Netti ja kaiken maailman bitti-aikakaudella kaik tapahtuvi ( ja pitää tapahtua monen hemmon mielestä? ) heti-tässä-näin eikää sitten "viisdestoista päivä" kuten ennen muinoin, "vanhoina hyvinä aikoina".
Kuten nyt vaikkas tämä verotus-hommeli nykyään...
Ennenhän se täytettiin, se verotus"anomus" kerran vuoteen ja sit vuotettiin että mitä verottaja päättää; pitääkö maksella viel lisäää ja kuis paljon vahi onkoo verottaja "armollinen" ja saadaankin hivenen rahnaa kotia päin?
Nytten sitten täytellään ( tahi pitis ainaskin täytellä - en ole isse koteillut tuota vaihto ehtoa ) netissä ain vähä kerrallaan niitä "rasti tutuun" vaihtoehtoja nettisfäärien kautta verottajan tietoihin. Merkitään kaik mitä olet saanut rahnaa, mitä olet maksanut tahi muutoin mitä kauttasi on kulkenut rahna liikennettä ja sitten verottaja merkitsee sinne ( kait - luulen näin kun en tiedä varmaksi ) että onkoo se nyt verotus ok vahi pitääkö maksaa lisää ylimääräistä vahi onkoo vaakakuppi nyt sittenkin siulle päin positiivisena.
Itsellein tulevi ( ainaskin viellä onneksein ) tiedot tällaisestä mustaa-valkoisella elikkäs paprullisessa muodossa. Kuten tänäänkin ja vähän aikaa sitten - pari kuukautta taakse päin.
Otin kumpaisenkin päätöksen kätöseeni piskuiseen ja aloin vasiten vertailemaan niitä kun pitäähän se nyt ain kaikki postit, viralliset vasiten, tutkailla tarkkaan. Mietiskelin että miksi sellainen taasen miulle tuli? Vastahan sain tällaisen. Tuliko nyt päätös että se onkin sittenkin nyt maksettava/ saankin itsellein takaisin rahnaa, näin muuttain sen ensimmäisen kirjelmän päätksen tyystin?
Rivi riviltä, lause lauseelta, summa summalta, määre määreeltä, johdon mukaisesti edeten - kyllä. Euro siellä tahi täällä jotahin enempi, jotahin vähempi. Useimmiten jokunen senttinen vaine, tahi ei mitään. Ja sitten ihan viimoisella rivillä, se "tärkein" momento näin veronmaksajalle, niin siinä sitten olikin ettäs se on muuttunut siitä edellisestä lausumasta sen KOKONAISTA NELJÄ SENTTIÄ ( johkin suuntaan )!
Siis mitäh, täh? Siis se että jotahin on muuttunut jonkun verta ja se sitten vaikuttavi johkin jotenkin - johkin suuntaan liikuttain, JA loppu tulema on tuon verta muuttunut, niin sitä varten on laadittu koko tuo kuusi lehdykäistä ( 12 sivua ) vaativa kirjelmä lähetettäväksi miulle.
Jos, siis JOS, tällaisia muutoksia tulee täsä verotuksen aikana ( ajattelen yhä edelleen verotusvuotta kerrallansa ja nyt puhutaan vuoden 2018 verotuksesta ) viel lisää kunne seuraava vuosi alkaa niin taasko lähettävät uudet paperit?
Tietty, jymmärrän kyllä, että jos toimittaisiin, toimisin, nettisfäärien kautta, niin tällaista paprujen lähettämistä ei tarvittaisii. MUTTA - miksi ei tehdä vain yhtä päätöstä kuten ennen, lähetetä sitä sitten kun se LOPULLINEN päätös on tehty koko kuluneen kauden, vuoden, ajalta?
Näin ei mm. tuhlattaisi luontoa ( siitä kun nyt meuhataan niin paljon! ) ainaisella paperin käytöllä, musteen tulostamisella ja postin kantamisella ( mm. autot, painokoneet, yms., ja niiden tuottamat savut ja pakokaasut ). Aivan siis älytöntä hommaa sanon mie. Muutaman vaivaisen sentin takia - olkoo se sitten suuntaan tahi toiseen! Olisivat mieluummin lähettämäti. Piste. Kylhän se sit aikanaan näkisi kun sen maksun/pakaisin saanin aika on ja tulee?
On myöskin turhauttavaa availla, vertailla, katsella, lukea, samaista päätöstä uudelleen ja uudelleen.
