...on Maailamme Avara täynänsä mutta on vaine taito ne nähdä? Tai ainaskin näin kait väitetään...
Tosin helppohan miun on nyt tähän sanontaan tukeutua sillä nyt on jo sanoisinko peräti jo neljättä päivää PERÄTYSTEN kun voin sanoa ihan rehellisewsti että onnellinen olen! Siis MIE, tämä tälläinen Mummero joka ain marisen, nurisen, ja mutrutan jokahisesta asiasta ja siitä asiain vierestä etenkin? Niinpä niin, mie juurikin. Ja sankkevan iloinen olen tästä onnen tunteestain. Kerrankin, mie, eikä joku toinen, joku muu.
   Meinasin jo maanantaina skriivata tästä onnestain kun iltapäivä kaffeellein istahhin tuonne kyökkini nurkkaan mutta sit ajattelin jotta annahhan nyt olla "höperehtimäti" Mummeron hupakko sillä mistä tuon tietävi jos se onkin vaine sellainen hetkellinen, pieni, ohitsemenevä, "mielenhäiriö"? Meinaan kun eoihän se tuo Onnen- Myyrä, Onnen-Kantamoinen, tahi mikä se sitten nyt onkaan, ole liiemmälti meikä Mummeroa muistellut - miksipä se nyttenkään sitten?
   Muttas tosiaankin nyt menhään jo NELJÄTTÄ päivää perätysten ja en voi kieltää ettenkö ielleen onnerrain hyrisisi. Hiljalleen sisään päin hymyilisi, Maailmaamme Avaraa positiivisesti katselisi ja asiaan kuin asiaan positivaristi katsastaisi.
Ihan kiva tunne, kiellä tätä en. Tällaiseen voisi jopa tottuakin. Ei paha, ei olleskana.
Tällaista voisi "suositella" muillahii jollahin tapaa reseptillä jakkain vaikkas.
   Ei, ei tähän mitään erityistä syytä ole, ei. Ei ole sattunut tahi tapahtunut mitään. Ei pientä, ei suurta. Muttas onnessain vaine olen. En ole voittanut mitään millona-pottia mistään, tahi pienempääkään, ei. En ole rakastunut, en parisuhteessa ( ielleenkään! ). En ole mennyt kihloihin, en "naamiaisiin". Ei ole syntynyt muoskaa uutta tahi muoskan muksuja uusia. En ole saanut Majaani Mahtavaista myytyä, tahi vuokrattuakaan. En ole saanut töitä tahi "Pientä Suklaapuotiakaan", en.
Ei siis ole tapahtunut mitään atomin halkaisua, uuden ihmeaineen kaavan keksimistä, tahi mitään sellaista.
Vaine tasaisen tappavaa arkea - mut onnellista sellaista! Wau!


    Muista en paljoakaan alkuviikosta et mitä sitä onkaan tullut touhuttua mutta jos jotahin sentäs kaivelisin aivoistain harmaista. Jos jokin niistä voisi "valoittaa" miullehin että miksi nyt on näin kuten on?

   Maanantaina luovutin ISOn nivaskan ( siis en oikeesti nivaskana vaan siirtäin konehelta toiselle ) erinäisiä kuvaamiani valokuvia Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry:lle ( käykää tsekkaa Armaat Lukijain niitä sivusia! ) eri vesistöistä joita olen näppäillyt täsä "aikanin kuluksi". Se oli sit toinen holli tuolle taholle nyt vähään aikaan...
Olivat jo laitelleet eka erän kuviain sinne sivustolleen ja kussa kerkiävät niin laittelevat sit näitä nyt luovuttamiain sinne myöskin.
   Ehtoolla vanhimmaiseni käväisi kera puolisonsa saunomassa tykönäin, vieden mennessänsä muutamia pullollisia käyttövettä tykönsä. Tekevät katuremppoja nimittäin tällä huudilla, näillä kylillä, ja olivat siksi laitelleet heiltä päin vejet poikki kokonansa: olipas hyvä kun äityliini asustavi näin samoilla sfääreillä niin voin avittaa mm. täl´ viisiin jälkipolveain.
  
