...tukka takana.": todettiin 80-luvulla kun sen ajan hiusmuoti oli sitä mitä se silloin oli. Jokahisella hivenkään ajassaan pysyvällä ihmisellä, miehellä, naisella - aivan jokahisella siis... oli ne pitkät takatukat ja jos vaine viel mahdollista niin oikein säkkärän sikurallaan permanentattuna.

   Muttas eipäs mennä ajan edelle... Tää kuvain täsä on ajalta ennen tätä 80-luvun takatukka-kikura -aikaa.
Aika on täsä juuri ja juuri 80-luvun alkupuolta josa viel näkyy vaikutteet 70-luvun muodista. Ja vasiten siten kun ajattelee ettäs olen maaseudulta kotoisin, lähtöisin, ja niille huudeillehan ei ne sen aikaiset muodit niin äkkiä siihen aikaan matkustaneet, tosin kuin tänä nykyaikana kun on olemasa kaik´ nää nettiyhteydet ja sen myötä tullevat vaikutteet jokahiseen kolkkaan ja saarelmaan ns. het´sillään. Sitä eleltiin silloin taajamien ulkopuolella ja suurimmista keskittymistä syrjässä, ihan tytyväisinä ain noin viitisen vuotta jälkessä valtavirtauksista.

53439616_1034355736753145_31849552205095

   Tää on rippikuvain miun.
Tästä näkyy todellakin sen ajan muoti niin hiuksissa ( sitä 70-lukua ) kuin myöskin muutoinkin. Tai no, en tiedä oliko muilla perheillä tapana muttas ainakin meidän lapsuuden parheessämme oli tapana ettäs kun pääsee riparille niin SILLOIN vasta saapi ottaa itselle korviin reijät ja siten myöskin korvakorut.
Samaten kaulassain keikkuvi ns. ensimmäinen oikia kaulakoru; rippiristini miun. Ei sitä siihen aikaan osteltu koruja nuin vain... Ei niitä vasite nuorena saatu.
Siihen aikaan AINUA rippiasu tytöillä oli valkoinen paita ja musta hame, tahi sit valkoinen mekko. Pojilla vastaavasti valkia paita ja mustat housut. Nykyäänhän nuo näyttävät käyttävän muunkin värisiä asuja, nuo nyky riparilaiset...
Kukkia oli näin "paljon": perheeltäni saamani pari ruusua ja kummiltain saamani neilikat. Ei ollut paljon kutsuvieraita ( eikä siten kukkasiakaan saatavana ) siihen aikaan - toisin kuin nykyään kun kutsutaan poikkeuksetta kaikki paikalle. Koko suku ja hyvässä lykyssä ne "sikson kaiman kummin veljen serkutkin". Oli "mittapuut" hivenen toiset tuohon aikaan - rahat tiukemmalla tahi sitten vaine tavat olivat toisenmoiset?
Miun aikanain, tuohon aikaan kun riparilta pääsin, oli tapana käväistä näin valokuvausliikkeessä valokuvattavana ja sitten lähetellä tästä kuvauksesta tehdyistä kuvista läheisille ( niille vähäisille mahdollisille ), rippijuhlaasi osallistujille, kiitoskuvat. 


   Täsä elämäni vaihteessa pitäisi todeta että "elämä takana, hiukset - niin, mitä ne ovat?".

