Tänään on viittomakielen päivä. Jo yhdeksättä kertaa. Tämän päivän tiimoilta Kuurojen Liitto ry myöntää Vuoden viittomakieliteko 2017  tunnustuspalkinnon kirjailija Juhana Saloselle viime vuonna julkaistusta kirjastaan "Viiton - olen olemassa.".
Tämä palkinto myönnetään aina henkilölle tahi taholle, joka on ajanut viittomakielisten kielellisiä oikeuksia Suomessa, edistänyt Suomen viittomakielten asemaa ja nostanut viittomakieltä näkysälle.
Tässä kirjassaan Juhana käsittelee kuuron nuoren kasvua aikuiseksi viittomakielisessä kulttuurissa, identiteetin etsinnässä sekä samalla oman äidinkielensä ja paikkansa löytämistä tässä yhteiskunnassamme ja elämässämme.
   Kuurojen liitto taasen katsoo tämän teoksen oivanan esimerkkinä siitä kuinka kirjassa nähdään viittomakieli kielivähemistönä kaikkien muiden maamme kieli- ja kulttuurillisten vähemistöjen ohella. Kuin myös siinä että teos on tietopaketti viittomakielisyydestä, kuurojen maailmasta ja sen rikkaudesta sekä viittomakielen hyödyistä eri tilenteissa.
( Nämä tiedot luin ja löysin Kuurojen Liiton nettisivuilta. )

   "Jee!"; sanon ja hihkun mie, sillä onhan se nyt ihan tosiasia ja myönnettävä-sellsinen kaiken lisäksi että onkin ihan aihetta näinkin korostaa kuurojen ihmisten erilaisuutta, heidän kokemiaan vaikeuksia tässä nyky yhteiskunnassa sekä myös siitä että mitä hyötyäkin voi olla kun osaa viittoa. Yksi päivä vuodesta on siis ihan paikallansa nimen omaan heidän päiväkseen - monien muiden nimikoitujen päivien ohessa tosin... On kait sitä "turhempiakin" nimikkopäiviä olemassa.
   Näihin kuurojen kokemiin vaikeuksiin ja viittomien hyötyihin en puutu sen kummemmin täsä nyt mutta sen sijaan nostampas esille ettäs mikä oikeus tms. vastaava mieli on ollut laittaa päivä KUUROJEN päiväksi? Miksi siitä ei ole samoin tein tehty erilaisten kommunikointikeinojen ja -tapojen päivää? Niin miksipä ei?!


  

    Etenkin näin erilaisen aikuisen ( tyttärein 24/7 ) äitinä pohdiskelen tätä hyvinkin tarkkaan.
Mikä oikeus on yhdellä viittomakielellä olla esillä suhteessa valtaväestön kieleen tahi sitten vaikkas näin rinnastettuna muihin Suomemme maan vähemistökieliin, esim. alkuperäiskielet; Saamen kieli ja Koltta-Saamen kieli, tahi jokin muu vastaava jos niitä nyt maassamme muitakin on olemassa - kun itse tiedä en asian tämän tarkkaa laitaa, sori.
   Miettikäätte Armaat Lukijain miun sitä mitä se on sitten näiden muiden vieläkin pienempien vähemistökielien laita? Mitä syrjintää ja väheksyntää nämä kohtaavat kun jo näinkin tunnettu kuin viittomat kokee omat vaikeutensa, identtiteetti kriisinsä ja kaikenlaisen väheksynnän - tunnuksettomuutensa? Tietty onhan se niinkin että monesti joku yksittäinen henkilö, asia, ryhmä tms. joutuu taistelemaan ja taisteleekin, etunsa ja tunnustuksensa itselleen ja sitten onkin monelle muulle vastaavalle yhteisölle helpompi taasen tulla perässä, taistella omat etuutensa ja tunnustuksellisuutensa.
Mutta sitä ennen... itseni kokemuksella...

