... sain lisää laskullein :) .
   Sillä eilempä sitten tulla tupsahti tuon ilmastointini puhdistuksen laskunen Posti-Peten mukana postilaatikkooni. Se vain että täsä oli laskun lähetyksen ja miun sen laskun saannin välissä pääsiäinen ja näin sit siinä "kuluikin" nuita maksupäiviä välissä runsaamminkin "hukkaan". Sen laskusen eräpäivä olisi ollunna jo tällä viikolla. Huh! Onneksi sain sen muutettua vasta kuunloppuun ottamalla puh-elimen kauniiseen käteeni - soitellen tekijäfirman konttorille. Olihan miu siitä laskusta muutakin asiaa heille... joten nyt sit hoisin ne kaik samalla kertaa. Hyvä kun "suomensivat" sen laskua miulle ja suostuivat myös tuon eräpäivän siirtoonkin: saampahan järkkäiltyä rahaset eräpäivään mennessä sen maksamiseksi...

   ... lisää elämälle?
   Tänä aamuna, jälkeen ylösnousun, jälkeen aamupuuhien, pirautti siskoin miulle että hän sitten soitti 112:een aamulla. Kertoili että äitimme on kehnona. Oksentaa, ripuloi, on kuumeessa ja muutenkin voi kehnosti. On ambulanssin sinne äitimme tykö hälyttänyt. Nyt on äitimme tk:ssa - siis terveyskeskuksessa.
Meni tuokio ja tuli tekstiviesti että ei äiti olekkaan tk:ssa, on kotonaan. Ovat ambulanssihlö:t antaneet troppeja, mittaileet arvoja ja todenneet että "mummo on kunnossa, ei hätää". 

2014.7.8.%20Huh%20hellett%C3%A4%20%2869%

   Nyt iltamassa pirautin itse äitillemme: kertoili miulle nämä samat asiat ja tuumasi että mistä lie hän on saanut moisen tauvin. "Nestettä pitää juoda, kipu/kuumelääkettä ottaa, ja ei ole enää oksennellut - kuumekkin on laskenut."
   Mietin tässä illan tummetessa ja ajatusten velloissa päivästen miettimisten jälkeenn ( sillä tietysti päivälläkin äitiin oli mielessä töitäin tehdessä ) että tässäkö ollaan? Onko tämä nyt ns. normaalia taudin pitoa vai onko alkusoittoa lähtölaskennalle? Muistelen minkä ikäinen oli mummoni, äitini äiti, silloin kun hän lähti? Mitenkä meni mummon elämä äkkiä alas ja sitten hän eli monen monta vuotta sänkypotilaana, "vihanneksena". Mitä se sellainen elämä on? Paraneeko äitini - tietysti paranee?!  Ei ole vielä "hänen aikansa". Eihän?
Haluan että hän saa vielä "lisää aikaa" elämälleen. En mie, eikä varmaan kukaan meistä muoskistaan tahi muoskiinsa muksuista, saati mummo itse, ole viel "valmis" hänestä luopumaan. ( Niin kuin nyt yleensäkään keneltäkään läheiseltä tahi asianomaiselta koskaan kysyttäskään et lähekkö nyt vahi huomenna?! ) Mutta kun... ei vielä. Eihän?
En halua viel olla se "suvun vanhin" joka seuraavaksi on lähtövuorossa. Haluan että tässä "välissä" on vielä muita. En ole viel valmis vanhimmaksi, en ole viel valmis siihen et olisin se ensimmäinen "polvi" joka lähtee seuraavaksi.

... sain lisää hampaalleni tänään.
   Tänään olisi ollut hamppini poisto. Siis sen "jatkuva riesa"-hampaan poisto. Sen jolle hamppilekurikin jo antoi "lähtöpassin".
Mutta kuis kävikään kun mirs-marssin lekurin pukille. Siin jutskattiin ja kuulosteltiin että mitäs kuuluu hampillein, ja miullekkin? Mis mennään? Kuin hamppini voi? Onko kipuja tahi jotain muuta?
Lopputulemana sit oli että katotaampas sittenkin viel. Annataan armonaikaa hampillein. Laitellaan siihen uusi, ehta, paikka. Lopullinen paikka.
Ja hammaskiskot ( ne muovista valetut hammastuet joita pien yön aikana ja joita muoskain muksut sanovat mummon yöhampaiksi ) muokataan uusiksi. Näiden "uusien", paikattujen hamppien mukaisiksi. Niitä kun en nyt ole voinut pitää muutamaan toviin kun ne ovat "ahistaneet" muuttunutta ( jatkuvaan muotoaan muuttavan, paikattavan, korjattavan, juurihoidettavan hampaani, takia ) hammasrivistöäni "kasaan" liian pienien hampaiden kuoppien takia. Ne ovat aiheuttaneet lisäkipua koko hamppirivistööni jo ennestään kipeän hampaan lisäksi....
Nyt siis katsellaan kuin mummeroisen hampahan käy tällä armonajalla?
... ja saatesanoina poies lähteissäin "loineh lausumahan" lekuri tuo et jos tulee jotain, jos tulee kipua, niin ei kun päivystävän hammaslekurin pakeille ja hamppi poies!