...päivänä tänä jolloin läksimmä sitä uraa uutta hakemahan sfääreistä äärien.
Muttas kuten jo mennessäin epäilin niin vesiperäähän siellä vetäisin vaikkas "toivossa-suuressa-väkevässä" elelinkin viellä mennessäin.
   Soittelin mm. tuolle työrupeamalle sieltä paikkakunnalta majapaikkaa issellein kysellen. Selvittelin sitä jo tosin mennä viikollakin... Mietin nuita lekuri-varauksiain; mitenkä ne vaikuttavat mahdolliseen työhöni? Yms., yms..
Toiveenain viimeiseen asti ettäs maja ja paikka löytyy. Edes jokin katto pääni päälle etten ihan taivasalle joudu. Se olisi syssyn mahdollisina sateisina keleinä aikas kurjaa, se sellainen... Tietty syssyn kuulaat ja lämpimät kelit jos olisi, niin mikä ettei?
Toiveenain jottei lekurikäynnit mitään haittaa; käväisen jokusen päivän poissa ollen ja sit taasen entistäkin ehompana jatketaan?
   Perille päästyäin vastassain oli ihan mukavan tuntuinen yks´lahkeinen ihminen. Juttu luisti, tunnusteltiin. Kertoi jo kyselleen miulle majapaikka joltahin tutulta. Oli sen jo puhunut ettäs kun tulen sitten....
Olipas hyvä juttu; oli sen verta työnantaja "vaivaa nähnyt" ja osoitti näin että olisi ottamassa tykönsä hommiin - miut!
Perin-Suomalaiseen tapaan rehti-suomalaisena ollen sitten "löin pöytään" omat faktat: lekurikäynnit tulossa tälla ajalla juurikin - pääsenkö siltikin töihin? Olisin tietty voinut pitää suuni kiinni ja sitten edellisenä päivänä vasta loineh lausumahan muttas kun ei, se ei ole tyylini miun. Faktaa mitä faktaa: olen menossa lekuriin ja sillä selvä. Päivän lepo sen jälkeen ja jos sattuu ettäs leikkaus myöskin jo tulevi niin sitten se ura loppuukin siihen vähäksi aikaa. Piste.
   Niinpä sitten tämä osapuoli toinen kertoi että ei, ei onnaa hänen kantiltaan silloin. Kiitos kun kerroit, muttas ei kiitos. Muutoin kyllä...

   Et Vapaaherrattarena nyt sitten taasen...
   Mitä tehdä? Reissaaja-Lissin matkat houkuttavat? Humisevaharju huutaa huoltajaansa? Ja Laiskan-Suontakin kun hivenen vetää, näin kesän täyteisen jälkeen?


   Mustolanmäki, Suonenjoki. Rautalammelle ja Vaajasalmelle päin:

2020.8.24.%20T%C3%B6it%C3%A4%20hakemassa

   Laskeskelin jotta sitä varmahan sen liki nelisenkymmentä vuotta sitten eka kertoja näitä maisemia tuli katseltua. Ja sittemmin vapaaehtoisesti silloin tällöin lävitse näiden vuosikymmenien.
Jotahin muutosta on kyllä havaittavissa muttas noin äkkisiltään silmäiltynä, niin oikeestaan vaine petrauksena!
Taloja, tiloja, matkanvarrella tämän olevaisia, on järejään kunnostettu ja hoidettu. Maisemia ( metsiä, peltoja, tienpientareita, puutarhoja, yms. maisemiin kuuluvaa jutskaa ) on hoideltu nätisti ja kauniisti - asiaan kuuluvasti siis. Muutamiin "tupiin" on joko tehty sukupolvien vaihdoksia tahi ne ovat saaneet uudet "pesueet" asukkaikseen, Aivan selvästi! Tahi sitten on joitakin "jätetty" kesämökeiksi muttas niitäkin on sit hoideltu ja niistä pidetty huolta.
Ihanuutta. Poikkeuksellista, ettenkä sanoisi, näin tätä nykyä.

