Aamusimmut aukaisin ekakerran neljän maissa. Käänsin kylkeä: "Ei vielä." Tokakerran viiden maissa - ja kolmannen kerran toden sanoessa; puoli kuudelta ylös ja sassiin. Meinaan että olin menossa aamuksi mukaan Igumenia Marinan muistoliturgiaan luostarin kirkkoon kello kuudeksi... Mutta en ole tuota ennenkään tarvinnut karseesti aikaa sängystäin ylös pomppiiksein joten tämähän oli miulta ihan helppo juttu. Vaattehet ylle, hamppiin pesu ja menoks - sano Annie Lenox.
   Liturgiassa vierähti tovi: noin pari tuntinen.
   Nyt pyydän etukäteen anteeksi kaikilta heiltä joiden ymmärrys ei salli eikä kestä seuraavia ajatuksiani - ANTEEKSI. Mutta kun suomi on kuitenkin vapaa maa ilmaista ajatuksensa ja asiansa niin katson että voin kirjoittaa nämä sanani kun ilmaisen että ne ovat vain minun mielipiteitäni ja ajatuksiani - eivät muiden:
   Ehtoolisella saadaan viiniä ja leipää. En tiedä onko läpi somen maan kaikissa kirkoissa alkoholitonta ehtoollisviiniä vai ei. Tiedän että oman pitäjäni kirkossa on. En tiedä onko ortodoksisissa kirkoissa holitonta vai ei - luterilaisessa pitäjäni kirkossa on.  
   Saatuani viiniä tunsin mielestäni että siinä oli tujua. Tosin mistäs mie holiton immeinen sen osaisin sanoa? En mistään. Mutta se vaine tuntui siltä. Tästä ajatukseni kiirivät edeleen... kohta lähden tienpäälle ja ajamaan Poika Poloisellani. Mitähän nuo ratsiassa tuumaisivat jos pilliin puhaltasin ja prosentit nousisivatkin mittarissa ylöspäin? Milläs mie saisin poliisisedät ( useimmiten he ovat kakslahkeisia kuin yksilahkeisia ) uskomaan että enhän mie korkkia aukassut, en. Ehtoollisviiniä vähän vaine huikkasin. Et tälläsia...
   Toinen mitä mie siellä ajattelin vaikkas nyt pitäisikin vain mielensä tyhjentää ja palvella Jumalaa kun ollaan kirkossa mutta minkäs teet... Mieli vaeltaa asiaan ja kolmanteenkin. Koluaa mielen sopukoita, käy läpi ajatuksia, turhia siirtää syrjään, käsittelee toisia, kaivelee hanpaankoloon jääneitä, iloitsee onnistumisistaan, muistaa läheisiään... Kun laulettiin eräälle nunnalle syntymäpäivä onnittelua tälle päivälle minunkin yhtyessä onnentoivotuksiinsa mukaan: "Monia vuosia, monia armorikkaita vuosia...", huomasin että ensi sanat meni hyvin mutta sitten tulikin puolisoni mieleen. Kuin hän ei ollut siinä rinnallani enää - ennen olisi ollut. Hän olisi taasen vuoden tänä vuonna täyttänyt - ei enää. Olisimme juhlineet häntä - emme emää. Itkuksihan se taasen pani.
Mutta se toinen ajatua siis: siellä kirkossa kuin myös luostariyhteisössä kaik naiset... joukossa myös muutamia miehiä: mm. pappi toimittaa kirkon menot - joka sotii tasa-arvoani vastaan: nunnaluostarissa mies pappi! Eikö naisista ole ( etenkin nykyään ) menojen toimittajiksi? "Hah!": sanon mie. Mitä naisen arvoa alentavaa toimintaa! ... niin, taas menin harhateille... kulkevat pitkät hamehet yllään. Voi kun ihanaa oli olla siellä. Kerrankin paikka jossa ei kukaan katso perääni kummaksuen kun kuljen pitkine hameineni. Päin vastoin. Jos olisin laittanut housut tahi viel pahempaa lyhyemmän hameen niin silloinhan olisin saanut silmäyksiä jos useammankin perääni. Eikäs mitä vain silmäyksiä vaan paheksuvia sellaisia. Tämän pitkän hameen mie "allakirjotan" ihan mielelläni mutta...