Teimmä tänään issellein leipää Kaiketonna. Ns. "ruisleipää". Täsä oli juttua sfääreissä että mitä se sisältää ja vastasin ettäs tyhjää tosiaankin kun joku arvaili että onpaa tehty hyvin tyhjästä moista leipästä.
Totuuden nimissä siihen, tahi siis näihin, leipäsiini tulee Viljatuotteen tummaa jauhoa ( sis. suomalaista tattarijauhoa, suomalaista lisäaineetonta perunahiutaletta, suomalaista pellavarouhetta ja psylliumia ) ja vettä, sekä tietenkin taikinajuuri jonka olen itse tehnyt aikoin kuluessa juurikin näistä kahdesta ainaksesta. Eikä muuta.
Elikkäs alkujaan...
Otimma jauhoja noita vähäsen ja laitoin veteen likomaan. "Ruokin" sitä suurusta aikani, ja sitten leivoin pienen määrän leipäsien kailtaisia jutskia siitä. Muutaman vaine. Ei siin paljoa "leipäsistä" oikein viel täsä vaiheessa voinut puhua...
Sit otimma yhden näistä paistamista "leipäsistäin", leipäisten kaltaisista tuotoksista, ja murustelin sen. Lisäsin joukkoonsa taikinajuurta jota otin jo tietenkin edellisestä taikinastain taltehen himpun verta ja "ruokin" taasen tätä seostain. Näinpä sain sitten siis isomman määrän leipäsiä paistettua ja hivenen isomman juurenkin taltehen.
Kunne sitten jo olimma vaiheessa että taikinajuuri itse pärjäsi omillaan. Ei lisättävää leipää tahi mitään kohotusainettakaan ( esim. mitään hiivaa jota ns. hiivajuurella tehtäisiin ).
Nyt miulla on aina jääkaapissa taikinajuurta noin kolmen-neljän leipäsen verta tallessa jotta voin leipoa siitä noin kahden tahi kolmen-neljän viikon vällein uusia leipäsiä.
Tään juuren "herättelen" aina ensin nostain sen huoneen lämpöön lämpiämään. Sitten kunne lämmä on tullut niin lisäilen tähän juureen vähä välleen vettä lisää tehden näin siitä velliä, sekä heti perään nakkaan "niskaansa" jauhoja uusia saaden näin tiukemman taikinan, isomman taikinan, aikaseksi. Jatkan tätä lisäilemistä "puolin ja toisin" niin kauan että saan oikean määrän taikinaa kasaan ja kuten tänäänkin niin laskeskelin jotta sen noin 40 kipaletta leipäsiä paistaaksein.
Ei se/tää sen vaikeempaa ole. Hivenen "rakettitiedettä" siis vaine ja viitselijäisyyttäkin.
Kenkä kokenut on, ja vasiten kenkä OMAA poskiontelotulehdukset sekä näiden mukanaan tuomat sairastelukierteet, niin hän tään varmaan jymmärtävi...
Isse omaan tällaiset "ihanuudet". Ja kertonut varmaan jo teille olenkin Armaat Lukijain tällaisesta onkkelmastain...
Miun klyyvarini on leikattu aikoinaan putkittain niinpä näiden onkkelmien piti silloin taakse jäädä, sen aikaisten tietojen mukaan. Kyllä, jäivätkin ne vähäksi aikaa kunne umpeen kasvoivat moiset putket, ja tuolla kait ne josain nenuni sisuksissa, ne putket, nytkin ovat muttas avita eivät tosiaankaan mitään. Päinvastoin; isse kun lasken jotta tää kaiken maailman tuoksu/hajuyliherkkyyteni on niitä peruja ettäs tuo leikkaus tehtiin. Nyt haistan kaiken herkemmin. Vaikken jymmärrä et mitenkä edelleenkin "haistan" kun nehän ovat jo umpeen takaisin kasvaneet...?
"Miuta" on siis leikattu, on ain tarvittaissa punkteerattu ( useastikin samaan sinuiittiin peräkkäin ), hoidettu antibioteilla ja sitten tietenkin "sarvikuonolla" huuhdellen, Duact´a käyttäin, jne.. Sanoinkin tänään lekurille mennessä että taasen on kokeiltu kaikki muut paitsi tuo punkteeraus ( joka on sit se "viimeinen" konsti ), antibiootit ja - pään leikkaus poies! Et josko jo saisin antibiotteja kokeiltavaksi koska...
