"Oletko kaatunut?"
"Tupakoitko?"
"Onko suvussa veritulppa-taipumusta?"
"Onko ollut kuumetta?"
"Koskeeko tähän, tähän - tähän?"
"Onko kipu pistävää, viiltävää, repivää - millaista?"
"Milloin kuvut alkoivat?" Jne..
Mieleeni tuli vaine et opetetaankohan lääkärikoulussa jokin tietty litania näille kysymyksille tavanomaisille joita lekurit aina ensimmäiseksi esittävät ko heidän pakeilleen menee ihminen?
Ja mitenkä he näistä tavanomaisista kysymyksistään sitten kartoittavat, saavat kartoitettua, kyseisen ihmisen kipujen syyt? Se se utopiaa on suurta! Se, et ilman asianomaista ihmistä viellä tuossa vaiheessa fyysisesti tutkimati, lääkäri kysymyksien tuollaisten perusteell voine kategoroida, et mikä ihmistä sit vaivaa, mistä kivut nuo ovat tullehet, joitten takia hän lekurin eteen urkeni? Se, et jos miulla on vaikkas kurkkukipua, ajos jalkapohjassa, sattuu päähän tahi kuten nyt viimeksi tuohon reisilihaksen kohtaan, niin kuin lekurit kykenevät näillä vakkari-kymysyksillään näin erilaisten kipujen kera tekemään diagnoosin, jotta mikä sitä ihmistä vaivaa?
Olen voinut... tahi siis en ole ollut terve nyt sitten oikeestaan marraskuun jälkeen. Ou - nuinkin kauan!
Siis Töissä ollessa kivut nivelien ja kussa Työt loppuivat alkoi nuha jonka sit nosti tuonne poskionteloihin noihin olevaisiin asti.
Tästä johtuen muutaman iltasen kivulijaan viettänyt olemma mie vaikkas Duacti´t, antibiootit, Sarvikuonokkaat, kokeillut olemma mie.
Kyselin tuossa pahempien, ekojen, kipujen aikana Ystäviltä, Hyviltä, Rakkahilta, ettäs tokkoo tuota joku halajaisi omakseen tälläisen pään? Tehtäisiin vaihtokaupat?
Täsä kun olisi näin näkeväiset simmut joista simmulekuri totesi taasen et näkee näillä todella hyvin edelleenkin ( vaik itse tuntuu arjessain et en näe? ), kuulevaisetkin korvat kenties ( juuri kuulokokeessa käväisin ) sillä heinäsirkkainkin laulut iellehen kuulen hyvin! On viellä hiuksetkin kiini päälaessani ja omat ihan! Vaikkas takkuhuollon taatta hivenen ruokottoman näköiset ovatkin juuri par´aikaa....
Eiköö kukaan vaihtaisi?
Olisi nimittäin ihan kiva jos ei koskisi onteloihin noihin. Olisi kiva jos olisi pää sellainen et ei painaisi simmula näitä. Olisi kiva jos ei koskisi porkipäitä, eikää muutoinkaan mihkään kohtaan päätä!
Haluaisin terveen kallon, aivot ja koko pään - kiitos.
Uusimpana uutukaisena alkoi tuossa ( tuon aloituksein lekurin tykönä käynti ) tuon reisi"lihaksen" kivut.
Enpä ole eläissäin moista viel kokenut, enkää jonkun tällaisen kivun takia, en edes nivelkipujen, itkenyt kuten nyt teimmä.
Kipulääkettä otin ja pistäydyin lääkärin pakeilla; kipulääkettä määräsi ja jos alkaa turpoamaan, muuttaa väriään kinttuin tään, niin sit yhteyttä uudelleen.
Menikin sit loppu päivä hyvin ja ehtoolla ajattelin, et nyt se helpon heitti; tuleva yö on jo paree ja pääsen nukkumaan ns. omain normiyön edellisen aamuöisen kipujen herätyksen jälkeen!
No - maate menin jälkeen kymmenen ja kivut herättivät kahden aikoihin; siis sen ajan jälkeen mitä kipulääke vaikutti!
Nousin ylös, tabun heitin helttaani ajatuksella et kussa alkaa vaikuttaa, niin sänkyynhän sitä takaisin het´sillään!
Teinkin niin. Menin maata sit reilun tunteroisen kuluttua kussa sainen huushollini juuri imuroitua, muttas ei, ei antanut asettua maate, aloilleni! Nyt sattuu myöskin tuonne... mikä se on... nuo luut edessä lonkalla? Lantioluut?
Ei muuta ko ylös vaine ja niiltä tiemeeltä olemma nyt sitten täsä ylhäällä.
Nyt ovat huushollini lattiat täten myöskin pyyhitty ja tuossa heti seitsemän korvalla matot puisteltu sekä ulkoistettu; täällä ko ei saa ennen seitsemää pitää tällä Kulmakunnalla ääntä.....
