Jonkusen "Kipupäiväkirjan" kirjasin tässä alkuvuodesta taanoin. Muisteleisin, ettäs se olisi ollut jalastain ko siihen koski vietävästi, jotenka totean täsä nyt, ettäs selkäin prakasi viimeksi helmikuussa pahasti ja siitäkin mie muuten ( nyt kun tarkemmin muistelen ) Teille Armaat Lukijain miun, pakisin kyllä.   
   Kuten täsä viime kirjoituksissain pariin kertaan kertonut olen, niin nyt samankaltainen kokemus takanani....

    Toissa lauantaina ko Äitienpäivää vietettiin porukalla Sukumme Mökillä ja siellä ihan iisisti haravoin lehtiharavalla, aivan pystyasennossa ja mielestäin suorassa etten mitenkään kiertäin ylävartaloain, sitä työtäin tehnyt, selkäin tää sanoi, nottas se nyt tästä. "Ei enää, kiitos." Ja siihenhän ne jäi, ne miun työni siltä päivältä siellä mökillämme. Tyydyin vaine sivusta seuraamaan ko toiset tekivät töitä ja mie yritin joten-kuten vaine kävellä, olla hengessä mukana. Niin ja yksi muksuistain ajoi sit meidät myöskin sieltä kotia juurikin sen takia, et miusta ei ollut kotia päin ajamaan vaikkas olishan se ollut hyvä miun vuorostain ajaa, kerta hän ajoi meidät mökillemme.
   Podin selkääni sunnuntaista maanantaihin kunne lekuriin suorin.

  Sattui "ihana" lääkäri päivystykseen!
  Hän pyysi miut seisomaan. "Taivuta tänne, taivuta tuonne - meneekö kuin pitkälle?" "Kävele kantapäillä, päkijöillä - hyvä."
"Se on noidannuoli; kirjoitan reseptin ja annetaan nyt pistokset sinne."
Se siitä. Kaikkinensa. Ja hän suori matkoihinsa!
   Tuli sairaanhoitaja ja kertoi mitä piikkejä minnekkä ja miksi. Juttelin, kyselin häneltä, ettäs onko pakko? "Mitä ne auttavat? Mihkä ne vaikuttavat?" "Entäs ne lääkkeet; aivan pakkoko....?" "Voinko syödä niitä; pohjaten kierettäviin lääkeaineisiini?" "Entäs jo se on jotain muuta kuin Noidannuoli, sillä sen olen kyllä aikaisemminkin kokenut ja se miusta on erilainen tapaus....?"
    No, periksi lopulta annoin. Piikit pistettiin ja seurantaan niiden takia jouduin sinne päivystävän pedille pitkäkseni.
Piikit auttoivat sen seurannan ajan, ja kussa pystyyn nousin, niin vaikutuksensa aikas äkkiä hävisivät.
Apoteekista tropit mukaani hain kotimatkallain ja niitä sit mennä viikon napsin: kaksi tabua kolmesti päivään.

   Tiistaina käväisin Jyrän alla; hän paransi oloain toviksi aukaisten lukkoja selästäin, muttas jo keskiviikkona lekurissa jälleen ( tulee muuten taasen hyvät laskut lekureita tältä kuulta! ) päivystyksessä, sillä olisin ollut menossa Töihin loppuviikosta....
Saikkupaprut kainalossain kotia marssin ja ilmoitin Pomollein, et nyt näin: hän kertoi et no, peruuntui se työjuttukin jotenka se siitä sitten - yritä parennella.

   Lauantaina ne tabut sit  loppuivat, ja eilennä sunnuntaina, viimeisenä saikkupäivänikin
Iski MAHTAVAN jysärin päähän! En muista milloin olisi viimeksi nuin koskenut päänuppiini!
Kerroin kokemuksistain näistä toisille kipuihmisille yhdellä saitilla ja osa ihmettelei, et eihän nuista tabuista pitäisi mitään vieroitusoireita tulla. Nehän ovat niin tavanomaisia tabuja, "pelkkiä särkylääkkeitä".