   Tiistaina... niin tiistaina reissasin Kalakukko-city go go:ssa kierellen mm. kirppareita ja tehden niistä pieniä löytöjäkin. Mm. yhden ruokatassin, kaffeekuppisen leipätasseineen, emalikupin, joululahjoja muutamille läheisillein, jne. Ei kallista kamaa: kallein ostos oli 3e/2kpl ruokatassia.
Ja sitten sain sen "omakuvan" tähän jalkaani! Wau! ( "Väkerrän..." -tekstiin liitin siitä valmiin kuvasen. ) Tosin sovittiin jo että viel hivenen fiksaileepi tatuoija tuo tätä kuvaani vielä mutta muutoin se on juurikin sitä mitä olen halunut ja tahtonut. JA se on sitten se "viimeinen" kuva jonka otan - kuten pruukataan ain vakuutelle isselleen ja toisillehii kun tatskan joku ottavi!
Luulen kyl ettäs näin voi olla ihan tosiaankin sillä se mikä KURJIMUS se onkaan kun ihoon hakataan neulasilla nuilla, niin ei vaine miun pirtain sitä kestä! Ei milläskänä! Nytkin purin taasen sormiain, valitin ja huokailin hikoillen tuskaa suurta toisen tehdessä tuota työtään. Yritin pysytellä hievahtamatta, pakoilemati, nykimäti, jotta ei mitään "vikatikkejä" tulisi työhönsä tuohon. Aikas hyvin kait onnasinkin... muttas siltikin: jos ei tule mitään ideaa, aatosta suurta, et nyt pitää sit sellattiis saaha niin tää on VIIMEISENI! Nyt ovat miulle tärkiät ihollain. Piste.
   Sattuman sanelema jutska...
Kalakukko-city go go:sat palatessain pirisi kuuloluurini vieressäin, hälyytti kalikka tuo äänellänsä ettäs nytten jollahin jotahii asiaa olisi. Vastattuain siihen sain kuulla että toinen vanhimmaiseni oli perheineen tienpäälle jäänyt: heidän Hepo Hopiansa oli tenän tehnä - tuletko äiti pelastamaa heijät?
Mitäs sitä ei äityliini muoskainsa takia tekisi? Tartuin omaani Hepoa suitsista kiinni: "Pruu, Hepo Hopia, ja käännös nyt heti takaisin tulosuuntaan!"
Näin käväsin "Teiden Ritarina" ja avitin sen minkä heitä pystyin. Nytten on sitten tään avituksen myötä miun Hepo Hopiain vieraissa pilttuissa ulkoruokinnassa ja mie jalkamiehenä kuljeksin kokonansa. Ja mikä harmitus suuren suuri: olisin itse tarvinnut juurikin tuolloin omaani...
   Ystäväin otti yhteyttä.
Mietin että on se tää ihmisen hupakko, tää tällainen Mummeroinen, iältänsä jo aivan "kalkkis", kuin mikähin nuori tytön hupakko kun on kyse tällaisestä Ystävästä. Sitä aivan kuin innostuu, nuortuu, on onnestansa ynmyrkäisenä kun toinen hivenenkin huomiotaan osoittavi.
Mitähän se on toillaan sit jollahin nuoremmalla joka saman laista eteensä saapi? Kuin sellainen viel "elämää kokematon" suhtautuu, kokee, ja miten suoriutuu, tällaisista myllerryksistä kun se laittaa viellä tällaisen "kalkkiksenkin" aivan sekaisin?
Mikä siin on ettäs se tuo ihastuminen, tykkääminen, se on kuin parastakin euforiaa?
  
