...kenelle se kuuluukin. Ja täsä tapauksessa varmahan Sukumme Mummolle tuolle.
  Sillä ilman häntä ei tämä mökkimme tienoo tätä nykyä tällainen olisi mitä se nytten on! Hän on tämän silloin aikoinaan omin käsin aluille laitellut, hän on tätä sen jälekisen elämänsä hoitanut ja - hoitaa yhäkin! Ei siihen ole paljoa meillä jälkipolvilla viel menemistä kun hän haluaa itse sen omin sääntöin, "tieten ja taiten" tehdä, hoitaa, ja pitää. Muttas ei siinä mitä - hoitakoon niin kauan kuin jaksaa ja haluaa tätä tehdä sekä hoidella. Onpahan ns. kontoa hoitavaa tointa mihkä tulla toimeen, kuten aikoinaan totesi puolisoin oman äitinsä tekemisistä hänen äitinsä omassa omakotitalossaan. Itse asiassa puolisoin sanoi ettäs hän aina jättää klapeja äitilleen tehdessään ne ISOimmat ja jukuripäisimmät kanot sinne kokonaisiksi jotta on sitten tällä äitillään voimain koittelua, voimain ylläpitävää puuhaa, kun hän niitä siellä ähkii, puhkuu, ja pilkkoo pienemmiksi - itse!
Niin... siis... äitimme, Sukumme Mummo, on siis tullut tälle tilalle aikoinaan miniäksi taloon jossa anoppikin on ollut olemassa ja asumasa. ( Niistä on sitten ihan omat tarinansa olemasa, ja jotahin miekin niiltä ajoilta viellä muistan kun tämä kyseinen mummomme siellä asusti, muttas jätettäköön ne tarinat sit toiseen kertaan, ne... )
Tila tämä on sodan jälkeinen pientila joka on saatu rakentaa nimikkeellä "isoperhe ja toinen tilus ensimmäisen lisäksi" täten. Ensimmäistä on jäänyt pitämään vanhin veljes lapsista noista, kera muutamien siskojensa, ja tätä toista sitten on tullut pitämään perheen äiti, kera silloisen puolisonsa ja nuorimmaisten lapsiensa.
   Äitimme sanoin ollut ei täällä pensasta, ei puuta pihassa täsä, kun hän taloon tuli. Kotikoivu vaine pihan keskellä ja toinen rajalla - ei muuta. Hän ne marjapensaat pihalle tälle toi, hän ne ensimmäiset perennakukkaset istutti tähän pihaan. Ruusupuskista puhumatikaan - kait...
Jotenka on se siten kait äitimme joka tämän kaiken on tehnä, saanut aikaseksi näin aikan saatossa. "Ris-pekt" hälle.

   Jos taasen mietin sitä pientilaa joka tääkin oli ollut silloin alussa... Jos mietin sitä tilannetta että koneita oli suunilleen sen mitä silloin oli; mies, vaimo ( tahi silloin tuo pesue lapsineen ) ja kädet neljät, niin onhan se ollut aikasmoista puurtamista raivata mettää viljelymaaksi! Siihen sitten ensimmäisen saunarakennuksen lisäksi pystyttää talo asuttavainen, navetta suojaksi karjan ja aitta viljojen säilytyspaikaksi kunne pellot nuo metsästä raivatut satoa ovat alkaneet kantamaan raivauksensa jälkeen.
Ei, ei siinä ole paljoa tekemättömyyttä ollut. Ei ole kyselty haluatko vahi etkö halua töitä tehdä - ja mitä töitä haluaisit tehdä? Ei ole varmaankaan ns. pyhää tunnettu erikseen.
   Ja kun kasson, sekä mietin, kaikkea tuota rakentamista, ja sitä käsien kädenjälkeä mitä on tullut sinne seiniin, rakennusten liitoksiin, veistettyihin kohtiin, sahattuihin hirsien päihin, ruuvattuihin ruuveihin ja mutterihin, sekä vaikkas vaine niinkin piskuiseen kohtaan kuin saunan ikkunapenkin jalan kaareen sahaten ja vuollen niin HATTUA nostan, kiitän ja kumarran, ettäs kiitoksen suuren suuren lausun taivahan tuuliin viedäkseen perille asti isällein joka NE on tehnyt!
Minkä valtaisan työn hän onkaan niihin laittanut! Työn johka ei ole vaine tullut huomiota kiinittäneeksi vaan on pitänyt niitä niin kuin automaattisina olevaisina. Kuin sen "Manun illallisen"; joka päiväiseen elämään kuuluvaisena ja "siitä vaine" esiin saatavana, esille tulevana, arkeemme kuuluvana, juttuna. Itsestään selviönä.


