Eilennä aloittelin ns. kevään teon;



... vosekkimalla akkunoideni isompien ukset ja pielustat sekä glasit sisäiset. Uloimmat glasit ja pielustat jätimmä vosekkimati: ne vuottavat sit lämpimimpiä kelejä, sitten vasta käyn niiden kimppuun - kait tuota joskus niihinkin täsä kerkiän....?
Eipää ole akkunoiden nuiden ulkoväliä taidettu putsi-putsittaa toviseen aikaan... En taida miekään sit niitä vosekkia - miksi vosekkisin, kun ei kerta muutkaan?
    Elämän aikan näkee monen moista akkunaa ja akkunoihin aukaisumekanikkaa; tulipahan näissä sit jälleen yksi uusi sydeemi vastahan. Kysyy aikas paljon näppivoimaa et auki saanen; eilennä meinasin periksi jo antaa, kun ei vain sormissain voimaa ole.
Samatenhan tuo olkapääni jurppi vastahan, ettäs ihanko tosi meinaat sillä ojennella, kurkotella, ja rättejä huiskia? Ei, ei se ollunna mielissään tällaisesta puuhasta.
   Ompahan muuten "helpot" lasit putsistaa ko ei ole yhen yhtä sälekaihdinta misään välissä! Jee, tää Mummeli onnessansa on; yksi työvaihe vähäisempänä.
Ompahan onni ettei ole ko kahdet lasiset ikkunapuitteet akkunassaan; vaine neljät lasiset pinnat per akkunansa putsistettavan! Jee, ei "enää" kuutta pintaa per lasi!
Olempahan onnessain ko en ole voinut omata ensimmäistäkään kukkasta nyt vähään aikaa reissuisen elämäin takia; ei ole kukan kukkasta poies edestä siirettäväksi ( eikää kukkain multienkaan vaihtoa sen puoleen.... ).

   Tänä pänä meinasin tuota pesu/putsistus-hommeliiniain jatkaa, muttas ko se tuo Ukko-Ylimmäinen loineh todellakin kaunihin ilma sekä tilan seudulle tälle, niin enhän mie mitenkään sisälle kotiini voinut jäädä, en!
Eväät mukaan, kera kuppisten kuumain kaffien termariin uskolliseen. Kamera reppuseni uumeniin ja itsellein Tuulta Tuittupäistä vastahan tarpeeksi vaatetta ja nuttua niskahan, ettei vilu kapajais jäisillä kentillä tulevilla.
    Tähtäin oli Marjaniemi sekä sieltä sit mirs-marssien vähintään Virpiniemeen sekä takaisin päin stalladen.
Sainkin, jaksoin, matkan tuon tehdä kun tsemppasin itseäin.
Muistatte, Armaat Lukijain miun, kuin "Kupparin kurssilla" täsä käväisin? Siellä yksi niistä vetäjistä haastatteli miuta ja kyseli et kuin jaksan liikkua, kuin pitkän matkan kenties? Silloin mietin matkoja mitä olen valokuvatessain kävellyt, muttas en osanut matkan pituutena sanoa kuin pitkälti pääsen ja jaksan stallade.
En tosin nytkään osaa sanoa matkan pituutena mitään. Itse aikana kylläkin: mennessä ajan tuon alkaessa lähennellä tuntia jäisillä hantohanki-lakeuksilla noilla, ilmoitteli lonkkain pahempi ( oiki ), ettäs nyt ois sit tään reissun määränpää jo tavoitettu. Kuitenkin noin puolitoista yhteensä pistelin menomatkaksein, sitten tein käännöksen takaisin ja yhteensä sainen kuin sainenkin kasaan kolmen tuntisen verta!
( Teimmä summittaisen mittauksen nettikartasta: noin, 4km mennen + sitten sen jälkeen vielä noin 6km. Ottaen huomioon sen, ettäs valokuvatessa liikun ees-sun-taas monessa kohtaa siten et siitä askelia ei voi nettikarttaan piirellä ja mitata. Elikkäs todellisuudessa tulee taatusti enempi matkaa tehtyä ko mitä nettikartasta kykenen mittailemaan! )
Ja nyt lonkka tuo raihnainen huutaa Hoosiannaa! Katotaan kuin pitkään virttänsä täsä jaksan kuunella ennen kuin tabu-purkille urkenen....?


   Jep, jep. Lähdetääs nyt kuitenkin jo matkallein tälle:



    "Lihassäikeet."




   "Tulen."




   "Venho." ... ah, tää Venhonen jällevän!




   Marjaniemi - taaksein jää.




    "Tuulen urut."




   "Pois tuuli jälkesi jäältä vei..."








   "Medusa."




   "Röysät."







   "Laskos."








   "Kivipöydän ritarit."


   Ns. puolimatka taitettuna ja sit jatkuu....




   "Hailuodon silta." ( "Silta." )







   "Varjo vain jälkeen jää."