   Eilennä taasen sitten... Heureka - mitäs eilennä? Näin sitä on sit äivan "äimän käkenä", ei muista mittään kun pitis muistaa jotahii! A-pu-va, taidan olla valmis Dementia!
   Keitin ainaskin Kaikettoman ( riisimaitoon ) riisipuuron tätä päivää varten...
   Ai, niin: tein mie sellattiis pienoisen mustaviinimarja-juustokakun joka oli gluton, lakton ja Erytritoli-sokrulla maustain, chia-siemen-hillolla. Ja tein sen ihan vasite ajatelle naapurini tätiä, iäkkäämpää henkilöä: tein sen hänelle. Kiikutin sen kakkusein ehtoon kähmällä valmiina hänen tykö, hänelle.
Siellä sitä vierähti tuokioita muutamia kuulumisia vaihtain ja jutun juurta iskiessä. Olipas kiva pitkästä aikaa rupatella ja sanasia vaihtaa!
   Tein mie varmaan muutahii muttas kun en vaine muista! Muistan vain sen että niin eilennä, kuin näinä muinahii päivinä, ei ole ollunna tuokiota sellaista ettäs jouten olisin taaskaan joutanna olla. Ihanasti on ain jotahin tekemistä ollunna. Hyvä kun apetta olen kerennyt sisuksiini ammentaa, sen verta kiiruun näppää on ollunna.
   Ai, niin! Käväisin kangasväriä ostamassa ja värjäsin mm. yhden kirpparireissullain ostamani ihanaisen hamehen! Pesin pyykkiä muutoinkin ja - tein töitäin. Jep.

   Tänä pänä "suurtena":
   Tää päivä alkoi sillä ettäs suorin tuonne "apukyökkini" puole ja pyörähytin Kaikettomat Tsipanniekut joista sitten osasen annoin tuvassain tuulisessa, Majassain Mahtavaisessa, tykönäin käyneelle kiinteistöhuoltoyhtiömme miehelle osasen mukaansa syödä. Hän kun käväisi lueskelemassa vesimittarini määreen ( on taasen SE aika vuodesta ), ja suustamme kiini tartuttiin - tietenkin! Siin jutskattiin hänenkin kera kuulumiset. Asuntojen rempat, myyntitilanteet tällä kylällä, yms..
Osasen Tsipanniekustain näistä antelin myöskin tyttärein 24/7 taksikuskille kun hän aina on avittanut sen minkä pystynyt on, ohitse pakollisten toimiensa. Milloin vaikkas kylkijäisinä kuljettenut miuta tahi muita 24/7:n sisaruksiaan. Milloin sukumme mummo kyytiin on kopattu väliltä matkaa, tms..

74577636_534050747151466_603589432192270

( Kuvassain täsä Tsipanniekut kera Pärppyn. Pärppy on piiraan lopputaikinasta tehty, tällainen pieni tahi isompi, pyöriä "lettunen" joka sit paistetaan siin ns. jälkilämmöllä uunissa piirain nuihin jälkehen, ja sit voidellaan sekä syödään kuin ainai piirahat. Hyvää! )
   Mietiskelin jotta on se vaine kumma jutska ettäs ainaskin mie koin ettäs on ihanaa antaa "omistaan" ain jollehin. Miten se tuntuukaan mukavalta kun kykenen, pystyn ja viel voinkin kaiken lisäksi ( ei ihan kokonansa ole Matti Kukkarossain ) antamaan jollehin jotahin. Ihan näin fyysisesti tahi muutoin avituksen kautta, tms..
Koenko että osaan sittenkin jotahin tehdä toisten hyväksi? Koenko että avitan toisia? Koenko että jospa joku sit joskus miutahii samalla viisiin...? Vahi mitä takanansa on, sitä tiedä en. Tiedän vaine tään: kivalta tuntuu antaa toisille hyvää.

