Me tavataan sanoa jo aivan vauvasta, heti syntymästään lähtien, et voi kun on äidin, tahi voi kun isän näköinen. Tai jos hullusti käy niin: "Voi kun on naapurin sedän näköinen."....

   Meitä on kolme siskosta. Sen mitä muistini kantaa niin olen pitänyt itteeni kummitätini näköisenä. Nimen omaan näköisenä sillä mm.hänen luonteestaan (puhumattakaan muiden sukulaisteni luonteista) en tiedä mitään. Niimpä sitä en nyt spekuloi juuri tässä. Kyseinen kummini oli isäni sisko (he kummatkin ovat jo kuolleita). Vanhin siskoni on ruumiin rakenteeltaan eniten meistä kolmesta mummomme (äitimme äidin) oloinen. Pieni, ns.pieniluinen ihminen. Hiustensa laatu on samanmoinen kuin mummollamme oli - ainakin mitä muistan hänet iäkkäänä ollessansa. Hentoista ja harvanlaista. Nuorimmaisestamme en osaa sanoa muuta kuin et on tainut sisko periä koko suvun (niin äitimme kuin isämme puoleisesta suvusta) kaikki huonot puolet noin niin kuin sairauksien ja sairastelujen puolelta. Mitä ei häneltä löydy - sitä ei ole suvuissamme ollut muillakaan...

   Miulla on kunnia omata 11 lasta. Seitsemän biologista ja neljä edesmenneen puolisoni lasta. Kuusi lastenlasta joista kolme biologisesti miun puolelta ja kolme puolisoni puolelta. Joten tässä on ollut, ja on edelleen,  "oivallinen" paikka "summaillut" heitä. Peilailla sukuihimme.

   Biologisista "jälkeläisistäni" löydän että vanhimmainen on saanut malttia ja periksiantamista ihan omiksi tarpeikseen - kuten oli isomummonsa aikoinaan. Ja miulta liikaa perfenionismia. Sekä isäni (hänen ukkinsa) puoleisesta suvusta reuman. Ulkonäkönsä taitaa "heittää" eniten miun ja sitä myöten miun kummini eli isäni suvun puolelle. Vaikkakin hän nyt nimensä sai mummoni miun (äitini äitin) mukaan ollen hänen nimikaimansa. Yhdestä lapsistansa löydän hänen itsensä näköä kun hän itse oli pieni, lapseni miun. Toisesta muksustansa löytyy mummoni (ja näin ollen myös vanhimman siskoni miun) piirteet - ja pippurisuutta on kuin tätissänsä eli tyttäristäni keskimmäisessä. Heistä kolmesta eli nuorimmaisessa taitaa olla eniten isänsä suvun näköä. Mutta hän on kyllä äänekäs - kuin tään tekstin kirjoittaja eli mie ite! (Siis mistähän lie onkaan perinnyt ja mitä?)

Toiseksi vanhin on rakenteeltaan kuin kummitätinsä ja meidän sisarustemme mummo; pienen oloinen. Tosin hän on kyl miutai pitempi mutta hänen rakenteensa ja olemuksensa on pienen oloinen. Hiuksensakin ovat vastaavanlaiset kuin isomummollaan oli. Kylkijäisikseen on saanut isänsä Savipuolen ihollensa, ja miun puoleltani sukuni kuivaihoisuuden. Mutta muuten iloisuus ja eloisuus ovat tulleet - niin mistä? Ei ainakaan miulta ja miun isäni puolelta! Olisiko karjalaista perua äitini suvun puolelta?

Nuorin tytär. Hän on perinnyt miulta lukivaikeuteen pohjaten kielellisen erityisvaikeuden (lukivaikeus ->dysfasia/kielellinen erityisvaikeus ->autismi) aina autismiin asti. Ja sen mitä miulla on tietoa suvuistansa niin isänsä puolelle tää taitaan myös kallistua. Toisin sanoen sai tyttönen kummankin sukunsa "hyvät piirteet" kertalinttuulla itelleen. Muutoin hän on ilmetty vanhin siskonsa. Ruumiin rakenteeltaan ja muutenkin - luonteeltaan.

Vanhin poikani. Hän on saanut geenejä isänsä puolelta. On pitkä kuten isänsä isä ja tämän sisarussarja. Monesti yhytän hänen ilmeistään ja eleistään isänsä piirteitä. Kuin myös äänenmurroksen ohi mentyä hänen äänessään kuuluu isänsä sointuja. (Lukivaikeutensa hän on perinyt miulta - ja isältänsä.)