   Selkään särkee edelleen ajoittain, ja ajoittain se heittää ns. jalat altain poies. Täten tänä pänä käväisin taasen päivystyksessä - ja sama "ihana" lekurihan se siellä!
"Onko kipuja?" Kerroin mitä koen sekä, ettäs ensiviikolla alkavat Työt toden teolla; en ole ainakaan viellä työkuntoinen jotenka olisko sairaslomaa edelleen?
Totesi lekuri tuo, ettäs hämpä kirjaa samaa lääkettä viellä ja sitä sairaslomaakin.
Kysäisin, ettäs ihanko totta - siitä sain päänsärkyt mahtavaiset!
"No, mie kirjaan, että ensin 2tab/pv. 3päivän ajan ja sitten 1tabu/kolme kertaa päiväänsä neljän päivän ajan."
Kyselin myöskine et ko siinä on sitä maksa-arvoja kohottavaa lääkettä, niin voinko syödä sitä nuin paljon, toista kuuria peräjälkeen, nuin vain?
"Jos se sinua huolettaa - kirjaan siulle ladra-kokeet?"
Ja marssi poies paikalta!
   Tuli sairaanhoitaja paikalle tuoden sairasloma-lappusen, juttelin hänen kera misä mennään: onko labra auki nyt? "Mistä sinne ja milloin tilattua voi ajan itselleen?" Jne..


    Niin, ettäs tekisipäs mielein kysellä suureen ääneen, et voiko lääkäri olla tuollainen "yks´ oikonen"-tyyppi?
Mitenkä lääkäri voi olla nuin vähäpuheinen, puheitaan perustelematon potilastaan kohtaan? Eikös lääkärin asia olisi selostaa missä mennään, mitä lääkkeet vaikuttaa, mihkä ne vaikuttaa?
   Ja ennen kaikkea tutkia perusteellisesti ensin potilas oireineen, ennen kuin diagnoosinsa tekee!?
Itse olisin odottanut, ettäs olisi tutkinut mahdolliset liikeradat jaloissa, selässäin perusteellisemmin. Kenties röngteniin lähettänyt kun on selkärangasta kuitenkin kyse ja oireet olivat sen verta kovat, et ei ihan vähäisestä kivusta ollut kyse silloin eka kerralla varsinkin!
   Mitenkä lekuri voi tehdä diagnoosinsa vain muutaman kyselyn ja liikkeen perusteella? Mitenkä vain parin "sekunnin" aikana?

   Sitäkin ihmettelen ja pahoillani olen itseni kuin muidenkin potilaiden/asiakkaiden puolesta et mitenkä tämä kova lääketiede sumuttaa oireet näiden kipulääkkeiden yms. troppien kera!
Kipua kun on, niin oire ku oire, misä päin tahaansa ihmistä, siihen heti ensin kipulääkkeitä, hermostoja lamauttavia lääkkeitä, tms. jotka ihmisen oireet saa piiloon. Ne niin kuin turrutetaan ja annetaan ajan sit hävittää niitä kipuja kipulääkkeden yms. tabujen syöntien aikana.
   Ei paneuduta itse oireen aiheuttajaan! Ei etsitä mikä on vikana, mitä on muuttunut elimistössä, ruumiissa, vartalossa, hermostoissa, luurangossa ja sit hoideta sitä muutosta. Esim. jos nikamat nitkahtaa, niin ei hoideta ( manipuloida ) niitä nikamia paikoilleen entisilleen! Jos nivelkipuinen valittaa nivelkipuja, niin ei tutkita, et onko siellä nestettä välissä, onko siellä luut luita vasten, onko rustoa jäljellä, vaan työnnetään joko kipulääkkeitä suun kautta tahi sit kortisoonipiikkejä suoraan niveliin - tai eivät tee mitään vaan voivottelevat, et ko ne nivelet kuluu - voi, voi - ei sille mahda mitään.
   Näin niin kuin ainakin omasta lähtökohdastain puhuen.