"...silmäni kun auki saan..." meni sen erään laulun sanat, ja mie sain simmuin auki tänä aamuna jo aikas varhain muttas enpähän tuota kiirehtinyt mihkään suuntaan siltikään.
Vetkuttelin sänkyin pohjalla, venyttelin, ja jahkailin ettäs jokohan tuota - vahi eiköhän tuota?
Nousin mie kuiteskin ylös ja aloitin aikanaan aamutoimeni miun. Siistin paikkoja jotta on sit aikanaan kiva palata kotiin, Majaan Mahtavaiseen. Pakkailin viimoisia tsipaleita mukaan otettavia, mm. helposti rypistyvät "läningit" vasta näin viimo tipassa, ja kaikki evähät jota kotoain mukaan ottelin.
Vasta klo.7.14. starttade matkaani. Hivenen "myöhässä" mut menköön; "Mihkäs kiire sitä valmiissa maailmassa olisi?"

   Ensimmäisen taajaman ohitettuain, jälkeen Iidenin siis, hokasin että sitä ollahan niin kuin miun toimestain aikas tavalla poiessa "kartalta" taasen.
Muistui ihan mielehen viimo kesä joka "ohitsein meni" silleen että tajusin kyl ensinnä jotta kevät on tulossa. Sit menein Töihin ja syssyllä, syssyn jo tullessa ja ollessa, havahduin siihen että "tässäkö tämä nyt oli?" "Missä vaiheessa oli kesä?".
Ihan samalla tavalla nyt heräsin huomaamaan ettäs täällähän alkavat olla kohta touot teoillaan tahi jopa jo tehtynä? Pellot näyttivät olevan jo hangmottu, josko ei jo aikas tavalla kylvettykin!
Vähänkö sitä mitään tietää kun ns. neljän seinän sisällä on "karanteenissa", virusta paossa! Siis kun ei tule liikuttua "ihmisten ilmoilla" niin ei ole tietoakaan mitä, misä, milloin, tapahtuu? Mitenkä se tuo Maan Ilveilijä elää vuotensa kiertoa, ja siten tulisi itselle "päivitettyä" jotta misä menhään. Se kun on tuo aikajana jäänyt nimenomaan maanviljelystä muistiin, päivittymään maanviljelysten tahtiin, lapsuuden ajoista niissä enempi-vähempi kiinni ollessa.

99297053_599426567334625_416107705066638

   "Nyt lähti."
   Känny-kuva ajon aikainen.
   Vieremän jälkeen huomasin taasen kuin sitä onkaan siinä jokin kylmävyöhyke ennen Pyhäntää. Siinä josain välillä näiden paikkakuntien. Taisin tästä mainita jo viimo reissultainkin...
Muttas se ettäs toisaalla oltiin jo alkumatkasta peltotöillä ja osaksi ne tehtykin, niin tässä kohinpas sitä sitten oli lunta vielläkin "tallessa"! Oli niin mettäpohjissa lunta valkiaa, kuin josain ihan kasoiksi asti kun olivat talvisen mittaan sitä syrjemmä auraileet.
Tuli vaine mielehen ne täänkin hetken lumiset nietokset joita tuolla viel pohjoisemmassa Suomemme maassa on. Sekä se mitenkä niistä johtuin on ounailtu nyt että tulee varmahan olemaan jos jonkin moiset tulvet sitten kohta puoliin...
"Tasan eivät käy onnen lahjat." ja "Suomi on pitkä maa.".

99120466_250099236200166_564137980459587

   Pulkkilan kohdalla "maissa" ja tällaisen ihanuuden iloksein löysin naisten vessan peilistä!
Voikoo olla hymyilemäti kun tällaisen lukee?

2020.5.22.%20Luovolle%20%281%29.jpg

    Uljuan teko-sellainen-allasjärvi.
    Pientä lohtua kera aavan avaraisen muttas ei kuitenkaan täysin rinnoin, viel täsä vaiheessa.
    "Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa."
Pooki-radioasemalta kuuluu Pate Mustajärven laulamana; "Otatko makkaraa..."
Ja mie mietin:
"Juuri kun lähdin... vuotin pitkään.... sankkevan pitkään.... Kulta ottaa yhteyttä: "Nähtäisiinkö?"
Emme voi nyt nähdä - olemma sankkevan kaukana toisistamme.
Oivallan - elämä on ihanaa... otatko makkaraa...
Ei elämä tähän ( taaskaan ) kaadu.
Kaipuu on kauhia - myönnän sen muttas elämämmetilanteet on mitä on ja niillä menhään.
Nyt pitää NAUTTIA tästä hetkestä ja yrittäää asennoitua et tää reissu, tää matka, on ilman toista. Olemmo aivan eri levelillä nyt.
Tää on nyt miun aikaa, vain miulle.
Nauti nainen! Ota ilo irti elämästä - vietä reissu aika vain itsellesi!
Nauti, naura ja iloitse kuten nuo Uljuan Pääskysetkin tekevät par´aikaa Taivahankannella!"
( Olipas muuten ihana KUULLA Pääskysten ääntelyä. Tähän asti, tänä keväänä, olen vaine nähnyt niitä, en kuullut kertaakaan tätä ennen. Nyt kuulin ja näin. Mitä ihanuutta! )