Käväisin lekurilla "vasta" täsä kuun alussa jolloin tuntu oli että nyt muuten alkoi nousta turvotus poskionteloon ja tulehdusta pukkaa tuloilleen. Kipua oli. Ei räkävanaa nielussa, ei köhää, ei nuhaa, ei kuumetta, ei tulehdusta mitään, missään, muualla. Mutta tieto, tunto ja kokemus että sieltähän se nyt tulee! Juma-lauta, se tulee, uskokaatte tahi älkäätte...
Sairaanhoitaja ( varsinaisesti lekurille kun ei nykyään kait pääse ennen kuin on tällaisen sairaanhoitajan edessä käynyt ja hän kun toteaa että nyt on tosi kymysyksessä niin sitten vasta lääkärin pakeille ) totesi silloin vaine että kun ei ole mitään tulehdusta näkyvää, ei merkkejä varsinaisia, niin ei tule kuuria mitään! "Mene kotias, ja pode yksinäs!"
No, annas olla - kokeilin kaiken tuon mitä edellä kerroin ja söin särkylääkkeitäkin mahtavan suuria kunne eilennä tuntuvi että nyt muuten riitti! Sanon suorat sanat jos ei muuten tehoa! Kipua on tuntuvaa, mutta ei edelleenkään näkyvää "tulehdusta" missään.
Pääsin eteen sairaanhoitajan ( taasen sairaanhoitajan eteen - en siis lekurin edelleenkään ) ja hän "tarkisti" miut kysellen siin samalla "oireita". Ei mitään misään. Ei oireita, ei onkkelmia, mutta, MUTTAS ONNEKSI hän kait katsoi et nielua pitkin valuu jotahin... kait. En itse kyl tunnista että mitään valuis mistään mutta onneksi kuitenkin hän "löysi" jotahin. Vahi "armostako" "näki" jotahin?
Sain kuurin ja nyt toivon, "rukoilen", ettäs se puree.
Mietin vain ettäs jos olisivat uskoneet jo silloin kun kävin eka kerran kyselemässä apua antavaa muodossa tabujen niin kaikelta tältä kivulta, säryltä, ja kenties nytten sitten pidemmällekin menevälta sinuiitiltä, olisin välkttynyt mie!
Miksi pitää olla tosiaankin "kättä, jalkaa, poikki" ennen kuin apua saapi? Vasiten kun omaa tällaisen vaivan jonka itse tuntee ja tietää sen oireet? Osaa tehdä omat "diagnoosit" osuvaiset ja tietää tarvitsevansa jo AIKAISEMMIN apua?
Mitenkä tämä tällainen "suuntaus" sitten kolleroi ( mikä se oikia sana sit onkaan... ) kaikkea tuota mielenterveys yms. puolta? Mitenkä siellä ja niillä "sfääreillä" suhtaudutaan apua pyytävään - mietin mie vaine?
Täsä tänä pänä hokasin ( jatkan tätä "Hajatelmia"-tekstiäin nyt seuraavana päivänä kuin mitä eilennä skriivasin tuon alku tekstin ) ettäs sanoilla "hienoilla" voin hivenen "kikkailla" jos vaine haluan - ja samalla hiven oma-kehua harrastaa kun latelen "nippeli-nappeli" tietoutta ynpäri-änpäri:
"PASEERASIN juuri mustaviinimarjoja
ja sitten tein siitä pareerauksestain mustaviiniMELBAN
josta taasen työstin mustaviinimarjahillon
Kaikettomaan käyttööni.
Suomennettuna:
muussasin mustaviinimarjat
ja sitten SIIVILÖIN ne muussatut marjaset sihvilän lävitse erottain "MÄSKIN" viinimarjasoseesta.
Tään jälkeen laittelin näin saadun viinimarjasoseen sekaan MAUSTEEKSI hiven Erytritoli-sokrua
ja viimeisenä lisäsin tähän viinimarjasosen sekaan vielä Chia-siemeniä
saaden näin aikaseksi täysin lisäaineetonta hilloa täytekakkua ( tai mihin vaine ) varten."
Eiks vaine olekkin aivan älytöntä tää tällainen?
