No niin, se yö sitten oli ja meni siellä varastoni puolella makoillessa. Mikäs oli maatessa kun oli viileämpää kuin täällä sisällä kodissani. Hyvin siel unta sai kaaliin vedettyä. Pitis toisaaltaan tehdä niin nyt heltehellä alvariinsa mutta taidan kuitenkin koisia ainakin ensi yön tuolla omassa makkarissain jossa miul on selälleni passelimpi patja kuin mitä saan sinne varastoon raahattua; vierasvarapatjat.
   Yön tuon mennehen jälkeen puuhastelin aamuaskareeni nopsaan, pakkasin kampsuni kasaan ja otimma pikaisesti suunnan mökillemme kaukaisuuteen.


2017.7.10.%20Yksin%20Kumpulassa%20%284%2

   Muutaman kuvasen koppasin matkaltain maisemista kera järvien selkien kun oli sellainen autereisen oloinen ilmatila pitkin seutukuntien.


2017.7.10.%20Yksin%20Kumpulassa%20%2813%

   Mökillemme kerettyäni alkoin het´ "askarrella" akkunoitteni kimpussa sillä miulla oli tarkoitus vosekkia ne kaik lävitse tästä alku olotilastansa; kaiken maailman seittejä, roskaa ja roinaa pitkin pokia...

004.jpg

...mm.tälläinen rintarossi löytyi yhden pokan nurkasta kiinnitettynä.
Tämä on kyllä kaunis ja tämän aijon säilyttää tallessa laittain sitten aikanaan takaisin paikallensa siihen lyhtyyni joka miulla on mielessäni näistä pokistani.

2017.7.10.%20Yksin%20Kumpulassa%20%2814%

   Näin mie vaine sain kaik pokat puhtahiksi ja klasit kiiltäviksi aikani niitä jynssättyäni.
Sitten mie asetin ne tuulen huminalle, ja Aurinko Armahan tirisev älle lämmölle, alttiiksi muutamiksi tunteroisiksi, saaden kaik rutikuiviksi kuivatettua.
   Se vaine etten tajunut tarpeeksi ajoissa koluta navetan ylisiltä 4x4cm parruja mukaani vaan vasta ihan hivenen ennen kotiani lähtöä sen hokasin tehden itselleni tarpeetonta kiirusta kun pitihän ne nekin vanhat parrut sit erikseen vosekkia puhtahiksi. Märkinä mie ne sain mukaani sieltä sit ottaakin. Surku, sillä jos olisin tajunut jo aamupuolla päivää tämän niin ei olisi tarvinut niin kiiruulla touhuilla. Mut - se siitä. Joka tapauksessa osa niistä tarvittavista parrun pätkistä on nyt sitten miulla täällä Majassani Mahtavassa mutta osa viel puutuvi; tarvihteisin tuota samaa kokoa jostahin viel hivenen lisää jotta saisin tehtyä näistä pokista sen lyhtyni miun. Tahi sit miun pitää ureta johkin rautakauppaan tahi vastaavaan paikkaan josta sitä lisää saisin... Pah.

   Kiertelin ja kaartelin akkunoihin pesun jälkeen vähän siellä ja täällä kuvaten vähän sitä ja tätä...

2017.7.10.%20Yksin%20Kumpulassa%20%2825%

   Tässä on navetamme akkuna jonka sisäpuolella vasemmalla laidalla oleskeli aikoinaan kun olimma pieniä pirpanaisia, miun lehmäni Mustikki, talomme ensimmäinen friisiläis-lehmä. Oikialla oli vasikoihin karsina ja samoiten oikialla muttas ylimmän akkunan ruudun kohdalla oli kanojen ulostulopaikka kanalastaan.
Sieltä ne ain joko lehahtivat lentoon, tahi astelivat "herras-koi, kartoh-koi" portaitaan pitkin, alas maahan. Ja paikassa josta tämän kuvasen otin oli sitten kanojen ulkotarha. Siin ei kasvanut ei ni mitään kun ne sen ain kuopivat läpeensä. Se oli pelkkää kuivaa maan tomua kauttaaltaan. Sinne kiikutelttiin heille evästä, ja sieltä ne sitten ehtoon tullen taasen tepastelivat takaisin sisälle.
   Muistan kerran... meidän muoskain pitkään varmaan sitä jo toivottuamme... kun isämme tuli taasen uusien kanojen hakureissultansa ( kun aikanaan se kanasenkin "leno" päättyvi ja "vehreämmät laitumet" kutsuvat niin silloin piti/pitää kanakantaa uusia ) kotia ja me pikku flikat aloimme kummastelemaan kuin on yksi kananen erilainen kuin toiset! "Kuis se silleen?"
Kävi ilmi että sinne kanojen joukkoon oli "eksynyt" yksi kukkonen! Ihan vahingossa siis varmaan?!
No, kukko tuo ristittiin Kaalepiksi ( mistähän sekin nimi jälkeen monien vuosikymmenten nyt näin helposti mieleeni tuli? ) ja siitähän reisa tuli: aamuisin ( ja päivisinkin ) se muisti laulaa-kiekaista kunnolla niin että kyllä talonväki ja muutkin ympäsistössämme ( maalaiskylässämme ) tiesivät että nyt kyl on KUKKO talossa!

