...pilkottuna käsittää sanaset "poly" elikkäs suomeksi "moni" ja amoria.... no, senhän jokahinen vähäkään joitahin kieliä osaavana jymmärtää ettäs "rakkaus", rakkaudestahan siin on kymysys. Ja kun sitten yhdistetään sanaset nämä kahtehen pekkaan niin saadaan suomeksi monirakkaudellinen ( käänetty suomeksi monisuhteisuus! ) yhdistelmä.
   Kuten varmahan moni tietääkin niin tässä on ihan noin niin kuin virallisesti-kin kymysys ihmissuhteista joissa/jossa erinäiset ihmiset ovat monikkosuhteissa keskenänsä. On siis joko seksuaalisesti, romanttisesti tahi muutoin ihmissuhteita joissa ollahan yhtäaikaisesti useamman ihmisen "kimppakivassa" siten ettäs siinä on: A. yssi mies ja useampi nainen, B. yssi nainen ja useampi mies, C. pariskuntia joissa tehdään ns. parinvaihtoa keskenään, D. pariskuntia joissa touhutaan tasavertaisesti keskenään kaik yhtäaikaa, tahi sitten, E. ihmisiä erinäisiä joilla on jotesakkiin kaikkea tätä. Mutta sillä se varmana ja ehdottomana ettäs sitten kaikki tietävät koko ajan että misä menhään, misä kulkee rajat. Mitä on sallittua ja mitä ei ole sallittua. "Mikä on miun tonttia, mikä siun - mikä meidän"? Kaik tietävät ettäs on olemasa tällaisesta/tällaisista suhteista kymysys ja ettäs suostuu ihan tietoisestikin tähän tällaiseen suhteeseen - ja sallii sen myöskin sille kumppanilleen/kumppanilleille samaiset rajat ja oikeudet, ketään sen kummemmin "sorsimati".
Se vaine ettäs silloin jos ja kun täsä tällaisessa suhteessa ollahan niin silloin useimmiten on kymysys siitä ettäs nämä ihmiset jotka ovat moni-tällaisessa niin silloin siihen "kimppakivaan" ei sitten ihan "hevy"llä  ( eikä "rock"lläkään ) oteta lisää kumppanuksia vaan siinä sitten ollahan keskenään kuten on sovittukin, sen tietyn ihmis"määrän", niiden tiettyjen ja tuttujen ihmisten kera keskenään. Jos ja kun sitten onkin "tarvis", herää kymys ettäs voisihan tähän tällaiseen mahtua lisääkin ihmisiä niin sitten päätetään siitä-kin "lisäyksestä" kaikki keskenään. Ketään ei oteta, ei tuoda, mukaan ilman ettäs kaikki sen hyväksyvät ja tietävät. Avoimuus kaikkia osapuolia kohtaan on kaiken A ja O! ( Tahi pitis ainaskin olla .... muttas kuten kaikissa ihmissuhteissa niin niin myöskin näissä suhteissa "ihmisiähän me vaine ollahan....." )
   Se mikä on mielestäni kuuluvainen tällaiseen moninaiseen suhteeseen on myöskin sellainen jutska ettäs näissä-kään ei välttämäti ole kymysys mistään seksuaalisesta suhteesta aina! Ei, vaan suhteitahan voi olla myöskin ei-seksuaalisia muttas siltikin ollahan sitoutuneita toisiinsa. Ollahan joko nykynormien mukaan parisuhteena, parina suhteena tahi sitten tosiaankin näin monirakkaudellisena suhteena.

