Ajanhammas tuo Aika-Raudan vietäväinen on nakuttanut jo kovin monin tahoin.
  Täsä, juurikin tänä pänä, olemma nyt ollut ja asustanut täällä näillä seuduilla olemasa olevilla, sekä Pienessä Punaisessa-pirttisessa, tasan yhden täyden kuukauden!
Ja tänä pänä oli, sekä on viellähin, EKA kokonainen päivä et miulla on ns. vapaata. Ei mitään pakollista tehtävää, tointa, puuhaa, askarretta, hommaa. Tään päivän päätimmä siis pyhittää vaine "olemiseen". Siihen et olen, hengitän ja nautin olemasa olostain.
   Arvatkaas Armahat Lukijain miun, mitä se sit miulla tarkoittaa?
Niinpä. Vaatekerraston lämpimän ylle pukemista - ko ollahan jo aivan syksyisissä keleissä jo, eikää misään myöhäis-syssyn lämpimillä. Eväiden laittoa, kaffeen keittämistä sekä valokuvauskalustoin mukaani koppaamista.
    Sit ei ko menoksi vaine.
Nyt matkanpäämääräni oli Keskiniemi ja sinne lähtö jalkasin Virpiniemestä. Yhteensä laskeskelin sellainen himpun vajaa kymppi-kilsa ja kun siihen lisätään kaik ne "harha-askelet" joita kamerain kera tulee ain kuvatessa, kuvauskohteita lähestyessä ja etsiessäkin, tehtyä, niin aivan taatusti ylitse kympin meni kokonansa, koko reissu tää.
( Tiedän, tiedostan, et josain vaiheessa iltaa vähintään oikia, josko ei vasenkin, lonkkain kyselee et olikos ny aivan pakko? )




    Hepo Hopiain jättelin metsien kätköihin vuottamaan ja matkaani sieltä luoltansa täten jalkasin jatkoimma.
Totesin et aikas hyvin osasin arvata luonnon tilan tään syksyisen; laittelimma suorilta "jaloilta" kumpparit tassuihini lähteissäin kotoain sillä kosteutta on ja riittää. Tääkin ahon kaltainen aukia, täälläkin maa tirskui jokahisella askeleella vettä ja kosteutta. "Parhaimmilla" paikoilla oli tälläiset vesialtaat. Tosin kyl nuista pystyi lävitsensä tassuttelemaan ( vasiten kumikengillä ), muttas eihän se varsinaisesti ole kivaa.... vaikkas ei se miuta haittaa; kyl mie lätäköt usein rämmin ja kahlailen lävitsensä. Kuten merenpohojat ja jokienkin.


 
    Äärellä meren. Mie.



    Tästä olemma pakissut aikaisemminkin, muttas toistampas nyt kuitenkin uudelleen:
    Juurikin tälle rannalle, tähän Virpiniemen rannalle, ain miun tullessain ja täältä lähteissäin jompaseen kumpaseen suuntahan tassuttelemaan tassuin kerrallansa, piirän mie tähän tällaisen poikkiviivan. Viivan joka on merkki miulle takaisin palatessain samaiseslle paikalle, et täsä se nyt on; paluukohtain. "Älä mene ohitsensä, älä iellehen tassuttele." "Käänny tästä kohti metsien kätköjä, sieltä siun on tuleva Hepo Hopiasi luokse, sillä sie pääset sit kotio."
Ihan niin kuin en jo tunnistaisi näitäkin rantamia sen verta et osaisi katsoa ja tunnistaa rannan kivikkoja, isoja kiviä, niemennokkia ja muita maamerkkejä!? Nytkin täällä tassutellessain huomasin kuin osasin "laskia" niemenkärkien jälkeen ain et vielä tuo ja tuo niemennokka ja sitten tuon nokan takaa se nokkanen uusi - tuon jälkeen oletkin sit jo perillä.
Toisaaltaan sitten taasen jos onkin ( tahi sattuisi reissuin aikana ylläri-pyllärinä nousemaan! ) utuisen usvainen keli, kuten esim. Jussina ko Pirpaparvein kera täällä rannalla viimeksi oltihin ja käytihin, niin ompahan maallinen merkki jos sattuu "rokka" olemaan kunnollinen. Maahan piiretty viivanen ko ei häviä jos ei tule oikein isoa merellistä myrskyä joka sen tuosta sannan pinnalta huuhtoisi poies - eikää metristä kauemmaksi eteensä näkisi; tassuin edestä tään kyl huomaisi.




