69074443_654088311764418_781057745003479

   "Siis täh? Mitäh?"
   Olovinaan "ajantasalla" olen ain jot' mitä tapahtuvi täällä "puutarhassa" Humisevanharjun kun kuiteskin noin joka toinen päivä vähintään näitä kukkasiain tääl Majassain Mahtavaisessa lävitse käyn jollahin viisiin, muttas...
Tää nyt on aivan kaiken HUIPPU!
Mikähän "äly" tälkin Lehti Kakatuksella on ollut kasvaa näin? Mistähän kohtaa "päätään" viiraa...?
( Itse asiassa KOLMESTA eri kohtaa oli kerennyt ängetä varsiaan ulos tuosta lyhtysestään ja mahdollisimman pienistä - niistä KAIKKEIN pienimmistä, rakosista... niin kuin ei nyt nuita ISOja "akkunoita" olisi ollunna tuossa tarjolla....? )


68584795_500617070672648_181422196138390

    Do-niin, ny on uus´ koti tällä Kakatuksellain.
Ja mikä ihanainen onkaan.
Vanha, varmaan jo ennen miuta olemasa ollut, puhki kulunut, ruttuinen POTTA-ihanainen.


  
   Potta tää on aikojen alussa, ennen muinoin, toimittanut virkaa sukumme yöastiana, aivan niin kuin potain kuuluukin.

   Sitten taisi tulla aika uusi ja muovinen potta tään silloin viel jykevän, järeän, Potan syrjäytti. Jousi Potta-raasu entinen "mananmajoille", poies silmistä, poies mielestä... johkin "jemmapaikkaan" taltehen...
Unhoittui raasu, poies ejestä heitettiin kuleksimasta...
Joku nakkasi tämän sit loppuin lopuksi, "kaiken kukkuraksi", luontoon, metsään, lähistölle...

   Tuli lapsia taloon ja lasten lailla sit sitä miekin seikkailin metsässä kera siukkieni, serkkujeni, yms. ystävieni, ain sit Pottasen tään siel metsäin "kätköissä" ohitseen kulkiessain nähden.

   Aika kului, ikää karttui; maailma kuljetti.
Tuli aika kun mettä tuo maan tasaan laittaa piti: päätin - pelastan tään. Potta tuo taltehen pitää ottaa! Ei sitä saa sinne puitten poistettavien juurakkojen ja käännettävän mettämaan alle haudata, ei!

   Pidin Pottaa jo reikiintynyttä, ruosteista, aikain raiskaamaa ulkokukkieni, kesäkukkieni, ruukkuna.
Paljon näki, paljon koki, Potta-raiska tää.
Mm. sen kun perheemme eräs nuori murkkuiässään purki tähän hiukan angestiaan potkimalla tään aivan kasaan, lättänäksi! Oih, voih!
No, asiat nuo agression tuon aiheuttamat sit kotvan kuluttua sovittuamme nuorukaisemme tuon kera ja hänen Pottasen tään kera tovin "metallitöitä" tehtyään, Pottanen uuden elämän taasen sai. Henkiin herkesi, "laina-aikaa" uutta sai Potta-parka.

   Sittemmin Potta-vanhus rauhassa on jo saanut olla hellässä huomassain.
Milloin ulkokukkain kukittamana, milloin... no, nyt sit näin jo sisällä lämpimässä, eka kerran jälkeen nuoruusvuosiensa; kera kukkain "sisäisten" kukkivaisten.
Nyt esim. otimma ja laittelin vaine metalliset "amppelin vitjaset" kiinni kupeillensa ja a´ vot sie; on vaine "vanhassa vara parempi":