Kirjotan tämän lyhyen teksitin nyt tähän ennen maailmalle lähtöäin, ennen aamupalaani, aamutoimieni jälkeen: Luulin, uskoin, toivoin vakaasti että tänä aamuna "saisin" nukkua pitkään. Vaikkas sinne puoli seittemään asti kun aamiainen sovittiin vasta seittemäksi. Mutta vielä mitä, katin kontit. Nyt simmuin raotin eka kerran neljän tiemeellä ja ylös ampaisin viidettä vietäissä. Haa - se niistä pitkien yöunien haaveista ja haihatuksista.
No mutta, näillä evähillä mennään mitä Luoja on antanut ja toivotaan että se ehtoo tällekkin päivälle viel joskus tulee.
Täällä majapaikassani lokit kirkuvat ja huuhkaja huhuilee - kuten eilen ehtoollakin. Vesi ropisee jossain rännistössä ja sateen jälkeinen usva on kietonut hämyynsä seutukunnan. Tuulee.

   Aamuni siis "ampaisin" ylös edellä kuvaamani tarinan myötä. Aamupalalla Tuukkalan tilan omistajapariskunnan kera oli antoisa ja mieleinen. Juttu luisti puolin ja toisin - tarinaa kuulin monen moista.
   Kunne kaffeet ja palaset sain suustain alas masuuni pienoiseen, huikkasin kiitokset ja heipat sekä suuntasin Heponi Hopean ( Poika Poloiseni ) selkään ja karautin avaraan maailmaan, päälle tien vievän.
Vain huomataksein että kaik tiet ja teitten tienoot kumisivat tyhjyyttään. Onko Suomi JO nyt hiljentynyt Jussin aaton viettoon vai miksi tällainen hiljaisuus ja tyhjyys? Tosin olihan kello "vasta" aamu seittemän jälkeen ja oli tavallaan jo juhlapäivä - suomessa kun jo aattoja tunnutaan juhlivan kaik juhlapäivät ja varsinaisina juhlapäivinä sitten ei juhlitakaan mitenkään - korkeintaan niin että kaik paikat ovat kiinni ja kaik nököttävät kotonasa neljän seinän sisällä tai sukuloimassa ( poikkeuksena ns. pelastusammateissa ja muissa pakollisissa "ylläpito" ammateissa olevat henkilöt. ) Kaikilla on ensin kiirus viel niille viimeisille kauppareissuille ja asioilleen. Sitten kauhialla kiireellä tehdään sapuskaa, yms. valmihiksi. Kunne on kaik saatu tip top ni sit alkaa juhlinta kenties saunan kautta ensin käyden ja sitten JUHLITAAN! Aattona jo! Varsinaisena juhlapäivänä ollaankin sit "Äimän käkenä" ja Hissun Kissun kun ( useat ) podetaan krapulaa tms. juhlamorkkista liiasta vilinästä, vilskeestä, menosta ja meiningistä. Sekä Herra Holista.

2015.6.19.%20k%C3%A4nnykk%C3%A4%20%281%2

   Sain ajella kilometri tolkulla ihan yksikseni: ei ristin sielua missään!
   Se oli vaine kiva että matkain taittuvi nopsaan. Tämän päivän matkain teinkin TOSI nopeaan. Ristiinasta ajelin kotiain noin neljässä tunnissa muutamien valokuvaus-pysähdyksien ja parin kaffeetauon kera. Totesin siin ratin takana istua nokottaissain että kannattasikin ain suunnitella kaik matkansa näin jonkin pyhän aaton tahi nimenomaan pyhän päiväksi jotta baanat olis tyhjinä ja voisi päästellä nasta laudassa menemään... jos ei pelkää et se kruunupää lykkää ittesä sieltä mettän korvestä yllättäin eteensä...
Nytkin mie painelin ( kuin silloin tässä joku päivä - oliko se saapuissain Punkaharjulle? ) satasen alueella ihan suoraan sanottuna 120km/h! Mut enpäs tuota ollut ainua joka teki tänään rikoksia: tajusin yht´ äkkiä että kaukaa takaani tulee auton valot. Saavuttaa miut ja Poika Poloiseni - phiu! Sujahti sujuvan sukkelaan ohitsein ja haihtui nopeaan horisontin taa! Luulisin etä tuolla autolla, taxilla, oli mittarissaan vähintään sen 130km/h!

