Se etten tosiaankaan ole nytten kirjoitellut tänne blogiini mitään johtuu täl haavaa siiita etten mie vaine yksinkertaisestu ennätä kaikkeen yhtä aikaa. Huh!
En tiijä mihkä aikain huteloin mutta moni homma vuottaa tälkin hetkellä tekijäänsä mutta ku en ennätä ni en ennätä.
   Oiskoo osa syyllisenä se että "niukka" ruokaavalioni vie aikaani nyttemmin. Ei se niistä/näistä ru´uan valmistaminen aikaa vie sen kummemmin... eikäs muutenkaan vaadi paljoa - muuten kuin rahallisesti tietysti. Kaik on tavan ruokaan verraten kalliimpaa. Ainakin ne ainekset joita mie pruukkaan käyttää.
   Syyllistä mitenkään ettimäti ni yksi jutska on se et lähimmä taasen täsä tään kuun alussa hommiin. Sinne samaiseen paikkaan ku kesälläkin. Saan vähän "voita leipäin päälle". Ei sen kummempaa tarkoitusta... jos ei ota huomioon sitä että jos, vaikka, kun... saisin vaik ensi kesänä sieltä ihan oikian työpaikan! Se olisi IHANAA. Olisi ihana työ ja saisin viel palkkaakin siitä. On se sen verta ihanainen paikka ja hommat siellä. Ajatella: saan leipoa, palvellaa asiakkaita ja saan ( saisin ) siitä rahaa, palkkaa! Vau!
Tein täsä sinne Piip-paritaloja pari kappaletta. Toinen matkasi jo jonnekkin uuteen kotiin ja toinen vuottaa siel viel noutajaansa...

2015.11.30.%20Piparkakkutalo%20%282%29.j

Täl viikolla opin siellä että kananmunan ja sokerin massan vatkaaminen kakkupohjan aluksi voi todellakin viedä joskus sen muutamaa minuuttia enempi aikaa - varmasti melkein puolituntia! Se oli miulle ihan ensimmäinen kokemuskerta tällaisesta jutusta. Ei koskaan aikaisemmin ole känyt näin. Luulen että suuri syy siihen on se että nyt on käytössä ns. nuorikkokanojen munia. Ne eivät vaine vatkaudu niin nopsaan.
Aikaisempi "vastaava" kokemus miulla on täl "leipuri-urallain" se kun joskus tyttöpäänä ollessain vatkasin kermaa käsipelillä ja sain sen ns. voiksi! Muistan kuin paljon se harmitti kun olin ensin käynyt jalkapelillä ostamassa sen pari desiä jotain kolmen kilometrin päästä ja nyt se sit meni "voiksi"! Ei muuta kuin uutta hakemaan kun kerran halusin kuitenkin tehhä sen aloittamani täytekakun loppuun asti...
   Tapahtuipas täsä ajassa välissä sellainenkin ihme meikä mummeron elämässä että muistini mukaan elämäin eka kerran mie otimma ja kirota-rätkäytin jollekkin ihmiselle "päin naamaansa"! Se oli yksi ystäväni, miespuolinen. Siis "arvon" MIES! Mutta kun se nyt vain oli tilanne sellainen että se piti sanomani juuri silloin ja juuri siihen kohtaan. Se sananen vaine kuului siihen paikkaan! Piste! ( Jälki käteen ajatellen toivon hartaasti ettei tämä ystäväiseni siitä nokkiinsa ottanut ja näin katkaisen tätä - sitä - ystävyyttämme jonka omistimme :(  )
Miun piti siis elää näinkin kauan ennen kuin mie sellasen jutskan tein ja koin! Oiskoohan se sitten toiset 50 vuotta kunne sitten uudelleen sanon "selkokielellä" vastaavaa jolle-kulle....?
   Piirtelen Pöllöpuuta tyttärein koin vessan seinälle. Piirtelen ain kunne kerkiän sille aikain antaa ja on tovi aikaa keskittyä siihen. Se ois jo aika hyvällä mallillaan mutta on kesken kuiteskin. Tekisi mielein miun saaha se jo valmihiksi mutta kun ei nyt taija yksinkertaisesti aikaa siihen löytyä. Pöh! Sitä pitis viel vähän väritellä ja siihen pitis piirellä muutamia höppiäisiä sinne-tänne.
On se kiva piirtää, väritellä ja luoda uutta katsottavaa sinne seinälle - kuten muuallekkin aina. Mutta tuolla on kivaa kun siel on perheen mukelot ja sit on viel muitakin lapsia. Heiltä ain saa kivasti kommentteja mitä oln saanut ain aikaseksi ja miltä kättein jälki näyttää. Onpahan muutama pöllönenkin saanut heidän kommenteista nimensä. Mm. Mummopöllö on yksi tälläinen huhuilija siellä toisten joukossa.
   Tavan jouluna teen, laitan, joulua itellein vasta jotain aaton lähettyvil tahi sit vasta aattona muttas nyt kun tiensin ettäs menen hommiin niin mie tein esim. joulukortit jo marraskuun puolella valmihiksi asti ja kiikutimma jo niistä  lähetettävät yksilöt koontikuoressansa postiin. Käsiin annettavia olen niin ikään jo jakellut itsekullekkin ain kun vastahan kukin asianomainen, saaja, on tullunna. 
Jouluoksain laittelin myös jo paikallensa. Ensin vaine piti kysellä naamalla Ystäviltä, Hyviltä, Rakkahilta et kellä olisi oksaa moista olemasa tahi tietääkö kukaan kenellä olis... Aikas äkkiä eräs Ystäväni, Hyvä, Rakas ilmoitti että hällä olisi: oli kaadellut puita enemmältikin tontiltansa ja sieltä voisi löytyä jotain sellasen oksan tapaista... Miehän tartuin täkyyn heitettyyn het´ sillään ja niin sainkin taasen tälkin joulullein Jouluoksan Majaani Mahtavaiseen.
Laittelin sen ensin paikallensa ja sit kotvan aikaa mentyä pläjäytin siihen kaik omat koristeensa. Perinteiset miulle: oma-tekemäin "kuusenpalloset" ja sitten erilaisia kiiltäviä lumihiutaleita kera "jääpuikkoin".