    "Meren pyykkinaru."



   "Poissa silmistä - poissa mielestä"?
   Niinpä. "Poissa silmistä, poissa mielestä" ja ko aitasen pätkä tällainen oli nostettu tuolta meren syvyyksien kohdilta tänne rannan heinikön väliin "piiloon", ni eihän se haittaa? Ei tätä täältä nävy, ei kenkään huomaa tätä täältä? Piilossa on sopivasti?
Vuottaakohan tuo pätkänen tuossa et Ajanhammas "työnsä tekee"?




    Ei Ajanhammas vaan puronhammas joka töitänsä täsä tekee aikaa myöten kera Luonto-Äidin.



   Tään purosen yhden mutkan kohdilla näyttäisi et puron pitää antaa myöten sillä tuo kivinen tuolta sannan alta paljastuvainen, ei varmahan periksi anna...
    Ihana on katsella ( valokuvain ei anna oikeaa näkymää, sori ) livenä näitä sannan erilaisia "vuosikertoja" puron syömien reunamiensa reunoista;




   Tiedättekö nämä rantojen piskuiset kotilot?
Eikös se ole niin, ettäs osanen rantain sannasta muodostuu, syntyy, juurikin näiden piskuisten kotiloiden jauhautuessa hienon hienoksi muruksi? Ainaskin kun näitä käteensä ottaa ja nostelee, niin ovat kyl sen verta hentoista kamaa et äkkiä jauhautuvat muruiksi.





    "Koti koteloiden." ( känny-kuva )
    Isompien sisuksissa oli usein piskuisempia kotiloita.










    Sitten tää.... Ajanhanpaan kuluttama...



    Tää se tulee ain näillä seuduilla kuljeksiessa, tarkastettua.
    Tästä puusta, tästä kelottuneesta puunrungosta, kuulimma mie jo alkuaikoina kun tällä seudulla aloin kulkemaan. Olisiko ollut vuosikas jotahin 2019 vaikkas jo aikaisemminkin tääl "maleksin"....?
No - joka tapauksessa tällainen tää "Honkain-kolistelija" tänä pänä on ja sit varhaisemman tästä ottamain kuvasen aikana 2019 se oli viel tällainen "piikkisiili";







   Synkiää, kovin synkiää. Lupailivat ensi alkuun Ilmojen Ilmeilijät, tälle päivälle aurinkoisia kelejä, muttas mennä yölliseen aikaan se oli sit muuttunutkin "melkopilviseen ja pilviseen" lupaukseen. Ja pilvisenä tää päivä sit onkin pysynyt. Synkiän pilvisenä.
   Täsä kohtaa muistin kuin Jussina käväistiin Pirpanoihin kera juuri näillä kivillä eväsretkellä, käväisten uimassa tuolla aaltojen nuiden rantautuvien keskellä...
Niin se vaine Ajanhammas kulkee; siitäkin on jo se päälle kolme kuukautta... Onneksi he tulevat kohta tänne luokseni käymään.
Jeeru, en millään malttaisi vuottaa! Ikävä on jo heitä ollut täsä puolisen kuukautta ainaskin!
   Muistan kuin kesäiseen aikaan ( kerroinko tään jo teille Armaat Lukijain miun? ) tuossa Humisevallaharjulla ollessain ( olen mie tään kyllä kertonut, enkös olekkin? ) oli pienimmäinen todennut äitillensä et koska me päästään sinne Mummelin tykö?
Äitinsä oli vastanut et milloin vain; tuossahan se mummo on, aivan lähellä. "Senkusta menette vaine."
Tähän tää pienimmäinen: "Ei kun SINNE Mummelin luokse."
( Niinpä; tänne. )
Äitinsä siihen kertomaan sitten, ettäs sit kun Mummeli ensin muuttaa sinne ja sitten sen jälkeen ko koululomat tulevat.
   Ja nyt ne olisi kohta, aivan kohta tulossa!











