"Minä olen miettinyt sinua paljon.

Paljon enemmän kuin ketään muuta.

Kaipuuta polttavaa olen tuntenut kylmin illoin. Miettinyt sinua silloin enemmän kuin muita.

Minä olen muistanut sinut hyvin.

Niin paljon paremmin kuin ketään muuta.

Minä olen muistanut sinut niin kauniina kuvina.

Vakavina unina muistanut paremmin kuin muita.

Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana. Suruna sielussain,

   valona yössä vain.

Minä olen valvonut tuhat yötä.

Tehnyt työtä tyhjää niin kuin kuolemaa.

Kaipuuta polttavaa olen tuntenut näillä teillä. Elämäni kintereillä ajanut eteenpäin.

Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana. Suruna sielussain,

   valona yössä vain.

Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana. Suruna sielussain,

   valona yössä vain."

 

   Näin Kim Lönnholm´n sanoin sanottuna. Jos kuitenkin kerron tään kaiken omin sannoin niin voihan kuin viiltää syvältä! Kuin sattuu syvältä sielustain, kuin repii revittyä, satuttaa jo satutettua.

   Miul on ikävä häntä, Joku Jokustain, Mörköäin. Miul on ikävä häntä Joka kulki osan elämäin matkasta samaan suuntaan kanssain. Kunne kiskot nuo erkanivat toisistansa ja kulettivat meijät eri suuntiin...

Kivipurontie%2C%20Hermanni%20K%C3%A4sn%C

   Miul on ikävä; Bossia. Ikävä häntä Joka asuu siellä jossain kaukana ja korkialla mäjellä, Majassa Mahtavassa. Ikävä sitä vuorta joka ei voinut laskeutua mäjeltään alas Muhammedin luokse... Muhammedin piti ain mennä vuoren luokse....

   Miul on ikävä häntä ja hänen eläimiään. Niitä kaikkia. Ihan pienimmistä lähtiin, isompiin asti. Jokahista yhessä ja erikseen. Voi kunpa voisin, saisin, mennä niitä tapaamaan ja silittelemään. Paijaamaan jokahista.

   Vaik varmaan voi laskia melkein kahen käjen sormilla sen mitä oltiin, mitä tehtiin, mitä... niin silti kerkesin siin ajassa tykästyä, ihastua, oppia pitämään ja rakastua häneen - ja niihin kaikkiin.

  Voih, kuin on i-kä-vä! ( Yhä ielleen... )

             Lissi.