... mitä päivä tuleva tullessaan tuopi. Ja onneksi toisaaltaan onkin näin sillä eihän elämäsä olisi varmaankaan mitä merkitystä jos kaiken ennakolta tietäisi ja arvaisi! Heureka sentään!
Näin en tiennyt miekään eilennä kunne Maailmalle Avaralle aamulla varhain suuntasin. Näin jälki käteen kuitenkin voine sanoa että olipas mukava päivä. Oli todellakin ihania ylläri-pylläreitä täynänsä ja samalla ihania poikkeuksellisia jutskia tällaisen Mummeron elämään.
Muttas ei siin mitä... ei mennä asioiden edelle vaan lähdetäämpä kertaamaa, "Kertaus kun on opintojen äiti.".


   TOISSA ehtoona äitini miun soitteli jotta jos joskus liikun hänen suunallaan niin pistäydyppäs tykönänsä ja tule avaamaan nuo kyökin lavuaarin putkistot kunnolla ja sitä myöten putsi-putsittamaan ne siin samalla hollilla. "Ne kun nuo talon huoltoyhtiön miehet kävivät niin ne vain sillä yhdellä ruutalla ( sillä kumisella pumpulla: kepin päässä kuminen, imevä, kuppi... ) pumppasivat vähän aikaa ja se siitä - ei puhdasta eikä vejä ielleenkään."
Tuumailin siin toissa yö-syvämen jotta mitenkähän tuo nyt olisi: ensiviikolla ja seuraavallakin tuskimpa joudan sinne asti ja sitten jo alkavat ne hommelit tuolla Töissä? Ja sitten kun meinasin eilisen päivän olla vaine "omillain" kierellen kamerain kera ylt´ ynpäriinsä "hyvän sään aikaan"?
   Eihän se auttanut kuin sitten aamulla ani varhain suoria matkaan siten että ekas´ teks´ äitini tykö kun tiedän että hänkin ( kuten miekin ) "aika" aikainen aamuin herääjä on - jäähän sitä sitten siinä miulle koko loppu päivä aikaa sen jälkeen itsellein!
Näimpää sitten "löysin" ittein kykkimästä tuolta Maailmalta Avaralta, tunteroisen ajomatkan päästä Humisevaltaharjulta, Aika Raudan lyödessä seitsemännen pykälää, äitini miun lavuaareiden alta availamassa erinäisiä putkien palasia toisistaan irti.
Niinhän se sit siin meni Aurinko Armahan nousun tunteroiset ihan kivasti hommailessa niitä hommia. Kyökin ja vessankin lavuaarin putkiston purkua, putsi-putsistusta ja kasaan laittamaista sekä jälkieni siivousta. Puhdasta tuli.
Ja sitten tietty kaffeet homman päälle urakan moisen tehtyä saatua, rupatellen kaiken laista kylkijäisiksi, istuissa kyökin pöydän äärellä. Jep.


   Sitten "vasta" omillein. Maailmalle Avaralle suuntain...? Muttas - mihkä suuntaan? Siitä miulla kun ei ollut sen hölökäsen-pöläyksen tietoa kunne äitini tyköä ulos urkenin. Ei suunitelmia, ei suuntaa - ei ni mitä. Arpoilin viel kunne Hepo Hopiain valjastin matkaan, arvoin kunne risteyksen ensimmäisen... toisen... ja viel kolmannenkin, ohitin. Neljännessä jo "arvasin" mihkä keula tulee osoittamanaan: mökillemme nyt ihan ekaksi.

   Tällä "seikkailllain", tällä tietämättömän reissuin alkumetreillä...

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

...poikkesin Petäjäjärven-järven rantamalle, ja täsä on kuvanen yssi tienoon tuon tienposkesta otettuna.
Aamuinen Aurinko Armas kuikistaa juuri ja juuri yltä metsikön tuon takaisen, maailmaamme tähän kuin atvaillen jotta tohtisiko tuota vielkään oikein nousta? Muttas siellä se nyt kuitenkin oli ja miten ihanaisesti se valaisikaan tienoita nuita, wautsi!
Olipas ihana päästä juurikin tähän aikaan ja tänne. Oipas mukava että meni se tuo aamu varhainen äitini tykönä niin pääsin sitten näin Aurinko Armahan kavutessa Taivaanrannan ylle, juuri sopimoilleen näin kuvailemaan Maailmaamme tätä Avaraista ja ihanaista!