   "Perillä." ( känny-kuva )
   Arvatkaas ketä ve...tutti ko pientä oravaa?!
   Kävelin halki metsien, rantojen, merenpohjien ja kaislikkojen - kilo ja metrejä.
Määränpäässä tarkoitus evästää. Eväät ja kaffit repussain mukana kera vesipönikän.
Istahdin kivelle, huomaan et on merivesi noussut sitten viime käyntini: samalla kivellä istun ko viimeksikin, nyt tassut merivedessä... eikää puhettakaa enää et vähille vaatteille heittäisin... syssy on tullut.
   Niin, siis termari esille, kaffia mukiin - hyvä juttu.
Eväät esille ja... ke...le! "Misäs eväät??"
"Eikää!" "Ne ovat vielkin siellä jääkaapissain johka ne laitoin kunne ne ensin valmiiksi tein!"
"Niin, siis "retken" tärkein osa, eväät, ja siellä kotona, jääkaapissa."
"Niin kuin mie vuotin, et kussa perille päästään, sit mie palastan!"
   Liian innokas lähtee, viettää ekaa kokonaista vapaapäivää, kuvaten?

  Otimma tänään mukaani tään uusimma termarini koskapa...
   Lähteissäin meinasin ottaa sen vanhimmaiseni, muttas kussa sen mukisensa ruuvasin auki, korkkisensa poksautin suultansa irti, ni karsia homeen löyhkä sisuksistaan nokkaani pelmahti! ( Ajanhammas lie sinne sisuksiinsa nuihin mennyt asustamaan? )
En tiedä miksi, mitä väärin tehnyt olemma?
Ain olen puhdistanut termarini kunnolla ja kuivattanutkin sen jälkeen. Kiini tosin olen pitänyt, muttas vuosikausiahan tuo on silti puhtaana, kuivana, pysynyt?! Muttas nyt sitten näin - miksi?
Ok, muuttoin yhteydessä en huomioinut sen kummemmin tätä; olisko sen jälkeen pitänyt aukaista, happee laittaa haukkaa - miksi, ko se muutoinkin on kiini ollut ja hyvin säilynyt? Mitä tein väärin, miksi näin?
   Laitoinpa sit joka tapauksessa koko termarin sisuksen täyteen soodaista vettä ja korkkisenkin lillumahan soodaiseen veteen. En tiedä auttaako mitää vahi eiköö? Toivoa vaine soisin et auttaisi; en hennoisi luopua tästä vanhemmasta termaristain, enkää tiedä mistä sit "haukkusinkaan" uutta korkillista korkkia tilalle tuon entisensä?

   Täällä "nokalla" tajusin, ettäs se tuo Ajanhammas puree.
   Nytkin en olisi tänä pänä tuolla käynyt, en tänne tänä syksynä muuttanut, en täällä vuosien näiden lävitse reissannut ja täällä kulkenut, en tätä paikka ja kuntaa oppinut näin tuntemaan kuten olen oppinut, enkää edes tietänyt et tällainenkin paikka on olemasa, JOS ei olisi puolisoin aikanaan mennyt Tuonilmaisiin. Siitä on nyt sen kymmenen vuotta, ja täsä kuussa hänen syntymäpäivänsä; tulisi nyt sen 64vuotta!
   Niin jos hän eläisi, niin mehän parina kuljettaisiin ja luulisin et aivan toisenlaisilla paikoilla sekä maisemissa. Kenties "vaine" Sukumme Mökillä?
Muttas ko se Ajanhammas puraisi nuin ko se puraisi, niin sainen tutustua Georgeen ja sit hänen kauttaan tähän paikkaan. "Sen jälkeinen" elämäin onkin sitten historiaa."


   "Elämä on.";



    "Tirppana."



    "Kanan reisikoipi."



   "Jätän tähän vaine tällaisen lyhyen tiedoksiannon..."




   Kuvain tää ei taaskaan anna oikeaa näkymää, sori.  Täällä on maaperässä jotahin ainesta joka irtoaa ja huuhtoutuu tällaisenä maanpäälle esille. Mitä se on, en tiedä. Luulisin et jotahin mineraalia sillä nuo valumat ovat sellaisia kiiltäväpintaisia ja aivan ko jotahin polttoainetta/öljyä - samalla lailla kiiltelee erilaisissa spektrien väreissä pinnaltansa.
Toisaalla sitten on taasen punertavaa näkyvissä. Kuten täsäkin kuvassain hivenen punertavaa näkyy tuolla ylhäällä oikialla.
Mitä se on? Onko se jotahin rauta- tahi kuparipitoisuutta?