   Tää tällainen moninaisuus on perinteisä länsimaisia, perinteisiä normijärjestelmiä, yhteiskunnallisia, ja parisuhteita vastainen jutska. Tämä on kaikkea sitä vastaan mitä MEILLE kaikille nykyajan ihmisille on läpi vuosisatojaen opetettu ja iskottettu kaaliimme kova kalloiseen. "Se ei ole ihminen eikä mikään joka ei osaa, halua perinteistä yks´ yhteen parisuhdetta!" Muttas vilkaiskaappa perimätietouteen kaukaisempaan ( ja vasiten kenkä uskovi tuohon mustaan Biblioteekkiin niin sit sen sisältöön ja teksteihin niihin! ), jotahin vuosituhansien takaisiin, niin huomaatte ettäs eihän tää tällainen moninaisuus mikään "uusi keksintö" olekkaan! On tää tällainen Maan Matonen "osanut" ennenkin moninaisuutta harrastaa, edustaa ja olla sekä eliä sen kera! Jotenka mikä se on.... mikä tätä nyky-ihmistä "vaivaa" että me emme oikein milläskänä "sulattele" tätä tällaistä moninaisuutta? Onkoo tää yks´ yhtehen parisuhde olevinaan jotahin sivistystä, sivistyneisyyttä, tms.? Ja pitääkö ihmisen nyt niin "sivistynyt" yleensäkään olla?
    Monirakkaudellisia ( puhun -rakkaudellisista sillä.... no myöhemmin tää täällainen käy täsä ilmi.... ) ihmisiä katsotaan kieroon kuin "halpaa lihaa" nimen omaan sen takia ettäs vanhojen oppien takia sitä ajatellaan ettäs "siinäpä on "halpaa lihaa" kun nuin itseään "jakaa" joka taholla, jokahiselle! "
"Eikö tulla ihmisellä ole mitään "häpyä" olemassa?!" Ja se ettäs näin ajatellaan niin se sitten useimmiten peilaa nimen omaan naispuolista moninaisuutta sillä mieshän on "vain" MIEHINEN mies jos ja kun hän "laukkaa" naisesta naiseen muttas auta armias jos nainen näin käyttäytyy - on se sitten se kumppani useampi mies tahi toinen/useampi nainen!
Mikä täsä siis on ( yhä edelleen ) että mies joka "hallitsee", "kiertää kukasta kukkaan", useamman HENKILÖN niin hän on silloin oikia "alfa-uros" muttas nainen, niin nainen.... hän on "portto" silloin? Miksi mies "saapi" olla ja eliä kuin "sika pellossa" muttas naisen pitää olla kuin mikähin "siveä impi"? Miksi miehille sallitaan kaikki "lihallinen ilo" mutta naisille ei? Onko nainen näin fyysisesti ja ruumillisesti pienempäni IHMISENÄ ( sillä ihmisiähän me KAIKKI ollahan sen kummemmin sukupuoliimme katsomati! ) sitten sen verta "hallittavissa" ettäs meidät alistetaan isomman oikeudella täsäkin asiassa? "Kun mie komenen ja käsken niin se on sitten PISTE!" "Sinä olet minun ja sillä selvä!" "Sinuahan eivät muut saa!" ( "Ei sillä sitten... mie voin kyllä "lennellä"....) Paskat!
   Misä, osoittakaa miul se taho, misä muissa luomakuntamme tahoilla naaras on se yssi ja ainoa osapuoli joka on täysin uskollinen kumppanilleen? Mikä poikkeus tää tällainen nisäkäs kuin ihminen, olisi sitten olemassa tässä luomakunnassamme? En vaine uso ekää voi hyväksyä moista - en usko tähän tällaiseen, en.
   Ja mikä määrä jäisi kaikkinaisia perhe/parisuhde riitoja, kinoja, onkkelmia, poies jos voitaisiin myöntää meidän kaikkien erilaisuus, jos voitaisiin myöntää ihan ( laillisestikin ) "aikuisten oikeesti" jotta meitä on olemasa "joka lähtöön", lähtöön jokaiseen?
Kenenkään ei tarviis olla mustis toisestamme, ei kenestäkään. Jo ns. lähteissään suhteeseen johkin, vasiten näin moninaiseen, itsekukin, ja jokahinen, tietäisi sekä tiedostaisi ettäs tulen "jakamaan" tämän toisen ( tahi toiset ) osapuolet jonkin ( joidenkin ) muidenkin kera. Sitä niin kuin asettuisi valmiiksi siihen "moodiin" ettäs en ole mustis vaan olen tietoisesti suhteessa jossa on jo alkujaankin useampia läheisiä. Se sitten riippuisi itsestään tahi  heistä kaikista ettäs kuinka läheisiä ollahan ja kuinka kukin toisestaan pitää, tiedostaa, yms. ...