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

    "Vanhus".

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

    Tätä Maailman ihanuutta, tätä Aruingon kiloa!
( Osa Mutalahtea. )

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Tuolla se jo näkyy; Aurinko Armas päällä Taivahanrannan tuon kaukaisen mik´ tuolta horisontista häämöttää.
( Ihan likimmäisenä "metsänä" on Panganniemi js sen takana sitten Särkilahti Petäjäniemen kera. )


   Mökillä! Ja "metsään mieli miehen tekevi" elikkäs ei muuta kuin kenkäin vaihtoon "nappaksista" ihan ehta kumppareihin mökkimme sisuksista ja sitten ei kun vaine "suunta tämä - ryhmä rämä"....

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Aamupäivän kajossa pihapiirimme tämä.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   "Sienikankaalle" menossa ja matkalla tuolla bongasin tälläisen kiemuraisen kimurantin kyljestä yhden koivuisen kasvavaisen.
Mikä lie oikku tääkin sarjassamme metsän kummallisuuksia, kun täsä nyt vaine oli yssi ainua puunrunko mutta sit sen kyljessä oli tällainen "vouku" kuin olisi aloittanut vaikkas uuden rungon kasvun sivuun itsestään mut sit tullutkin katuma päälle ja kääntynyt takaisin itteensä ja LIITTYNYT kylkeensä kiinni kuin "ei ni mitä" ?

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

    Perillä! Wau! Ihanaa! Täällä "taasen". Ihanaa!
   "Sienikankaamme" ammoinen ompi tämä täsä kuvassain. Ihanainen kangas keskellä ylt´ ynpäriinsä ulottuvaisen soisen maaston. On kuin tämä saari olisi tällä "ulapattomalla" suolla; ainut "kuiva" maa pitkällä matkalla "äärettömyyden".
Tänne on ain niin ihana tulla ( toivottavasti uusi, metsän tämän, omistaja, ei ihan HETI tätä kangasta maantasolle pistä! ). Täällä on rauhallista, "avaraa" ja on kuin olisi puiden näiden katveessa. Siis silleen kuin olisi puiden lehvästö ( vaik nyt kuusipuista onkin kyse niin siltikin lehvästö! ) kattonain... You know?
   Täällä me käytiin sienessä perhemme, sukumme, kesken, silloin kun meikä Mummero pieni likka oli. Ja silloin tänne tuntui olevan tooooosi piiiiit-kä matka kotimme pihapiiristä - nykyisen mökkimme pihasta siis.

2018.11.17.%20K%C3%A4nny%20kuvat%20%281%

   Tiedä en - atvailen vaine... ajattelen... tuumailen... muistelen... mutta tosiaankin tiedä en...
   Täsä on tällainen, tahi siis täällä "Sienikankaalla" on iät ja ajat ollut, tälläinen ura lävitse tämän kankaan. Ei kasva puuta, ei pensasta. On kuin valtaväylä olisi tuolta ja tuonne. Aikojen saatossa tosin on pintaansa muodostunut sammalpeite tuollainen... on tullut mätästä, on kaatunutta puuta "pitkin-poikin" kompastukseksi Kulkijain Kummajaisen. Muttas mitenkä miulla on muistini sopukoissa että tätä pitkin olisi ammoisina aikoina ( ajalla ennen miuta ja jopas ennen kuin sukumme tämän paikan omistukseensa saanut on jälkeen sotavuosien ) kylän tämän ihmiset kulkeneet? Oliko tämä jokin kyläntien ammoinen - vahi vaine polku oikaisevako? Mutta tiedän että jostahin tuolta naapuriemme tyköä tämäkin "kinttupolkunen" nytten vainen olevainen, on silloin ammoin alkanut ja tuonne toisen naapurin liki se on sitten mennyt. Kuivia kankaita, kuivimpia maastoja "etsiskellen" ja niitä pitkin kiemurrellen.
( Ps. Tää on lisäys muutama tunteroinen alkuperäisen kirjaamiseni jälkeen: tätä pitkin ovat todellakin kyläläiset ammoin kulkeneet ja jopas niinkin ettäs ihan tuolta naapuri kylästä asti, tämän meidän lävitse ja sitten toisen puolen naapuri kyläämme menneet. )