Olisipa kiva jos olisi joku tässä rinnallain kanssaeläjä, jolle voisin valitella kipujain, kertoa kuin koskeekaan.
Onpahan vaine kiva kun ei ole ketään kanssaeläjää täsä rinnallain, niin ei tarvitse hänen kuunella näitä narinoitain ja valituksiain.
Ei tarvitse hänen kärsiä siitä kuin taasen yöuneni menetin ja ne olemattomiksi jäivät; pääsee hän itse nukkumaan rauhassansa siellä josain misä sit liene onkaan....
Ei tarvitse hänen herätä esim. näin aamuöilliseen huushollin siivoukseeni kun en vaine paikoilla voi olla kuin jokusen sekentin tahi minuutin - kun koskee, ei aloilla anna olla kipulääkkeistä huolimaati.
Arvatkaas mimmottiis uran olemma mie jo urennut tänne Humisevanharjun lattialla ko olemma ees-taas sitä mirs-marssinut?!
Mietin et olemma nyt täsä vanhempi ko mitä puolisoin oli Tuon´ilmaisiin mennessänsä, reilusti vanhempi jo.
Hyvä näin, ihan hyvä. Edelleenkin halu on elää ja taivaltaa tällä Telluksellamme pyöreällä, muttas....
Kun mietin mitä hän jutteli tuolloin, aikoinaan: "Kun saisi lähteä pystyjaloilta." " Laittakaa sitten jätesäkkiin ja jätekeräyksen kyytiin." "Kun ei tarviis olla toisille vaivaksi." "Ei lääkityksiä, kiitos.", niin eittämäti tulee mieleen, jottas miulle ja kansa samainen tyyli; ei tällaisia kipuja, kiitos!
Ja mitä sitten ihmiset juttelevat mm. levottomista jaloista ja kuin ne pitävät ihmisiä yötkin valveilla. Tai kivut kovat.
Niin mikäs mie olen täsä muka sitten valittelemaan? Miten olen luullut tähän asti et kipuja miulla muka on? Mitäs ne nää sitten ovatkaan? Jeeru et nytkin koskee!
Särkytabuja pitis popsia - rajansa silläkin kuten tiedän. Nyt eilen oli juttua puolittamisesta ja tiheämpään otosta, muttas kun jos vaikka pärjäisi ilman... Ja eihän se ole oikein et mie lääkitsen itsein kivuttomaksi kun jokin jyllää tuolla sisuksissain?! Eiköö pitäisi ensin ottaa selville miksi koskee ja jos se on sit vaikkas edelleenkin nivelkivuista johtuvaa kipua, niin sitten vaikkas niitä särkylääkkeitä ottaa, eikää vain tietämättömien kipujen takia, turruttaa kivut poies?
Kohta aukiaa päivystävä; taidan kysellä nyt ainakin et mitä teen, tahi pääsenkö käymään siellä?
--------------------------------------------------------------------------------
"Nyt menee lujaaa, lujaaa, lujaaa........."; kolmas valvottu yö täsä vaiheessa takana.
Se tuo edellinen meinaamiseni lekurille, meni siihen et sanoivat aikaa kysyessäin, jottas syö särkytabuja. "Jos tulee ulkoisia muutoksia, niin ota yhteyttä sitten uudelleen."
Tänä pänä oli toisen punkteerauksen, ns. tarkistuksen, aika ja sinnehhän sitä sit suorin, jutellen lekurille samalla edelleen kipiästä koivestain joka yltyy yltyämistään, kapuaa kuvettain ylemmäs ja valvottaa yöt vaikka jämyjä särkytabuja napsinkin.
Lekuri punkteerasi ja rupatteli ajankuluksi: "Toisilla se tuo -kuori on ohutta kuin kartonki, ja toisilla sit vahvempaa luuta - sinulla on jälkimmäistä mallia." "Muttas nythän se on helppoa kun on viimekertaiset menoaukota valmiina olemassa."
Tekipä siitä huolimati lekuri tuo aikas työtä, että -kuoren lävitse saine menemään neulansa tuon!
( Tuumasin lekurille siinä ohimennen et on se hyvä kun edes jotahin hyvää miusta löytyy: kovat luut, vaik muutoin ovatkin kuluneet - esim. nivelistään. )
Veret sai tämä lekuri siin samalla punkteeratessaan tulemaan toisesta ontelostain ulos.
Kun mainitsin siitä hänelle, hän sanoi, et ei se verta ole; "Näyttää olevan vettä ( sitä suolaliuosta ) ja hivenen verta."
Tokasin hänelle ihan suoraan kun tiesin, näin ja tunsin itse: "Ei, kyllä tää on ihan verta, tämä!"