    ... kolmas kokka nokka on sitten se että mm. munkkiluostarin ohjeissa sanotaan että ( tätä ei muistaakseni mitenkään "teroiteta" näkyvästi nunnaluostarin puolella - ei edes kun kyselin käyttäytymisohjeita kirkollisiin menoihin ) naisen pitää peittää päänsä huivilla kirkollisen toimituksen ajaksi! "Haa!":  sanon mie taasen. Tekopyhää!
Miksi naisen pitää peittää päänsä kirkossa ( tai muuallakaan ) jos kerta miesten ei tarvitse? Miksi? Miun uskoin mukaan Jumala kyllä erottaa että kuka on nainen kuka mies - jos Hän nyt yleensäkään jotain varten tarvitsee meitä maanpäällisiä erotella... sillä eikös Jumala ole tasa-arvoinen, tasa-arvoa kannattava persoona? Näin ainakin kaikkialla toitotetaan: Hän hyväksyy syntiset siinä kuin ei synnittömätkin. Miksi Hän sitten erottelisi että kuka on nainen kuka mies? Kellä on huivi päässään kellä ei? Pah! Ihmisten luomaa hapatusta. Naisen arvon sorsimista. Jos kerta mies kelpaa Jumalan eteen paljas päin niin kyllä NAINENKIN kelpaa! Eli en hyväksy millään sitä että nainen kulkekoon aina ja kaikkialla huivi päässään - mies ei.
Vaikkas noin muuten pruukkaan huivi päässäni kulkea. Mutta en kulje uskonnon takia, en. Kuljen sen taatta että se on helppo pistää ja pitää päässäin. Se on helposti mukana kuletettava - ei tarvii ain päässä olla kun sen voi laskea vaikka hartioiden suojaksi kun pitää sen verta isoa huivia. Ja isomman kun kietasee kaulan ympäsille ( ne lievekkeet ) niin se suojaa kaulaakin. Etenkin keväiden ja syksyjen tuulilta ja tuiskuilta.
Ja vaikkas huivi päässäin erotunkin valtaväestöstä niin so what? Siinäs töllöttäävät. Varokaao ettei silmäsä puhki kulu!
   Mietin sitäkin että se huivi päässä ei pääse lämpimässä kirkossa jota usein ovat nämä ortodoksiset pienet kirkkosalit, keho hengittämään päälaen kautta kuin ilman huivia. Sitten kun siihen laitetaan viel ( katselin ympäsilleni sen kummemmin kuikuilemati erikseen - ja mihinkäs sitä silmäsä panee siellä; suljenko ne koko toimituksen ajaksi? ) se pitkä hame ja hyvässä lykyssä kuten monella oli näin ulkoilmojen kosteana ollessa ja kylmää piellen, paksummat sukkahousut ja sukat tai ihan housut hameen alle. Muutama kerta paitaa ja viel lämmikkeeksi jokin villatakki tahi vastaava ylleen. Huh! Vähemmästäkin kuuma tulee.
Itselläni oli vain hamonen ( ei allaan sukkiksia tms. ), kengät ( ei sukkia ), paita ( ei päällään muuta vaatekertaa ) ja se pitkä huivini ja siltikin miulle tuli kuuma. Jopa sen verran kuuma että happi tuntui loppuvan ja tuli paha olo. Kävin muutamia kertoja ulkosalla happee haukkaa. Sit helpotti.
   Sanottakoon vielä että olen itse ortodoksi - se olkoon näiden sanojeni puolustuspuhe.
 

