...elämästäin tästä. Se sekentti, se hetki. Se IHANAINEN hetki kun tajuan, ettäs olo on mitä ihanin, seesteisin ja onnellisin!
IHAN kaikesta huolimati!
Ja se hetki sattui, tapahtui sekä oli, tänä pänä, tänä aamuna. Jos voinen kuvailla tuota hetkeä, tuota tuokiotain ja sitä oloa sekä tilaa joka silloin vallitsi alla Humisevanharjun katon, niin onnevasainhan mie siitähin olen!

  On hetki, siis... muistanettahan Lukijain Armahat, ettäs on SE hetki vuodesta, kun on tää maistraattiin tehtäväinen tilinpäätös tekeillään? Juurikin täsä aikas viimeksi pakisin siitä teille...
Niin sittenpä sitä olemma nytten puristellut kasaan ns. kaikki vapaa-aikain jotka Töiltäin liekenee; aamuin ennen Töihin lähtöä, ehtoisin ( jos vaine jaksanut olen... ) Töistäin tultuain. Jep, jep.

129340660_433472174329973_12734455828557

   Nytkin aamusella, tänä aamuna siis, olimma taasen levitelyy KAIK´ maholliset tiedostoin muoskain 24/7 tiimoilta "konttori"pöydällein tälle, jotka entiseltä opiltain tiedän tarvihtevain täsä kokoonpano-ajossa.
Kansioita sen viisin tsipalein, ja kutakin sitten kerrallansa, tahi useampaakin samaisella kerralla aukoin ja tietoja niistä kaivelle sekä uuteen tilintekoon niitä mukaan kirjaillen. Välillä jopa netin kautta tietoa antavaa ammentain - kuten tänäkin aamuna, kun pankista tilitapahtuma tietoja tarkistin ITSENI tililtä... "Olisko se puuttuva tieto sittenkin tuolla?"
   Niin - vaikka olenkin se perfenionisti ja kaiken pien ojennuksessa, järjestyksessä siistissä, niin on tilanteita, ettäs miekin "lipsun"... Nytten metsästin yhden kirppari-ostoksen jälkiä jättämiä. Tiedän, muistan, tehneeni sen. Kuittia ei vaine siitä ole ni minkähänlaista tallessa. On vaine miun kirjanpitoin tapahtumasta tuosta ja sitten vastaava siirto tyttärellein siitä ostoksesta... Koskapa myin yhden osasen tuosta ostamastain pikku-auto-sarjasta ulkopuoliselle henkilölle ja tienasin sillä rahasummalla muoskallein tälle sievoisen summan! ( Koko ostoksein tuon hinnalla, möin siitä muutaman auton tälle henkilölle! )
   Jep. Niinpäs sitten nytten kun olemma taistellut tään tällaisen kimpussa ja muun muassa sadatellut sitä, ettäs se mitä ennen muinoin ( viel viimekkin vuonna ) pitimmä liittää mukaansa, ja listata sinne liitteisiinsä mukaan; kaksi sivujen tsipaletta esitäytettyä veroilmoitusta siitä muinoisesta suuren suuresta verotietojen "lakanasta", niin nyttempäs sitten tässä HELPOSSA digitaalisessa ajassa ollessamme ja saadessamme sitten mustaa-valkoisella -muodossa vastaavasti kaiken tuon proosan sen "millonana" sivuna, pitääkin ( VEDÄ henkeä täsä välissä Lukijain Armas; on muuten piiiit-kä lause tää! ) nytten sitten mukaansa liittää ja LISTATA kaikki tään HELPON "muodon" tarpeelliset sivunsa; kuusi lehteä!
Pitää nenga kirjata nimikkeiltään ne kaikki erillisosasensa ( esitäytetty veroilmoitus, verotuspäätös tuloverosta ja verotustodistus ) ja mielellään viel merkitäkkin kuin monta lehteä niitä laittelen mukaansa, SILLÄ enhän MIE muutoin muista kuin monta sinne lähetän ja kuin monta sieltä sitten PITÄÄ tulla TAKAISIN miulle!
Sillä tietäin, tuntien, nyt muutamien viimeisten kertojen jälkehen, niin ei se tuo maistraattikaan ole aina takuuvarma palauttaja vaikka onkin pykälissä ja säänöissänsä kirjattuna oikein, ettäs KAIKKI alkuperäiset liitteet lähetetään asianomaiselle takaisin!

