No-niin, viedääs nyt päätökseen tää "saaga". Tää päivä oli tään reissuin viimoinen päviä ja tänä pänä kotiain tulin.

   Tää oli viisi "pitkää" yötä poiessa kotoa, poiessa Luovolta.
Ihanahan se on mennä muualle, muttas viel ihanempaa palata kotia - ei siitä vaine yli, ei ympäri, pääse.
Mietin kotiain ajellessa et mikä kiirus sitä miullahin kotia on? Mikä ihanuus siinä on, et kotia tulen ja pääsen?
Muttas jeeru sentäs, ettäs olipahan vaine taasen I-HA-NA ajella viimoiset kymmenet kilo ja metrit kotia lähestyessä! Se TUNNE kun tietää et kohta kotona! Se tunne kun tuntee sen et kohta olen kotona!
Ei, ei ollunna mikään "Aurinkoinen" sää ja tila kun ajelin, kun suuntasin kotio. Ei olleskana. Satoi vettä, lunta, räntää sekä "lumpui", muttas siltikin oli tunne ja olo "Aurinkoinen" ko kotia pääsin!

    Kotimatkallain oli "pikkujoulu, pikkuinen joulu" kun käväisin matkahuollosta hakemasa mukaani tilaamani jauhot ;



   Muutoin kotonain sitten purin kaps´säkkini reissuiset.
Nyt vaine tein sellaisen poikkeuksen entisiin paluhini, ettäs laittelin yhden pesukoneellisen vaattehia suoraan pyörimään ja kaiken lopun, ne jotka vaine suinkin kestävät ulkotilaa katoksen alaista, ja muutoinkin ns. piskuista kosteutta kevättalvista, nakkasin kummallekin kuistillein vähintään vuorokaudeksi ( mielellään kahdeksikin jos vaine yöllisiä pakkasia olisi.... ) sillä tuolla perillä, tuolla misä olimma majoittuneena, niin sillä oli Siiroihin kuuluvia Sokeritoukkasia allasosaston pukuhuoneissa ainakin!
( Niinpä, että "ei kahta ilman kolmatta"; Syyhy, se Torakka ja eihän siitä sit puutukkaan kuin "kolmas puuttuva yhtälö"....?! )

    Tuolta kuppari-kurssilta lähteissäin käväisin siellä keittiön henkilökunnan tykönä. Hain sieltä ne loput Leipäsein ja kaffeeleivonnaiseni, matkaani miun. Ei niitä enää paljoa ollutkaan vaik toisin ajattelinkin. No, muttas, hyvä näin päin eikää toisin; paljon syömättä jääneenä!
Samalla kiitin heitä todella hyvistä ru´uista ja muutoinkin heidän miun huomioonottamisestani!
   Kylläpä sitä on sitten taasen kiva tuonne uudemman kerran, itseasiassa kaksikin kertaa uudelleen, mennä ko tietää millainen palvelu, kohtelijaisuus, onkaan se keittiö ja sen koko henkilökunta.

    Näine sanoineni vähäisine, suljen tään tarinan - heippa!