...päivä; voinen sanoa.
Tänä pänä pitimmä alkaa valikoimaan valokuvanäyttelyni valokuvia, tahi ainaskin käymään niitä lävitse. On tosin tätä päivää jäljellä tunteroisia ihan kivasti vieläkin, muttas luulen vaine, ettäs se nyt menää kuiteskin näin hyvine, se päivä tää.
   Olen puuhannut kaikkea muuta tilallansa. Kaikkea jota pitää tehdä ennen kuin voinen asettua aloillein, pistää persuuksein alas ja istua tapittaa kohdallain. Kaik´ muu kun täytyvi ensin olla kondiksessa, jottas sit sen jälkeen voinen ajatuksellain paneutua tuohon tuollaiseen työhöni.
Jotenka tästä tuli sitten tällainen "turhake" päivä. Päivä jolloin teen ja puuhan kaikkea ja etenkin paljon kaikkea!

   Aamu raikas raikkahanlainen alkoi miulla tänä pänä VASTA vajaata kahdeksan!
Niin-pä - vajaata kahdeksan vasta! Ja ajatelkaas Armaat Lukijain miun, mihkä aikaan meninkään maate eilennä ehtoolla? "Ongin" silloin jo jälkeen kuuden, ja periksi sitten annoin vihoin ja viimein ehtoisen kahdeksan paikkeilla. Jotenka HISTORIANKIRJAT ovat sitten nytten virallisesti sekä todistetusti, aivan sekaisin! Mummero tämä - toistan: MUMMERO TÄMÄ - on sitten nytten elämänsä eka kerran nukkunut kellon YMPÄRI!
Ihmeiden aika ei siis ole ohitse. "Älä koskaan sano; ei koskaan."

  Koska tiedossa oli Pakkas-Ukon kylässä käyntiä täsä lähi ja tulevaisuudessa, niin vilasinpas ihan vaine mielenkiinostain omaani ulkomittaria aamutoimiain tehdessäin:



Ihan kivat numerot näytti olevan.
   Tuumasin jottas se on sitten Mummeron ei-ulkoilu päivä tää päivä. Eihän tuolla henki eikä laita, kulje mihkään suuntaan jos sekaan tuolalisen sakiaan pakkasen lähteisin!
MUTTA mikä oiva petivaatteiden ulkoilukeli! Wau!
Jotenka liinavaatteet pesuun ja petivaatteet kylmän kouriin ulkoistain. Siellä ne saivat sitten kärvistelläkin tunteroisia moninaisia ennen kuin niille luvan antelin sisälle takaisin mirs-marssia...




   Eilennä oli Laskiaistiistai. Se perinteinen rokkapäivä, muttas kun se meni miulle, Mummeroisella allekirjoittaneella, aivan muihin "puihin", niin sepä sit oli miulla juurikin tänä pänä, se rokka herneisen päivä.
Petivaatteiden roudaamisen jälkehen ja niiden pesujen tiimellyksessä, sitten rokka aluille yöllisen hernehin liotuksien jälkehen. Siin ne porisivat vierelläin hellaiseni päällä. Lisäilin sekaansa joulun jälkeisenä ala-myyntinä ostamiain savuisen ja ei-savuisen skinkkenan palasia pakkasestain, sekä yhden tsipulin - noin 3litraan keittoa.
   Tavallaan keittelen "vain" porkkanan kera keiton tämän. En lisää suolaa olleskan. Ei tsi-nappiakaan. Eikää nyttemmin edes mustaapippuriakaan. Joskus hivenen meiramia vaine.




