Kyllä vaine. Tänne ja tahtoo, tahtoo ja tänne.
   Se vierähti taasen sujuvan sukkelaan ainaskin yssi tunteroinen stallaten pitkin rantsua tuota! Ei se nuin vaine onnais kot´ puolessa, ei. Ei siellä asvaltti-viidakossa, ei.
Täällä sen sijaan se menee ihan huomaamati, käyskennellessä, kulkiessa, haahuilessa. Kiirettä.
Nytkin rannan sannalla ja lumella tuolla ei ni ketään muuta, ei toisia - mie vaine ylhäisessä ykseydesäin. Kulkia vaik koko rannan leveydeltä, ns..
   Eipähän ollut ketään ken olisi "hämmästellyt, kummastellut, kulkijaa ja kyykkijää tämän moista!
Asennot erinäiset kun käytän kuvatessain. Milloin olen seisten, kumarassa tahi pitkin pituuttain naamaani myöten maankamarassa kiini. Välleen kun näin puolittaisen hankikannon aikaan pinta tuo pettävi tassuin alla, niin sen jälkeen, sitten, sitä ollahan sen millonalla mutkalla ja kuppers´keikan omaavana, taidottomana "alastulolaskeuman" suorittajana aivan kuin jokin kuivalle maalle viskattu Meritähtönen - ketarat sojottain sinne ja tänne; pääasia et kamera säilyy, pysyy ehjänä, ja kuivana. Elikkäs toden näköisesti aina tällaisen äksidentin sattuissa ainakin yksi raaja ( käteni ) sojottaa kamerain kera kohti Taivahankantta suojellen ja varjellen kykyjensä sekä taitojensa mukaan kameraani!
  
    Mietiskelin tuolla käyskennellessäin, vasiten kun tienoot nuin tyhyjillänsä ovat, et eivätkö paikalliset, vakiasukkaat, yms. henkilöt sitten tee näin? Eivätkö he käyskentele, kävele rantamilla? Vahi kävelevätkö he tuolla kylillä katuja pitkin, kotiensa läheisyydessä; täähän ei nyt ole varsinaista kantaväen asutusaluetta, tää misä majaani pidän. Vaan ns. turistipaikkaa.
Siksikö heitä ei täällä nävy?

   Niin tahi näin, niin saattaapi mennä arvailuin väärin päin-kin. Niin tahi näin, niin jokatapauksessa käväisin mie ehtoon korvalla stallade tuon tunteroisen, toistakin, metsästäin Aurinko Armahan laskua, auringonsiltaa ja jotahin mie taisin kiini sieltä saadakkin.
Välleen leikittelinkin tuon Aurinkoisen kera....
Katsoppsa:




   Tästä lähdettiin. Aika-Rautanen nakutteli siinä kahdeksan korvilla ehotoolla.
    Rantakadun mökkikylä illan auringon valossa.




    Rannan "pitkospuiden" pinnan kauneutta.




    "Aurinkotuoli."




   HAA! Löysinpäs!
   Mesikämmen tallessa on! Täsä se viellä vetelee hirsiä talvisia.
( Kovin oli "ankkajäässä" kiini maassa - ei inahtanutkaan. )
No, eihän nyt olekaan vielä ihan kevät; antaa toisen viel nauttia talvisista unistaan.




   "Kajo.", nyt ehtoon valossa.
   
    Taivaanrantoja maalailen;










-----------------------------------------------------------------

    Satamassa;






   "Kulman taa."




   Äly! En tiedä.... mie vaine nautin. Vedän kitusiini tätä ihanuutta.




   "Viimeinen sammuttaa valon."













    Sinne se mullahti.


   Ja - sitten....
Sitten "Hyvää yötä Hanna ja lapset." "Aamulla nähdään."