2017.7.10.%20Yksin%20Kumpulassa%20%2823%

   Heinäladon kauneutta?
   Heinälato joka ennen oli kuivaheinää täynänsä on nyt kuivia klapeja "täynnä".
   Aikoinaan näin heinäkuun aikana piri-pintaansa asti täynnä heinää. Sinne ne vain aina sullottiin. Kattorajaan asti.
Vanhemmat loivat kuivaa heinää peräkärryltä sisään latoon ja sitten lattialta aina vain yhä ylemmäksi ja ylemmäksi liki kattoa, ja me flikat ( nuorempana ja sitten viel isompanakin ) poljimme sekä sulloimme sitä kasaan, ja jokahiseen kattohirren jättämään koloon.
Välleen jompi kumpi vanhemmista rovautti suolaa sekaan... meidän joko juostessa jonnekkin pakosalle poies pinkkain päältä tahi sitten kavuten sinne mahdolliten ( vielä näkösällä olevien ) kattoparrujen päälle poies suolasateen ulottuvilta.

   Kukkasiakin kuvasin. Liitän tähän vaine pari kipaletta niistä mukaan:

2017.7.10.%20Yksin%20Kumpulassa%20%2822%

   Tunkua Ruusuterhassa.

2017.7.10.%20Yksin%20Kumpulassa%20%2836%

   Kaunis, kaunis, tumma Lilja ylhäältä päin kuvattuna.

  Aikain siellä mökkitantereita vaellettuani kera kamerain alkoi masu pienoinen ilmoittelemaan jotta jotahin täytettä pitis saada.
Mietin että notski ainakin aikaan pitää saada mutta onko se sit perinteinen grillimakkara ja tovin kuluttua keitetyt uuden haavikkaat vahi mitä? Päädyin tämän "vahi mitä"-puolelle ja ymppäsin kaiken löytämäni kasaan.

2017.7.10.%20Yksin%20Kumpulassa%20%2839%

Kypsyttelin ensin uudet haavikkaat, mökin kaapista löydetyin maustein maustettuina, ajan kera pannulla tiristellen. Lisäsin sekaan Ruohosipulia kera kukkastensa ja Valkoapilaa pihanurmelta lehtineen sekä kukkineen. Kyspyttelin taasen tovin ja sitten viimotteeksi juuri ennen syöntiä "ripotelyy" ne grillimakkarani ( brotsku-sellaiset ) paloina sekaan.
Tulipas niin tuhtia tavaraa jotta...
   ...Jotta se että otimma uikkarit varulta mukaan että, jos, vaikka, kuin.... jäi sitten toteuttamati täpö-täydellä masullain miun ja köllähdinpäs mökkimme nurtsille päikkäreille.
Enkää mille tahansa päikkäreille vaan niine hyvine mitä ylläni oli. Siis ei paljon mitään kun yssin siellä tepastelin. JA SEHÄN se sitten paha erhe olikin! Enhän tuota osanut arvata... vaikkas ikääkin miulla jo kunnioitettavasti on, tietoakin on, ja älyäkin.... no, jaa - kait sitäkin jotahin on.... että sitä heti ru´uan tiristämisen jälkeen tiristän sitten ITSEÄNIkin!
Arvaatte Armaat Lukijani miun kuin tirisevä, punainen, "rasvaa polttanut" ( hyvä ettei ihan karrelle palanut ) yksilö kömpi aikain kuluttua ylös sieltä pihan pinnasta? Voisi melkein sanoa että "punainen Maakrapu".
Onni onnettomuudessa kuiteskin et ei tosiaankaan ihan karrella asti.
   Kotiani palattuani otimma suihkussa jäähdyttävät pesten mökkitantereen tomut jalkapohjistani ja sitten otimma Kookosöljy-putelin viereeni sekä vosekin koko kroppain sillä läpikotaisin hoitain näin näitä "tiristämiäni" läskimassojani.