2015.6.17.%20aamu%20%282%29.jpg

   Tässä on Lintulan luostarin kirkkosali. Pieni, kaunis, ei liian pramea.

2015.6.17.%20aamu%20%285%29.jpg

   Palveluksen jälkeen lähdin kävelemään majapaikalleni ja törmäsin tällaiseen majaan. Tämä majanen kököttää nakotti kantosen päällä. Tuumailin että tuossahan olisi miulle ihan sopiva mökin malli. Juuri tuollainen pieni ja soma - tuo kun ois oma.

2015.6.17.%20aamu%20%287%29.jpg

   Porstuan ovipiesessä Poika Poloinen vuotti jo lähtiäänsä: "Joko lähdetään?"
   Se vainen että en pääsyt matkaan viel kun kahvio aukiaa vasta klo.10.00. ja siihen oli viel parikin tuntia aikaa. Aika tuo piti vitkutella joten kuten - kuten parhaiten taisin. Mutta onneksi joku neuvokas pihalla neuvoi että koputappa kahvion oveen. Siellä ovat jo varmaan laittelemassa paikkoja kohilleen - päästävät siut sisälle. Ja näinhän se meni. Pääsin koputteluni jälkeen luovuttamaan aivaimeni ja maksamaan yöpymiseni. Sekä pääsin vihdoin matkaan - ennen klo.10.00.

 

keng%C3%A4t%20001.jpg

   Pääsin matkaan ja jälleen kelkkasin täänkin päiväni näillä ihanilla kengilläin. Kengilläin joista kiitos kuuluu tyttärelleni miun: "Kiitos." Nimittäin silloin kun toi miun vaivaisenluuni leikattiin ja mikään entinen kenkäni ei nenää mahtunut jalkaani niin tyttären kera sitä silloin satuttiin kenkäkaupoille ja hänen "yllyttämänään", kannustamanaan mie sit näihin kalosseihin sorruin. Hyvät ovat olleet. Vasite pitemmät helmat ylläin kulkiissain. Ei ihan joka askeleella ja käänteellä helmat osu maahan - vain noin joka toisella.
( Toista kertaa samasta vaivasenluuta lekurille atvailessain et kandesko leikata uudelleen kun on jälleen palanut asentoonsa missä se oli leikkaamati ollessansa,  toksai tuo oiva lekuri että ei varmaan jos ei liiemmälti kipuja ole... sitten vasta kun mummo olet niin sitten varmaankin...  Mie siihen atvailein ääneen että ai jaa. "Nytkö en sitten mummo viel ole kun jo eka kertaa leikatessa olin useammankin bunukan mummo?" )
Näillä mie täänkin päivän matkustin. Ja hyppelin mm. kaikkien matkallein tulleiden koskien rantakivikoissa kiveltä kivelle. Kuten eilenkin: Aropupuna vaine. Hyvin meni. Ja toivottavasti vastakin menee.
Elämässä on asioita joista sanon mm. muksullein ain että mien teen näin mutta älkää ottako oppia, älkää tehkö kuten mie teen vaan tehkää näin ja näin. Tämäkin, näillä kengilläin siel koskiin partaalla roikkuminen taitas kuulua niihin varotusten joukkoon...
 

   Ensimmäinen pyssäys oli Karvionkanava ja sen koski. Se on paikka jonkas ohi ei meikäläinen pääse ilman rantautumista. ( Tarkotan maihin mousua... siis sitä että on pakko pysähtyä johkin paikkaan... vaikkas nyt sattuukin täsä olee vettä ja rantaa sanoihin noihin osuvasti - mutta käytän tuota sanontaa myös "Kuivalla maalla" kun puhun esim autolla ajaessa pysähtymisestä johkin paikkaan. ) Koksa...

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu
 

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   ... tämän rannan tuntumassa on tämä Uittotupa. Kahvio, baari, tms. mitä se nyt on elämänsä matkalla ollutkaan. Se on paikka jossa pentuna, alle kouluikäisenä ja koulukkaana vietettiin monia päiviä suvun kesken. Koluttiin Uittotupa ja mesottiin kosken rantaa pitkin. Leikittiin ja sukuloitiin. Tätini nimittäin omisti tämän paikan vuosikymmeniä. Siksi siellä ain käytiin. Ja nyttenkin ain käyn jos ohitse kuljen.
   Tässä on muutama vuosi vällee ku viimotteksi olen käynyt ( 2008 ) - puolisoni kera täällä. Nyt jututin paikan omistajaa ja hän keroi omistaneen tämän vuoden päivät. Vain tämän rakennuksen - tätini mökkikylän mökit omistaa nyttemmin joku muu. Sitä ennen oli tämä tupanen ilman käyttöä, rapistumassa viitisen vuotta. Ja sitä ennen tätini omistuksessa. Uusi, uljas omistaja oli tahtonut ettei Uittotupa saa rapistua ja lahota paikallensa jotenka hän oli ottanut sen haltuunsa ja pidettäväkseen. Oli ihan tyytyväinen juttuunsa ja tunsi että juttu kannatti tehdä näin.