   Vapaapäivää pitämään kera Sukumme Mummon, muoskain miun, muoskain mukeloihin sekä toisen muoskain ettäs siksoin miun ja hänen muoskiensa. Elikkäs "vakkari porukalla" - "iskuporukalla".
Seudulle tuolle jonka on rakentanut Sukumme Mummo, isämme kera.


2020.7.12.%20Kumpulassa%20%2826%29%20%E2

   "Kehä-Raakit."
   "Oppia ikä kaikki" sillä kun tätä tällaistä rinkulaista mökkimme pihanmaalla hämmästelin, kummastelin tuolla nettisfääreissä, niin sieltähän sitä tietoa sitten sain issellein:
Nämä tälläiset ovat sienirenkaita ( sienet nuo ovatkin helposti näkysällä näissä kuten huomaatteoi,  Armaat Lukijain miun ) joissa on ensin ollut, sanoisinko et emä-sieni tuosa keskellä josain. Sitten se sienien ja sienikasvustojen ( sienet, homeet, yms. esim. juustojen sienet ) tapaan on "lähettänyt" rihmastonsa sienille tyypilliseeen tapaan ynpyrän-pynpyrän muodossa ynpäröivään maailmaansa ja siitä sitten syntynyt on tää tällainen ynpyräinen.
   Näiden ynpyröiden reunamilla olevainen sienten rihmasto hajottaa tehokkaammin eloperäistä aineistoa kuin muut hajottajat tällä levelillä. Tästä vapautuu sitten kasvisravinteita joista mainittakaoon mm. typpi ja fosfori. Nämä taasen sit saavat vastaavasti tällä levelillä, näissä ynpyröiden reunamilla  olevaiset heinät kasvamaan tummempina tämän runsaan ravinteen tähden.
Kun taasen sitten tuon ynpyrän-pynpyrän ulkoreunan likellä on mahdollista olla ravinteiden puutostilaa joka sitten ilmenee todella heikkona kasvustona. Ns. kuolla kupsahtavi kokonansa poies siitä. Näissä meitin rinkuloissa sitä ei ainaskan viellä ole näkyvillä....
   Näissä kasvaa Jättimalikkaa jotka kasvattavat ISOja ynpyröitä isoine sienineen ( lakit jopa 30cm halkaisijaltaan ja ynpyränsä kymmenien metrien suuruisia ) tahi sitten Nurminahikasta jotka ovatkin sitten hyviä sieniä syödä, käyttää ruokana.
    Nämä tällaiset sienten rakentamat ja aiheuttamat kehäynpyrät ovat herättäneet kautta aikain ihmisten mielikuvituksen liikenteeseen. Näiden kun on uskottu olevan milloin noitien taikaynpyröitä ( jos menit kehän tällaisen sisälle niin siut saatettiin noitua silloin - paha koitti ja elämäsi voitti ) ja milloin sitten vastaavasti hyvien asioiden tuojien, keijujen ja haltijoiden tanssiynpyröitä.

2020.7.12.%20Kumpulassa%20%281%29%20%E2%


2020.7.12.%20Kumpulassa%20%284%29.jpg

   "Katson maalaismaisemaa."