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

Nyt tätä pitkin kulkevat kaik mettän eläväiset, kuten kuvastain tästä näkyvi kun takaisin päin "jäljilläin" jo palasin ja ojasen muutaman siin välleen ylitin: hirvet nuo mettäin Kruunupäät ovat tästä viimotteeksi ennen miuta ylityksen tehneet tätä polkua pitkin käyskennellessään.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Polun tuon viekusta löysin tällaisen "kolopuun" jok´ täytehen pieniä reikäsiä oli nakuteltu.
Yhdessä reikäsessä niistä näytti "kodin sydän" olevan kotosalla: katsoppa vaine oikein tarkkaan ( kuva kun niin piskuinen muutenkin on... ) Armas Lukijain niin näet kuin tuolla kaiken tuon "kodin sisustuksen" keskellä sydän paikallansa on!

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   "Pakollinen" Naavanparran kuvaus...
   On se muuten ihanaa että viel on täällä Suomemme maassa Armaassa mettiä joissa Naavatkin viel kasvavat! Ajatelkaas tilannetta ja aikaa kunne eivät enää kasvakkaan?!
( Selitykseksi heille jotka eivät kenties "omaa" tietoutta tällaista: vain puhtaassa ilmassa ja tilassa, puhtaassa luonnossa, metsässä, Naavat elävät ja kasvavat. )

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   "Isolla suolla" joka muistini sopukoissa on näköjään ielleenkin sen aikaisessa kuosissa mitä se oli silloin aikoinaan kun pikku-likkana ain täällä "piti" käydä mm. lehmiä ajamassa lypsyille: aava aukia. Vetinen, soinen ja vällyvä pohjainen maasto jossa kasvoivat niin Lakat kuin Karpalotkin.
Nyttenhän tämä on näköjään ( niin kuin nyt en olisi täällä jokahinen vuosi ainaskin kerran käväissyt ja muutosta tätä jo aikaisemminkin nähnyt! ) jo aikas kivasti näretä kasvava, suht´ kuiva pohjainen ja aikas tukeva kulkuinen maasto....

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

...josa jo näin kuivien kankaitten Jäkälätkin kasvavat!

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

Muttas nämä Pallakset ovat kuitenkin ielleen paikallansa. Niin näköjään "meidän" kuin myös naapurienkin puoleisella suolla.
   Jälleen tiedä en asiain laitaa oikiaa: miksi näitä oikeesti kutsutaan tahi sanotaan? Tahi mistä nämä tulevat, miten ovat muodostuneet tahi miksi nämä ovat olemassa? Tiedän vaine ettäs itse Palalksiksi näitä olen iät ja ajat kutsunut.
Nämä ovat tällaisia ISOja mättäitä jotka ovat reilusti koholla ympäröivästä suon pinnasta. Korkeutta hyvimmillään jotahin vajaata metri ja laajuuttaan sitten... mitä sanoisin... jotahin... oiskoo kaksi...vajaa kolme metriä kertaa samainen määrre. Joka tapauksessa sen verta laajat että kun mie näille asetun seljällein maate ( kun niin kuivia ovat kun ovat sen verta suon pinnasta korkiammalla... ) niin tilaa jää viellä vaik jollekkin toisellekin ihmiselle siihen viekkuuni miun samalla kertaa asettua maate.
   Monet on tuokiot ne kun näin olen tehnytkin. Siis yssinäin! Olen pötkötellyt päällä Pallaksen tällaisen ja tillotellut Taivahankantta avaraa. Kuunellut tuulen huminaa lävitse kasvavan näreikön, lintujen lentelevien siiven iskuja ja oksallansa laulelevaa luritustaan.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   "Hattivatit."
( Torvijäkälää päällä kuivan mättään. )

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Ja olisko tää sit joku... Muumi tahi Hemuli - Hattivattien ynpäröimänä?

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

    "Vielä on tolppia jäljellä, viel on aittaa paikollaan....".