 

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Ajelin Heinäveden kirkolle ( siis kylälle tarkoitan ) ja muistissani oli että täällä on iso, puinen kirkko. Missähän? Seurasin opastekylttiä joka kertoi ( sellanen Kalavalaisen rintarossin näköinen kierura liikennemerkissä; neljässä kulmassa lenkki ) jonkin nähtävyyskirkon olevan määränpäässään. Sieltähän se kirkko sitten löytyikin. Komiana ku mikä. Isona ku mikä. Ja on kuulkaas Suomen toisiksi suurin puukirkko!
   Puukirkko joka on mahtavalla harjanteella ( tieopastekyltitkin muistini mukaan kertoilivat varoituksiaan niin ja niin monen prossan nosusista ) . Ei siis millään mäennyppylällä vaan harjanteella. Harjun päällä harjanteella.
   Kaunihit olivat myös kirkossa tällä hetkellä olevat Taidegrafiikan kesänäyttelyn teokset! Vau! Niitä olisi voinut jäädä ihastelemaan pitemmäksikin toviksi. Neljän vai oliko se viiden eri taiteilijan tekemiä teoksia. ( Oli kirkkokin kaunis sisältänsä. )

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Jyrkät olivat puotokset suuntaan tahi toiseen harjanteen päältä. Jopa niinkin että varsinaiselle etupuolelle, pääoven eteen, ei olla voitu jättää isompaa tilaa kuten tapaa olla kirkon ku kirkon edessä, vaan siinä oli juuri ja juuri kävellä siitä maakaistaletta. Ajattele siis kirkon etuoven edessä... mutta vastaavasti sakastin puolella, ns. kirkon slkäpuolella sitä tilaa oli sitten himpun enempi. Mm. parkkipaikkana hivenen alempana. Varsinaisesti kirkon kyljessä ei silläkään puolella ollut liiemmälti tilaa.
Mutta - komiat olivat maisemat! Kauaksi silmät siinsi seljänteelle, kohti Kermajärveä, kohti Heinävettä. Jossa muuten sateli kun kuvan nappasin.
   Siin juteltiin seurakunnan puutarhurin kera että kirkko tää on kylmillänsä talvisin kuten pruukkaa olee kaik Suomemme kirkot... Kesäisin täällä on toimintaa. Ja mm. jouluna, oliko se uutenavuotena, pääsiäisenä, ja muutamana muunakin kylmän kauen juhlana. Ja silloin "vastuu on istujalla" jos paikat kylmää - kun ei kirkkoa lämmitetä sen kummemmin.

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Kirkon vieressä, siellä harjanteen laella oli ns. vanha hautausmaa. Hautaukset jostain "kalman ajoilta" lähtien... 1700 ja jotain. Jokunen näytti olleen haudattu peräti 1980-luvulla...
Hautausmaa oli sellainen luonnonmukainen. Vanhaa puustoa, marsin kumpuilevaa maastoa. Näytti että haudat oli laitettu siihen kohtaan mihkä se oli parhaiten saatu laitettua. Näreen juurella, johkin himpun taseisempaan kohtaan tahi sitten vastaavasti jonkin luonnollisen "montun" pohjalle. Ei ollut varsinaisia hautausmaan käytäviä vaan "tiestönä" kulki tavan "kinttupolut". Ihanaa, hiljaista idylliä.

 

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Kerkonkoskelle ennätettyäni ihastelin tätä vanhaa siltaa. Juuri ja juuri yhden pienen nyky auton kuljettava leveydeltään. Nyt jalankulkijoiden käytössä. Sinne ei pääse autoilla tai muilla härpäkkeillä. Vankat ovat "kivijalat" keskellä koskien voimien. Mutta vankathan niiden pitääkin olla sillä...

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   ... kosken voima on väkevä ja vasite kun esim. tänä vuone on tää vejen pinta "himpun" korkeemmalla ku noin yleensä. Kuten kuvasta näkyykin: kosken kuohut lipovat nykyisen betonisen autotien alapohjaa. Tässä kuvassa se ei pääse oikeuksiinsa... luonnossa, tässä kosken partaalla kyyköttäissäin se tuntu että ihan millä hetkellä vaine voisi vesi pyyhkäistä sillan kantta. "Odotan vain hetkisen... kohta, aivan kohta - ihan kohta... joko?"

