Ns. liikuntapäivä.
Aamuksi lämmittivät saunan meille ja siin olisi sivussaan päässyt altaaseenkin rypemään, altaaseen josa on lämpötila vedellä ylitse 30´C. Olikohan et +32´C elikkäs noin normaalisti sanoin et lämmähän se on.
Mie käväisin pelkästään saunassa lämmittelemässä pidemmän tovin sekä mennen ja tulleen siin sit suihkusa. En pessyt itseäin, esim. hiuksiain shamppoolla, ko tiedän, ettäs se olisi normaalistikin saati nyt syyhyn jälkeen, "myrkkyä" ihollein.
( Huomen aamuuna on "pesupäiväni" ko silloin menen uudelleen saunaan tuonne käymään. )
Saunan lämmössä, pitkin pituuttain siellä öllötellessäin ( ypö yssin ) mietiskelin miksi mie en ole sinut uima-altahin kera? Miksi miul ei ole mitään hinkua päästä kesällä tahi talviseenkaan aikaan, mihkään -altaaseen lillumaan?
Muistan, jotta ko muksuin olivat pieniä ni jokusen kerran raaskin käydä heidän kera uimassa uimahallissa, muttas se oli varmasti alle viisi kertaa koko heidän lapsuutensa aikana; kesäisin avovesillä kyllä käytiin siitäkin edestä.
Muistan kuinka heidän lasna ollessaan kaiken maailman "kupparin-kursseilla" heidän taatta kuljettiin sekä sit ko niissä paikoissa oli myöskin allastuokioita meille osaanottajille, niin enhän mie voinut silloin(kaan ) niihin osallistua ko vesi tuo oli aina niin kylmää kropallein.
Jotenka en katsonut mitenkään aiheelleiseksi mennä tänään aamusella vapaaehtoisesti itseäin uima-altaaseen kylmettämään.
Ja noin muutoin tuntuu vaine typerältä mennä sinne ns. tekemään "ei-mitään". "Lillumaan" - miksi? Uimaan.... no, ei kiitos. Jumppaamaan.... mitä "järkeä" kun sen voi tehdä kuivallakin maalla.
Pohdin et onkoo se niin, nottas tunnen tuon "lillumisen" jouto-ajaksi, olemattomaksi ajaksi.
Häätys olla jotain tekemistä, fyysistä tekemistä, josa saisi jotahin konkreettiista, käsin kosketeltavaa aikaseksi; sellaista josa näkisin, et sitä tekeen ja se sit valmistuu myöskin. Vaikkas kuten käsillä teen jotakin, valmistan jotahin: sen näen et valmista tulee jahka teen sen loppuun asti ja annan aikaa valmistumiseensa. Olen siis tuottava yksilö, olen toiminnallain saanut jotahin aikaseksi. .
Sen sijaan esim. liikunnassa se ei onnaa olleskana. Siinä ne mahdolliset tulokset näkyy vasta pidemmän ajan kuluttua. Siinä pitää malttaa mieli, tehdä paljon toistoja ja säntillisesti - ei esim. soveltain, suunitellen, poiketen, mielikuvitustaan käyttäin, jne..
Siksikö en pidä liikunnasta? Ei heti tulosta kuten konkreettisessa tekemisessä. Olen siis tavallani ihminen joka halajaa konkreettista "täsä, nyt ja kaikki - heti esille" - ihminen
Päiväsellä sit pidettiin ryhmämme oikein allasjumppatuokio ja totesin silloin, nottas toikin altaan lämpö on/oli KYLMÄÄ miulle kun sen veden kera kosketuksiin asti pääsin!