   "Lippa."




   "Lumipullat." ( tikkupulla )




    "Suojassa."




   "Kuulethan sataa nyt, pisarat laulaa taas.": Jamppa Tuominen - Vesipisaroiden laulu.


    Se, misä sainen täällä ystäväni ystävien mökillä yöpyä mm. viimetteksi toissa keväällä ja tuolloin kuvasin sieltä tällaisen Aurinko Armahan laskun yhtenä ehtoona niin...



... nyt käytin "oman käden oikeutta" ja pistäydyin heidän mökkikuistillaan pitämässä kaffeebreikkini miun.
Sainen istua muualla ko lumisella ja kylmällä hangella evästäissäin eväitäin;



  
   Tuolla mökkisen tuon kuistilla istuissa ja funtsiessain mietiskelin, nottas se et nyt asustelen täällä Luovolla on hyvä jutska.
Voin, pystyn ( jos ei Matti-Kukkaroista oteta aina lukuun mukaan ), ja kykenenkin, silloin tällöin lähtemään tähän tapaan reissade jonnehin tänne. Ja vasiten sitten sulien vesien aikaan; elin ehto miulle - vesi.
Muttas sitten kun taasen ajattelen, ettäs asustan "sisämaassa" täällä, enkää meren äärellä, niin jeeru et pahaa tekee.
Jos ajattelen kuin sitä tänä pänäkin tuolla jään päällä stallade ja kuin esim. toissa keväänä tällähin mökillä ( tahi sitten muuloin mennä vuosina kun tääl reissade ja tuolla Luovon kärjessä ain ) majailin meren äärellä, niin kyllä mie ehdottomasti äärellä meren olisin ja asustaisin!
Olkoon se sitten näin talvisena aikana kun jääkentät meren tuon sinisen ja syvän peittää, tahi syksyisen myräkkäin ja synkkien öiden aikana, niin meri, meren äärelle mie kyllä haluaisin. Puhumatikaan sitten heräävän kevään tahi vehreän kesän ajasta....


   No, niin, nyt sitten näinen ITSE tällä reissulla TÄÄLLÄ eka keraan Joukkahaisen ihan lintuna, enkää vaine kuullut sen ääntä.
Ja eka kerran näinen tälle vuodelle, keväälle, tään Merikotkankin;



Kuvani tää ei todellakaan ole mikää tarkka, sori.
Kylmistä käsistäin lemppasin tumppuni jäiselle hangelle, kaivoin kauko-odjektin repustain ja kylmettyvin avokäsin siinä sit tihrua-tähtäsin, moista kuninkaallista...








   Hotellirakennukset ja majakka sekä jokin tutkamasto.
   Nyt ko jäät ja jäisetkannet, kestivät stallaajaa ees-taas meneväistä, ni käppäilimpäs sataman vesialtaan merenpuoleisen aallonmurtajan ja suojavallin takakautta aivan niin pitkälle ko uskaltauduin, elikkäs sinne yhteen väliin asti josa sit tuli avonaiset vedet vastaan.
Pääsimpäs kerrankin tuolle vallille kulkemaan ja käyskentelemään. Se kun tuuppahan olla sulanmaan aikana kaiken maailman siivekkäiden valtakuntaa eikää silloin sinne ole ieti mennä - vasiten pesintäaikoinaan!




   "Beduiinit."
  Tuossa ko viimo viikolla tänne palasin jällevän, ni katsastin siellä mantereen puolla lauttarannassa, nottas ovatpa nyt kuvausryhmäläiset poies lähteneet.
Tuon tuloin jälkehen en ole täällä paljoa maisemissa näissä liiikkunut, jotenka enpää tuota tienytkään...
Tullehet ovat nyt sitten tuonne Marjaniemen niemen kärkeen ja sinne leirinsä tuon kuvauksien, pystyttäneet.
Sinne ei nyt sitten ihan kärkeensä, mm. aallonmurtajalla pääsekkään, olleskana!




   "Jätän tään nyt tähän vaine...."




   "Mökit nukkuu lumiset, nukkuu hankitantereet"




   "Rantavahti." .... vartioi "Beduiinejä" tuolla oksitonsa kätköissä olevaisia.




   "Pikkulat."




    "Rantakatu." ... josa sankkevan hiljaista on näin talviseen aikaan.


    "Onni on olla...." ... näin etukäteen "viisas" sillä kotiini tultuain sitten "palasinkin maanpinnalle" kera Sukumme Mummon.
Se onkin sitten nyt tiedossa jo seuraava reissu sinne suuntaan.
Näinpää kasselen täsä mitä kerkiän viel ennen sitä tääl kois tehdä, mitä teen, vahi teenköö mitään....?
Ei vaine - teenhän mie, muttas mitä - sen näämme kunne saamme elää!
   Heissan nyt kuitenkin tältä erää!