   Huomasin matkallain tällä:
- Yhdellä pellolla ainakin 10 tsipaletta Pupu-Jussikkaa yht´aikaa.
- Toisella pellolla valehtelemati toistakymmentä Joukkahaista.
- Siihen ainakin yssi Korppi ja yssi Kotka.
- Sekä sen ettäs jällevän kun ajan rajoitusten mukaan 80km/h ja 100km/h alueilla niin eittämäti olen "tukkona" ja/tai jään jalkoihin!
Olen tästä kuullut ja huomannut tiedotettavan yleisissä tiedotusvälineissä mutta kyl sen huomaa tosiaankin tuolla liikenteessäkin ollessa että on se vaine aikaslaista piittaamattomuutta nuihin nopeuksien kera. Järejään moni ajelee ylinopeutta, ja jatkuvaan.

   Käväisin ns. kaffeetauolla poikain tykönä matkan varrella, vaikkas eihän nyt vielä välttämäti saisi - vasta ensi kuun alusta alkain?
Muttas niin vain käväisin pitkästä aikaa kylässä ja jutskattiin. Heitin siellä "kehiin" ettäs jospa vaikkas tulevana kesänä saisin kaik muoskain miun ( omat ja puolisoin ) kasaan yhdeksi päiväksi pitkästä aikaa?
Tiedä vaikka onnaisi? Aloin jo puuhailemaan sitä tuossa ajon aikana pikku hiljaa.... jospa tuota kaikki 11hlö:ä ( perheineen ) saisivat järkkäiltyä aikaansa silleensä ettäs kaikki pääsisivät paikalle. Voi - jospa. Ikävä heitä kaikkia on!


2020.5.22.%20Luovolle%20%282%29.jpg

   "Kaahee, aakee, laakee."
   Mitähän se olisi asustaa tällaisella seudulla josa ei ole ns. mitään? Ei ole puita, mettää. Ei ole järviä, lampia ekä mäkiä ja notkelmia. Ei siis mitään muuta kuin tuota "kaaheeta, aakeeeta, laakeeta".
Osaisiko sitä lla ja eleä? Kotiutuisiko tällaiseen seutuun?
Äkkisiltään tuntuisi vaikialle. Tulisi varmahan veden kaipuu, ja metän kaipuu.

2020.5.22.%20Luovolle%20%283%29.jpg



2020.5.22.%20Luovolle%20%284%29.jpg

   "Vai muka jokin karantiieni/virus-aika?"
   Enpäs tuota ole viel kertaakaan joutunut tällä matkallain, tänne Luovolle tullessain tahi täältä poistuissain, näin pitkään odotusletkaan! En siis edes silloin ennen ns. normi-aikaan.
Muttas nyt! Nyt kun ollahan tätä virus-aikaa ja KOISSA ITSEKUKIN PYYTÄÄN niin täälläpä oli näin arkenakin ilman mitään töistä-pois-lähtö-aikaa, kunnon jonot! Sen vertaiset jottas ns. eka lauttaan emme kaikki mahtuneet vaan mm. mie jäin, monen muun ohella, "rannalle ruikuttamaan" ja vuottamaan seuraavaa lauttaa, toivossa-suuressa-väkevässä ettäs siihen sitten juurikin MIE mahdun autoineni kyytiin - mahdunhan?

2020.5.22.%20Luovolle%20%289%29.jpg

   "Odotus."
   1,5 tunteroisen vuotos lauttarannassa Oulunsalon puolella, ja kukin meistä käytti sen ajan sitten katsomallaan tavalla "hyödyksi". Täsä yssi sellainen ( ja kannatettava! ) tapa vuotastella. Ihanainen.
Itse tosin käytin sen toisella viisiin.... kuten näkyy:

2020.5.22.%20Luovolle%20%285%29.jpg

    "Tuulimylly."

2020.5.22.%20Luovolle%20%286%29.jpg

   Ja Tuulimyllyn rantaa.

2020.5.22.%20Luovolle%20%287%29.jpg

    Nenännokan "nenä" tahi Varjakka pilkottaa vasemmalta reunalta jatuo aava on sit Luodonselkää.
Kuten allakin....

2020.5.22.%20Luovolle%20%288%29.jpg

   Funtsin että tää tällainen vuottaminen on oikeestaan ihan tervetullutta vaihtelua päivän syvämen jo matkan tehneenä.
Ei tarvihhe jatkuvaan paahtaa paikasta toiseen.
Mikäs siin oli vuottaissa lauttaa tulevaksi ja viväksi, kun Aurinko Armas täydeltä kiloltaan Taivahankannelta paahtoi.
   Mietin: "Misä oot?", vaik kyl tiesin tasan tarkkaan misä fyysisesti olet. Ja sitten: "Voi kunpa olisit täällä NYT!"