2020.7.12.%20Kumpulassa%20%285%29%20%E2%

   "Avointen ovien päivä."
   Ovia rivissä vieretysten useampi tsipale. Ovia jotka on varmahan tehnyt aikoinaan ( vuosikymmen silloin jotahin 1950 ) perheemme isä kun on tälle paikalle tullut asumaan nuorna miehenä. Uusittu ei ole, uusia rakennettu ei ole. Korkeintaan saranoihin rasvaa lykitty jotta iellehen toimisivat.
Uutena jutskana, uutena aikana, pitimmä asentaa ulkopuolellensa avaimilla toimivaiset lukkoset, jottei vorot käyskentele omin luvin sisällensä...
   Ovet, jotka mielelläin tänne pihapiiriinsä tullen, laittelen kaik auki näin Seppo-Seljällensä jotta tuntuvi ettäs "kois ollahan".
Sillä miulle ainahin tää navetan ovien aukiolo ( ei niinkään saunan, aitan tahi jonkin muun rakennuksemme ovien auki olo ) merkitsee sitä ettäs nyt on tultu tänne pihaan. Nyt ollahan ja asutahan, eikää lähdetä täältä mihkään vähään aikaan.
Vaikka vaine yssin tänne tulisin, ei muita mukanain olisi, eikää olisikaan tulossa seuraksein miun, niin kyl maar vaine ovet nää auki halajan; asuttu on - henkket pysykööt poissa!

2020.7.12.%20Kumpulassa%20%2812%29%20%E2

   "Kuja."
   Kuja joka on iältänsä ( tään olen ennenkin varman pakissut?! ) samanmoinen kuin yssi muoskain miun ja sitten puolisoin muoskain siin samoin tein. Aikaa heidän syntymistään siis on jo aikaslailla kulunut kun kerta koivutkin nämä jo tään kokoiset ovat...
Sukumme Mummon, ja isämme ( ukin ) istuttamat...

2020.7.12.%20Kumpulassa%20%2811%29%20%E2

   "Ja kaikki oli ihanasti rempallaan."
   Aloitamma siitä joka ns. näkyisin on....
   Postilaatikko tuo nuokallansa olevainen on aikoin saatossa kumartamaan alkanut kohti pihaamme. Lie aika tepposensa sille tehnä, lie ikä jo painaa kasaan - moista "komistustamme". Tämän teki isämme... tai siis tämän postilaatikon hän kyllä osti jostain muttas sitten toin riimuisen varren tuohon juurellensa hän otti ja hitsasi jostahin riimusesta kankiaksi jotta laatikkoa jaksaisi täten pystyssä pidellä. Muttas kuten näkyy; mikään ei ole ikuista.
   Tienviitta "uutukainen". Tämän laittoi isämme aikoinaan pihatiemme koivun kylkehen kiinni, tään siinä aikansa nakoittain. Vaihtui aika, vaihtui talon pitäjät ( isämme siirtyi äärelle iäisyyden ) ja päätimmä että päästetään koivunen tuo pälkähästä; nyt pitää saada sille oma jalka pystyssä pysyvä?
Otimma mie ja Sukumme Mummo...
( Me se taidetaan olla aikas paljon se parivaljakko joka täällä tällaiset rempat nykyään tekee...
Kaiken mihkä ei tarvita ISOa miehistä VOIMAA muttas joka sitten vaatii kuitenkin "munaa" jollahin tapaa. Tyyliin kaksi naista, "munat omaavat". Suvussamme kun ei ole miehistä valtaa näköjään olemasa.... Sukumme Mummo tuo päättäväisenä ja yhä iellehen voimissaan olevaisena, tekeväisenä ihmisenä, ja mie sitten tällaisenä "kehäraakkina", perheemme ainaisena "poikana" ja kaiken "poikkilaitaisena" tekijänä, "mustana lampaana", kaikkinaisen vastaan panevaisena, kyseinalaistavana, vastavirtaan soutavaisena, pässinä ja jukuripäänä. )
... yksi kerta ja päätimmä jotta nyt muuten tarvitaan tienviitta tienposkeen, nykyaikaisen numerolätkänsä ( yhtä aikaa kahteen suuntaan näyttäväisen ) ja vartensa kera, näyttämään ettäs misä sitä tällä Telluksella stallade jos, ja kun, näillä seutuvilla Kulkija Kummajainen kulkevi.
Näinpä sitten me otimma ja etsimme käsiimme tään tällaisen "hienon" varren tuolle lätkälle numeroisen. Löydettiin se ns. romuläjästä metellisesta ja kun ei meistä voimaa tosiaankaan ole enemmälti esim. suoristamaan tuota putkea, niin sittenpä se saikin jäädä tällaiseen "combi-cube" muotoonsa. Valettiin vaine jostahin betonijauhopussikan pohjista piskuinen määrä sementtiä kera hiekan sekä sit mie pläjäytin sen massan juureksi oivan tienviittamme tään.
Hyvä tuli, hyvin on "pärjännyt" vaik kuin kenossansa on vartensa siitä lähtien jo ollutkin. Hyvä me!
   "Takavasemmalla" olevaisen hirsilato-combin on aikoinaan tehnyt isämme ( kenties joittenkin muihin miehien kera - muista en tätä ) kahdesta eri hirsiladosta.
Toisen hän toi meidän yhdeltä niityltä tuohon ja toisen hän osti sitten naapurimme mailta meille. Väliinsä rakensi sitten tuollaisen katoksen takaseinänsä kera.
Sekin on hivenen jo kallellansa "takaoikiaan" päin kun ikä, aika, ja olosuhteet kera maaperänsä kantavaisen ( kannattamattoman? ) ovat tehneet jo oman osansa sen olemasa olon pysyvyyteen.
   Rakkaita kaikki - Alli Hopa.