   Ja keiton tuon herneisen poristellessa sitten olikin "aikaa" vaikkas leipasta tällaiset Sitruiset pikkuleivät Kaiketonna.
Nyt vaine tein ns. "tuotekehittelyä" siinä samalla?
   Tuotekehittelyn tulokset näkyilevät tuossa vasemmalla kuvassain täsä. Siin on alimmaisena tavan-taikinaisestain yksi desi jauhoja jätettynä poies ja sitten pursotettuna "kauniisti" rinkulaksi. Sitten yllänsä ihan oikialla jauhomäärällä; ei viellä hyvä... ja mie kun halajin ihan oikeita rinkuloita! Jotenka yksi ylimääräinen desi joukkoonsa? "Aikas hyvä muttei vielä täysin hyvä." Viimeisenä elikkäs ylimmäisenä samaisessa rivistössä, on viides desin summa elikkäs kaksi desiä yli reseptini tään?: "Joo nyt on hyvä. Näitä lisää!"
   Se vaine, ettäs silloin tuli ja oli jo tuo taikinain sen verta vahvaa kamaa etten yksinkertaisesti jaksanut näillä käsilläin kehenoilla mitään pursotella niitä! Olisivat tosin kauniita jo ollehet, melkein kuin "oikiat" pikkuleivät rinkulaiset, muttas...
Kädet eivät kestä. Ei ole voimaa pursottaa. Pitimmä siirtyä siksi perinteiseen tyyliin ja pyöräyttää "vaine" pyöriät kakkarat jotka sit koristelin painasemalla yllensä haarukallain koristekuviot.
  Oli kuiteskin loppuin lopuksi helpotus: ei siinä oikeestaan mitään sit menettänytkään...
Nimittäin maistoin jo vereksekseltään nuita jauhoisia -leipäsiä paistoin jälkeen ja hokasin, ettäs koostumuksensa kärsii maun mukana kun on liikaa jauhoa sisuksissaan! Paree makuinen tulee kun on vähemmän jauhoja mukanansa - vaikkakaan pursottaa silloin ei voinekkaan.




   Ja jottei tekeminen kesken loppuisi, niin siinä sivussa sitten otimma selvää syövereistä syvyyksien tämän kyseisen konehen.
   Luulin tosin jottas tämän tällaisen jo jättänyt taaksein olisin, tämän tällaisen jutskan, kera kaiken maailman kytköksinensä....
   Siitä on varmahan ainaskin sen kuusi vuotta, josko ei lie enemmänkin, kun viimotteeksi olen ammattiain tätä "harjoittanut". Ja varsinaisesti leipätyöksein tehnä jotahin kolmekymmentä vuotta sitten viimotteeksi!
   Nyt tuli kuiteskin "aika ja paikka" tehdä tätäkin ja siltä tiimoilta sitten sain entisen omain liippauskoneeni lainaan itsellein.
Saate sanoin: "Onkohan enää järjissään? Kuuluu kummia... Pitäiskö uutta alkaa jo ajatella?"
No,siksipä sitten otimma ja purin ( näin joutessain kaiken touhuin keskellä ) konetta sen minkä olen aina taitanut. Puhdistin, voitelin, "liippasin" ja asentelin mm. terät kohdillensa.
Nyt on vanha palvelija taasen kuin peli ehta epeli.
Niin se vaine vanhakin nuortuu - kun oikeisiin hyppysiin vaine päätyy.

    Välleen sen suojellun kuusi-puumme asioita viellä hoidellen - ne kun eivät ole viellä "finito" vaik´ näin olettaa voisikin...
   Työpaikkahakemuksein tiimoilta työnantajan puheluun vastaten ja haastatteluun tuohon osallistua.
   Pyykkiä pesten koneellinen toinenkin, ja eilisten pestyjen pyykkien setviminen sekä "kaapittaminen". Osasen myöskin korjaten parsien, sillä mie en paljoa risaisia kamppehia kassele, en!
    Taukoa syönnin tahi kaffeen kera, ja ei-kusta-vaine menoksi taasen...




   Päiväin ( tämänkin ) veryttely-tuokio; kuvain tämä tästä tuokiosta vahinko-otoksena napattuna ( kuvatessain aivan muuta kuin itseäin, siinä samalla vanutellessain itseäin... ) ja sensuroituna hiven erinäisin rajauksin....
 

   "Nu är vår!": Muumien sanoin.
   Petivaatteet vilusta väristen sisälle Harjun Humisevan ja kunne ensin enimmän "höyryn" moisesta kohtelusta ulos olivat päästelleet, niin sitten niiden "pukeminen" käyttö ja kuntoon. Kohta menenkin petaamaan sänkyin tuon rautaisen loppuhun asti ja...

   ...taidanpa ottaa lukukirjain kätöisihini piskuisiin sekä VETÄÄ LONKKAA! Ei, en siis enää venyttele ja vanuttele vaan olla öllöttelen vaine kera kirjasein tuon. Sallittanenko?
   Jos sitä ehtoon puolla vaikka kasselisin valokuviain; tiedä vaikka jos sattuisin innostumaan....? Tahi sitten jätän vaine suosiolla huomiseksi vaik´ kuin sanotahin notta: "Sen minkä voit tehdä tänään, älä jätä sitä huomiseksi."