Tulee vaine mietittyä välleen elämän tään mätän tuoksinnassa et onkohan sitä kuiteskana kaikille Maan Matosille olemasa sellaista yhtä ja ainoaa joka on ja pysyy sit rinnalla toisen iät ja ajat "kunne kuolo heidät erottaa" ja senkin jälkehen sitten tuolla "sfääreissä" toisenlaisissa?
Entä jos onkin monelle meistä, ja monta itsekullehin? Niin perätysten, ain jonkin ajan kuluttua uutta/uudelleen tahi vaikkas yhtä aikaa monta itsekullehin, joillehin meistä - monelle?
Entä jos elämämme tää rakentuukin nimenomaan näistä "hetkien välähdyksistä" monen moisista? Muuttuvista, vaihtuvista suhteista ja näin onkin tarkoitettu? Eikä suinkaan luomakuntamme tään pääsääntöistä käyntöä vastaisesti vain yksi yhteen ja se siitä sitten, vaan kuten useimmat nisäkkäät, matelijaat, yms. olemmekin ns. moniavioisia, moniparisia, polyamorisia, ns. ... mikä se sana taasen onkaan.... se, se... siis yksi henkilö ja "haaremi" siin ynpärillä: yksi mies - monta naista, yksi naaras - monta urosta? Kuin kukasta kukkaan - kuka sit vastahan tuleekin ja jotesakin mielyttää sen verta et sänkyynkin sit menhään?
Jos onkin tarkoitus "kasata Elämämme-Reppuihin" myös kokemuksia suhteistakin erilaisista ja se sit tekeekin meistä kokonaisia? Ne niinkuin rakentavat meistä sen mitä meistä pitää tulla - jotta "kokonaisiksi" tulisimme, koemme paljon, kasvamme ihmisinä, opimme paree ymmärtämään toisiamme, katsomme Maailmaamme Avaraa tätä mahdollisimman monelta puolelta ja nimenomaan monen eri sekä erilaisen ihmisen simmuin?
Kenties se loisi ja antaisi lempeyttä, ymmärrystä, suvatsevaisuutta meidän kaikkien kesken siten, ettäs mm. sodatkin nuo ihmiskuntaamme raastavaiset, voisivat loppua ja jäädä historiaan? Me vaine emme kaik´ jymmärrä sitä vaan tahdomme ( osa meistä ainakin ) pitää tiukasti mm. kristinuskon luomasta uskosta sekä tavasta kiini, et on olemassa vain yssi ainoa tyyli sekä tapa: "perinteinen" avioliitto. Vähemmästäkin sitä on sotia aloitettu ko "naiseni" kunnian loukkauksesta, "naiseni" ryöstöstä, häpäisystä, tms.! Tosin onhan sodille muitahin aiheita: maalliset mammonta nuo ja biologiset rikkaudet.... Ihmisen ahneus sekä halua myöskin pysyä itse hengissä.
Ei sillä en mie pistäisi ainakaan isse yksi-avioisuutta pahaksein. Tai siis yksi-parisuutta.... -suhteisuutta, muttas en tosin monikkoakaan. Miulle ihan se-ja-sama et kuis vaine. Kaik käy kuhan kaikilla on sit selvät sävelet siinä jutussa.
Sitä kun eivät vaine näytä kaikki itse jymmärtävän, eivätkä tiedostavan, et kuis olla ja eliä? Kuinka halajaa pari ja suhdettaan rakentaa vahi eiköö halajakkaan? Halajaako olla pari-sellaisessa vahi kävisikö sittenkin monikko muoto? Entäs jos lentelis kukasta kukkaan - "miullehan se on sallittua muttas ei muille, eikä vasiten tuolla miun kumppanille!"