2020.7.12.%20Kumpulassa%20%289%29.jpg

   "Sorateiden virtuoosi."
   Vauhtisuora josa on tosiaankin aina kylämme nuoriso ( useimmiten miespuolinen nuoriso ) saanut aikoinaan koitella "kaasujalkaansa", ja nyttemmin sitten näköjään isse kukin ohitsekulkevainen ja ajavainen neli- tahi kaksipyöräinen kaasuttelija. Tämä on nimittäin tienoon tään yssi ja ainua suoranen hivenen pidempi ( jatkuen tuonne taaksein tästä kuvauupaikastain viel hivenen matkaa ) josa on sit aina voinut hivenen vauhtia lisätä muutoin mutkaisella ja mäkisellä sorakko tiellä. Ja sitähän on sitten pitänyt "hyväksi käyttää" kun kerta tällainen täällä-kin on olemasa...?
   Tien pätkä jota on tullut itse tahkottua mennen, tullen ja palatessa.
   Lie pentuna jo stallade muttas siltä ajalta ei paljon muistikuvia jälkehen ole jäänyt. Lie tuota on aina kävelty vähintäänkin lypsylle ehtoisin, kun lehmiä on lähdetty kokoamaan metsien syövereistä iltalypsylle ja on menty lehmisavuille apureiksi jo penskana.
   Nuorna´likkana sitten omine aikoineen satallade, mitaten tien tään pituutta aina tiettyyn pituuteen asti, kun on tuntunut ettäs Maailma tuo Avarainen josain vuottaisi viel tulijaansa, kävijäänsä ja etsijäänsä tätä kyseinomaista? ( Siis sitä nuoruuden kaipuuta kotoa pois johkin Suureen Maailmaan. )
   Perheellisenä sitten taasen vaunuja ja rattahia muoskien lykkien pitkin poikin pituuttansa: "Jokohan nukahti?" "Nukun nyt..." Ja sittemmin muoskien mukeloihin kera samaista marssia pidellen.
   Nytten sitten Mummerona vanhana ihan muuten vaine. Huvikseen. Kaihotan ja kaipaillen sitä jotahin, jostahin - kun vaine tietäisi ettäs mitä?