   On olemassa mm. tällainen tuetusti komminikointi -kieli. Entiseltä nimeltään muistaakseni fasilitointi.
Tämä tapahtuu tuolla kuvassa olevalla kirjaintaululla ( tai muulla vastaavalla taululla, paperilla, koneella ) jossa on kirjaimia valmiina olemassa. Asianomainen henkilö saa ensialkuun toisen henkilön tukea kirjoittamaansa käteen ihan reilusti. Tässä tarkoitan sitä että kun henkilö kirjoittaa tällä taululla niin hän osoittaa sormellaan/sormillaan vuorotellen kutakin kirjainta muodostain näin niistä sanoja ja lause kokonaisuuksia. Sekä sitä että tämä tukeva henkilö pitää vaikka kahden käden voimin tahi sitten yhden käden, kiinni tämän kirjoittavan henkilön kirjoittavasta kädestä ( useimmiten ihan siitä kämmenosasta, kirjoittavista sormista ) niin että kyseinen henkilö saa tunteen että häntä tuetaan tässä hänen kirjoittamisessaan, hänen mielensä, sanomansa, esille tulossa - ja puhuu sitten ääneen juurikin näin kuin tämä kirjoittaja puhuu: mitään sensuroimatta, poistamatta, muuttamatta, kiertämättä, yms.. Kun tämä alkaa sujumaan jouhevasti niin tästä edetään pikku hiljaa siihen että tämä tuenta kepenee koko ajan asteittain ollen sitten loppuin lopuksi vaine nimellinen kosketus kirjoittajan käsivarteen.
Ja mikä tärkeintä niin tässä EI OLE kyse siitä että tämä tukija kirjoittaisi itse, ohjatessaan ohjaisi asianomaisen kättä ja sormia haluamaansa suuntaan sekä kirjaimiin näin muokaten oman mielensä ja ajatuksensa tämän tulkattavan sanomisiksi, ei! Hän vain antaa sen tuennan ja tunnun että "puhujaa" tuetaan oman mielensä ilmaisussa, hän on siis tavallaan tulkkina siinä rinnalla.
   Tämä on nykymaailmassamme kiistelty kommunikointi keino juurikin tämän tulkinnallisen juttunsa tähden: puhuuko itse asiakas vai tämä tulkki.
Liekkö tämä kieli tällä hetkellä juurikin samassa vaiheessa jossa on vaikkas tämä viittomakieli joskus muinoon ollut kun on kyse siitä että joku toinen henkilö tulkkaa, tukee, viittojaa ihan kämmenestä/kädestä kiinni pitäin jotta toinen saa sanomansa ilmaistua. Esim. kun joku kirjoittaa sanoja, kirjaimia, yms. asioita toisen kämmeneen, kämmenen sisällä ja sitten tulkki tulkkaa sen ääneen meille kuulevaisille. Eikös siinäkin olla samanmoisessa asemassa suhteessa asiakas ja tulkki; kumpi siinä loppuin lopuksi puhuu, kumman mieli tulee ilmaistua jos tulkki haluaakin toimia vilpillisesti?
Lääketiedehhän, ns. kovalääketiede ja sen lekurit eivät tällä hetkellä tunnusta tätä tuettua komminikointia ollenkaan kieleksi saati sitten lakikelpoiseksi kieleksi niin että esim. näin kommunikoiden voisi asianomainen tuoda julki oman ajatuksensa ja mielipiteensä vaikkas erilaisissa lakiasioissa ja muissa virallisissa tilanteissa. Tätä ei katsota asianomaisen mielenpiteeksi, tahdon ilmaisuksi millään muotoa vaan hänen ylitsensä kävellään ihan tosta vaine jos ei ole mitään sellaista kieltä joka olisi tunnustettu vierallisen kielen asemaan Suomen maassa. Vaikkas ne viittomat...

   Sitten on mm. näillä kuvassani olevilla kuvilla kommunikointia joka muuten jo on tälläkin hetkellä paljon tunnetumpi menetelmä kuin mitä tämä tuettu komminikointi on.
Sitten on erilaisten kansioiden, lehtisten, kierjaten, koneiden ja kojeiden kautta komminikointia, joissa monesti on joko tällaisia kirjaimia, kuvia tahi jopa valmiita sanoja tahi lauseita valmiina ja niitä osoittamalla voidaan komminikoida toisten kera.
On silmillä kirjoittamista jossa asianomainen osoittaa katsellaan kirjaintaululta haluamiaan kirjaimia ja kone/koje tai toinen ihminen sitten "pukee" ne puhuttuun muotoon.
On paperille kirjoittamista sekä piirtämistä, ja siten sokeiden pistekirjoitusta.
On apu-viittomia jotka ovat munesti todellakin apuviittomia sinällänsä että sitten näistä siirtyy lapsi lapsuutensa jälkeen joko ihan oikeisiin viittomiin tahi sitten jopa "oikeaan" puhuttuun kieleemme. Tai ovat vaine sitten tukena lapsen alkutaipaleessa kun on kyse vaikka vaikeammasta puheen- ja kielenkommunikointi vaikeudesta ( entisen dysfasia tms. vastaava dysfasian ilmenemismuoto eri asteisenaan ) lapsuudessaan/nuoruudessaan josta sitten aikanaan hyvällä lykyllä matka käy kohti puhuttuun kieleen kun sanat alkavat löytyäkkin käyttöön oikein ( läheisenä esimerkkinä miun kaksi poikaani ).
On ihan vaine ruummillinen kommunikointi jossa ilmeet, eleet, tahi muutoin kenon liikkeet, olemus tms. toimii kielenä ikään kuin pantomiinina tahi sitten turistina vieraan kielen alueella jutellessa toisen ihmisen kera.
Ja sitten vaikka näiden kaikkien tahi näistä joidenkin yhteiskäyttöllä komminikointia.
... sekä mitä kaikkea muuta lieneenkään joista miulla itselläni ei ole mitää tietoa.