74624100_547130892764278_174795297394366

Kuten vaikkas nämäkin tään päiväiset syömiseni: mitenkä ihana olikaan syödä saada jotahin ja nasua piskuista näin täyttää kun oli mitä ottaa pakkasestain!
Oli nimittäin Tyttärein-Perheellinen syssyn puolla keräillyt Tattimus-Tatteja ja sit niitä miullehin antanut. Tirautinpas tänään, näitä Tattimus-Tatteja saamiain, eräsen pannullain kera tsipulien ja kananmunien. Voi että hyvää oli!
Tuumailin syödessäis ylhäisessä yssinäisyydessäin jotta olisipas se kiva ettäs tää nyky maailmakin vaihdantataluodella toimisi! Mitenkä siitä etua olisi monen moista?
Olisi isse kullehin tekemistä kun pitisi ruokansa eteen ain jotahin tehdä että sit voisi sen johkin haluamaansa vaihtaa, jos ei isse kasvata tahi viljele ( tahi luonnosta kerää ) tarvihtemiaan aineksia. Jos haluaisit vaikkas.... vaikas... no, vaikkas... jonkin vaattehen isselleis niin vaihtaisit sen vaikkas joltakin työtä tehden tälle vaatteen valmistajalle, jne.. Varmaankin tajuatte tään Armaat Lukijain, mitä tarkoitan kun tottahan toki TE TIEDÄTTE mitä vaihdantatalous merkitsee?!
Ja jos syntyjä syviä ajatteltaisi niin työttömyyttäki olisi vähemmän kun olisi kaikilla sitä tekemistä. Ja kun olisi tekemistä niin ei olisi esim. ( toivon ainakin näin ) aikaa mm. tapella keskenään, sotia keskenään!
Tekeminen myöskin rasittaisi ( "ruokkisi" ) itsekunkin kroppaa sen verta ettäs kunto yllä pysyisi ( josko lie rasitusvammojakin tulisi... ), mieli virkeänä pysyisi ( josko lie joku masentuiskin ainaiseen puurtamiseen... ), unta olisi helpompi saada ( jos ei yötä myöten ain tarvihteis sit töitänsä venytellä... ), jne., jne..
Elikkäs monta asiaa olisi varmaan paree kuin mitä nytten mutta toisaaltaan - monta sit tosiaankin myöskin kehenommin...
Jotenka, annappas olle Mummeroinen asiat kuten ne nytten ovat ja "filosofioi" ihan rauhassas ja ittekses!

76646874_2625807957483712_75599070353330

   Sit viel mm. korjailin vaattehianikin tänä pänä ja siin samalla fiksailin kuntohon tään hamesoin. Tään minkä kirpparilta ostelin.
Taasen yssi sellainen "lottovoitto" Mummerolle tälle, tää tällainen löytö. KOKONAISTA yhden euron mie tästä makselin.
Sitten tosin pistin "rahnan poikimaan" ja investoin siihen värjäys-aineeseen ( n.8e ) jotta sain tään entisestä viti-valkiasta väristä aivan jotahin muuta aikaseksi.
Tarkoitus oli kylläkin saada tästä IHAN musta muttas ei vaine tarttunut väri moinen tähän farkkukankaaseen, jotenka siitä  tuli sit tällattiis harmajan musta-pilkullinen. Ei paha, ei yhtään. Ihan on jo "miun värinen" silti. Ja kun sit viel vaihdoin ne entiset valkiat nappinsa mustiin nappisiin ni á vot sie kun tuli paree! Olenpas sankkevan tytyväinen aikaan saanoksein tähän! Olen jopa - onnellinen!


   Kaiken kaikkiaan, mitä onni siis on?
   Onni on miun mielestäin sitä että arki rullaa. On töitä mitä tehdä - vaikkas vaine Vapaaherrattarena näin ollessain. On tointa mihkä ryhtyä, minkä loppuun asti saattaa.
Onni on sitä että voi tehdä toisille hyvää, voi avittaa toisia jotenkin.
Onni on että teen issallein hyvää.
Onni on voida hyvin ( poskiontelotulehdus taisi sittenkin parantua jo? )
Onni on "onkalo" oma.
Onni on - olla onnellinen!