Tietty olisihan se kiva jos KAIKKI osapuolet tietäisivät että on olemasa muitahin ( kuten aikaisemmin jo totesin ) täsä jutskassa olevaisia eikä sil viisiin jotta sitten osa näistä tietävät toisistansa ja osa ei. Silloin ollaan pettämisen tiellä. Ollahan sitten pari- tahi moninaisessa suhteessa olevaisia.

   "Minä uskon Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen".... ja etenkin siihen ettäs ihminen, kuten muutkin, kaik tään päällä Telluksen tallaustavaiset, nisäkkäät, on luotu mm. ( siis muun muassa - ei vain ja ainoastaan... tää on siis TAPAUSKOHTAINEN, ei yleistävcä, kaikkia koskeva ja jokaiseen päteväinen oletus! ) moniavioisiksi, moninaisiksi, olennoiksi jotka kykenevät, voivat, saavat, ja joiden myöskin pitää kyetä, rakastamaan USEAMPAA ihmistä kerrallansa!
Ja huom. ( ! ) nyt puhun nimenomaan RAKASTAMISESTA, tykkäämisestä ja pitämisestä! En siis välttämäti mistään seksistä, sen seksuaalisuudesta tahi mistään sellaisesta intiimistä "kimppakivasta", tms.! Koska....
   Mie katson, miusta on niin ettäs ihminen kykenee pitämään ( sisältää myöskin "elementit"; rakastaa, tykätä ) samanaikaisesti useammasta ihmisestä, olennosta, asiasta, esineestä, tms.. Ja jos nyt joku kimpaantuu tästä että laitan tähän "kimppakivaan" yhtehen niin hengittäväiset kuin hengettömät hahmot ja asiat ( "esineet" ) niin vetäköön nytten vaine ihan huoleti hernehen klyyvariinsa, muttas kun näin tää nyt vaine menee!
Vaikkas nyt onkin ajattelevasta, realiteettisesti ajattelevasta, tekojensa ja vasiten tekojensa seurauksista tiedostavasta sekä tietävästä hahmosta ( olennosta - ihmisestä ), nisäkkäästä ( verratessa tään Telluksen muihin nisäkkäisiin! ), niin siitäkin huolimati, ja vasiten etenkin sen taatta, katson, ajattelen ja tunnen, ettäs ihminen kykenee rakastamaan useammasta tahosta saman aikaisesti!
   Sillä mitenkäs muutoin me "kuolevaiset" kykenesimme, osaisimme, ja vaoisimme, tykätä, pitää, rakastaa, samanaikaisista kaikista läheisistämme!!!!!!?
Kuinka voisin esim. mie äitinä rakastaa yhtäaikaisesti kaikista muoskistain miun?
Kuinka mie lapsena voisin pitää yhtäaikaa niin äidistäin kuin isästänikin ( tosin isäni kuolon oma jo on ja se sen aikainen yhteiselo... ni no, se siitä.... )
Kuika mie ihminen tällainen, erehtyväinen-kin, voisin tykätä ja pitää Ystävistäin, Hyvistä, Rakkahista, kaikista yhtäaikaisesti?
Kuinka mie kykenisin solmimaan tään enenpi tahi vähenpi lyhykäisen tahi pitemmänkin, elämäin aikana aina uusia ja uusia ystävyyssuhteita, ja eroamaan entisistä - sillä rakkautta se on sekin että kykenee "päästämään irti"?
Kuinka meistä kenkään voisi "tyjätä äitistä tahi tyttärestä"? Kuinka kukaan voisi meistä pitää toisistamme - tahi inhota toisiamme "sen vimpan päälle", jos emme kykenisi tuntemaan toisiamme kohtaan ( ja vasiten yhtäaikaisesti moneen tahoon sekä moninaisin erilaisine pitämisen vivahteineen! ) näitä tunteitamme SUURIA?