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Tässä toisen puolen kuohut nykysillalta kuvattuna. Jännän ihanasti on keskellä koskea pieni saari uhmakasti pysynyt paikoillansa. Ei ole taipunut julman kosken pyörteiden edessä. Pitää pintansa kuin sitkeä sissi. Hyvä saari!
 

   Kermankosken jälkeen välittömästi tie oli I-HA-NA! Tie nousi jyrkästi ylös ( Varoitus prossat tieviitoissa. ) isolle sillalle ja laski alas, syvälle maan "uumeniin" niin että yllensä korkeuksiin jäi pieni kyläntien silta. Sieltä "uumenista" noustiin taasen kohti taivaita ( prosenttien kera ) ison mäen laelle. Mäelle jonne tie vei mutkien kautta. Jossain tien kupeessa oli viittan "Wirran Wietävä" - tai jotain. Ihana Wanha nimi jollekkin paikalle. Viitanen oli sellainen vanha, mustapohjainen jossa oli valkiat reunat ja valkia teksti.

WP_20150617_11_32_50_Pro.jpg

   Kuvan tää on sieltä "viimeisen" mäen päältä - kännykällä otettuna.

 

   Nyt nokkain kääntyi kohti etelää. Kohti Enonkoskea ja Savonlinnaa.
   Matkalla tuumailin ihastellessain mahtavia maisemia että vesi - minä. Ihanan avaraa. Muta ei kuitenkaan kaaheeta-aakeeta-laakeeta. Ei mitään "littanaa", ääretöntä. Ei synkkää mettää, korpea. Ei. Juuri tällaista. Tällaisessa maastossa, tällaisella seudulla voisin mie eleä. Olla ja asua. Ei tule ahtaanpaikan kammoa, ei avaran torin kauhua. Ei mitään fodioita. Vaan vaine juuri passeli olo ja tila. Tilaa hengittää, tilaa olla, mutta rajan kuitenkin kaik mäet ja harjanteet. Sopisavti suomalaista vesistöä "rätkäistynä" sinne tänne. Tää on siin kuin miulle luotunna ois. Ihan kuin mie.
   Tie vai mukavasti mutkitellen, laskiin alas ja nousten ylös. 80km/h oli rajoite. Monet päästin ohitseni kun en malttanna kaasua painaa... mutta sitten huomasin itekkin "mukautuvani" valtavirtaan ja pian hokasin kaasujalkani painavan yli sallitun ja - annoin mennä. Ihanata tietä, Aurinko Armahan tillottaissa synkkien, tummien sajepilviin lomasta, asvaltin kiiltäissä ja Poika Polaoisen rankahiin laulaissa. Rativosta desibelit nupilla kaakkoon ja bassot rytkymään.... mikäs oli ajellessa kuhan ei vain mettäsät loikkaa sarvipää etehen! IIK!

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Voi kauhia! Tässä kohtaa tein äkkipäätöksen. Vauhti hiljemmäksi, vilkkunen päälle ja kurvaus tienposkeen. Kamera mukaan ja tuonne tienlaitaan aukkokohtaan... Kipi, kipi.

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Siis muistakaa, ystävät, hyvät, rakkahat, ettette KOKSAAN päästä muta mihkään vesistön ääreen. Siitä ei tuu ku "kus päitä lapsia" eli kaik mennöö mönkään sillon. Silloin mie en voi tehhä muuta ku tillottoo tuonne jorpakkoon ja antaa kamerain laulaa. Muusta ei tuu sit mittään. Tulee vaine tällasii "maalauksii".
Ja vasiten ei sitten reissuja minkään vesistön liki - matkaani menee HURRRRR-JASTI lisäaikaa kun en pääse yhenkään jorpakon ohi sitä ihasetelemati ja siitä kuvia ottamati! Sillä mei en tänäänkään pitkälti tätä matkaanoi tehnä. Tosin saje sit sotki loppumatkain niin etten voinutkaan kaikkea suunnittelemaaani kierellä ja kaarella... ja kömminkin nopsaan tälle yöpaikallein josa nyt nakuttelen ehtoon puolla tätä....