   Kun ihmisellä, lapsella, aikuisella, vanhella, tytöllä, pojalla, naisella, miehellä, mummolla, vaarilla, tahi jolla kulla muulla, ei ole yleisesti tunnustettua tahi suurimman osan ihmisistä osaamaa puhuttua kieltä, tai sitten muutoin tunnustettua komminikointi tapaa niin sitä on ihminen kuin olisi "tuulen huuhtoma perse" tahi ihan olematon ihminen kun ei ole kieltä millä komminikoida, millä puhua toisille. Sitä putoaa kokonaan yhteiskunnan pyöristä tuntemattomaan, muuttuu merkityksettömäksi, tahdottomaksi.
   Josko ei ole tapaa...
millä kertoa ilojaan ja surujaan. Millä kertoa mitä tahtoo ja mitä ei tahdo. Miltä tuntuu ja miltä ei tahdo tuntua. Ei ole tapaa millä kertoa mitä haluaa tehdä, mitä suunittelee. Ei voi kertoa kuinka haluaa elämänsä menevän, kuinka tahtoo sen rakentaa. Ei ole kommunikointikeinoa jota käyttäin hänen sanomansa tulisi kuulluksi ja uskottavaksi muille ihmisille....
   ... niin ikävä kyllä
- myöskään muut ihmiset eivät "voi" kommunikoida hänen kanssaan sillä monesti ihmiset luulevat, katsovat, luulevat tietävänsä, ja "tietävätkin" että kun ei ole YHTEISTÄ kieltä, kommunikointitapaa niin eihän tämän/näiden ihmisten kera voi komminikoida eikä jutella mitenkään. Elikkäs heidät sivutetaan, heidän ohitseen, ylitseen, lävitseen puhutaan jolla kulle toiselle. Tai sitten heille ei jutella ollenkaan; käyttäydytään heitä kohtaan kuin "vähä älyistä" ( sori tämä ilmaisu tapa mutta en osaa mitenkään muuten suoraan kertoa mitä nyt tarkoitan... ) ihmistä kohtaan: eivät he mitää tiedä, eivät osaa eivätkä ole minkään mielipiteen tahi kuulumisen tahi sanonnan väärtejä.
Tämä jos mikä on on toisen ihmisarvoa polkeva suhtautuminen; poljataan toista joka ei voi, kykene, tai muutoin saa ja taida kertoa, puolustautua kokemaansa vääryyttä vastaan. Mielestäni eriasia olisi se jos siinä olisi tasavertainen vastaanlaittaja vastassa - toinen kielellinen ihminen, mutta kun ei ole...

   Toivonkin hartaasti että joskus vielä, mahdollisimman pian, voitaisiin tunnustaa kaikki kielet ja KOMMUNIKOINTI TAVAT tasavertaisiksi ja ihan laillisestikin päteviksi kansaa, rotua, säätyä, yhteiskunnallista asemaa, sukontoa, heimoa, ikää, tahi muuhun sellaiseen katsomati.
Ja näin myöskin viittomakielen päivää pidettäisin myös kaikkien muidenkin vähemistö KIELIJEN, kommunikointiKEINOJEN päivänä ( ... valtakielellähän on jo pitempäänkin ollut oma Suomenkielen päivä joka on Mikael Agricolan päivänä 9.4. ).
   Toivon myös sitä että jos ja kun joku teistä Lukijani Armaani, tahi kuka vaine muu, joskus on tyttäreni 24/7 kera jotenkin tekemisissä niin suhtautuisitte häneen kuten tavan ihmiseen! Hän tietää, tajuaa, osaa, ymmärtää, ja ennen kaikkea TUNTEE kuten me kaikki muutkin!