209474892_831970840766364_33848107419701

   Valokuvanäyttelyni tilassa istun ja nakotan. Olemma tään päivän täsä aloillain. Ihan vaine kaiken kansan, kävijöiden nuiden jututettavissa; kehuttavan ja haukuttavana. Tuli muuten jo yksi haukkukin! Totesi yssi kävijä, pistäytyjä ovensuinen, kuulessansa, ettäs olemma ennenkin pitänyt vastaavia -näyttelyjä täällä, muttas eri valokuvin, nottas sitten ne ovat sit varmaan samantyylisiä, eikää tullut edes sisälle katsomaan. Eli ei ole kaikkien mieleen nämä valokuvain olevaiset, ei kaikki halaja kassoa näitä-kään. Vaikkas he jotka sisälle asti rohkeasti astelleet ovat, ovat kyl tykänneet. Kassoneet ja tykänneet.
Juttua on riittänyt hyvin kuvista ja kuvieni näiden vierestäkin, vasiten vierestä, näiden valokuvieni aiheista lähtöisin. Milloin muisteltu on lapsuutta, milloin viime viikkoista mökkireissuaan, tahi vaikkas vuoden vaihteessa syntynyttä suvun kolmannen polven esikoista jota vasta näin viruksen aikaan, nyt vasta puolivuotiaana on eka kerran päässyt näkemään. Mistä valokuvasta löytyy se tuttu mökki/kotiranta ( aikas moni on sanonut näin tuosta "Suomi-filmi." valokuvastain! ) tahi jokin sitten on jolle-kulle ylitse muiden: yhdelle täti-ihmiselle se oli tuo "Leivät." josa valokuvasin erään tunturin laelta liuskamaisia kiviä "ladottuna". Monelle taasen "Ääretön." on se joka puhuttaa.
Hyvä näin, hyvä et jokahiselle löytyvi se jokin, se oma, se puhuttavin. Tiedänpähän et olen onnannut siltä kantilta; satuttamaan joko positiivarisesti tahi negatiivisesti eri ihmisiä. Silleen et miettimisen aihetta saavat itsekukin.
Itseäin puhuttavi se et pääsen näin kuulemaan eri ihmisten mielipiteitä, ajatuksia, ja näkemyksiä. Pääsen tietouteen et olenko onnannut tahi mitä pitäisi kenties petrata valokuvaamisessain, misä olen mennyt mönkää,n niin et risukot vaine heiluu!?
   Yssi heiluvainen jäi, tahi pikemminkin sattuvi mielehein täsä tääl ollessain. Vosekin nimittäin, viime viikkoisten näyttelyni tään pystyttävien henkilöiden, sormien jälkiä poies lasisilta pinnoiltansa siten et hain tuosta läheisestä vessasta vessapaperia ( kun ei mitään käsipaperia mukaan otettavaista siellä ole, on vaine kankainen käsipyyhe ) ja sitten vetelin ynpäri-änpäri lasi pintaansa niiden puhdistuessa siitä. NIIN kun tätä tein, niin siinä sit käväisi vessassa samaisessa yssi miespuolinen henkilö ja vei mennessänsä sit sen koko vessapaprurullan! Paperineen kaikkineen! Ei mitä jos olisi ollunna "pohjat"; muttas kun se oli aikas täysinäinen rulla! Kerroin asiasta tästä henkilökunnalle ja onneksi sain tilallensa uutta paprua ja sainen pyyhittyä kaik valokuvain seinille näille riipustetut.
Ajatteles jos joku olisi mennyt sinne asioille, istahtanut pöntölle tuolle ja sit vasta hokassut vessapepru-vajeen?!!                  
   Paprusen vajeesta ei ollut kyse 24/7-muksuin jutussa kun olivat lähettävältä taholta lähettäneet karhukirjeen maksamattomasta laskun osasesta, jonka olemma maksannut jo viime vu´uen puolella!? ( Miksi nyt vasta, yli puolen vuoden jälkeen karhuavat "maksamatonta" saantiaan - miks´ ei jo aijemmin; heti kuukauden-kahden päästä? )
Siitä jo taittelin peistä heidän kera viimo viikolla ja sit nyt otimma yhteyttä taasen kun kotvasen selvittelin ensin tuota asiaa itsein taholta. Ja niinhän siinä sitten kävi; mie olimma oikiassa. Olemma maksanut sen jo, ja se osa mitä karhuavat, niin se on aiheeton karhu kokonansa. Ei neiti sinä päivänä ollut edes syöntiseutuvillaan vaan miun tykönä!
Hyvä näin, hyvä että selvitin asian tään. On se hyvä, ettäs tulee tuota mustaa-valkoisella -jälkeä ( täsä tapauksessa sähköistä postia ) jolla sitten todistaa ja todentaa aina kyseisiä juttuja - tahi mitä vaine juttuja. On täten "painavaa" faktaa johon omat "pointtinsa" pohjaa ja joista sen oman sanan oikeudellisuuden voi sitten esittää uskottavasti.