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu
 

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu
 

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Tää on miusta paree! Tässä on sitä jotakin. Ei pelkkä "plankko" vaan jotain lupausta, jotain jännitettä...
  Järvellä taisi nimenä olla Suuri-Pölläkkä, jos osaa oikiasti lukea GT- tiekarttaani. ( Laiska kun olen netistä kaikkee ettimään ja tarkistelemaan. )

 

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Täsä seuraava putura. Pieni lampi. Sitä Suur-Pölläkkää seuraava vesistö. Ihanainen ( taasen "ihana"! ), pieni suolampi.

 

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Näin heilahdetaan yli Hanhivirran Enonveden ja Pyyveden välissä: lossilla. Viel on onneksemme näitä losseja Suomemme maanteillä. Tai siis maanteiden salmeissa. Ei teillä.
Tuolta Enonveden seljältä nousi juuri lossille päästyäin sajerintama rajuna. Nosti vaahtopäät vesille. Pikasesti meni lossi salmen yli mutta pikasestippa miekin kävin ulkoilmoilla nappaamassa muutaman kuvasen moisesta "myräkästä".


   Enonkoskin "laskin läpi" "läpihuutona". Siinä ei ollut säällä nuin "mahtavalla" mitään mielenkiintoa rantautumiselle. Bensa näytti maksavan näillä korkeuksilla jo 1,699e litraltaan. Ja huomenissa pitis varmaan tankata....
Enonkosken jälkeen tuli kuitenkin Aurinkoinen taasen kehiin ja pällisteli täydeltä terältänsä kuin korostain heti tämän Enonkosken jälkeen tullutta pienen maalaisyhteisön kylänraittia jonkas läpi tämä pienoinen tie kulki.
Sekin kylä oli juuri sellainen idyllinen, Suomalainen, kaunis, puhtoinen, siisti ja - mitä vielä? Siis ihan vain ihana pieni kylän raitti. Puhdas, siisti, hyvin hoidettuine pihoineen ja peltoineen. Ei rojuja nurkissaan, ei koneita pitkin pihanmaita. Näki että kylä välitti maisemastaan.
   Tietä ajajessain ajattelin että voi kun Sinä olisit täällä. Matkassa mukana. Ja silloin näin tienposkessa ison, sinisen, tienviitan jossa luki valkoisella "Simanala", siis sima-nala! Simaisesti, hunajaisesti kuin sie... Sattuipas jänskästi...

 

WP_20150617_13_35_14_Pro.jpg

   Kello kävi toista kiekkaansa. Taittui päivä ja tuli iltapäivä-väsy. Ei oikeesti. Tuli se sadekelin väsy ja miulle ennen kaikkee perässä ajajan väsy. Voi että mie inhoon perässä ajoa. Vaikkas pitäisinkin lakien ja asetusten mukaiset "hajuraot" iellä olevaan niin siltikin INHOON! Se kun tuuppaa ain minnuu väsyttää. Simmu luppasee väkisinkin. Tekeekö se muille niin - en tiedä. Miulle ainai tekkee. Aina. Joa pääsisin ohi, menisin ohi. Mutta kun ei nää tiet oo ain niin suorat ( just äskenhän mie kehuin kuin on kivat nää mutkaset tiet ja tienoot! ) et pääsisi kunnialla ohitse. Joten en voi muuta ku körötellä perässä ja torkkua... Väsyttää...

 

   Saavuimma Savonlinnaan. Kaupunkina ei niin kiehdo miuta. Etenkin kun ei ollut aikaa ( päivä tai kahta ) eikä ilmoja ( sato rankkoja kuuroja - välillä rakeita ) kuljeskella katuja pitkin, töllistellen kulmakuntia. Mutta olin päättänyt että Olavinlinnassa käyn. Piste. Siispä opasteista simmu tarkkana tsiikasin nähtävyysmerkkiä ja "Olavinlinna"-tekstiä. Löydettyäin sen seurasin taasen opasteita huomaten että nyt mennään sitten aikoihin muinaisiin. Talot muuttuivat "iki-aikaisiksi" ja Poika Poloinen sai tuta mukulakivetukset. Voi Poikaa!

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Ennen linnan viimosta siltapätkää yhytti meidät, miut ja muuta linnaan pyrkiät, sajekuuro. Hokasin kuin useat ihmiset on tehty sokerista. Mistäkö? No kun ns. kaik jäivät siihen sillan alkuun katoksen alle vuottaa et jospa kuuronen tää menisi pian ohi. Sitten voisi jatkaa matkaansa.
Onneksi meitä "sokerettomiakin" oli liikenteessä. Mie ja muutama muukin kuten kuvastani näkyy...