2015.6.19.%20k%C3%A4nnykk%C3%A4%20%282%2

   Mikkelissä totesin että kyl liikennevalot toimivat mutta olenko mie yksi ja AINUA eloonjäännyt täällä maapallollamme? Missä kaik ovat? A-PU-VA! En tahdo olla yksin, en tahdo elää täällä yksiksein!

2015.6.19.%20Ristiinasta%20kotia%20%281%

   Mikkelin jälkeen käännyin kohti Pieksämäkeä ja ajaessani lenokoneiden leveää varalaskupaikkaa pitkin tuumailin jotta kun kerta ei tääl muita näy niin mitäs jos... mitähän tuumaisin jos huomaisinkin yht´äkkiä takapeilistäin että ihan siihen taakseni olisikin juuri laskeutunut, nokkansa takapuskuriain hipoen, jokin lentokone, isompi tahi pienempikin!? O-hoh!

2015.6.19.%20Ristiinasta%20kotia%20%282%

   Haukivuorella näin kuin tämä öljykasvi, vieljelty sellainen, on jo kukinnassa. En oikein pysy kärreillä että onkos nää nyt rypsiä vahi rapsia mut tiedän vaine että jompaan kumpaa se on!

   Ennen Pieksämäelle tuloa muutui tien pinta verekseksi, tasaiseksi ja lätäköttömäksi, urattomaksi pinnaksi. Oli siin kiva lesetellä etiä päin. ( Pieksämäen tienoolla voi sanoa että tuli oikeestaan ekat ns. liikenteen elkeet - useammat autot - eteen. )

   Ajaessain mukavasti rativota kuunellen ajatuksein kulkivat "sfääreissä":
   Summasin reissuain tätä ja en päässyt mihkään siitä että vertasin sitä automaattisesti reissuihin joita tein puolisoin kera. Mitä on nyt erilailla, mitä puuttuu, mitä on tilalle tullut - vai onko mitään?
Aina reissatessamme ihmettelin ja kummastelin sitä kuin helposti hän tuli ain eri ihmisten kera juttuun. Ei ollut paikkaa eikä ihmistä jossa tahi jonka kera hän ei olisi kyennyt juttelemaan. Jonkun sanasen ain heittämään. Iskemään jutun juurta - juttelamaan. Kateellisena kuuntelin kykyä moista ja tiedostamattani haihduin taka-alalle, hissukein. Olin hiljaa ja kuuntelin - olin kuunteluoppilaana. Ja mielelläni olin. Ei miulla ollut ihmisille mitään asiaa tahi juteltavaa. Kunne nyt tajusin että eihän se oikeestaan niin ole ollutkaan. Tai siis oli - tapahtui se noin ja piti silloin paikkansa mutta nyt yksin reissatessain tajusin että miekin osaan jutella ja jopa ventovieraidenkin kera! Ei muuta kuin menin vain jonnekkin tahi joittenkin luokse ja aloin pakista. Puheen aiheet ja juttujen juuret tulivat sekä kasvoivat siinä sivussa. Ei niitä tarvinnut etukäteen miettiä tahi mitenkään jännittää. Tämä on miulle ihan uusi ja outo asia sekä samalla ihana uusi ulottuvuus! Miekin osaan!