   Tänä pänä astelin kirkkoon ja siellä sattuvi olemaan jonkun ripariryhmän rippipäästö. Nuoria, tyttöjä ja poikia, jotahin kymmenkunta tahi hivenen enempikin. Kuulijakuntana, kanssaeläjinä, niin tavan kirkkokansaa ( johon myöskin isse lukeuduin ) kuin myöskin näiden riparilaisten omaisia ja läheisiä; ystäviä, tuttav ia ja perheenjäseniä. Parhaimpiinsa pukeutuneina kauk nämä juhlijat ja sit em "tavan tallaajat" vaine hivenen siistimmässä kirkkoasussamme...
   Katselin näitä nuoria "pääseviä" ja ajatuksein vajelsivat väkisinkin tuonne omaan aikakauteeni ja omaan rippiaikaani.
   Mietin mitenkä ovat nykyajan nuoret LAIHOJA! Mitenkä se on mahdollista? Kun ajattelisi että silloin kun mie olin nuori niin tuntui että vasiten itse olin punkero kuin mikäkin, vaik ei kait tuota ns. lihapatojen äärellä eletty. Mitenkä sitä nykyisin nuin laihoja ovat ( likipitäin sairaan laihoja? ) kun tiuntuu että ihmisillä kyl on pätäkkää olemasa ihan eritapaan kuin silloin? Tosin ei kaikilla ole... ei miullakaan...
Katselin näiden nuorten, poikien ja tyttöjen, kampauksia ja totesin että moni oli varmasti käynyt kampaajalla kampauksensa laitatuttamassa ennen tätä juhlaansa. Nätteinä olivat kaikki. Vimpan päälle nätteinä. Ennen vanhaan ei käyty kampaajalla nuin nuorena - se oli se oman vanhemman kampa ja sakset jotka kuontaloa käsittelivät kun tarvista oli. Tytöille letti päähän jne. karrikoiden. Sitten vasta jotahin 80-luvun loppupuolla nuoret äityivät parturiin kun piti saada ne kikurat itsekullekkin ja hyvässä lykyssä blondausta kera vaalennuksien, kuten muoti saneli silloin.
Alpakan alta vilkkuivat enempi tahi vähempi ( riippuin siitä kuin pitkä itsekullai se oli suhteesa pituuteensa ) tossukat näiden nuorten. Toisilla ne olivat korkeammat korkkarit mutta onneksi ( ainakin miusta ) useammalla oli ihan sellaiset matalat, kannattomat, jalka-ystävälliset juhlakenkäset. Sekin että kaikilla oli nämä alpakat yllään... kun itse pääsin riparilta niin ei meillä ollut alpakoita silloin. Jokahinen oli omilla vaatteillaan siellä juhlimasa! Liekkö muuten siitä johtuneen silloin tuo väri-skaala kun kaikilla piti kuitenkin olla ns. yhtenevät värit yllään? Nyt kun on tällaiset valkia alpakat kaikilla niin sehän on se ja sama millaiset, mimmo väriset, vaatteet siellä isse kullakin allaan on, kun se alpakka kätkee sisuksiinsa kaiken sen värikirjon kuitenkin?
Mitenkähän nykyään on - käyvätkö nuoret kuvattavana josain? Vahi tapahtuuko nykyaikana valokuvaus kotosalla kun nyt on ns. jokahisessa tuvassa joku sellainen vehje jolla saa itsekkin kopattua kuvan juhlahetkestä jos toisestakin, taltehen? Vähintään jolla-kulla on sellainen kännykkä jolla voi kuvauksen toteuttaa. Kuten tuolla kirkossakin: lähiomaiset ojantelivat käsiään ja sen jatkeena olevia kännyköitään ( tahi kameroitaan ) kuvatessaan nuoriaan näitä. Ei siinä paljon ammattikuvaajia tarvittu tahi paikalla ollut esim. riparilaisten ryhmäkuvaa kuvaamaan; jokhinen nappasi haluamansa kuvan niin halutessaan tehdä, omalla vekottimellaan. ( Meidän aikaan paikalla oli valokuvaamon kuvaaja joka VAIN ja AINOASTAAN sai tämän toteuttaa; ei siinä, silloin, saanut yksityiset, läheiset, valokuvata olleskana! )

   Ja sitten ( pappi... ja ) papin päivän sanoma.
   Silloin kun MIE olin riparilla niin tuskinpa paljoa kuuntelin papin sanomaa silloin. Pääasia oli siinä että sain sen riparitodistuksen ja täten ns. naimaluvan jotta tulevaisuudessa siain mennä avioon jonkun kera. Se kun oli siihen aikaan edellytys kaikille avioliitoille ( en tiedä oliko maistraattivihkimisiä siihen aikaan? Jos oli niin aikas poikkeuksellista varmaankin näin "Matti Meikäläisille". ) ja kaikkihan sitä avioliitton halusi ja perheen perustaa - siihen aikaan?! Ja sekin vielä että kun täten riparin sai käytyä niin PÄÄSI LAVATANSSEIHIN! WAU! Se kun oli ehdoton edellytys ( ainakin omassa perheesäin ) että ensin ripari ja sitten oli vasta lupa lähteä lavoille tanssimaan, hoitamaan Lavantautia - kuten nyttemmin sanottaisiin...
Niin, muttas... se pappi ja tään papin sanoma näin riparilaisille näille ja tään päivän kirkon kuulijakunnalle. Se käsitteli kiusauksia ja niiden välttämistä. Mitä on kiusaukset, kuinka niitä vastaan esim. Jeesus taisteli aikanaan ja kuinka sen voi vaikkas nykyaikaiseen makianhimoon ( karkkien kutsuvuuteen ) verrata. Mikä morkkis siitä tulee kun ottaa luvatta jostain yhden karkin, tahi mitenkä sitä sitten käsittelee mielessään; sitä tekemäänsä vääryyttä? Samaten pappi tään päiväinen jutteli riparileiristä ja siitä kuin melkein jokaiseen käsiteltävän asian aiheeseen oli ollut ns. vakiovastauksena "Jeesus".
   Huomaatteko kuin kuuntelin tätä kaikkea vaikka ajatukset nämä ajan vievät, paljon muutakin siellä askartelivat...
   Muttas mietiskelin tosiaan mm. sitä et tuskinpa vaine mie silloin aikoinaan paljoa kuuntelin sen päiväisen sanan sanomaa! Tuskinpa vaine mitään silloin siitä mieleheni jäi. Tahi tuskinpa edes tajusinkaan koko sen päiväisestä sanomasta mitään!

   Ja jos en ole yhtään väärässä niin uskonpa vaine - ei varmaan tään päiväisten nuortenkaan mielehen mitään papin sanoista nuista jäänyt!


   Et jotahin yhteistä sentäs tällä ja menneen ajan ripareilla on!