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Linnapihalla käytyäni ja todettuani etten suinkaan maksa sisäänpääsymaksua kun pienellä budjetilla olen likenteessä ( yöpymiset 27e, 45e ja seuraava yö 50e - nämäkin summat ovat äärirajoillani ), ihastelin vain jykeviä linnan seiniä ja tornien korkeuksia: Oletteko muuten huomanneet että linnan ulkoseinillä on tuollaiset "linnanneitojen unalmointi erkkerit" - oikeesti taitavat kyl olla jotain tähystysakkunoita...?
Aikain niitä pällisteltyäni käänsin nokkain kohti paluuta tajutaksein että nyt muuten tulee rakeita - taasen. Siin sitten pijimme joukollamme sajetta linnan holvien kätköissä.
Siellä holvin alla oli tällainen seinäke lapsia varten. Aikani kuluksi äijyin juttusille erään seurueen kera ja kuten arvelin ulkonäöstänsä oli siinä mummo ja ukki lähteneet muoskiin mukeloihin kera reissuun. Olivat keierelleet Tykkimäet sun muut. 2-vuotisa pienimmäinen oli reisusta poissa "sattuneesta syystä" ( oma vahtiminen ja hoitaminen hänessä - näin mummoina jaukkeina tiedämme tään rasituksen: kertoilin vuorostani  mennä viikonlopustani heille )... Kysäsin heiltä että saisinko lainata lapsianne - kun omani eivät ole nyt mukana? Sain lainaan muutamaksi sekentiksi ja niin sain heidät tähän kuvaani malleiksi. Ja heidän luvallaan tämän kuvan nyt tähän laitankin.

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Täsä toinen malli.  Kävelysillan kupeessa pointtin päällä ( onko se "pointti" vahi mikä - se kelluke jolla kellutetaaan näitä siltoja, laitureita ja muita? ) istuskeli lokkinen tää ( mie sanon lokki mutta onko tää jokin naurulokki vahi mikä? ) ja peilaili ihan tyytyväisenä kupeelle ja toisellekkin kun räpsin siitä kuvasia monia.

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Vielä viimeinen silmäys tääkse ja toiveena etten koskaan joutuisi moiseen linnaan...

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   ... tähi tähän putkaan jonka tämä vanhan talon kyljessä oleva kylttinen kertoo joskus muinoos seudulla tällä olleen. En tosin tiedä tätäkään että onko tää "oikian" putkan merkki vahi onko joku vaine näin nykyaikaan kekassut että siinäpäs vaine oiva nimi tälle miun putiikillein tms:lle. Pisti vai suupielet nousee ylöspäin kun tämän näin ja lukasin.

 

   Saavuin Punkaharjulle. En tullut kuuluisaa nähtävyystietä pitkin, en tullut harjutietä pitkin. Koska satoi vettä! Ka kummaa - kuis se silleen kehtaa?
   Ajelin keskustassa, pyörähdin satamassa.
Satamassa ihastelin tuivertavaa tuulta, valkoisia vaahtopäitä, aavaa selkää, ja satamassa laiturin kupeella olevia venheitä. Tuumailin että miehän passaisin ihan hyvin Myrskyluodon Maijaksi: pitkä hamonen tuulessa heiluin, säätä uhmaten, hiukset letillä. Nainen seisoo rannalla odottaen saapuvaa, odottaen tulijaa. Seisoo ja paatuu, periksi anna ei....

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

 

   Kartalta kuikuilin ( kiitos ostamani GT-tiekartaston. Täähän ei oo sitten yhtään mainoin kirjasen mainontaa, eihän? ) majapaikkaani Putikon Hovia löytäin sen ja kurvaillen paikkasen pihaan.

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Pihaan tulijaa tervehtii tämä kannon nokalle nostettu "jäärä". Tämä voisi olla käsi jossa ovat sormet sopivasti pystyssä ja koukussa. Tämä voisi olla jonkun hahmon pää jossa on silmät, piiiii-tkä nenä, ja suu mukavasti törröllänsä. Kenen mielestä mikäkin. Mainio vainen veikkonen vastaanottavainen.