Mikä siinä on niin iänkaikkista jääräpäisyyttä miehissä ( sori, nyt soimaan yssin ja ainoastaan miehiä ), ettäs heille on/olisi kaik sallittua olla ja tehdä, muttas ei sitten vastaavasti naisille? Miksi nainen ei saa vaihtaa paria kuin paitaa, muttas mies saa? Miksi mies voi "käydä vieraissa", muttei nainen? Miksi mies voi pitää useampaa kumppania muttei nainen niinkään?
Sori, olen sen verta "kyrsiintynyt" tapaoihin pinttyneihin, et kysäsen viel, jottas miksei miehet, kumppanit suvaitse toisia miehiä yhdelle naiselle, vaan se pitää ain olla se mies jolla on ne useat, ne moninaiset ja monet? Miski?
Tää on muuten sitten myöskin yhteiskunnan "normi": miehet saa olla ja "retostaa" - sehän vaine heille on suotavaa ja osoittaa kuin miehessä on sitten Miestä! Eiköstä vaine? Muttas auta armias jos nainen tekee ja käyttäytyy näin! Hui! Sehän on vähintäänkin huora, portto tahi muutoin aivan hulttiolla olevainen tapaus! Ei nainen enää ollenkaan ( vaik naisellisen ominaisuuden takia sitten miehet häntä "käyttävätkin" ), saati siten äiti! Ei misään nimessä; "lapset vaine poies häneltä" jos hänellä niitä nyt on.
Ajatuksella, ettäs monta suhdetta, moninaista suhdetta - ja tässä katan sisällensä myös "sateenkaari" suhteet ja muutkin erilaiset-sellaiset, kuhan ei mennä alaikäisiin lapsiimme ja muihin hyväksikäyttöihin! -, niin eiköstä vaine se nimenomaan kasvattaisi meitä ihmisinä?
Kuinka sitä saisimmekaan rikkautta itsemme elämään kuin myöskin sitten toistemme elämän, erilaisen elämänmallien kautta, näkökohtia uusia?
Puhumatikaan et kun ei tätä tällaista rikkutta kielettäisi, syrjittäisi, paheksuttaisiin, niin mitä saisimmekaan tilalle kun voisimme täten elää erilaisten kokoonpanojen sisällä; saisimme turvaa toisistamme enempi kuin vain ydinperheenä ollessamme!? Se kun on nyky-yhteiskunnassa aikaslailla aikas yksinäinen yksikkö - eiköstä vaine?
Miettiessä elämää entis´vanhaista ennen ihan suurimpia teollistumiskausia, niin sehän oli poikkeuksetta suku lähellä. Olivat ukit, mummot, sedät, tädit, enot, siskot, kaimat, ja veljen pojatkin - rengit, piiat, ruokolaiset, talkoolaiset, kylän miehet ja naiset.... Olivat kaik siinä lähellä ja liki. Kaik´ turvasi toisiansa, kaik´ piti holta kaikista: "Koko kylä kasvattaa lapset"-periaatteella, näin lasten näkökulmasta katsottuna, esim.. Mutta aikuistenkin; aina oli apu lähellä, aina oli joku johka turvata, joku joka tietää siitä mistä mie en. Oli joku joka osasi sen mitä mie en. Oli se vanhempi -polvi joka avitti lasten katsonnassa, keitti hutut aamulla kun kantaa ylläpitävä väki oli karja/peltotöillä. Jne., jne..
Siinä samalla sitten tulivat ne suhteet ja suhdanteetkin hoidettua - josko myöskin sitten mustasukkaisuukisiina asti "märehdittyä" myöskin... kylätappeluja, kostoja, yms.. Muttas se siitä ja niistä nyt sillä....
AJATUKSELLA, ettäs nyt kun ei ole tällaisia yhteisöjä oikein enää, niin mikä turva näistä erinäisistä suhteista, yhteisöistä, yms. olisikaan meille ihmisille tänä pänä kun ei ole tuollaisia entisiä sukuja kasassa ( "Suku on pahin."? "Rakasta naapuriasi, mutta älä kaada aitaa väliltänne!"? )? Mitä kaikkea ne antaisivatkaan meille Maan Matosille?