    "Suur-realismia.";
( aallokon vaahtoa rannalla )







    "Täyttyy mennä lävitse."
   Tällä matkalla on yksi pahainen kaislikko. Sanon "pahainen" sillä aikoinaan ko eka kerran, aivan eka kerran, käväisin täällä, kulkien jalkasin silloinkin, muttas ensin mettiä pitkin Keskiniemeen ja sieltä sit päättäin yrittää rantoja myöten takaisin päin, niin tää kaislikkohan se miut pysäytti tuolloin. En uskaltanut lävitsensä alkaa yrittämään sillä en tuntenut seutuja näitä, en tienyt kuis pitkälti tätä tällaista on, onkoo siellä sisällänsä kuin vetistä, soista, jne.? Jotempa jätinpä lävitsensä yrittämäti ja pyörsin tältä kohtaa sit takaisin päin tulojälillein.
Nyt ko tiedän et aina pääsee jotahin kiertämään, jos ei muutoin ni kenkkäset poies, housujen lahkeet ylös tahi housut kokonansa poies ( kerrankos se kirpasee - syssyinenkin, kylmä, merivesi! ) ja meren kautta vaine ynpärinsä - niin matka jatkuu.
   Tosin häätyy sanoa se et nyt on kyl "paree"?
Se mitä ennen piti koluta itse lävitsensä, kiertää meren tahi maan kautta, niin nyt ovat tehneet täänkin kaislikon lävitse tällaisen polun kulkea matkalaisen Maan Matosen. Helppo nyt on kulkea ja mennä.
Miksi näin?
No, täällä ovat pikkusen panostaneet nyttemmin matkalaisten, luontomatkalaisten, "eräilijöiden", kulkureitteihin ja reittien näiden opasteihinkin. Samalla näköjään sitten mm. täällä avaneet tällaisen polkuväylän kaislikon tään lävitse.
Miksi?
No, kun hyvänen aika sentäs - pääsee läskisillä maastopyörillä "Raukka-Parat" helpommin kulkemaan ynpäri-änpäri maita ja mantuja näitä!
Niinpä. Jos ei olisi moisia maastopyöriä olleskana, niin tuskipa vaine tätäkään polkusen kaltaista aukkoa tähänkään olisi ilmestynyt?




   "Päivän Sydän <3."



   "Jarrua!"
   "Tikkitäkki.";














   "Selkä vasten tuulta."



   "Talveksi paketoitu yksilö."



   Narut - yllä ja alla;





   "Mato-Matalainen" - Matkamies Maan Matosten.




   C-vitamiini.
   Paluumatkallain sillä "aholla" syöpöttelin Karpaloilla näillä.



   Rantamien rämeikköä.
Osaa siitä sellaisesta jollaisen lävitse silloin kevähällä tuttavani mökiltä "heilahtain" menimmä tuonne rannalle.
Tai, no, tällaista se ensin on metsän jälkehen. Sitten tulee itse soinen maasto lilluvine vesineen, pohjattomine pohjineen sekä kaislikkoineen ja siten vasta rantamien dyynit, rantain sannat ja merikin.



   Se mikä ikävää, niin täällakin, siis TÄÄLLÄKIN, törmäsin nyt eka kerran tähän tällaiseen näkyyn!
Näyttäisi et tää rytökasa on täsä ollut jo kauan, Ajanhampaan pureskeltavana, muttas niin monta kertaa ja vuottahin, ko miekin olen tästä paikkaa kulkenut, niin en mie ole tätä täsä huomannut! Jotenka sanoisin, ettäs kyl on mutten "sitten viime käyntini" jälkeen tähän tää tuotu ja kasattu! Nuilla oksasilla yritetty peitellä nuita jätteitä tuohon....
   Miksi? Miksi ihmiset malttavat ja jaksavat raahata tällaisenkin kasasen ( tahi vähäisemmänkin, esim. jonkin oluttölkin oluen kera ) jonnehin metsien kätköihin, aivan tiettömän tien taakse, paikkaan "ei missään", eivätkä esim. sen sijaan vaikkas jätekeräykseen, kaatopaikalle, ongelmajätekeräyspaikalle tahi vaikkas vaine omaan roskikseensa?!
Jeeru et ottaa pattiin tää tällainen "järjen köyhyys"!