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Tässä Hovi. Putikon Hovi.
   "Hovi" sananna näin Suomemme maassa sanoo miulle sellaista mahtavaa maatilaa ( ei tarkoita siis mitään aatelisarvoa ) ennen minoin kun oli säädyt ja kaikki. Se oli sellainen pitäjän kerma. Ylin paikka. Isoin tila ja mahtavin mailtaan kuin myös väkiluvultaan.
Tänne kun pihaan tulin ja katselin ympärilleni niin kieltämättä rakennukset ovat kuin hovissa olisi. Vanhaa ja mahtavaa kantaa. Isoa ja näyttävää.
   Talokin on tällainen iso. Kaksi porstuainen. Jotenkin tulee kumminkin mieleen Eemelin Kissankulma. Oiskoon tuo talon keltainen väri ja tuo aita tuossa kuvassa etualalla, jotka saavat ajatukset sinne päin kulkemaan? Meen ja tiijä.

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Siellä aidan sisällä on varmaan ennen pidettu talon hyötypuutarhaa. Ja ihan nytkin sillä maa oli muokattu mullalle ja tasaisesksi kuin vuottain että joku vain käy siemenet sinne lykkäämässä maahan... tahi pottaatit mukuloineen. Ja aidan sisällä kasvavat vanhat omanapuut - kuin ennen muinoinkin ovat olleet tällasten aitojen sisällä. Poissa mettän eläviltä ja vapaana kulkevilta karjaelukoilta.
   Kun riersin tätä tienoota ympäri niin näin mitä ovat nuo pollukat tolppien päällä. Arvatkaapas? Mitä? Ne ovat sähköistetyt nykyaikaiset lamput. Pyöreät, sellaiset ulkovalokuput. Mattapintaiset ja nyt näin ylöspäin suunnattuna kun talallaan niitä pietään jossain seunällä ns. kulkua valaisemassa.
Jälleen: kaunista.

2015.6.17.%20Lintulan%20luostarilta%20Pu

   Pihapiiriin kuuluu myös tuollainan "Meijeri" kyltin omaava, punainen rakennus. Se on majoitus käytössä mutta jos nimeen on uskominen niin siellä on voinut enne olla hovi-tilan tilameijeri. Eli paikka mis on käsitelty maitoa. Tehty juustoa, voita, yms.. Säilötty maitoa, pesty lypsyvälineet, jne..
   Taaempana näkyy hahmo isosta navetasta. Nyt siellä on mm. taidenäyttelytila.
   Edessä on lampi joka on padottu voimala käyttöön. Padon kupeessa on siipiratas ( ei toiminnassa ) ja veden ohi juoksutus ränni. Mutta nyt, tänään, ei toiminut ratas eikä mikään muukaan. Vesi vaine "tirskui" padon reidästä alajuoksulle jossa oli mm. savusauna puron rannalla.

 

   Nyt kun tämän sain kasaan nakuteltuain taijan kohta laittaa maate petaamaani sänkyyn. Kallistan pääni tyynyllein... niin, miun ikiomalle tyynylleni! Tyynyni nääs kulkee ain mukanain kun siten olen oppinut välttämään niska- ja hartiakivut jotaka tulevat "kylkijäisinä" kun nukun "huonoilla" tyynyillä. Tollasilla lättänillä, ohkasilla, olemattomilla... miun on muotoiltu, lämpöön reagoiva, jne. Eiks´ oo "käheetä"?
   Vois vaikka tuikata tulen pätsiin tahi toiseenkin: pääkamarissa on takka ja ns. lasten kamarin puolella on pönttöuuni. Toisin sannoin ne ovat varmaan tämän talon ( nukun siis hovin talossa , enkä esim. siellä "Meijerissä" ) alkuperäistä kalustoa. Tänne on vain kehitelty sopiviin osiin matkalaisille pieniä huoneistoja. Tässäkin voisi yöpyä viisi ihmistä. viidelle on sängyt ja kaikki.
Mutta kun en nyt tässä rupea mitenkään jakautumaan tahi atomeiksi muuttumaan jotta saisin itteni viiteen osaan niin totean vain että yksikseni tässä istuksin ja kohta yksikseni makoan. Joten hyvät yöt Lukiani Armaihin - nähdäänkö huomenna?