...kovin panoksin jos vaine taidan sanain nämä asetella sil viisiin taitavasti.

   Lähtisinkö vaikkas vaine liikenteeseen näistä tällaisista perinteisestä "ranskalaisista" viivoista.
Haluan Miehen...
- joka tykkää miusta, ja antaa tykätä itsestään.
- joka haluaa tulla ymmärretyksi.
- joka haluaa ymmärtää myös toisia ihmisiä.
- joka iloitsee, joka nauraa, joka "tanssii ja laulaa".
- joka ei ole omaan napaansa tuijottaja.
- joka puhuu ja pussaa.
- joka tykkää koskettaa ja tykkää kosketuksista.
- joka ei kulje "kadun varjoisalla puolla" ja kestää myöskin "päivän valon".
- joka kunnioittaa miuta ja muitahin ihmisiä.
- joka ei anna periksi vaan elää tätä päivää.
- joka jakaa hellyyttä.
- joka ei ole jääräpää, eikä tapoihinsa kangistunut, jämähtänyt.
- joka tekee joskus jotahin miunkin puolestain, miullehin...
- joka antaa rakastaa, ja rakastaa itsekkin.
- jne., jne., jne..
   Kenties monelle tuttua huttua käänteisesti, muttas mietin, ettäs koskapa tätä tällaistä isse olen osaksein saanut viimeksi? Se ei ole tänään, ei eilennä, eikä vasiten täsä lähi vuosinakaan. Ei todellakaan.
   Mietin vaine, ettäs kuinka kauan se tämä ihminen, tämä Mummero, päätänsä hakkaa kirjaan kova kantiseen, ennen kuin päähäin jotahin tietoa siitä kirjasesta tarttuupi ja jää tallelle? Mikä onkaan se ajallinen määre jonka ihmis´polon täytyvi ensin lävitse käydä, kestää ja kärsiä, ennen kuin oppi ei enää ojaan kaada?

   Miksen mie ota ja lähde? Miksen mie... Niinpä; voi, jospa vaikka saanen jonkin nuista hakemistain työpaikoista ja tulisi ns. pakkomuutto työn perässä sfääreihin uusiin! Pääsisin tältä leveliltä poies - kauaksi poies. Jos sitä vaikka sitten "napanuora" katkiais.... silleen luonnollisesti? Olisi väli ja matka joka erottaisi ja luonnollisesti erkaneisi? Ei miusta muutoin näemmä ole sitä tekemään. Ei vaik´ kuin tahtoisin vällevä. Kiini olen "meripihkassa" sen verta syvällä.
   Olisihan nuita, muita, ( niitä sankkevan nuorempiakin, "sekundalihaisia" ) olemasa, muttas kun ei oikein hoksita. Ei vaine jotesakkiin... ei täkyjä sellaisia ole oleskana onkkessa täsä, ei.
Ja tiijä vaikka jonkin "ukko-mustilaisen" siinä "vaihtokaupassa" issellein saisi! Mitäs sitten? Mites suu laitetaan silloin? "Ei välttämäti ole ruoho vihiriämpää aidan takana, ei." "Eikää merta edemmäksi aina passava lähtiä, ei."

   Jospa olisikin miuta varten josain varalta sellattiin sopivanmoinen? Sellattiis passeli iältänsä. Mies, isolla... silläkin - kyllä,myönnän sen, muttas ennen kaikkea etukirjaimella! Mies isolla m-kirjaimella. Ei mitään miestä-raukkaa joka mielin-kielin olisi ja/tai sitten taasen ei olisi tuollainen kuten alussa sanoin.
   Joku joka hyvänä pitäisi, mieleensä laittaisi, sydämensä antaisi. Ihminen ihmisen oloinen, Mies aikalainen eikää mikään poika-poloinen tahi mammanpojan piskuisen oloinen.
Olisi Miestä mittamatonta, mitä vartta pitkin ylöspäin katsoa, kunnioittaa ja omakseen ymmärtää.
Todellisuudessa miulle ei kyl väliä todellakaan ole, onko se IHAN ikioma, Mies "soma", vahi jo kenties varattu, tahi joltahin toiselta karattu. Kuhan vaine "yskän jymmärtäisi" ja luottamuksen kantaisi ( puolin sekä toisin ja vasiten sinne kolmanteen tahoon = polyamoriaa ), itsensä antaisi. Sillä "häntä koipien välissä en tahdo mie luikkia, pakoon puikkia", enkää mitenkään "rysän päältä kiini jäädä"; mitään epämääräisyyksiä en säädä.

   Hennoo Mummero tämä näin ollen kuuta Taivahankannelta tavoitella, näin kun halajaa rallatella?
Tottako tämä olla vois, vahi haihtuvatko unelmat nämä vaine pois?
Miksi ylkä tuo on pois, miksei tämä totta olla vois?