Kyselit, tulin. Kyselemäti, enpimäti. Heti kuin "Manulle illallinen", kuin pokkuroiden, kumartain; kyllä, kyllä. Ei sanasta hyvää kiitokseksi, ei halausta kiitokseksi. Ei edes yhtä.
   Hoisin, pitelin hellästi - silittelin. Ei sanaa - ei kahta. Eikä halausta, rutistusta, olleskana.
   Tulivat yön tunnit tummat; varoitit nykimästä kovasti, hyvänä, liki voisin kyllä pitää - ja pidinkin varovasti. Ei tullut halausta, ei kädestä pitoa, ei mitään.
   Aamun Autereisen alkaessa valjeta ajattelin jotta käänät kylkeä, tulet liki, vedät syliisi siun kuten usein... Ei, erehdyin taasen; ei sanaa, ei halausta. Ei edes yhtä.  
   "Älä sitten soittele..." - olenkos soitellut, kyselen mie vaine? Kerroppas, muistatko milloin viimeksi olen soittanut? Häh? Eikä halausta sanojen näiden "turvaksi"...
   "Eron hetki on kallis...": lähtö-pusu? Sananen; "Nähdään."? Taasen meni "veikkauksein", vuotoksein, väärin. Ei sanaa, ei halausta yhtä.
   Ei edes sitä yhtä; "olet tärkeä, merkitset sittenkin jotain minulle..."?

   Elämä on elämistä varten. Elämä on kokemista varten. Elämä - on.
Elämä on olemasa sitä varten ettäs "me lisäännytään ja täytetään tää maa"?
Elämä on yhtä tuskaa, hammasten kiristystä, onnettomuutta, ikävää - niin se on IKÄVÄÄ, ihmisen ikävää toisen luokse!
   Elämää ei ole olemasa jos ei saa hyväksyntää, sieltä mistä sitä tahtoisi saavansa. Olkoon se sitten omat sisaruksensa, vanhempansa, lapsensa, parinsa ( mies- tahi naispuoliskoisen ) tms. mitä se sit voisikaan olla. Mutta joka tapauksessa elämiseen TARVITAAN tieto että on tärkeä jollehin, on hyväksytty sellaisena kuin on ja ettäs joku tarvihtee siuta - tykkää siusta... edes vähäsen... yhden, ainuan, halauksen verta.
   Ilman halausta, ilman "ihokontaktia" ei ole olemasa elämää - väittää Mummero tää! Sillä olkoon se sitten nuin suvun jatkamisen kantilta katsomista niin silloinkin sitä tahtoo useimmiten ottaa jollahin tapaa "ihokontaktin" toiseen jos haluaa et sukunsa jatkuu...?
Muttas jos haluaa jatkaa matkaa päällä Telluksen tään pyöriän, jos haluaa JAKSAA jatkaa matkaansa päällä Telluksen tään pyöriän, niin ihminen TARVITSEE siihen ihokontaktia! Hitto, se on vaine tärkiätä, se! Se yssi ainut rutistus silloin tällöin. Se osoitus jolta-kulta ettäs olet tärkeä , olen huomannut siut - olet tärkeä miulle.
   Mikä siinä on että se on niin vaikiaa toisille tehdä? Onko opitut "kaavat" jotka "kankeuttavat"? Onkoo kasvatus opettavainen kieltänyt halaukset? ( Näin, itse tään halauksen vasta myöhemmällä iällä oppineena, kyselen... )
Vahi onkoo vaine sit niin ettäs kun on miespuolinen niin se ei vaine "taivu" luonnostansa? Onkoo se jostain poissa itseltänsä kun/jos halaa? Onkoo se heikkouden merkki, osoitus?
Vahi onkoo sit niin että - ei tykkääkään? Sitäkö se on?

"Elämäkö?
Se on kuin kengännauhat.
Ne täytyy oppia sitomaan itse.
Minulla ne menivät umpisolmuun,
          joita en saa yksin auki."