Väsy. Ei nyt totaalinen mutta kuitenkin. Tietty kun talo tyhjeni, hiljeni... ja sain sitten talon tyhjennettyä tehtyä suunnittelemani hommat: tuli väsy. Ja tottahan toki. Onhan se eri juttu asustella yksin ja puuhata itselleen, yksinänsä, kuin että olen jo täänkin ikäinen ja kaverina on neljä alla kouluikäistä muoskiin muksua. Kun järkkäilen heille muutamat välipalat ja lämminateriat päivässä. Siihen aamu- ja iltapalat. Iltapisut ja hampaiden pesut. Saunominen eilen ehtoolla. Päivät läpeensä ulkona puuhaten. Mie siinä välissä sisällä ja ulkona puuhaten ns. taloushommia, asioiden hoitoa, ruokia ja heidän perään katsomistaan. Vähän siinä sivussa tontinhoitoa...  Ei siis ihme näin äkkisiltään että ottaa se mummon kunnon päälle. Vaik en kait mie mikään kenkä-raakkikaan kyl viel ole!

2014.5.24-25.%20Taimien%20istutus%2C%20j

Osansa tähän väsyyn varmaan antaa se että tämän talon myynti homma meni vähäsen alakanttiin rahallisessa summassa. Siis jos tää nyt yleensä onnistuu. Sitäkään kun ei viellä tiedä. Sekin rassaa... Ja sitten että pitäs tietää, saada selville, löytää, ja sopia se seuraava paikka mihin pääni kallistan tään taloni jälkeen! Eli oma tupa, oma lupa, pitää löytää. Sitä taasen hankaloittaa tämä talon "polkuhinta". Tästä majasta matalastani saamallani summalla en kummosta koppia saa. Tinttilaudan korkeintaan!

Ja sitten se kolmas pointti. Se kinkkisin homma henkisesti. Joku. Joku jonka kera juteltiin suunnilleen joka ehtoo... nyt ei voi. Ja haluaakokaan hän enää... sekin on ihan toinen juttu, se. Mutta ittseni puolelta - ikävä on. Ja juttukaveriakin kaipaan. Näiden asioiden läpikäymiseksi. Asioiden kyseinalaistajaksi, uusien kulmien löytäjäksi. Järjen ääneksi jos ei muuta.

   Tänään stallasin tonttini "suuren suurta" nurtsialuetta ees taas sitä sliipatessani lyhyemmäksi leikkurilla. Siinä kerkesi ajatelle hien valuessa joka niemestä ja notkosta kehoni kaaria pitkin. (Hei, miulla on muuten tosiaan kaaria! Jee, tajusin juuri... jotain iloakin: kaaria - miussa!) Ajatuksissani listasin plussia ja miinuksia...

- Eipä tuu ikävä nurtsin leikkuuta. + Voi tätä nurmen leikattua tuoksua: tätä tulee ikävä.

- Eipä tuu ikävä tontilla touhuumista, ainasta kitkentää. + Mitähän mie sitten teen?

- Sitten ei oo muoskiin muksuilla tätä ulkonaolo mahdollisuutta, voihan räkä. Ei oo tonttia!

2014.6.13.%20kotini%20%2837%29-normal.jp

+ Onpahan vähempi taloushommia; mm. VAIN yksi vessa. - Entä kun kaksi pirpanaa tarvii vessaa yhtäaikaa? Apua!

+ On vähemmän pinta-alaa siivottavana. - Mihkä kaikki vieraat mahtuu yökyläilemään?

- Tuun varmaan hulluksi niitä vähiä neliöitä ees taas, ympäri, kulkiissain.

- Ihanaa ei enää erilliset pakkas- ja jääkaappi, vain jääkaappi pakkaselle. (Miten se kerrotaan?)

- Kuis mie kaiken kamani mahutan pienempiin tiloihin? (Vaik oon jo etukäteen tässä kohta vuoden, hävitellyt ja jakanut jo paljon tarvaroitani pois!)

+ Vuosisiivoukset huushollissa on helpompia hoitaa. Vähemmän siivottavaa alaa ja nurkkia!

- Jos haluan ulos syömään, siis ihan vain nurtsille: kuis se betoniviidakossa onnistuu?

- Kuis Annina? Hänelle EI OLE ulkoilutilaa ollenkaan! A-PU-VA!

+ - Pärjäänkö mie talaudellisesti? Saanko pidettyä sen asunnon itselläni?

- Siellä ei ole "sen kymmentä" mahdollisuutta lähteä ovesta ulos ja "lenkille". Voi räkä!

- Siellä on paljon ihmisiä ympärillä. Ei yksinäisyyttä, ei rauhaa.

2014.6.1.%20Mikka%20%2861%29-normal.jpg

- Sielä ei kuule luonnon ääniä. Ei lintuin lauluja, tms.. Ei nää kuin vuodenajat vaihtuu. Ei saa nenään luonnon tuoksuja!

+ Palvelut ja tarvittaessa sairaanhoidolliset avut ovat lähellä, nopeasti saatavilla.

+ Jos jotain unohtuu ostaa kaupasta mukaansa tai ei löydy kaapistani tai loppuu kesken kokkailujen - kaupat on lähellä.

- + Toimiiko naapuriapu kuin täällä? Ollaanko siellä tietoisia toisistamme? Sanotaanko hyvät-päivät vai ei ollenkaan?  Vai kaivellaanko jokainen omaa nenäämme ja tsiikataan toisiamme nenävarttamme pitkin?

+ Työnsaanti-mahdollisuudet ovat paremmat - luulisin ainakin näin.

+ Ei lumitöitä - ainakaan näin paljon kuin nyt tässä kodissani.

+ Ei polttopuuhommia (paitsi että takka kait on, jos saan tähtäämäni asunnon...) eikä talon lämmitystä.

+ Ei puiden kaatoja tontiltani!

+ Ei alivuokralaisia: ei muurahaisia sisällä eikä ampiaisten pesiä ulkona. Kait ei?

Ja varmaan vielä monen monta muuta juttua jotka ei nyt näitä varta vasten mietteissä mieleen putkahda. Mutta nämä kaikki je ne esille tulemattomat asiat... nämä kaikki varmaankin painavat nyt mieltäni. Tiedostaen tai tiedostamattani. Paino tuntuu mielen päällä. Paino painaa ajattelijaa, asioiden puntaroitsijaa.