2015.11.30.%20Jouluoksa%20%282%29.jpg

Nätti tul. Ihan hyvä. Siin on miu jouluin yhes kasassa. En mie paljon muta laittele. Miul riittää tuo okasin. Ihan hyvin. En vaine voi, kykene, kattelemaan sellasta ylen-palttista kärrsää ja muuta "klitteriä" ynpärilläin. Vaikkas oiskin kuin joulu ja ne kaik miellettäs jouluun. Ei, ei kiitos miulle sellasia. En tiijä jos olis asiat nytte-kin toisin... olisi muoskia, puolisoa, muoskiin mukeloita... kaipaisinko silloin myös muuta "joulusta" vahi olisinko/oltaisinko silloin sit "vaativammalla" mielellä laitellen kaiken maailman joulukuusia, koristeineen ja sen "miljoona" lamppuviritelmää jokahiseen paikkaan? Mee ja tiijä...
   Parhaillaan kun nakuttelen tätä täsä Majani Mahtavaisen tuvassa, Itulaatikossain istuin, mietin että kuin te kaikki "ihan oikeissa" töissä käyvät ehditten tehdä kaiken? Työnne ja kotihommat? Sitten viel kenties muutamat muoskat kotonanne? Isäntä/emäntä? Harrastukset? Omat menot? Huh!
Tuntuu vaine että olette te oikeita "Supersankareita"! Sillä se että mie käyn nyt hommissa, teen kotihommelini ja yritän siin samalla hoitaa kaikenmaailman tekemiseni mitä teen yleensäkin kotonain hommatessain, niin tää on aika haastavaa ja mahdotontakin. En vaine osaa. Eikäs miul ole tätä viel lisäksi muoskia tahi toista puoliskoo , niin ettäs miun pitis ottaa heidät erikseen "huomioon"; elän yssiksein. On kuin hommain häiritseisivät kotihommiain... Ja mieltäin häiritsee sit taasen se että hommia "seisoo" vuottain tekijäänsä. Tätä tää on perfionistin ( kuis toi kirjotetaan? ) elämä: haastetta kerraksensa.
Nyt olen "päättänyt" että noi Villakoirat ovat ihan luvattomia ja ylimääräisiä asukkeja täsä MIUN Majassani Mahtavassa, joten he saavat  "ulkoistuksen", häädön, tuonne "naapuriin seinäntakaiseen" tahi minneppä sit liene menevätkin... pääasia et aivan jonnekin muualle kuine miun kotihini! Mutta se että mie saan ne nyt ulkoistettua täsä hommissa käydessä niin se ottavi himpun miun pirtaani kun enhän mie kerkii hommieni lisäksi paljon mitään tehdä aamuin ja illoin sen hyväksi, kun pitää ain ajatella että on montahii muuta hommaa jotka ovat tärkiämmät tehdä ensin: esim. ruokaa pitää saada tehtyä kera leipäin leipomusten jotta henkkissä pysyisin! Sitten kaiken maailman asiain hoidot, yms.. Et siivoappas siin sitten ain "vapaalla ajalla"? Menee TUS-KAS-TUT-TAVAN piiiiii-kä aika kunne olen siivonnut huushollini läpi. Ei siin mitä ettäs tään siivoisin tosta vaine jos vain puistelisin matot, imuroisin ja se siitä ( tietty vessan pesu aina viikottain ) siiten. Mutta kun JOSKUSHAN se pitää ihan kohtuuven ajan sisällä ain pyyhtästä lattian pinta puhtahaksi kostealla rievulla ja mielellään soine ettäs myös kaik pölyt pyyhkiä kaikilta pinnoiltansa ( eikäs sit mikään "puol´ luomanen pyyhkäsy riitä tälle "pilkun nussijalle" ). Jotenka ne ne ovat nyt jotka täsä miuta risovat - ja vievät aikain! Pahkura sentäs!