2020.8.24.%20T%C3%B6it%C3%A4%20hakemassa

   Mietin ajelessain täällä tänään että mitenkä sitä ihmisentaimi voikaa olla tietämätön? Tahi siis ainakin MIE olin tietämätön!
   Vaikkas kuin sitä silloinkin peruskoulussa opiskeltiin maantiedettä ja karttoja Suomemmekin maan lävitse käytiin, niin enhän mie tiennyt oikeistaan ettäs misä se tää silloinenkin opinahjoni sitten tulisi olemahan kun sinne opiskelemaan hain. Ei suuntaa, ei vaistoa mitään, ettäs mihkä sitä "joutuu" ja "pääsee"? Ei mitään hahmotusta ettäs se on Kalakukko-City go go:sta siihen suuntaan, niin-ja-niin kaukana kotoamme, Suomemme maassa täsä-ja-täsä paikassa. Mitä onkaan etäisyys kotoamme sinne? Mitä menee aikaa jaessa suuntaan tahi toiseen?
Ei niin mitään hajua moisista "määreistä"!
Ja siltikin sinne "piti" hakia - miunkin?
   No, kun ei ollut hajuakaan "mitä sitä isona tekisi" ( enkä tuota vielkään tiedä! ) ja serkkunikin sinne suuntaan haki... "Hae sinäkin - lähde siihen naapuriin...?" ... niin sinnehhän sitä miekin sit? On edes yssi tuttu siellä "turvanain" ja yssi jonka tunnen jo ennestään. "Mie, tällainen "peräkylän" pikku likka!" "Maailmasta viel mitään näkemättömänä, mitään siitä tietämättömänä ja tuntemattomana."
Mitä sitä nyt "peräkylällä", "korvessa" syntyneenä ja asuneena, olisikaan voinut siihen aikan tietää!?
  
   Ja nytten sitten kiitän mielessäin ajoista näistä kuluneista joita tähänkin väliin on jäänyt. Kiitän ajasta tuosta entisestä, mennehestä, kiitän nykyisyydestä.
Siitä että silloin sitä tuli tämäkin kolkka tutuksi ja sain tutustua näihinkin maisemiin, teihin, opiskelupaikkakuntaan, jne.. Ja serkustain tuosta! Jeeru ettäs siinä tärkeä ihminen olikin elämäntaipaleelle tällaisen ihmisen!
Kiitän vanhempiain, äitiäin, ajokortistain olevaisesta - jällevän. Ilman sitäkään enpä olisi tänäänkään tätä reissuain tehnä! En käväissys työhaastattelussa, en muistellut aikoja menneitä, enkää taivastellut Taivahanrannanmaalarina!
Sekä kiitän - uskokaatte tahi älkäätte - siitä ettäs puolisoin edesmennyt on?! Ikävähän miulla häntä toki on edelleenkin ja häntä alvari muistan, muttas tiedän sen melko varmasti etttäs jos hän elossa olisi, täsä rinnallain kulkisi edelleen, niin enpäs mie paikka tätäkään nyt hakemasa olisi ollunna. En olisi ajanut tätäkään reissuain, en yssin taivastellut, matkustellut... Yhdesä oltaisiin kenties muuten vaine ajeltu ja hän "hovikuskinain" toiminut kun maisemia näitä olisin valokuvanut?

2020.8.24.%20T%C3%B6it%C3%A4%20hakemassa

   Muistan ne matkat vanhat täällä...
   Kuin sitä ns. vuoroviikoin isäni ja setäni veivät meidät kouluun kotoamme, tuonne määränpäähämme; serkkuni, miun, rakkahani ja miut. Vaimonsa olivat vaihtelevasti mukana menoissamme ja tuloissamme muttas me useimmiten sitten kahtehen pekkaan takapenkkiänsä isiemme, pidellen paikoillansa.
Se olivat sunnuntaiden ehtoot jo edellisenä päivänä, ennen koulujemme alkua alkavaa, tahi sitten perjantaisin, kunne koulumme loppuneet olivat. Pimeät matkat, pimeät ajat, lävitse talven seljän. Syssystä kevääseen-kesään alkavaan. Ei katuvaloja "korvessa" täällä, ei paljon liikennettä.
Mut tunnelma oli ( ja on vieläkin mielessäin tallessa ) oli ihanainen matkoilla näillä. Yhdessä mennen ja tullen. Tutun ja turvallisen serkkuin kera - me. Sekä tietty vanhempamme myös, mut ennen kaikkea, me.
   Siihen aikaan serkkuni tämä oli yssi, elämäin sen astisen, tärkeimmistä ihmisistä.


   Autuaankannas, Karttula, Kuopio:

2020.8.24.%20T%C3%B6it%C3%A4%20hakemassa


2020.8.24.%20T%C3%B6it%C3%A4%20hakemassa

   "Autuus."
Autuaanlampi.

2020.8.24.%20T%C3%B6it%C3%A4%20hakemassa

   "Ahvenia narraamassa."

