Kuvitella kuin voi olla immeinen onnellinen! Varmaankin tämä on joillekkin ihan normaali olotila mutta omalla kohdallani se taitaa olla aika harvinaista herkkua tätä nykyä. Mutta näin se vaine nyt on. Olo on mitä mainioin. Ei vaivaa polla, on hyvä olla. Onkohan mieleni jo niinkin liian hyvä että tää menee jo sairauden puolelle... Mutta minkäs teet. Mikäs tässä on ollessa, valmiissa maailmassa!

22.4.2007%20Kumpula%20kev%C3%A4%C3%A4see

Kukkarossa asustaa edellen Matti ja tilillä tillottaa neljän nollan suloinen suora. Eli taloudellinen tili on nollattu tyystin. Seuraavat roposet tulevat - joskus. Mutta tulevat kuitenkin.

Nyt on pitkästä. pitkästä aikaa eka viikonloppu että miulla ei oo talossani ketään muuta! Ei sukulaisia, ei muoskia eikä muksuin muksuja! Jee, koko talo on vain minun! Saan tehhä mitä haluan, saan tehhä jotain milloin haluan, saan olla tekemäti mitään, saan... vaikka sen kuun taivaalta. No, ei vaineskaa mutta olo on kuin karkkikaupassa. On tää sen verta harvinaista herkkua. Ei sen puoleen... älkää nyt sukulaiset pahastuko tästä onneni ja autuuden hyvästä tilastani... mutta on sekin aina kivaa kun olette täällä.

   Tänään sain myös paljon aikasiksi.

   Ens-teksi lämmitin tiipiini ja hain uuvet klapit tonne uunin alle kuivumaan ensi lämmitystä varten.

Sitten kirjotin tänne blogiini viimosen juttuni valmiiksi: sen kirjottamiseen meni aikaa - oli sen verta raskas homma.

Kävin kävelyllä pitkästä, pitkästä aikaa. Olen tässä välillä ollut kipeänä muutamankin kerran ja sitten olen onnekseni pääsyt näin autotonnakin reissaamaan lasteni kera, lasteni luokse, niin etten ole voinut tai kerennyt happee haukkaa. Nyt sitten tänään käppäilin varovasti ja totesin että on keuhkot viel sen verta tukossa et ei oo kiirusta juoksulle. Joten jos vaine sää huomenissakin sallisi niin naatimpa taasen tästä yksin olon autuudesta ja lähen uuvelleen hissuksiin laittaa tassua toisen eteen.

Sitten tei pitkästä aikaa myös tilkkutäkkiäni etiäpäin! Sekin oli hyvä juttu. Ja oikeestaan kivaa. Siin näkee hyvin kuin työ etenee. Mitä saa aikaseksi.

Ja kaiken kukkuraksi laitoin kuin laitoinkin sittenkin kesäverhot ikkunoihin! Meinaan että ensin räknäilin jotta ei, en laita. Jätän ikkunat kesäksi kokonaan ilman verhoja pestyäni jo talviset poies. En laita koska jos joku ostaa taloni, joudun ottaa ne sit pois, laskostelemaan, pakkaamaan, viemään uuteen kotiin, ottamaan esille, silittämään taasen - huomatakseni vain että eihän ne nyt tosiaankaan passaa sen asunnon, siihen tai siihen ikkunaan. Eli kaik menisi kuitenkin uusiksi... Mutta nyt sit tuumin jotta silläi uhalla! Jospa se sit toisi vaikka sen ostajan tälle talolle jollain kummalla tavalla. Jospa se olisi jokin karma tai jotain, joka tekisi taikojaan... Ja onhan se kivempaa tässä asua ( asuin sit kenties sen lyhyemmän ajan tai sitten JOUDUN asumaan pitemmän ajan ) kun on verhot akkunoilla. Vasite kun ne ovat NUIN puhtailla akkunoilla; pesinhän kaikki ikkunani vasta!

2013.4.21.%203.makkaranpaistoreissu%20Ku

   Olen onnellinen!