   Töissä oli kaksi helpohkoa päivää - nytten tahti sitten tulee kiihtymään...

   George... joopas - sieltä ei kaiku hyvää anna....

   Ja mie sitten muutoin täsä omassain olossa ja tilassain taistelen kera kroppain tään vanhenevaisen. Selkäin tosin ( "nak, nak" koputan puuta vasten... ) on himpun parempana nytten; kestää hivenen jo käytellä, liikutella, ja työskennelläkin....

    Muttas summa-sum-laarum:
   Tein tätä "sarkaani" nyttenkin aamulla. Vällen henkäisin/henkäisen. Keitämmä kaffeet, otamma siihen kylkeen palasta ja käppäilen sit siin samalla, jottei olisi pelkkää istumista vaine tään masinaisen äärellä ja nakuttelemista sormillain. Vaik´ kait se sormityöskentely ei pahaa oliskaan....
   Niin, juurikin tään kaiken keskellä, tään kaiken keskiössä ollessain, näiden toimieni pyörityksessä, kaiken tään tiedon ja viellä etsimättömän tiedoston ( tiedän että mm. edunvalvonnan vuotuisen palkkion laskentakaavakkeet yms. pitää nenga mennä nettiin etsimään sekä tulostelemaan sitten kunne ne sieltä sfääreistään ensin löytävi! ) keskellä kun seisoin tuossa kyökkini lattialla, siinä kyökkini keskellä, kaapistojeni välissä mie hokasin notta...

   Kuuntelin kun ratiovasta rallattavasta soi jokin Moder Taking´n "You´re my heart, you´re my soul." -tsipale ja miulla oli kädessäin kaffeeta kupposellinen miun uusimman, hankkimani Marimekon kaffeekupposen syövereissä.... toisessa kädessäin Kaikettoman, itse leipomain leipäsen, juuri leivänpaahtimessain lämmittämäin leipä-tsipale, kera rasvaisen, sulavaisen, kasvisrasvasen... mie tunsin ONNEVA suuren suurta!
   Kuuntelin musaiikkia tuota nuoruusvuosieni menneiden, mietin mennehiä aikoja näitä aivan äskeisiä aikoja täsä nytten. Mietin tulevia kiireitä Töissä, mietin tuota litviikkiä. Mietin Georgea ja suhteemme tään mahdottomuutta sekä oivalsin ettäs "perke..., miehän ONNELLINEN olen!"
   Liikuin, liikutin itseäin siinä keskellä kyökkiäin. Kaffeeta, leipästä. Kattoin tää Mahtavaisen Majani pääni päällä. Jalkoin alla sukumme naisten kutoma matto lattialla lämpimällä. Turvassa Tuulelta Tuittupäiseltä.... Lämmä alla, lämmä päällä; vaatetusta tarpeeksi siis ylläin.
Liikuin, liikutin itseäin, jotta vetreänä pysyisin ainaisen koneen äärellä istumisen keskellä - tää on "ihanaa", tää tällainen litviikkien teko!
Liikuin, liikutin itseäin, jotta ajatukset nuo selkeämpinä kulkisivat, jäsennyttäisin niitä järjelliseen järjestykseen ja tietäisin täten mihkä toimehen sitten seuraavaksi ryhtyisin: mistä etsin mitähin tietoa ja mitä mihkin sitten laittelen.
Liikuin, liikutin itseäin, jotta happee haukkaisin, jotta järjissäin pysyisin...
Liikuin, liikutin itseäin ja huomasin tanssivani musaiiikin tuon tahdissa!
"Hei, mikäs miun täsä onkaan ollessain!" "Kaik hyvin maailmassain täsä ja kaikki - suloisesti sekaisin!"
   Mitäs mie Mummero tällainen, piskuinen, murheita murehtisin, kun teen vaine "työtä käskettyä" - kyl mie nää handlaan! Mitäs mie Mummero piskuinen murheista nuista, kun se tää Tellus kuiteskin omia uriaan matkaavi, tein mie siten mitä tahansa = maailma menee menojaan, Mummero kulkevi ajallansa.
   Mie tanssin, musaiikki soi - kaik´ hyvin voi.