Miun Puuma-poikani... hälle on kyllä keksittävä uusi nimi - muuten ei tuu mitään. Sillä kyse ei ole sellaisesta "puumailusta" kuin mihkä nimi toi viittaa. Hänhän kävisi miulle pojaksein tahi muoskan muksuksikin melkein... On sen verta paljon ikäeroa.
Me ollaan vain tuttuja, ystäviä korkeintaan. Hän on auttanut minua monessa jutussa ja askareessa. Etenkin silloin kun tänne kirkolle muutin... Siinhän se oli: auttavainen kuin Avulias-Aatu! Olkoonpa hän sitten tästä lähin Avulias-Aatu.
   Niin, hän siis tässä otti ja hävisi. Ei poijasta tästä auttavaisesta ja seurallisesta kuulunut, ei näkynyt, mitään toviin. Ei vaik heitin kännykällä peräänsä jotta missä liituat?
Kunne tässä toissa ehtoolla tuli vastausta. Muuttanut on hän paremmille maille. Lähimpään isoon cityyn. Eilen taasen sovimme että ensiviikolla kun mie menen sinne kalakukkojen luvattuun maahan niin silloin tapaamme ja keffeteeraamme. Voi ihanuutta! Pitkästä aikaa näämme ja pakisemme!

   Jossakin värssyssä on lauseen osa:"...odotin häntä mutta hän ei saapunutkaan." En muista missä se oli mutta sillä ei nyt olekkaan niin väliä - se nyt vain on olemassa ja pätee hyvin tähän juttuun, tähän tilanteeseeni.
   Meinaan että viel silloin kun Avulias-Aatu oli "maisemissa" niin aamusta iltaan "vuotin" häntä saapuvaksi milloin vain kaffeelle luoksein. Hän kun pistäytyi joko kutsuttuna tahi sitten kutsumati kupposella kuumaa kaffeeta. Avitteli jutskissa tahi sitten vain juteltiin kuulumisia.
Kuulostelin ain päivien mittaan korvillain millon porstuassa ovi käy? Kuikin akkunastain: jokahan sieltä tulijaa moista näkyy? Joskus tuli - toisinaan sitten taasen ei... 
   Nyt on "ikävä" tällaista vuottamamista. Enää ei tarvii kuulostella ja kuikuilla. Sillä tiedänhän ettei hän enää tule luoksein. On sen varta pitkä välimatka välissämme. Plääh!

   Vuotan myös toista käymäläistä. Kulkijaa kummajaista, matkamiestä maailman. Mutta sekin taitaa olla silleen että ennen lehmät oppivat lentämään ennen kuin porstuan ovi hänen taattan käy...

   Onneksi on kuitenkin taivaltajia taivahan alla toisenlaisiakin. Onneksi on porstujaan astujaa monenmoista.
Esim. muoskain ja muoskain mukelot. Muu sukuni tiivis - muttei niin laaja.
   Onneksi ei tarvitse näin yksin eläissään yksin asua. Aina seuraa löytyy - jos vaine haluan. Ei sosiaalisesta elämässä puutetta ole. Ja jos vaine yksin olla tahdon, kököttää Majassain Mahtavassa, niin sitten ei kun vain olla öllöttelen. "Hyvässä" lykyssä kertoilen tuloaan atvailevalle että jospas nyt et tulisikaan... jospas joku kerta toinen. Annan siis ihan yksinkertaisesti hälle/heille porttikiellon - kertaluontoisen.

   Sillä: "Talo elää tavallaan - kulkija kulkee ajallaan."