   "Ahvenia narraamassa."... ahvenia todellakin. Sitä se puolisoinkin varmahan olisi nytkin tekemäsä jos elossa olisi viellä.
   Tulee nytten, kohta, sen kuusi vuotta... 
   Muistan ne ensi hetket. Muistan tapahtumat, en tunteita. Muistan mitä tein, mitä tehtiin. Muistan kuinka toimittiin, mitä järjestelin. Muistan kaiken toiminnan siis mutta tunteita en sillä tunteita ei miulla ole "pelissä mukana" aina kun jotahin tapahtuu. Ne tulevat sitten myöhemmin kun kaikki on ensin "klaarattu", hoidettu. Ja kaikille asiat kerrottu, kaikkien asiat järjestelty, hoidettu. Ja kaikki on ok. Sitten, sitten vasta kunne aika on otollinen, ja sitä kulunut on, sitten on aika tunteille ja vasitenkin omillein.
Olen siis järjestäjä tyypiltäin. Olen rationalisti, rationalistinen ihminen. Siis rationalisoin jutskat kohdilleen. Ensimmäiseksi. Tunteeni ovat poissa trauma-hetkistä. Niille ei ole sijaa. Ei osaa, ei arpaa.
   Muistan myöskin kuinka sitten sen jälkeen vuosittain ( vasiten ekana ja toisena vuotena ) kunne tuli "vuosipäivä", oli elämä hankalaa. Silloin oli tunnetta pelissä vimpan päälle! Silloin sitä kyllä tuli! Itkua, huutoa, surua. Kaikkea erikseen ja yhtä aikaa.
Se oli vaine niiden aika silloin - tunteet nuo väkevät ilmoille päästää ja esille tuoda.
   Nytten taasen: tiedostan että vuosikas taasen täytehen tulee.
Tunteita ei ole samanmoisia kuin joskus aikoinaan. Ei enää "laskeutumiskautta" ennen päivää tuota - eikä kait sitten nousuakaan sieltä "montusta" poies?
Ns. vuosi vuosikkaalta helpompaa?
Muistoissa on ja muistoissa elää. Rakkaana, merkityksellisenä ihmisenä elämässäin tässä.
   Senkin olen hokassut ( nyt älkäätte vätäkö hernettä nenuunne piskuiseen Armaat Lukijain miun, jos sellattiista meinaatte tehdä, sillä tää on miun näkökulmain, tää! ) ettäs olen vuosi vuodelta vähentänyt haudallan käyntiä. En tosin ole ennenkään ollut kenenkään haudalla kulkevainen ihminen. En esim. mummoin miun, tahi isänikään haudalla. Muttas vasiten näin kun ajatteleisi ettäs puolison sentäs? Ei, en siltikään. En mene kirkollisina pyhäpäivinä, en esim. syntymäpäivinään, tahi näin kuolinpäivänään. En.
Miksikö? Enkö välitä?
Välitän - välitän vieläkin. Kuten sainoin; rakas on/oli hän!
Muttas ajatuksella ettäs hän EI ollut ITSE mikään kirkollinen, uskovainen, ihminen. Ei ollut. Päinvastoin. Hän kertoi ihan selkeästi ettäs jos vaine voisi niin ei hautausta, ei siunausta, ei toimituksia - "vaikka vain jätehuollon kyytiin ja sitä tietä sitten..."
Ja se että puhui aina että hän EI voi YMMÄRTÄÄ että ihmiset kulkevat kuolleen ihmisen haudalla muistelemassa poies mennyttä? Tuovat kukkia, hoitavat hautaansa, yms.? "Miksi?" "Mikseivät kantaneet niitä kukkia ihmiselle tuolle läheiselleen, silloin kun hän vielä elossa oli?" "Olisivat silloin tykönänsä käyneet, jutelleet, ja olleet yhdessä - ei kuolemansa jälkeen sitten!"
Miksi siis mie tekisin tahtonsa vastaisesti nyt? Ei kiitos.

2020.8.24.%20T%C3%B6it%C3%A4%20hakemassa

   "Huokaus."
   Huokaus näin Autuaankannaksella ollen. Huokaus syvä ajatuksillein näille. Huokaus ja selän kääntö kohti Tuulta Tuivertavaista joka puhkuu ja puhaltaa tuolta seljältä päin kohti selkä köyryssä istuvaista ihmistä tällä tuolilla jo raihnaisella...

