälystännyt ne hanppunarulle... ja enää olisi oikeestaan varsinainen kasaaminen jäljellä muttas... taisi täsä viimo kerralla muoskain mukelo miun tykänäin käydessään tokaista että tee mummo heille tällainen? Joten nyt pistää sitten miettimään jotta teenkö niistä yhden issellein vahi teenkö sittenkin niin jotta jaan ne varaamani tarvikkeet tasan kolmeen kipaleen ja teenkin niistä näille muoskain mukeloille omatnsa? Kun enhän mie isse sitä varsinaisesti tarvihhe mutta ilo se olisi joentaa heille sellaiset ja minkä ilon siitä saisi heille kun he sallaiset isselleensä saisivat?! Ihan kuin ilonsa sitä on isse kullai siitäkin että on taoimiva vaaka huushollissa olemasa? Meinaan että entisein sanoi täsä päivänä muutamana itsensä Ystävyys, Yhteistyö ja Avunantosopparistamme ( YYA-sopimuksemme ) irti ja lakkasi toimimasta kokonaan. Se heittäytyi aivan "puhumattomaksi" vaik mie kuin siihen sisuksiinsa törkin uutta patteria puhtia siihen saadaksein. Tänäämpä sitten käväisin likimmä olevassa kaupassa uuden ostain ja nyt sit pelittää! Nyt on taasen tuvassain Humisevanharjun toimiva vaaka ja mie pääsen ain välleen tiiraamaan jotta misä se tään Mummeron paino huitelee: pysyykö ruodussansa vahi hyppiikö ylitse sieltä misä aita on alin? Kestikin se vaaka aikaa "aivan toisin kuin nämä nykyajan räkkineet" elikkäs sillä oli ikää jo päälle sen 10 vuotta, itseasiassa jo 11vuotta näytti olleen, joten eikös se ole ihan "kunnioitettava" ikä "kodinkoneelle" nyky maailmassamme, se? Kunnioitan kohta, tahi oikeestaan jo nyt, sitä että nyt menhään "ttase" sitä aikaa vuodesta ettäs on merkkipaalot "täynnä". On marraskuu ja "Liisan liukkaat" sekä "Kaisan kaljamat" joista tulee eittämäti mieleheni miun se kuin aikoinaan juurikin Kaisan päivänä tuli puolisoin miun oveni taakse tyttärensä kera onnittelemaan menneistä Liiisan päivistä ja juttua iskemään että eipä silloin ollut niin liukasta kuin nyt... Ja siin sivussa sit kuin ohimennen mainitsi että se tuli heillekkkin "eroperheeseen ja riita kahtia" täsä... Ja näin se sitten alkoi meidän kahden juttu siitä. Ensin jutellen ja siitä sitten pikku hiljaa kehkeytyi suhteeksi, pariksi ja saman katon alle asumiseen. Niin ne vaine vuodet kulkevat; siitäkin kun on jo kohta sen - mitäs se onkaan... 17 vuotta. Jep. Ja nytten ovat jo silloiset nuorimmaisemme ihan aika ihmisiä. Itsenäisiä jo olleet kauan, maailmalla reissanneita, asunneita, parisuhteisellisia ihmisiä. Aikuisia. Ja mie tälläainen Mummero vaine... enää... Ei kumppania, ei ketään, rinnallain. Pah. Mutta eiäs nyt surra surutta, iloitaan ilmoille. Ja jos ei muusta niin vaikkas siitä että on tuo Ukko-Ylimmäinen antanut välleen taasen meille Maan Matosilla to-del-la mahtavia ilmoja olla ja eleä. Jep. Tahi vaikkas siitä että yssi miun Kakatuksein aukaisi tänä pänä YHDEN kukkasensa ja on tooooo-si kaunis näöktänsä. Se kukka on kuin Joukkahainen olisi lentoon lähdössä; kaula pitkänä, siivet lentoon lehahtamassa ja tassut perässään perää pitämässä. Lehti Kakatus tämä onpi. Tahi vaikkas iloita siitä ettäs teimpäs tänään kaiken "tekemättömyyteni" jälkeen tuosa iltapäivän tunteroina viimeisinä issellein evästä penkoin kaappini perukoilta kaikkea mitä sieltä löysin. Ja näin syntyikin sitten Kaiketon "Kaapinperukoilta" pitzza. Nyt tein kerrankin siihen ihan ns. oikian pohjan kuvan taikinasta enkä esim. kukkakaalista tahi sitten enempikin suolasenpiiraan pohjaa. Ja täytteksi tosiaan kaiken mitä löysin kaapeistain miun: Kikherneitä, peurillisen ananasta - samoin tonnista kalaa. yssi tsipuli ja kolme ISOa valkkaria. Muutama pala savuista lohta sekä pintaan pari koprallista Violifen savuista juustoa raasteena. Se siinä. Ja hyvää tuli. Voi että olipas hyvää vaikkas olikin näin "palasista" koottu ja kasattu. Jäi siitä tosin huomiseksikin syödä.... En mie kaikkea jaksaisi kerralla nasuuni piskuiseen syödä. Ähkyhän siitä vähemmälläin tulisi. Huh! Kuten vaikkas siitäkin jos mie ottasin nyt ja täsä tänä vuonna sekä laittaisin íssellein ihan "oikian" joulun tänne Majaani Mahtavaiseen. Laitteleisin siis joulukuusen; siihen koristeet, kaiken maailman valo-härpakkeitä, tonttuin kuvia sinne ja tänne sekä paljon, paljon, muuta mitä "tavan" jouluun katsotaan kuuluvaksi. En voisi mitenkään ajatella olevani sellaisen ynpäristön keskellä enää. En sitten milläskänä. Se ei vaine tuntuisi omaltain, se en olisi mie. Ei miulle - kiitos. Olenkin hokassut ettäs "kuta vanhempi isse olen niin sitä pienempi jouluin on". Jokahinen vuosi olen laitellut sitä vähemmän ja vähemmän kotiini. Viime jouluna muutama oikia kynttilä paloi josain sisällä ja myös ulkona porstuassain, kera muutaman pienen tomttenan täällä sisällä. Tänä vuonna laittelin jo jouluin sisälle - ulos en taida nyt laitella enää mitään. En niitä kynttilöitäkään sinne enää kun siellä ovat nyt sellaiset kukkaset ( Tuija, Muraatti ja Hopialanka ) siin lyhdyssä josa olivat ne kynttelit mennä vuonna. Tänne sisälle ripustin tuohon tupani katossa roikkuvaan vanhaan polkupyörän metelliseen pyörään roikkumaan iki-vanhat lumihiutale-koristeet ja kyökkini yhteen pöydän nurkkaan harmaa-valiat valopallot metalliseen koriin. Ei muuta. Se on sit nuissa - miun jouluin. Ja riittää hyvin. Kiitos. Kiitos - ja riittää jo. Tämä tästä. Piste.