Mennessä todella kylmää vettä kropallein. Jumpatessa se veden lämpö ja tila hivenen jo lämpesi suhteessa ihooni ja tuntemuksiini sen, muttas siltikin se piti muutamaan väliin kylmän syleilyn tuntemuksissain ja sit lopussa taasen tuli hirviä KYLMÄ ko tehtihin loppuvenyttelyt jumpan jälkehen. Huikkasinkin tuolloin ohjaajalle et saako mennä jo saunaan? Muttas suihkussa iskikin todella kylmä päälle: äkkiä uikkari poies päältä ja saunahan lillumaan. Siellä onneksein helpotuksen lykkäsi.
Myöhemmin totesin yhdelle ryhmäläiselle ko hää ehdotti miulle jumppatuokiomme jälkehen, et entä jos kysäsen ohjaajalta, jotta tokko saisit vaihtaa tulevat alllastuokiot vaik salilla käyntiin, et se se vasta vihon viimeistä liikuntaa miusta on. Mieleuummin menen altaaseen ja hytisen siellä!
Tehtihin sitten kouluaikojeni liikuntatuntieni jälkehen elämän ensimmäinen kuntotesti miulle, kera ryhmämme tuon.
Paljon siinä oli miulle outoja osioita, uusia liikkeitä ja tapoja tehdä eri liikkeitä. Muttas olipa mukana myöskin muutamat tutut joita olemma ennestään oppinut esim fyrrareilta.
Tiedän ja tiedostan, ettäs ne nää miun nivelet niksaa ja oikkuilevat kipuun asti. Tiedän ja tiedostan et miulla on ns. liikaa liikkuvat nivelet, joille kyl taisi olla jokin pareekin nimike kuin tää.... Tiedän ja tiedostan et miulla on oikia puolein ns. läpipasko suhteessa vasempaani. Tiedän ja tiedostan senkin, notta kaik nuo leikatut kohtani ovat heikot ja voimattomat. JA tiedän sekä tiedostan, ettäs käsissäin ei ole voimaa; ne olemattomat ovat. Enkää ole ollut myöskään mikään himo-liikkuja, ahkera kuntoilija tahi muutoin voimistelua harrastavainen ihmisen taimi!
Siltikin, siltikin, tään päivän testitulokset miun tuntemuksein mukaan ovat hyvät, jolleivat erinomaiset jopa josain osioissa!
Esim. vatsalihakset löytyivät hyvin ja nopsaan käyttööni ko koukisteltiin selinmakuulla kyynärpäitä polviin asti. Tahi kun käveltiin kuusi minuuttia matkan pituutta; uskosin et sekin meni hyvin - isoimman matkan ko ryhmästämme siinä sainen!
Päivämme tää loppui "kesken" päiväkaffeen jälkehen kuten nyt näyttäisi loppuvan seuraavat kaksi päivääkin.
Tänä pänä päätin het´ sillään viel lähtiä tuon kaffituokion perään käppäilemään "kylille".
Kertoivat mm. paikalliset ja kurssiin osallistuvat paikkakunnilla näillä asuvaiset vetäjät, yhdestä pienestä kaffiosta jonka oven takana piipahdin; ( onkin auki vain to.-la. )
Kertoivat muutamasta kirpparista; toisessa käväisin kiertelemässä ( mikään ei pyytänyt sieltä hyllyiltänsä noilta lupaani päästä mukanain kotiini! ) ja toiselle en voinut mennä ovensuuta pidemmälle ko sen sisäilma iski vastaan: "Tuleppas tänne, ni saat tuta allergisen reagrtizuunen!"
Kertoivat myöskin yhdestä isommasta liikekeskuksesta täällä ja siitä, et siellä olisi nähtävää kera liikekäytävän sekä sen erinäisten liikkehin. Kiersin sen ylä- ko alakerraltansa ja hokasin, nottas ei sieläkään ole miulle mitään!
Käväisin sit viel "piruuttani" yhdessä kaffiossa, et josko sieltä miulla mukillinen kaffeeta kera jonkun syötäväisen. Tiesinhän mie tään, arvaisinhan mie lopputuleman sen; ei miulle mitään tarjottavaa siel-kään.