Lekuri käveli kuitenkin rivakkaan pois paikalta ja sairaanhoitajan kera sit hoidettiin klyyvarini kuntoon. Paperia, verenvuodon tyrehdytystä, niistoa ja odottamista et loppuu aikanaan.
Se oli kuitenkin hyvää hänessä, et laittoi hän pikanan miut röngteniin het´sillään jalkaani koskevien puheideni takia.
Röngtenissä oli sit "kiva" käväistä heti punkteerauksen jälkeen: kun pitkin pituuttain itsein sinne pedille olimma laittellut, niin kaik se viel -onteloissain olevainen veri, verihyytymät, ja suolaliuksien jämät, lainehtivat ulos pyrkien. Röngtenin hoitaja saine vuottaa tovisen kunne kuvaamaan pääsi.
Röngtenin jälkeen lekuri katseli heti -kuvat ja kertoi tulokset miulle, sekä puoli-kiireellisen ajan ( on se tuokin nimike - en ole ennen tuollaiseen nimikkeeseen lääkärissä törmännyt, en omalla kohdallain ainakaan ) laitteli viikon päähän.
Olipa onni et lekuri vihdoin ( kolmannella yhteydenotollain ) ottautui asiaan oikeasti ( vaikkas nyt veret tirskauttikin... ) Löytyihän se vika vaivaan moiseen, enkään vaine "päästäni" oireile.
Kuuleman lievä hermopinne. Sitä vaine ei lekuri viel kertonut miulle et onkoo se selkärangassa, lantioluussa vahi lonkkaluussa....
-----------------------------------------
Nyt sit olemma napsinut määrätyjä tabuja jo kolmannen päivän satsin.
Muistan kuin kysäisin lääkäriltä tuolta hänen lausuntonsa yhteydessä, et jos miulle tarvista tulee, niin saankos sitä napsia iellehen nuita "tavan"-särkylääkkeitä? Tähän hän vastasi, ettäs saat toki, muttas tuskinpa vain niiitä tarvii näiden tabujen kera ottaa.
Eka vuorokausi meni siten et käväisinpäs lisä-tabuilla jo ehtoon korvalla ja siitäkin huolimati yö tuo silloinen meni valvoessa kipujen kera edelleen! Ei tullut montaa nukuttua tuntia silloin; vaine noin neljä. Elikkäs ei tuossa vaiheessa mitään vaikutusta määrätyilla tabuilla!
Seuraavana päivänä elikkäs eilennä, sitten meni muutoin hyvin ( kuten nyt tääkin päivä tähän astinen ), muttas aikas kiva headahe ( "headdake" ) koko ajan! En tiedä pitäiskö nenga käväistä tään takia nyt sit tablettipurkilla? Johtuu luultavasti tuosta määrätystä lääkkeestä - jos ei sit punkteerauksesssa mennyt jotahin pieleen.... Luulen kuitenkin et nää määrätyt tabut sen aiheuttavat.
Hivenen sellainen hutera olo ja tila. Voisiko sanoa et pieni kohmelo?
Mikä IHANAA, niin nyt kuitenkin oli neljän valvotun yön jälkeen EKA yö, ettäs sain NUKUTTUA! Jee! Ihan kivuton yö kylkien vaihtoja ja yöpissiä vaille. Muttas nukuin ja se oli ihanaa. Kokonaista yhdeksän tuntia sänkyäin paimentain kohdallensa ettei se siitä mihkään karkaisi! Wau!
----------------------------------------
"Koskaan ei ole paha päivä.
On vain hyviä päiviä
ja sitten niitä vielä väjäv
parempia päiviä.
Tämä päivä on hyvä päivä:
miten voikaan olla tuskaa ihmisen liikkuminen!
- made by me 2015 -
Täsä tuntemuksia eilisestä päivästäin mennehestä joka oli siis jo ihan "fine".
JA tästä päivästäin sen verta et huomasin tuossa aamusella herättyäin, nottas kait sitä jo aikas hyvissä kantimissa olemma juurikin nyt ( suhteessa tuohon hermopinteeseen, poskionteloihini/nauhaani kuin myöskin muutoin niveliini kipuilevaisiin ) koskapa;
.... piiiit-kästä aikaa eka kerran ( sitten marraskuun lopun ) tartuin, kerkesin tarttua ja halusin sekä jaksoin tarttua, kamerani vartehen kiini!
Se kun näyttäisi olevan aikas hyvä "mittari" siitä et misä miun Maailmassain Matalaisessa menhään milloinkin: kuvaan - kaik on fine, en kuvaa - je jaksa, mieli ei ole mukana, josahin mättää jotahin.
No, nyt laitan tään pillit pussiin, tään kirjan kannet kiini, ja toteamma et näine hyvine menhään iellehen "kunne toisin todistetaan". Piste.
Kommentit