2020.7.12.%20Kumpulassa%20%2824%29.jpg

   "Meitt-in sauna."
   Ja tästä ei sen enemmäti  sillä tästä on jo pakistu mennen, tullen ja palatessa....


2020.7.12.%20Kumpulassa%20%2819%29%20%E2

   Kyl ne nää miun kylvämät kukkain siemenet pisku hiljaa viel uumenistaan nousevat.... Täsä yssi näistä jo kukkivaisista kukkasistaan hivenen lähemmin:

2020.7.12.%20Kumpulassa%20%2821%29.jpg

   "Rusakko." Tarkoittaa aikoinaan oppimallain muoskain kielellä; rusetti.

2020.7.12.%20Kumpulassa%20%2822%29.jpg

    Vanhankannan Akin Leija aittamme oven kupeessa...

2020.7.12.%20Kumpulassa%20%2828%29.jpg

...ja uudemmat sitten Sukumme Mummon kukkapenkissä.

2020.7.12.%20Kumpulassa%20%2814%29.jpg

   Iso paarma.

2020.7.12.%20Kumpulassa%20%2815%29.jpg

   Varjolilja violettinen, ja valkiana:

2020.7.12.%20Kumpulassa%20%2817%29.jpg

...sekä erikohtaan tarkennettuna;

2020.7.12.%20Kumpulassa%20%2818%29.jpg


   Tarkoituksemme, toiveemme, oli tällä reissullamme päästä saunomaan - edes näin kerran kesästä, kun ei tuota ole tullut sitä nytten tänä kesänä oikein tullut "harrastettua" enemmälti - mie en ainaskaa olleskana.
Muttas se ettäs saunomaan pääsee, niin ensinhän pitää nenga työt tehdä. Pitää siivota saunan, pesutuvan ja pukuhuoneen lattiat roskista. Pitää puistella matot pukuhuoneen, ja pitää vejet sisällensä roudaa sekä sitten tuhkat entiset pesistänsä "varistella" poies ettäs uudet klapit sisällensä kannella kera syttyin uusien.
   Aloitin moisen hommelin kun muoskain mukelot kera siksoin tyttärien alkoivat jällevän ( jo mentyämme he tään "rankutuksen" aloittivat ) kyselemään jottas eiköö sitä uimaan päästäisi? "Lähdetäänkö, lähdetäänhän? Milloinka?"
Kerroin heille ettäs kun ensin pitää tehdä työt - tuletteko avuksein miun?
Sainkin kaverieta viisin tsipalein ja työt nämä joutuivatkin sit sukkelaan. Tehtyä saatiin, ja ihan ajoissakin sillä sitten kunne me rannalle, sannalle, uimapaikkamme vakijoisen päsätiin niin... ( Kännykkäkuvia: )

2020.7.12.%20k%C3%A4nnykuvat%20%2815%29.

   ...siellähän vastarannalla meitä vuottikin kaksi Ukkosen rintamaa upeaista!

2020.7.12.%20k%C3%A4nnykuvat%20%2816%29.

Toinen näin idemmässä ja...

2020.7.12.%20k%C3%A4nnykuvat%20%2814%29.

...toinen lännemmässä päin.
   Muttas kun nuorisomme tuo päättänyt oli ettäs he UIVAT niin he sitten uivat kaikesta huolimati ( tuolla kaislikkojen välissä he näkyilevät täsä kuvassain minun ). Minuutteja eivät moninaisia vejessä sitten kyl viihtyneet/saaneet olla, muttas joka tapauksessa kerkesivät uida kylliksensä reissulle tälle.
Isse yritin mennä mukaan heidän muttas kyl muuten nilkkasyvyys riitti Mummerolle tälle ihan hyvin! Pidemmälle en tohtinut menhä kun oli sen verta kylmää toi vesi! Eihän siinä edes "Erkkikään" ui!

2020.7.12.%20k%C3%A4nnykuvat%20%2810%29.