   Kuten vaikkas senkin ja nekin, kun tätä näyttelyäin olen maininnut erinäisiin lehtiin, laitettavaksi artikkelin tahi maininnan kera, niin nyt kun täsä istua nakotan, eikä ole käviöitä välleen, on hiljaista, niin sit selvittelen ja hoidan erinäisiä asioitain, sekä samalla tätä "mainontaa" tästä näyttelystäin eri tahoille... niin se, ettäs onpas hyvä kun otimma eri tahoille yhteyttä tästä taasen.
Kävi nimittäin ilmi et mm. monessa lehdessä on kyseinen "alkuperäinen" toimittaja nyt kesälomalla ja sijaistaja ei sit tiedäkkään näyttelystäin tästä mitään!? Ei ole heil hajuakaan tästä!
Täten olen täsä istuissain sit availlut näitä "kanavia" udelleen, ja näiden toimittajien sijaisiin, sekä tehnyt näiden uusien ihmisten kera juttuja tästä uudeleen!
Miettien et miksi sit ylipäätänsä on noin eri toimittajien tiedot esillä lehtien nettisaiteilla eikä niissä ole mainintaa et on lomalla sen ja sen ajan sisällä; ota yhteyttä sen/hänen sijaan tähän ja tähän henkilöön? Mikseivät voineet jo tolloin ( jotain kuun alkupuolella ) mainita kesälomistaan ja paikalla olemattomuudestansa; turhaanpa olisin vuottanut mainintaa/artikkelia lehtiinsä!
    Yssi lehden toimittaja kävi haastattelemassa miuta ja otti valokuvia miusta sekä näyttelystäin tästä ( karsian vaikia olla valokuvattavana! En tykkää, en yhtään! Miten ne toiset osaavat sen? ). Hyvä jutska.
Hänen kauttaan sitten tulee, tahi menee, ainaskin yhteen, josko ei lie kahteenkin, lehteen materiaalia näyttelystäin tästä. Ja toiset kuuleman ( nuiden uusien yhteydenottojeni tietojen mukaan ) pohjaavat sitten mainintaansa heille sähköisten postieni kautta lähettämieni tietojen sekä valokuvien tiedostoihin - kuten monesti jo ennenkin, muiden vastaavien -näyttelyiden kohdallakin oli.
On se tää nyky maailman netti-mahdollisuudet aivan... mahtavat?.... utopiset?... uskomattomat?... hyvät.... riippuin miltä kantilta kassotaan? Hyvää, ettäs sana kiertää tällaisessa tapauksessa, muttas joissakin tapauksissa se olisi sankkevan kehenoa. Uskomatonta siten, ettäs se antaa mahdollisuuden tällaiseen tietojen siirtoon paikasta tosieen ilman et esim. täsä tapauksessa, eri lehtien toimittajat kävisivät ( ramppaisivat ) tykönäin täällä ja kenties siten sit levittäisivät mukanansa vaikkas tätä Korona-virusta ylt´ ynpäriinsä vaikkas vaine tiedostamatikin, jne..
   Tiedottomuuden tilassa kohta täsä olen itsekkin. On evästä mukans - entuudesta osasin varautua siihen, kyllä. Kaffeeta olemma keitellyt. Asioita tosiaankin hoidellut näin netin kautta, kun osasin tään räkkineen ottaa nytkin tänne mukaan entisten kokemusteni mukaan. Ja makiaakin maistellut olen, koskapa sitäkin "osasin" ostaa aamusella tänne mukaani, tulomatkallain...
Muttas väsy valtaa alaa, painaa simmuja. On SE aika iltapäivästä kun uuvelo tulee lupaa kyselemäti kylään. Ei vaine mahda mitään. Ei vaikkas viimo yökin oli hyvin nukuttua kamaa ja huttua. Se tulee silti. Etenkin kun ei ole fyysistä tekemistä miulla nyt. Se auttaisi varmahan ainoastaan. Sen sijaan se et istun ja nakotan, hoidan asioita käsin nakutellen - ei mitään saumaa; uuvelo tulee!
Nukkumaan tahtovi hän... Enkä voi. Tahi voinhan mie kun vaine tästä lähden ns. kesken päivän. Lähden ja menen kotio, painun vällyin välliin lämpimiin.
Ei, ei tohdi. "Huutelin" nettisaiteille aamusta et olemma tavattavissa täällä suunilleen koko päivän tään, niin rotihan se olla pitää! Ainaskin klo.18.00. asti paikallani pysyttävä, jututettavissa olla. Sitten sen jälkeen - maailma on vapaa! "Seistä vaikka päälläin."