... halausta:



kuten täsä olen kuvanut piirtämällä sormiini pari vuotta sitten lauttaa Luovolle lauttarannassa vuottaissain. Tää tuli, tää kuvani, juuri sopivasti tuolta facen muistoista esille tänä päivänä. Ihan jo luulin et on "halausten-päivä"; jee, voin mennä ja halata "ekaa vastaan tulevaa", muttas ei, ei ole tänään sellainen päivä ollut. Se on vasta tammikuussa sitten. Ja niin kuin mie KAIPAAN halaamista!
    No, jospa se lohtu antoi edes hivenen ko viime yönseudun kuitenkin ihan mukavasti viettelin loppuin lopuksi ( tosin vähillä unilla, jeeru et vähäisillä unilla! ) täällä omilla ylisillä:



   Nyt on sitten toteen näytetty, koettu ja kokeiltu ( ns. koe-maattu ) nuo ihan uusimmat patjain muin jotka tuossa seinää vasten nojailevat nuin ryhdikkäästi. Totesimma et ovat todella hyvät nukkua ja maata. Jämyt, sopivan pehmiät. Myötä antavat, muttas ovat sopivan kantavat kuitenkin. Siihen yllensä sit viel petari, lakana ja ei ko vällyin väliin vaine.
Ja eikää mitenkään hassumpi lämpö ja tilakaan maata tuolla ylisillä vaikkas viel täsä vaiheessa ko syksyä vasta menhään, eikää viel talvea, vaan ilman patterin lämpöä tuolta akkunan alta. Ihan vaine alakerrasta nousevan lämmön turvin.
    Tääkin tuli todettua....



... tää, ettäs yölliseen aikaan ihan hyvin voi selvitä näitä äkki-jyrkkiä, ns. pystysuoria, portahia pitkin alas vessaan ja takaisin ylös pehkuihin vällyin väleihin, ilman et se ihan "kuolemaksi" olisi.
    Kyl siinä passaa vierahin ja Pirpanoihinkin käydä yökyläilemässä.

    Olenhan kertonut teille Armaat Lukijain miun, kuin mie metsässä asustan, olenhan. Olen pakissut Pupu-Jussikoista, Tikoista, yms. metsäneläimistä.
   Tänä aamuna ko se tuo Ukko-Ylimäinen viimo yön aikana poies mennehen Pirjo-myrskyn jälkeen rakenteli pouta säätä, sateetonta aikaa, ja Aurinkoisen aikaa Armasta, käväisin tontillain sienestämässä, Kanttarelli-metsällä. Niistä sienistä sit verekseltään sipulien kera paistosta tein leipäin päälle. Päälimmäiseksi viipaleet jyystöä ja uunin kautta lämpimästi vihoin viimein ulos sekä suuhuni....
Muttas SIIS ko teimmä niitä Leipäsiä siihen pohojallensa valmiiksi ( voitelin siis rasvalla pintaansa ), niin kattokaatte mitä tänään sain kokea!!



Tintti-mus-Tintti akkunallain! Eikää meillä väliä toisiimme ko toi lasi ja noin puoli metriä!
Täsä me toisiamme tilloteltiin, useaampaankin eri kertaa katseltiin. Sillähän mie sit tiesin käväistä äkkisiltään koppaa kännykkäin käteeni, ko aavistelin et kohta se uudemman ker tulee kyselemään: "Olisko evästä? Siemeniä vaikka?"
"Voi, ei miul ole, anteeksi." "Yritän hankkia niitä, vuotaisit nyt vähän...."
Niinpä, mietiskelin et alkaisinko ruokkijaksi, lintujen muonittajaksi. Tietämyksein ja ymmärrykseni mukaan täällä ko niin voisi ja saisikin tehdä? Kyllä kiinostaisi, kytö kävisi. Kun vaine tietäisin et mistä rahat moisiin ostoksiin....?

    Päiväsyvän meni tehden Vispipuuroa, Pannareita, paperitöitä ja jännittäin kuin menee; antautuuko "Päivän-Helmi" tänään vahi eiköö...?
   Ehtoolla koppasin kamerain kopraani ja läksimmä takkaseni lämmityksen jälkehen mittaa mantereita lähimaaston.
Täsä ehdottomasti ihanimpia, ja ihanin, löytö. Jälleen omalta pihaltain - kuinkas muuten;



   "Totuuden torvensoittajat." - eikää mitään "valtakunnan" tietoa mitä nää ovat!



    "Minä."
( yhtä pieni ko mie, yhtälailla pieni mittasuhteiltaan ko mie mieleltäin.... )



   "Torvi."



    "Flippaa."



    "Kotitie." - se kotiin vie.
    Ja yksin kotiin, yksinäiseen kotiin - ilman halausta sekä halaajaan.