   Nuorisoamme rannalla tuolla, Ukkosta katsellen: "Onko näkynyt salamia?"
Tämä "salamia" ( joka myöskin makkaramerkkinä tunnetaan; salami-makkara ) tuli tuoksi illaksi "vitsiksemme" kun sehän on näin savolaisittain sananen "salamat". Ja ehtoon korvalla, käydessämme kohti tummempaa, myöhäisempää, ehtoota, nousi sitten uusi Ukonilma mökkimme tienoolle, ja siinä pimenevässä yössä sitten sitä katseltiin ja salamia "metsästettiin".

2020.7.12.%20k%C3%A4nnykuvat%20%287%29.j


   Yösyvän meni aluksi sitä Ukkosta kolukärrillänsä ajavaista kuunellen, muttas niin sitä vaine unen päästä olin miekin ihan hyvin kiini saanut.
Ja se mikä hyvä: ei ensimmäistäkään henkkevä-olentoa koko yönnä näkyillyt! Olinpas mie onnevassain aamusella kun huomasin simmuin avattuain olevain vuoteeni oma edellenkin: yö hyvin nukuttu takanain!


   Aamuisen, öisen sateisen jälkehen, olevaisia valokuvia:

2020.7.13.%20Kumpulassa.%20l%C3%A4ht%C3%

    "Timangit."

2020.7.13.%20Kumpulassa.%20l%C3%A4ht%C3%

   "Kutuaika."

2020.7.13.%20k%C3%A4nnykuvat%20%281%29.j

   "Maamuna." ( Kännykkäkuva. )
   Tuhkamuna, Kuukunen, Ukon tuhniainen, Tuhkelo... rakkaalla lapsella monta nimeä.
Nämä ovat Kupusieniä, joiden nimien etuliitteet kertovat misä ne kasvavat. Esim. Nurmimaamuna ( ei omaa jalkaa olleskana ) joka nurmikoilla kasvaa. Sitten on olemasa esim. Nuijakuukunen ( jalkansa on tyveen levenevä ja pitkä ) joka kasvaa joutomailla ja pelloilla, sekä Känsä- ja Ryhmätuhkelot jotka taasen varttuvat lyhyvin suipponevin jalkoineen metsissä.
Kunne nämä vanhenevat niin ne muuttuvat tällaisiksi ruskeiksi, avavat itiöemänsä ja laskevat itiönsä Maailmalle Avaralla harhaan hajalleen hajoamaan, uutta kasvualustaa ettimään.
   Jos haluaa käyttää hyödyksi tällaisen sienen niin ne on paree syödä silloin kun sienen tämän sisus viel vitivalkia on. Jos ja kun, se sitten muuttuvi vihiriän sävyiseksi, niin silloin sitä ei pidä enää syödä, eikä ravinnokseen käyttää! 
   Pentuina näitä aina etsittiin näin "savuavassa" vaiheessaan olevina, polkaistiin päällensä kerran, toisenkin ja kisailtiin; "Kasso, mie poltan...."


   Niin sitä tuli taasen "reissade" ja miteittyä asioita moninaisia - sekä selkoa otettua erilaisista asioista, mm. näistä sienistä tällaisista, sitten jälkikätehen, kun jotahin haluaa tietää ja saada tietoa isselleen et mitenkäs nyt se ja se menikään? "Oppia ikä kaikki" siis.
Samalla sitä tosiaankin niin kuin "herää" kunnioittamaan edeltäviä ikäpolviaan, itseään edeltäviä tekijöitä, nuita ikäpolvia jotka jo Manan Majoillakin osaltansa ovat, kun tajuaa ( ja HERÄÄ TAJUAMAAN ) ettäs mitä kaikkea he ovatkaan tehneet jotta tähän tällaiseen nykyhetkeen ollahan päästy. Jotta tämä tälläinen Maailmamme Avara meillä-hin on!
Kiitos ja kumarrus heille! Kiitos.