Tuplistani vanhempi on ilmetty isoisänsä eli isänsä äidin isä. Ja isänsä veli jonka melkein-nimikaima hän muuten on. Ruumiin rakennekkin vähän antaa vihiä siitä että jos vain poika antaisi ns.leveälle leivälle periksi ja söisi apetta mielin määrin kuin ennen vanhaan isoisänsä maatalon isäntänä niin ympärysmittensa voisi kasvaa aivan uusiin ulottovuuksiin... Mutta onneksi ainakin vielä poika "pitää pintansa" ja on sutjakan oloinen.

Tupliastani nuorimmainen. Hän taasen on ehken eniten näistä pojistani miun, tästä veljessarjasta, tullut minun isäni sukuun. Olemuksensa ja himpun ruumiin rakenteensakin vihjaa siihen suuntaan. Olisiko nimensä ollut "enne" kun nimeksensä sai liki isäni nimen?

Kumpainenkin veljes on saanut "onnenkantamoisena" tään suvun "oikun" eli dysfasian. Se, tai mikähän sitten liekkääni, näyttää aika tavalla tuovan "väritystä" heidän olemuksiinsa ja tapaansa olla ja eleä. Vaikkakin nyttemmin ovat ns.ihan normaaleja nuoria miehiä. Ei paljon vaikeudet näy tahi paina.

Nuorimmaiseni. "Viimeisenä tulee hännän huippu, pikku-Eero liukas luikku." No melkein mutta ei kuitenkaan. Seitsemäs - kyllä. Liukas - no, jaa... uskoisin että osaa olla sitäkin. Äidin tietämäti. Mutta ennen kaikkea hän on "luikku". Tai siis oikeemmin tarkoitan sellainen luikku pituuteensa nähden. On kuin honka honteloinen. Kapia ja pitkä. Et tään suhteen tullut sinne isänsä isän sisarussarjaan. Afro-kikkaransa (kiharoita ei muuten ole muilla sisaruksillaan) hän on perinnyt miulta ja isältään. Lievän punapäisyyteen viittaavan värin isältänsä. Ulkoisesti on aivan isänsä nuorimman veljen kaltainen. Painos on oiva - voisi melkein luulla että äitinsä olisi käynyt "naapurin puolella". Ja luki-vaikeus kera dysfasian on hänelläkin mukanansa perintönä miulta, ja isänsä suvustansa.

   Puolisoni puolelta... Niin... sieltä löydän... heitä on kolme poikaa ja yksi tyttö. Kaikki he ovat tummia kuin isänsä suku. Ja pieniä sekä suht` pienen oloisia kuten äitinsä puoleinen suku. Heidän isovanhempiaan miulle ei ollut kunnia tuntea. Vain isänsä äidin kerkesin nähdä kylämme raitilla muutaman kerran ennen hänen kuolemaansa.

Joten voin sanoa vain että kaikista pojistani näistä löydän isänsä puoleisen suvun piirteet. Etenkin setiensä piirteitä. He kaikki ovat aivan saman näköisiä kuin setänsä ovat olleet nuorempana. Tosi komeita!  Nyt kun hekin kaikki ovat jo aikuisia ja ns.vanhoja niin yllätyn aina kuin heidän puheensa kuulostaa aivan isänsä ääneltä. Säipsähdän ain kuuntelemaan kuin puolisoni puhuisi? Jokin pieni aksentti, puheen rytmi tai äänne... se riittää. Isäänsä ovat tulleet. Ei epäilystäkään kenen poikia ovat. Vanhimman pojan lapsista on ehken tytär vanhimmaisena äitiinsä tullut ja poika nuorempana isäänsä... Keskimmäisen poija tytär... hän on ilmetty isänsä pienenä. Vaalea, (kuten isänsä on vaalein sisarus sarjastansa), iloinen, eloisa ja sukkelaan jokahiseen paikkaan kerkeävä.

Tytär on koko ikänsä ollut pieni ja pippurinen - kuin kait äitinsä? Jos nyt olen jotain puolisoltani saanut ymmärtää. Mutta ulkonäöllisesti myös hän on isänsä kaltainen tumma - ja ilmetty äitinsä. Ilmeet, eleet, yms. on äidiltään perittyä. Jännä kuulostella aikoin saatossa että "kääntyykö" äänensä äitinsä suvun puoleen?