Uskoa toisiimme, luottamusta.
Entä jos onkin monelle meistä, ja monta itsekullehin? Niin perätysten, ain jonkin ajan kuluttua uutta/uudelleen tahi vaikkas yhtä aikaa monta itsekullehin, joillehin meistä - monelle?
Entä jos elämämme tää rakentuukin nimenomaan näistä "hetkien välähdyksistä" monen moisista? Muuttuvista, vaihtuvista suhteista ja näin onkin tarkoitettu? Eikä suinkaan luomakuntamme tään pääsääntöistä käyntöä vastaisesti vain yksi yhteen ja se siitä sitten, vaan kuten useimmat nisäkkäät, matelijaat, yms. olemmekin ns. moniavioisia, moniparisia, polyamorisia, ns. ... mikä se sana taasen onkaan.... se, se... siis yksi henkilö ja "haaremi" siin ynpärillä: yksi mies - monta naista, yksi naaras - monta urosta? Kuin kukasta kukkaan - kuka sit vastahan tuleekin ja jotesakin mielyttää sen verta et sänkyynkin sit menhään?
Jos onkin tarkoitus "kasata Elämämme-Reppuihin" myös kokemuksia suhteistakin erilaisista ja se sit tekeekin meistä kokonaisia? Ne niinkuin rakentavat meistä sen mitä meistä pitää tulla - jotta "kokonaisiksi" tulisimme, koemme paljon, kasvamme ihmisinä, opimme paree ymmärtämään toisiamme, katsomme Maailmaamme Avaraa tätä mahdollisimman monelta puolelta ja nimenomaan monen eri sekä erilaisen ihmisen simmuin?
Kenties se loisi ja antaisi lempeyttä, ymmärrystä, suvatsevaisuutta meidän kaikkien kesken siten, ettäs mm. sodatkin nuo ihmiskuntaamme raastavaiset, voisivat loppua ja jäädä historiaan? Me vaine emme kaik´ jymmärrä sitä vaan tahdomme ( osa meistä ainakin ) pitää tiukasti mm. kristinuskon luomasta uskosta sekä tavasta kiini, et on olemassa vain yssi ainoa tyyli sekä tapa: "perinteinen" avioliitto. Vähemmästäkin sitä on sotia aloitettu ko "naiseni" kunnian loukkauksesta, "naiseni" ryöstöstä, häpäisystä, tms.! Tosin onhan sodille muitahin aiheita: maalliset mammonta nuo ja biologiset rikkaudet.... Ihmisen ahneus sekä halua myöskin pysyä itse hengissä.
Ei sillä en mie pistäisi ainakaan isse yksi-avioisuutta pahaksein. Tai siis yksi-parisuutta.... -suhteisuutta, muttas en tosin monikkoakaan. Miulle ihan se-ja-sama et kuis vaine. Kaik käy kuhan kaikilla on sit selvät sävelet siinä jutussa.
Sitä kun eivät vaine näytä kaikki itse jymmärtävän, eivätkä tiedostavan, et kuis olla ja eliä? Kuinka halajaa pari ja suhdettaan rakentaa vahi eiköö halajakkaan? Halajaako olla pari-sellaisessa vahi kävisikö sittenkin monikko muoto? Entäs jos lentelis kukasta kukkaan - "miullehan se on sallittua muttas ei muille, eikä vasiten tuolla miun kumppanille!"
Mikä siinä on niin iänkaikkista jääräpäisyyttä miehissä ( sori, nyt soimaan yssin ja ainoastaan miehiä ), ettäs heille on/olisi kaik sallittua olla ja tehdä, muttas ei sitten vastaavasti naisille? Miksi nainen ei saa vaihtaa paria kuin paitaa, muttas mies saa? Miksi mies voi "käydä vieraissa", muttei nainen? Miksi mies voi pitää useampaa kumppania muttei nainen niinkään?