2020.8.24.%20T%C3%B6it%C3%A4%20hakemassa

   "Suomi-filmi."


  Hietala- ja Hietaharju -tilat,Tuovilanlahti, Maaninka, Kuopio, ja
Laurila-tila, Patalahti, Vianta, Maaninka, Kuopio.

2020.8.24.%20T%C3%B6it%C3%A4%20hakemassa

   "Sateenkaaria bongaamassa." - yllä ja alla.
   Oli muuten ovela katsoa ja nähdä kun oli matkalla näin kaksi sateenkaarta päälletysten useassakin kohdassa näkysällä. Ja se hetki, se kerta, kun näin Korkeakosken kanjonia lähestyessäin kuin sateenkaaren toinen pää oli aivan SELVÄSTI siellä kanjonin kohdalla, kanjonin pohjalle ulottuvana! Sieltä se nousi, siellä se "asusti" - ihan selvästi!
Olisikohan sinne ollut aare haudattuna....?

   Näistä maisemista, näistä tienoista taasen - mielehein tulevi yssi toinen henkilö joka on merkinnyt elämäin kulussa suurta osaa. Ja merkitsee onneksein yhä!
Monet hyvät vuodet, monet onnen täyteiset, monet onnelliset ja hyvät nuoruus vuodet, samaan suuntaan kulkien, samaan suuntaan katsoin. Rakas, rakas, ihmisein miun.
Mitä olisikaan kokemati, näkemäti, reissaamati, jos emme yksissä olisi olleet? Mitenkä olisikaan Maailmain Avara hyvinkin kapea-katseinen, kapea-alainen, jos hän ei olisi rinnallain kulkenut ja näyttänyt minulle kuinka se tää "maailam mataa"?
Kuinka montet itkut, epäkohdat, onkaan yhdessä korjattu! Kuinka monesti olen noitunut hänet "hornan tuuttiin" - ja hän varmana miut? Kuinka onkaan ollut aina ilo nähdä ja "jälleen näkemisen toivossa" toista onnesta halata, kun pitkästä aikaa nähdään!
Rakas, rakas, rakkaani miun.


2020.8.24.%20T%C3%B6it%C3%A4%20hakemassa

   "Laurilalta laumaan, ja Pertulta poies."
   Laurilta... Laurila... Lauri oli muistini mukaan isäntä talon tuon aikoinaan...
   Hokasin kyllä ettäs siivekkäät nuo Laurin päivän aikoihin laumoihinsa, parviinsa, kävivät. Tänään Pertun päivä on. "Pertulta pois."
Kuulin kerrottavan jotta paikoin ovat jo sirkuttajat, livertelijät, ja monet muut äänekkäät lentäväiset, poistuneetkin pitäjiltä näiltä muttas esim. Pääskysiä on iellehen Kulmakunnallain ilma ja tilassa olemasa. Kurkemmekin näköjään olivat vielä mökillämme "kotona". Oikein poikasensa yhden kera!


 Saaristotie, Pohjoissaari - Karkinniemi, Lapinlahti.
Akkalansalmensillalle Akkalansaaren ja Liponsaaren välissä.
Liponsaari ja Väisälänmäki sit horisontissa, Taivahanrannalla.
Sekä Suoniemelle - Akkalansaareen päin Onkiveden Koivuselällä.

2020.8.24.%20T%C3%B6it%C3%A4%20hakemassa


2020.8.24.%20T%C3%B6it%C3%A4%20hakemassa


2020.8.24.%20T%C3%B6it%C3%A4%20hakemassa

   Kuvallisesti aikasmoinen sekasotku, epäselvyys, muttas kuitenkin jotenkin kiva katsella.

 

   Voisiko vertain-kuvainnollisesti sanoa ja ajatella ettäs yhtälailla epäselvä valokuvain tää kuin miun ajatustenikin olo ja tila?
Raukka-Parka kun en tiedä mitä tekisin? En toillaan!
Ehken "veri vetää" ( järki jäkättävä sanelee ) jäämään kotio!? Siivottavaa kun olisi... Matti asustaa Kukkarossa... Ja aikaakaan ei oikein ole kun ensi viikolla jo pitisi sit palata takaisin Humisevalleharjulle. Eihän tähän jäisi kuin VIIKKO vaine!
Jos yrittäisin siirtää sitä toista lekuri aikaa seuraavaa niin voisi sitten ajatella.... reissade...? Eikös vaine?
Nytten kot´miehenä ( naisena! ) ja silleensä?
Sitten vasta?
Eikös?