    Sen sijaan sit nää: "Toisen roska, on toisen aarre" -mentaliteetillä;



     "Mene metsään - tyhjin taskuin et tarvitse takaisin tulla."; tääkin kävisi tähän paikkaan, muttas paree on kyl; "Mene merenrantaan, et tarvitse tyhjin taskuin takaisin tulla."!
    Olen oppinut täällä reissuillein lähteissäin, ettäs aina, AINA, ota matkaasi ainahin yksi pussi, kassi, nassikka, mikä vaine, kuhan otat sen mukaasi!
Sillä aina löytyy jotahin luonon antimia kotiin tuoda matkoilta nuilta. Ja jos ei muuta niin jokunen nuita ihmisten jälkeensä jättämiä piskuisia roskia ainakin....
    Tänään löytyi roskia jotka eivät mukaani ottamaani pussikkaan mahtuneet, muttas löytyi myöskin aarteita "arvottomia" ja sellaisia et niitä mukaani on lupa ottaa tuolta jos vaikka vastahan tulevat vaine.
( Kaikkea ei saa ottaa matkaansa, poimia. Ei esim. Poronjäkälää ole lupa poimia kuin vain poimintalupien saajilla. Hylkeiden luita ei saa nykiä, mukaan ottaa kun niissä voi olla pöpöjä. )
   Ensinnäkin yhdelle muksullein lintujen sulkia piskuisia, meren rannoille huuhtomia. Kysäisin häneltä tuolla tassutellessain, ettäs tarvitseeko hän mitä, millaisia? Kertoili et ei nyt varsinaisesti tarvitse, mut jos jotahin erikloisempaa löytyy, niin miksi ei. Löytyikin erikoisia, sankkevan erikoisia. Löysin nimittäin piskuisia sulkia jotka mustia ovat ja niissä on kahtapuolta ruotoansa, juuri vastakkain toistensa kera, valkoisia PILKKUJA! ( Ja näin jälkikäteen vasta muistain: se Lintuinfulenssa?!? )
   Ja siten itsellein yssi tsipale tällaisia vanhojen verkkojen kivipainojen koivutuohinen. Miul yssi tällainen jo entuudesta on tallessain, muttas ei se yssi lisää mitään haittaa tee...
Sitä vaine mietin, ettäs käyttävätkö ihmiset täällä seutuvilla näitä yhäkin sillä kuis tuo muuten esim. nytten olisi tuonne rannan sannalle huuhtoutunut? Tuskinpa vaine se on lillunut vuosikymmeniä ( jotahin 1950-60 -luvuilta jolloin kait nuita on viimotteeksi pruukattu käyttää? ) meren aalloilla ja nyt vasta rantautunut Ajanhampaan kuluttamana? Vahi voisiko olla et joku turisti olisi nykyaikana ostanut tällaisen itselleen matkamuistoksi nuista matkamuistojen myyntipaikoista, työlääntynyt sit siihen/niihin ja nakannut merille? Ei ihan sekään miun mieleeni käy; miksi ostaa ja sit nakata? No, kaikki eivät harkiten ostele; sitä kerska-kulutusta ylläpitävät.


    Kotiini tullessain luin porstuani pielestä kylttisein jonka siihen olemma laitaanut ja kiinittänyt:
"Rallaa kenkäsi!! ( Tahi voit olla rallaamatikin, muttas sit saat tulla siivoamaan kotini.)"
Jeeru et tuntui ihanalta lukia tuo: "kotini". Samaten ko huomasin päivällä tuolla määränpäässäin kun muistin et eväät jäivät KOTIINI.
   Mie joka ain Humisevallaharjulla puhuin ja pakisin siitä ko ei tunnu et kotiin menisin, tulisin ja/tahi kotona asuisin, niin nyt lähtee aivan automaattisesti ajatukset, puheet, kirjoitukset ja ennen kaikkea tunne et "koti, kotiin, kodista, kotona, jne.".
Vaikkas olen toisen kodissa, olen vuokralla, niin siltikin tää on enempi koti mielellein ko mitä toi Humisevaharju oli kaikkina niinä siellä asuvina vuosinani! Ja täällä vasta tuon kuukauden verta asustanut olemma!