... mistä aloittaa siltikin, tuumaavi hän, alias Mummero tää Humisevanharjun? Aloittaisinkos vaikkas siitä ettäs anteeksi suokaatte ( taasen ) kun täsä oli tää blogini "teillä tietämättömillä" sen noin vuorokauden verta. Meinahan notta mie en isse päässyt tänne sisuksiinsa sukeltamahan, ettekä varmaan tekään Armaat Lukijain miun lukeaksenne täältä mitään sillä... Olivat tuolla, tämän blogin taustakekijöissä, tään bolgin alustaa hallitsevalla taholla, jättäneet päivittämäti joitahin tietoturva asioita ja siksipä sitten nää masinat ennakoiden mahdollisia, kaikkinaisia netti-viruksia, pätkäisivät yhteydet tähän poikki. Ovat ne vaine viisaita nää tällaiset masinat ja tietoyhteydet nykyiset! Vähän kuin ennen vanhaan kun Postimies, tuo kylänsä ja reittinsä tuntevainen, sattui joskus ( hyvin, hyvin, ja viel kerta; hyvin harvoin tosin! ) kantamaan sen naapurikylän Miinalle tarkoitetun kortin oman kylänsä Miinalle muttas onneksi Miinat nämä toisensa tunsivat ja tiesivät, sekä täten kiikuttivat kylässä toistensa tykönä käydessänsä, sen kortin sit siinä samalla oikiaan osoitteeseen! Vähän niin kuin sekin "onnen kantamoinen" kun olimma eilennä Kultain tykönä ja joimma kaffeeta siellä. Etsin siihen kaffeellein kopraani piskuiseen Muumien Pikku Myy -mukin. Sen sellaisen vanhan mallisen, keltaisen. Sen misä Pikku Myy "laskee alas" verhon kylkeä pitkin, toisella puolla ja toisella sit liitelee sontikalla alas päin. Niin, juurikin silloin, aatoksein loineh lausumahan ilmoille kuuluville ( tähän asti kun olen vaine isseksein tätä ajatellut ) ja kerroin hälle ettäs tätä tällaista mukia mie olen issellein ettinyt. "Voi kunpa tällaisen joskus viel saisin. Voi kunpa... Muttas kun ei tätä mistään löydy, ei vaik kuin kirppareita koluankin." Meinahan ettäs en olekkaan ajatellut mitään netti-sfäärejä ja sieltä sitten "mammonoita" maksella ensin muksista ja sitten sen postituksesta, sekä sit viel "syvän kintaan peukalossa" vuotellen jännityksestä ettäs tuleeko perille ja misä kunnossa? Jotenka vaine noin, niin kuin, "suoraostolla" ja kirppareilta - kun ei sitä enää liikkeissäkään myydä. No, muttas, tänä pänä viikkovapaallain sitten täsä tutkailin jälkeen tuon/tään blogi-episodini ( meinasin muuten siirtyä kokonaan "vieraille maille mustikkaisille" - uusille blogialustoille, muttas näin kun se tää ratkesi, niin pitäydynpäs sit vaine illehen täsä kun tää pelittää näin ihan hyvin, loppuin lopuksi! ) jotta mitäs sitä sit tänä pänä? Miltä tuntuu, miltä MUSTA tuntuu, ylläin miun tällaisen mustaan alvariinsa pukeutuvaisen...? Sepäs saneli miulle jotta tästä sit suorimaan vaine Maailmalle Avaralle ja kohti Ilman Aikoja Iideniä, vaikkas ei sinne sen kummemmin asian tynkästä olekkaan. Näin tein, näin issein sieltä löysinkin ja se mikä viel, niin aivan sellaiselta kirpparilta josa käynyt en ole konsa! Siellä mie haahuilin ja kuljeksin kunne... "Haa - MUKI!" Ja eikää mikä tahansa muki vaan juurikin tämä tällainen Pikku Myy -mukinen:



Eihän tätä sinne voinut jättää haahuilemaan, sinne toisten Muumi-mukien sekaan tosin, vaan pelastettavahan tää poies oli! Vaik kuin näyttikin viihtyvän siellä kaltaistensa seassa. Tosin pisti miettimään Mummeron tään Mattia Kukkarossa asustavaista muutamankin tovin ensin - jotta voikoo... onko järkevää... mitenkähän olisi... olisko mitenkä...? Ja loppu tulema oli tosiaankin ettäs mukaanihan tää sieltä läksi, aina Harjulle Humisevalle asti. En ole iki-kuuna-päivänä näin paljoa maksanut mistään mukista! En konsa! 25e! Arvatkaas kuin kirpasi? Kallein kun on tähän asti ollunna sen 15euroa kaffeekupista PLUS sen tassista, yhteensä! Muttas ettäs tää tällainen; "vain" yssi muki! Huh! Mihkä se tää tällainen Maailmamme Avara onkaan menossa kun YSSI muki maksaa jo maltaita? Eihän täällä ole kenkään vara olla ja asustaa?! Ja pysyäksein iellehen aiheessa "Muumit" niin ostimma mie sit tään tällaisenkin tänä pänä samaiselta kirpparilta:



...ja pähkäilin tätä siellä käänellessäin tovin käsissäin, ettäs; "Täähän voisi muuttua vaikkas... spagetiksi.", kuten juurikin Pikku Myy totesi muistini mukaan eräässä Muumi-jaksossa, kun laitteli Taikurin hattuun erään nopsaan Muumitaloa valtaavan, köynöstävän kasvin palasta - toivossa, suuressa, väkevässä, jotta se tosiaankin muuttuisi sit syötävään, ja täten pienempäänkin, muotoon. Mie taasen toivoin, ja toivon yhä, ettäs: "...vaikkas kukkatelineeksi, kukka-amppeliksi, seinällein?" Seinillein näille joissa tuntuu et ei enää kohta tilaa, ei paikka ole, mihkä jotahin laittaa ja pitää, kun kaik on jo "kansoitettu" ennestään. Vasiten kaik pikkasenkaan sellaiset paikat josa olisi jotahin mahdollisuutta jonkusen kukkasen kasvaa, olla ja eliä. Mietinkin tuossa eilennä ns. viikkosiivuoustain lopetellessain täällä....