Miksi pitää olla... ok - jymmärrän että esim. "paseerata" ja "-melba" ovat jonkun toisen kielen alkuperäistä sanastoa ja näin niillä on siinä kyseisessä maassa, kyseisellä kielellä puhuttaissa, oma merkitys jonka he kaikki tietävät... miksi käytetään, tällaisia vierasperäisiä sanoja ja sanastoja ihan vaine suomenkielessä kun onhan niihin, hyvänen aika sentäs, omat rikkaan kielemme sanat olemassa?
Miksi siis pitää "hienostella"? Puhuttaisi vaikkas nyt tässäkin tapauksessa vaine perinteisillä sanoilla; "siivilöidä", "mäski" ja "maustaa". Eiväthän nääkään asiat siitään muutu vaik kuin "olevinaan olisimme" "hienoine" sanoinemme!
Sitäkin mietin täsä tänään ettäs on se vaine jännä juttu...
Kun työskentelen kotonain, täällä Humisevallaharjulla, niin ain pruukkaan pitää jotahin musaiikkia jostain päin soimassa. Se kummasti antaa tahtia tekemisille. Rentouttaa ja rauhoittaa sekä on siin samalla "kaverina" kun touhuan.
Muttas ain sitä ei osaa olla tytyväinen siihenkään - kuten tänään.
Noiduin, hyvä etten heittänyt koko tätä tietsikan rakkinetta seinään lähimpään, kun en saanut mielestäin tarpeeksi poweria irti tästä toosastain. PITÄÄ olla ÄÄNTÄ pirtissä pienoisessa niin että "tyrät rytkyy", seinät raikaa ja "letti suoristuu", kun sille päälle sattuu. Ja taitaapi sattua muuten aikas usein...
Miksi, oi miksi, sitten tää on näin tehoton vaik aikas uutta mallia onkin?
Pitääkö tästä suoria, koipensa oikaista ja mirs-marssia, johkin lähimpään eletroniikka-kauppaan ja ostaa issellein jokin sellainen mega-super-hyper-jätti -puusteri tahi -räkki jolla tällaista tehoa kuuluviin saisin?
Tajusin ettäs ollaanpa sitä Mummeroinen aikas riippuvainen musaiikista. Aikas vaikialta tuntuu olla neljän seinän sisuksissa ja aivan hiljaisuudessa. Nytkin kun suljin toin viimeisenkin aparaatin elikkäs rativon. Ei kuulu, "ei nävy" mitään. Outoa hommaa...
Kyllä se tuolla luonnossa onnaa. Kävellessä, valokuvatessa, touhutessa, yms., muttas ei kois, ei neljän seinän sisällä. Ei.
Ja viimeisenä muttas ei suinkaan vähäisimpänä... EIKÄ todellakaan VÄHÄISIMPÄNÄ jutskana!
Tajusin jotta sitä aina osaan valittaa, purnata, raakkua, ruinata, olla riivinrautana ( ja muuten hyvin osaankin! Hatun nosto issellein tässä kohin! )! Enkös vaine?
Miksi sitä on yleensäkin ihmisen kuvatus luotu perus-olemukseltaan tällattiis vali-vali-hemmoksi? Mikä siin on että vasiten ME suomalaiset osaamme tään tällaisen valittelun? Itsemme mollaamisen, vähättelemisen, ja monen muun sellaisen?
Tekeekö se tää Pohjolan synkiä ilma ja tila sen? Ollaanko tummassa ja synkeässä, talvisessa, maassa?
Hei - kesäthän ovat Yötöntä-yötä: mitä synkiää niissä muka sitten on?
Miksi pohjaamme itsemme näin talven tummuuden mukaan - miksemme katso kesän valoisuuden mukaan sillä harvassapa maassa ( muuta kuin samaiselle levelillä olevissa maissa... ) sitä tällaista valoisuutta on piiiiit-kän ajan vuodesta! Hei, haloo!
Harva meistä kuitenkin, tosiaan, omaa perus-luonteekseen iloisuutta, onnellisuutaa, tytyväisyyttä, jne..
Voisimme kuitenkin yrittää? "Yrittänyttähän ei laiteta"?
Miekin voisin yrittää. Voisin joskus ( en kuiteskana nyt ) yrittää listata vain ja ainoastaan onnellisia, iloisia, asioita. Kertoa iloistain, hyvistä hetkistäin, onnea tuottavista tuokioistain. Eiks vaine...
Joskus vuonna 1982 tuumasinkin osuvasti:
"Maailma olisi paratiisi,
jos kaikki heittäisimme naamiomme pois.
- Aloita sinä!"
Kommentit