Näinpä tuumailin: "Tyhyjää saa pyytämätäkin."; ja stalladen majapaikallein tänne.
No, muttas onpahan nähty, ompahan käyty ja ennen kaikkea liikuttu! Sainen liikuntaa lisää näin liikunnalliseen päivääni tähän ja ihan ehtaa ( keskustan tään ) raitista ulkoilmaa!
Senkinpä mie pakisen, ettäs olimma pyytänyt keittiötä laittelemaan miulle päivänä tänä päiväkaffeellein mukanain tuomiain Tsipanniekkoja ko huomasin, et heillä on muutoin muulle talossa täsä olevaiselle väellä, niitä tänään tarjolla..
Luulin automaattisesti, ettäs päiväkaffilla niitä tietenkin tarjotaan sillä ne ovat mielestäin nimenomaan kaffeen seuralaisia tarjottavissa. Ei, en saanutkaan niitä päiväkaffeellamme ja ajattelin tuolloin, et unhoittaneet ovat jostahin syystä tahi sit tuli meitille keittiön kera jotahin yhteisymmärryksen katkoksia?
Tänä pänä on Minna Canthin päivä, ni keittiön väkipä olikin laitelleet vasta päivällisen kasvissosekeiton kera tarjolle niitä karjalanpiirahia - osto-sellaisia. He siis mielsivät et keiton kylkeen, jne..
No, miekin sainen tuolloin nuo omat Tsipanniekkain jotka he olivat hivenen lämmittäneetkin jopa.
Jeeru, et olivat hyviä! "Kylläpäs miuta nyt lykästi! Tällaista herkkua ja vasiten miulle!" "Ja vasiten ko en tuolta reissultain mitään itsellein saanut - kaffeen kylkijäisiksi...." Tekipä mielein miun mennä ja kysäistä, nottas saisinko mie näitä viel lisää?
( Vasiten muistain ja tietäin, ettäs kyllähän mie niitä useamman kipaleen mukanain toin.....)
Varmaan olemma kertonutkin teille jo, Oi, Armaat Lukijain miun - tahi ainaskin maininnut et keittiön kera oltihin todellakin ennen tänne tuloain yhteyksissä ja juteltiin rajoituksistain, Kaikettomuudestain.
Häätyy sanoa, et onpa muuten asiaan ottautuva keittiö!
He ovat paneutuneet todella siihen mitä käytän ja mitä en. SEKÄ TEHNEET tään asian eteen kaikkensa. HE ovat todellakin perehtyneet siihen mitä mikin valmistuote sisältää ja mitä niistä voinen käyttää suoriltansa. HE ovat valmistaneet miulle jopa leivonnaisia kaffeelle ( jotenka osasen omistain tulen varmaan viemään takaisin kotiain ). Samaten kuin ruuatkin ovat valmistaneet ns. yhden henkilön määrällä vain miulle joka yksin olen täällä täl hetkellä Kaiketonna monen muun henkilön näköjään ollen jotenkin toisin ja eri tavalla kukin, rajoitteinen syömisiensä suhteen! Muttas keittiö on ottanut heidätkin yksilöinä ja rajoitteineen nuine huomioon!
Täten nyt ei kyllä miulle "ei-oota" tarjolla ole - kerrankin.
Ja sitempä siksikin juuri häätyy miunkin kerrankin pitää huoli siitä mitä nassuuni pistän, mikä on MIULLE ns. normaali määrä syödä näiden täällä olo päiväin aikana, eikää ähkyyn asti itseäin syödä. Muuten tulee "tupenrapinat" ja en esim. poies lähteissäin varmasti omiin housuihini mahdu sujahtamaan sisällensä!
PS. Tää heidän tekemä ruoka on todella hyvää Kaiketonna-ruokaa!
( gluteeniton, maidoton, hiivaton, sokeriton, suolaton, soijaton, palkokasviton, pähkinätön )
tiistai, 19. maaliskuu 2024
Kommentit