Sori, olen sen verta "kyrsiintynyt" tapaoihin pinttyneihin, et kysäsen viel, jottas miksei miehet, kumppanit suvaitse toisia miehiä yhdelle naiselle, vaan se pitää ain olla se mies jolla on ne useat, ne moninaiset ja monet? Miski?
Tää on muuten sitten myöskin yhteiskunnan "normi": miehet saa olla ja "retostaa" - sehän vaine heille on suotavaa ja osoittaa kuin miehessä on sitten Miestä! Eiköstä vaine? Muttas auta armias jos nainen tekee ja käyttäytyy näin! Hui! Sehän on vähintäänkin huora, portto tahi muutoin aivan hulttiolla olevainen tapaus! Ei nainen enää ollenkaan ( vaik naisellisen ominaisuuden takia sitten miehet häntä "käyttävätkin" ), saati siten äiti! Ei misään nimessä; "lapset vaine poies häneltä" jos hänellä niitä nyt on.
Ajatuksella, ettäs monta suhdetta, moninaista suhdetta - ja tässä katan sisällensä myös "sateenkaari" suhteet ja muutkin erilaiset-sellaiset, kuhan ei mennä alaikäisiin lapsiimme ja muihin hyväksikäyttöihin! -, niin eiköstä vaine se nimenomaan kasvattaisi meitä ihmisinä?
Kuinka sitä saisimmekaan rikkautta itsemme elämään kuin myöskin sitten toistemme elämän, erilaisen elämänmallien kautta, näkökohtia uusia?
Puhumatikaan et kun ei tätä tällaista rikkutta kielettäisi, syrjittäisi, paheksuttaisiin, niin mitä saisimmekaan tilalle kun voisimme täten elää erilaisten kokoonpanojen sisällä; saisimme turvaa toisistamme enempi kuin vain ydinperheenä ollessamme!? Se kun on nyky-yhteiskunnassa aikaslailla aikas yksinäinen yksikkö - eiköstä vaine?
Miettiessä elämää entis´vanhaista ennen ihan suurimpia teollistumiskausia, niin sehän oli poikkeuksetta suku lähellä. Olivat ukit, mummot, sedät, tädit, enot, siskot, kaimat, ja veljen pojatkin - rengit, piiat, ruokolaiset, talkoolaiset, kylän miehet ja naiset.... Olivat kaik siinä lähellä ja liki. Kaik´ turvasi toisiansa, kaik´ piti holta kaikista: "Koko kylä kasvattaa lapset"-periaatteella, näin lasten näkökulmasta katsottuna, esim.. Mutta aikuistenkin; aina oli apu lähellä, aina oli joku johka turvata, joku joka tietää siitä mistä mie en. Oli joku joka osasi sen mitä mie en. Oli se vanhempi -polvi joka avitti lasten katsonnassa, keitti hutut aamulla kun kantaa ylläpitävä väki oli karja/peltotöillä. Jne., jne..
Siinä samalla sitten tulivat ne suhteet ja suhdanteetkin hoidettua - josko myöskin sitten mustasukkaisuukisiina asti "märehdittyä" myöskin... kylätappeluja, kostoja, yms.. Muttas se siitä ja niistä nyt sillä....
AJATUKSELLA, ettäs nyt kun ei ole tällaisia yhteisöjä oikein enää, niin mikä turva näistä erinäisistä suhteista, yhteisöistä, yms. olisikaan meille ihmisille tänä pänä kun ei ole tuollaisia entisiä sukuja kasassa ( "Suku on pahin."? "Rakasta naapuriasi, mutta älä kaada aitaa väliltänne!"? )? Mitä kaikkea ne antaisivatkaan meille Maan Matosille?
Uskoa toisiimme, luottamusta.
Kommentit