   Mielestäin näissä tällaisissa moninaisissa tykkäämisessä, kuten täsä edellä esimerkkeinä luettelin, on kyse ihan samaisesta jutskasta kuin täsä moninaisuudessakin. Se vaine ettäs moninaisuudessa se tavallaan rajoittuu sen tietyn piirin sisälle, se keskenäinen tykkääminen. Ja se ettäs siinä menhään jonkinlaisten "sääntöjen" mukaan, jotka on luotu yhdessä juurikin sille moninaiselle "kimppakivalle". On luotu yksikkö "me" - kuten vaikkas perinteisessäkin parisuhteessa - tahi parissa suhteessa...
   Toisaaltaan näissä sukulaisuuksissa, ja vasiten ystävyyssuhteissa ( ! ), on kymysys siitä ettäs kuinka pitkään siedämme toisiamme. Vasiten silloin kun tuntuvi ettäs nyt riittävi - niin se suhde saapi silloin lähteä. "Tää saapi NYT loppua tähän." Siitä "ikävästä ihmisestä" pääsee silloin eroon. Sitä ei ole tarvis kysellä, ei selitellä, ei pyydellä anteeksi, tms.. Ja toisaaltaan myöskin ettäs se tapahtuu sukulaisten ( tahi ystävä-ystävien ) kesken, se on tavallaan useimmiten ns. lopullista kamaa vaikkas "veri onkin vettä sakiampaa" ( muttas sekö siitä sitten tekeekin sen vaikiamman "kaavan"? ).
"Poissa silmistä, pissa mielestä."
   Moninaisuudessa tulevat eittämäti tuntehet mukaan koskapa moninaisissa suhteissa ollaan ennenkaikkea juurikin tuntehin takia kimppakivassa, ei sen takia että elämä on kuljettanut ( ystävukset ) yhtehen tahi on joku satuttu syntymään johkin tiettyyn "piiriin", sukuun.
Siinä/näissä ei voi ajatella että kun on "poissa silmistä, on poissa mielestä" sillä se että joku erkanee, riitaantuu, tms. niin se on ja pysyy mielessä siltikin, vähintäänkin se kaihertaa kuten "normi"-suhteitten loputtua yleensäkin. ( Jos ei muutoin niin siinähän on rinnallasi hän, ne, toiset osapuolet joista aina muistat mitä olet tehnyt tahi jättänyt tekemäti. )
Elikkäs jos näissä moninaisuuksissa vihastutaan ( tahi vastaavasti jos keksii jotahin iloista jutskaa ) niin siinä joutuvi tavallahan "tilille" vähintääkin yhdelle taholle. Joutuu miettimään sen erinäisekin kerran ettäs mitä teen ja miksi teen sekä kenelle kaikille se sitten kertaantuukaan? Siinä pitää aina ottaha huomioon minä, sinä, hän, me, te - kaikki. Siinä et voi sooloilla, et voi ajatella vain omaa napaasi etkä vasiten vaine "meitä kahta". Ihmisen on pakostakin ajateltava "avarasti", tunnettava että kykenee asettumaan muidenkin, useamankin, ihmisen asemaan ja näkemään kaikki, ottamaan huomioon montakin ihmistä samalla kertaa.
Muttas sitten taasen: elämä/elämäsi on useimmiten "moninaisempaa", koskapa "jaettu suru on puolikas suru ja jaettu ilo on kaksinkertainen ilo"? Eiks vaine? Kenpä ei siis tätä tällaista haluaisi kaiken tään tällaisen "normi"-suhdanteisen elämänsä paikalle? 
   Eikös vaine olisikin ihanista olla "avarakatseinen" ja saada kokea ( etenkin ilot - suruista niin viis... ) kaikkinainen tunneskaala monelta taholta yhtäaikaa, moninaisesti? Kuka voi kieltäytyä osakseen tulevaisesta runsaasta rakkaudesta, sen mitä ihminen voi saada osaksensa näin moninaisuudessa yhtäaikaa? Miksi ihmisen pitäisi tyytyä "vain" "yhteen" rakkauteen kerrallansa?
Ja ENNENKAIKKEA KENELTÄ se on POISSA ( nyt, tää on se "myöhemmin"-kohta, täsä täsä nyt ) jos jakaa rakkauttaan, tykkäämistään ja pitämistään USEAMMALLE taholle yhtäaikaa?

   "ELÄ - ja anna toistenkin elää!"