...Humisevallaharjulla ettäs on se onni ja ilo ettäs yleensäkin ihmisellä on katto päänsä päällä olemassa, vaikkas sit taasen toisaaltaan se ettäs on tään täänkin verta tätä oloa ja tilaa, niin sit on ISO revohka pitää tää kaikki kondiksessa! Voi ettäs mie INHOAN putsi putsistamista! Se on sitä vihon viimeistä tekemistä miusta! Muttas kun taasen laittelin "vaakakuppeihin" nyt endin aikana ( Työpäiväin ohessa siis ) sen ettäs siivoanko ns. vapaa-aikani vahi otanko mieluummin ja kuntoilen koissain, niin arvatkaas kunpainen veti korren pidemmän? No, tietenkin siivous. Siivoan paljon mieluummin kuin jumppa-huittia heitteleisin! Ettäs en mie sittenkään ihan sinne perimmäiseen koloon ja tilaan siivousta toivottelekkaan. Sen sijaan toivottelen sankkevan hyvin ja hyvillä mielein tätä kropapin miun, sen tuhannen Tuiteroisen Tuulen mukana jonnehin Huisin Nevadaan, sillä nyt tää tällainen alkavi jo riittämään! En jaksa, en. Enkä halua, en! Se ettäs miulla kremppaa ( ja kramppaa ) etenkin tää oikian puolein nivelet vuorotellen, mikä milloinkin, kuka kulloinkin, niin se on yhtä per...siitä! Miksi, oi miksi, näin pitähän olla? Missi, oi, missi? Miksi ne "toimivat" vuorotellen itseään irtisanoen? Missi ne kremppaavat nyt noin yleensäkin? Missi, ja oi, missi VAIN oikeanpuoleiset kropastain - jotenkin jymmärtäisin jos vällehen olisi vasemmaltahin puolelta joku tahi jotkin nivelet kipiänä, muttas kun ei, ni ei! Nenga tiedä sitten ettäs paranisivatko vaivat ja poistuisivatko vaivat, jos tuota Jyrän alla vällehen käväiseisin...? Olisihan se vällehen ihanainen päästä "kosketukseen" toisen kera - olkoon se sitten vaikkas näin Jyränen auttavainen. Isse kun ei pruukkahan yssin assuissa liiemmälti sitä hellyyttä, huomioit, huolenpitoa ja hoivaa, saada ni mistähän. On se vaine todella typerää tää tällainen ihmiselämän perustarve kuin läheisyys, hellyys! Mitenkä sitä halajaakaan toisen tykö, toisen luokse, toisen liki - siihen iholle ja sen alle. Tosin eihän se tuo tuollainen ammatti-kohtaaminen kuin Jyrän tykönä käynti, korvaa sitä sellaista oikein syvälle tunkeutuvaa, sielun syvyksiin, sydämen sykkeelle asti ulottuvaista ja pääseväistä läheisyyttä. Ei todellakaan. Muttas YHÄ edelleenkin kaipuu suuri ja suunaton on "toisen luokse". Olenkin laskeskellut ( taisinkin kenties tästä teille Armaat Lukijain puhuakkin jo....? ) ettäs se et miekin olen tään elämäin aikana ollut enempi-vähempi toisen ihmisen kera tekemisissä "ihon alla" suurimman osan elämääni tätä-mätä, niin eihän se ole sit mikään ihme ettäs näin yssin ollen sitä sit kaipaakin sitä "tuttua ja turvallista" asiaa, sitä liki oloa, ihokontaktia! Eihän ole? Pitäisikin olla ns. leskeneläkkeen lisäksi olemasa, vaikkas yhteiskunnan taholta, "takuu" ihokontaktista kun toinen putoaa "kärristä poies". Vähän niin kuin esim. on olemasa omaishoitajien tuet/loma-ajat ja mahdolliset hoitajat lomien nuiden ajoiksi. Ihan kuin on olemasa eroperheille tukea ja juttukumppaneita joittenkin psykologien turvin, tms. kautta. Tahi vaikkas sitten jotkin trauma-sellaiset-ryhmät kun jotahin mullistavaa tapahtuu ihmisten elämässä. Niin, niin pitäisi sitten olla tällaisillekin ihmisille, vasiten leskeksi jääneille, sellainen "takuu" kuin ihokontakti! Piste! Niin myöskin "piste" tälle nakutukseillein vuodattavaiselle nytten sillä aivan kohta, ihan hetken kuluttua, kapuan tuonne ylisille lämpimille, otan vaateri asennon, nostan koipein vatini syviin syövereihin, krps-kraps-krapsutan jalkapohjain sileiksi - olen ja nautin jokaihen "niemen, notkon ja saarelmani" kyllyydestä. Moikka!