21.8.2006.Annina%20Vaalijalaan%20%282%29

   Pieksämäen jälkeen tulee Nenonpelto ja Vaalijala. Siitä alkoikin miulle tutut maisemat. Ns. miljoonat kerrat ajetut tiet ja tienoot. Eli olin niillä seutuvilla jo kuin "kotona" olisin.
   Mieleen hiipivät ne monet monituiset kerrat kun jätin lapseni ( silloin nuoren, mukulan ) sinne kuntoutumisjaksoille ja ain lähteissäin sieltä ( vasite ensimmäisillä kerroilla ) itkut tuli silmiin kun "piti" luovuttaa, jättä omansa sinne toisten hoteisiin. Ne olivat ikäviä hetkijä mutta välttämättömiä kun ei lapseni olisi muuten saanut tarvitsemaansa ohjausta, hoitoa, "tsekkausta", ja mie kaivattua "lomaa" hänestä. Aikanaan itkut helpottivat, jopa väistyivät pienemmiksi, kun puolisoin tuli rinnallein. Oli helpompaa kun oli toinen rinnalla... Hän olikin isä tyttärellein.
   Nämä männyt olen kuvannut sieltä matkalta vuonna 2006 - siis kohta kymmenen vuotta sitten! Nyt en näitä mäntyjä kuvannut kun antoi tuo Ukko-Ylijumala saavin täydeltä vettä niskaa meille, niiten teinoiden kulkijoille, vaan "lainasin" tämän kuvan tuolta kuvieni arkistoista...
Nämä männyt ovat tavallaan sen tien, sen Pieksämäen/Nenonpellon - Suonenjoen, välipykälä. Aina ajaessa, kuin nyttenkin, sitä vuotteli että milloin ne tulevat - joko nyt? Paljon olisi nytkin ollut poissa jos joku, tahi luonto tuulineen ja myräköineen, olisi käynyt nämä poistamassa maisemasta tuosta! Olisi tullut pettymys suuri!

2015.6.19.%20k%C3%A4nnykk%C3%A4%20%283%2

   Suonenjoelle ajellessa oli tienvarrelle kylttejä B&B-majoituksista. Ihmiset, lukijain, käyttäkäätten niitä! Sellaisessa miekin viime yöni vietin ja totesin taasen että ihan on mukava ja riittävä jos ei mitään luksusta reissultaan tahi lomaltaan hae. Haluaa vain seinät ja katon päänsä päälle yönsä ajaksi sekä turvallisuuden ettei tarvitse ihan taivasalla yötänsä viettää.

2015.6.19.%20Ristiinasta%20kotia%20%283%

   Entisen Ysipirtin paikalla käppäilin laiturille kuvaamaan kuis on I-HA-NA tää Suomen Minttumaaaria!

2015.6.19.%20k%C3%A4nnykk%C3%A4%20%284%2

   Kuopiossa napasin kuvan Kallansilloilta ( tääkin on kännykkä kuva kuten moni näistä tään päivän kuvistain ). Muistakko kuvan lähtöpäivältäin: ei ole paljon maisema tahi sää muuttunna näiltä huudeilta!

2015.6.19.%20Ristiinasta%20kotia%20%288%

   Tällainen asteli miuta vastaan. Vähäks jähmetyin paikallein! Hui!
   Täsä ois miullein ihan sopivasti MIESTÄ! Niin ulkonäöltään kuin kooltaankin!
   Oikiasti tää on Alapitkän koulun pihassa oleva Mammuuttikodin rakantamisen mainosmerkki. Olikohan tällä mammuutilla jokin nimikin olemassa? Ja ihan kuin se olisi ollut alkuperäisesti johkin toiseen tarkotukseen aikoinaan luotunna? Nyt tosiaan Mammuuttihirsikoteja mainostamassa ja tähtäimenä Alapitkällä 10.-19.7. 2015 oleva Omakotitalo näyttely. Tervemenoa vaine kaikki sinne omakotitaloista ja rakentamisesta kiinnostuneet! ( Mainontaa jälleen... )

2015.6.19.%20Ristiinasta%20kotia%20%286%

2015.6.19.%20k%C3%A4nnykk%C3%A4%20%285%2

   Näin ihanan keli jatkui aina kotiain asti. Täsä ole menossa Ulppaan kohdalla kokka kohti Lapinlahtea.

2015.6.19.%20k%C3%A4nnykk%C3%A4%20%286%2

   Kotiutuessain Matiskilta ( Matin ja Liisan asemalta ) päivän evääksi pizza plakkariin, ja kotia nassikoiden purkuun. Piste ja Pirkko reissullein tälle. Näkyillään kun samoille huudeille satutaan! terve ja hei!