   Päästihin lauttaan. Lie osa taasen hännästämme "rannalle jäänyt ruikuttamaan" miusta hivenen tuntui...
   Jännää mitenkä sitä on höperö?
Miekin vähälle aikaa varmahan jo tänne ainaskin viidettä reissuain teen nytten muttas siltikin sitä jokahinen kerta, kunne lauttasen tuon ( nuiden jomman kumman ) kyytihin asetun Hepo Hopiain kera, mieleheni asettuvat kauhu skenariot, pelko istahtaa olkapäälleni, kauhu asettuu korvieni väliin ja ajattelen ettäs entäs jos...?
Sit kun siin samalla ajattelen muita lautalla samaisella olijoita niin näenhän, ja tunnen, kuiteskin ettäs EIHÄN HEILLE voi mitään tapahtua!
Ja kun ajattelee ettäs joka päivä, ja joka päivä useampaan kertaan, vuosi vuoden jälkeen... Eikä ole mitään tapahtunut. Ei edes "läheltä piti"-tilanteita - eihän?!
Niin - miksipä sitten juurikin nytten? Ja miksi sitä ajattelee että juurikin omalle kohille? Vasiten jos taasen tajuu ja ajattelee ettäs eihän niille samaisella kyydillä menijöille/olijoille voi tapahtua mitään....?
Aivan päätöntä "kakofoniaa"!

2020.5.22.%20Luovolle%20%2810%29.jpg

   "Kotipuu" - paikallansa edellen. tosin asukit eivät ole viel palaneet....?

2020.5.22.%20Luovolle%20%2811%29.jpg

   "Tyrskynratsastajat."
   Ensimmäiset suolan maut huulille.

2020.5.22.%20Luovolle%20%2812%29.jpg

   "Kotiin."
   "Helevate, ettäs se on tuo Aurinko Armas korkialla!"
   Onko se yhtä korkialla Humisevallaharjulla? Sillä levelillä? Siellä ollahan etelämpänä, sisämaassa ja puiden ynpäröimänä. Täällä on avaraa aavaa, rantaa rannatonta; täällä tuntuu kuin se olisi viel tuohonkin aikaan ( klo.16.00. ) aivan päälaella!

   Rantautuminen, ajo enempi-vähempi latkassa määränpäähän, ja asettuminen aloillein.

99263616_258248322225705_896211734526689

   Vastaanoton rantanäkymä.
   Käväisin resep-tsuunissa ja tilasin muuten evästä syödäksein sieltä samalla.
Arvatkaas mitä?
Teinpäs emä-munauksen! En nimittäin yhtään tajunut, enkä muistanut, edes kysellä onko Kaiketonta evästä tarjolla!?
Tilasin vain mielein mukaan listalta, kannoin tänne asuntooni sen, ja aloin popsia... Kunne sitten kesken syöntini hokasin että ei saa- kuti, täähän on normi-jutskaa, tää!
Tajusin sen siitä kun se alkoi, se syönti, takkuamaan. Sen ns. normaalin syöminen kun on sellaista "pullan syöntiä": yäyttää, täyttää, ähky tulee. Se ei täytä silleen keposasti ja pitkä kestoisesti kuten Kaiketon. Ainakin miusta, miun mielestäin.

   Joo, muttas. Aika Rauta Nakuttavainen nakuttaa jo päälle puolen kahdeksaisen ja tuo Aurinko Armas, se senkusta vaine yhä tillottavi päällä Taivahanrannan. Itse asiassa näyttäisi ettäs on viel aivan ns. päälaella asti!
Ihan - sanoisinko et "älytöntä"! One of life - miullehin, vaikkas ei nyt ollakaan viel misään varsinaisella Yöttömän Yön alueella, tahi ettäs sit Yöttömän Yön ajassa.
Silti, tää on miulle ennen kokematon tääkin valoisuus. Saa tiijä mitä tuleman pitää; jaksanko "vahdata" Aurinko Armahan laskuun asti sitä? Sillä olin kyl haaveillut ettäs valokuvaamaan-ja-silleen...
Kassotaan: "Se ken elää - saapi nähdä."

   PS. Yövyn täällä Luodolla vanhassa, tutussa, paikassa josa olen ennenkin kortteeriain pitänyt. Täällä aikas kärjessä ja vanhassa... vuotas... vanhassa.... no, en nyt saa mielehein päälle mikä vanha tää onkaan ollunna. Muttas ei se mitiä. Joka tapauksessa; tänne kun tulin ja asetuin niin tuntuipas mukavalle tulla kun tiesi paikat, ja tunsi ettäs on kuin kotiaan tulisin. Kiitos siis isäntäväelle tältä-kin osin.