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

    Miten voikaa olla vanha kaunista vaikkas vaine olisikin kyse tällaisesta yhdestä ( tahi useammastakin ) aidan tolppasesta?
Tämä on yssi isämme vuonna "yssi ja nolla" tekemän aidan jäljellä olevainen tolppanen tällä "Isolla suolla".
Aita tuo kiersi silloin aikoinaan ynpäri lähes koko tään puoleisen maamme. Rakennettu oli sen ajan mukaan puisista, pitkistä ( kun oli kyse tällaisesta vällyvästä, soisesta, maastosta ) tolpista joissa kulki sitten piikkilanka tolpasta toiseen pitäin pedot aidan ulkopuolella ja karjan sisäpuolella. Aspi oli se pieni u-mallinen, ja terävä kärkinen, metallinen, kiinnike jolla se piikkilanka naulatiin tolppiin nuihin kiinni. ( Nyky-netti kertoo: "Verkon kiinnitykseen sinkilä naula." )

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   "Päivän Sydän - verisuonineen."

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   "Valokuvaajan selfie."
   Poimimpas eräänkin kipaleen Karpaloita masuuni piskuiseen ja nautiskelin niiden kirpakasta mausta.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

    Täsä, täsä on sitten eräs näre...

46459385_286848871951878_194005063041233

... josta tulee ain ohitsensa kulkiessain mieleeni aika kun muoskain kera täällä oltiin rötkyilemässä hankiaisia pitkin huhtikuussa 2001. Jostain kumman syystä se on vaine mieleeni jäänyt ja sit ain putkahtaa mieleeni kun tältä "nurkalta" kuljen ohitsensa. Puu ei nyt ihan samainen kylläkään ole muttas täsä liki kuitenkin....
Muistan sen Aurinko Armahan lämmähyttämän päivän, muistan sen kuin hanget nuo hohtavat kantoivat ja kuin me, mie ja muoskain miun - nuorimmaisen ollessa jotahin 4-vuotias ja esim. sen verta pieni että hän ei viellä osannut kiivetä närettä pitkin ylös kuten nämä kuvassain olevat, vuotta häntä vanhemmat veljensä, sitten tekivät, vaan hän "asusteli" miun, äitinsä, ja siskojensa kera maan kamaralla sen aikaa kun isoveljet esimerkkiään näyttivät. Voi, nuita aikoja entisiä...

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   "Kaksi vanhaa puuta...".
   Vahi kuis se Juha Tapio laulakaan siin laulussaan "Kaksi puuta"? Laulun muistan ja suunilleen sanojensa sanomankin mut ihan tarkalleen en kuitenkaan.
   Kuteskin: nämä kaksi vanhaa Haapaa ovat seisseet täsä peltomme päässä, mettä puolla, sen mitä nyt muistini miun taakse päin kantaa. Ja näköjään uusikin mettäin näiden omistaja nämä ielleen pystyyn jättänyt on ( josa viisaasti tietäin hän onkin tehnä sillä jos Haavan kaataa niin sehän sitten puskee uusia Haapoja pinnalle maan sen mitä vaine kerkiää elikkäs leviää sen jälkeen sen mitä vaine ehättäytyy. ) vaik ynpäriltään kaiken muun on kaatanutkin, maan tasalle laittanut.
Nämä ovat puita kaksi jotka tuovat mieleeni niitä ain katsoissa puolisoin miun. Oli nimittäin niin aikanaan että hänellä ja miulla oli puhetta juuri ennen kuolemaansa ( siin vuosi-kaksi ennen lähtöään ) jotta mennään ja kaadetaan puut nuo sieltä nurin ja tehdään niistä polttopuita joko issellemme tahi sitten tuonne mökillemme - ensin koloten ne asiantuntevasti elikkäs kuolettamalla ne pystyyn paikallensa. Mutta kuten tiedetään nyt tänä päivänä niin meinuuseen se sitten jäikin. Siellä ovat viel nytkin Haavat nämä pystyssä paikallansa mutta puolisoin ei enää seiso päällä maan, ei kulje rinnallain, ei hommaa tätä-kään tee kanssain...
   Tänne, tahi siis tuonne, mettätien päähän astellessain muistelin aikoja entisiä kun puolisoin ja jokusen muoskain miun kera täältäkin tien varrelta tehtiin ja haettiin ropseja mökkimme pihaan polttopuiksi.
Ensin puolisoin ne sieltä oli kaadellut, oksistanut ja sitten viel sahannut sopiviksi parruiksi traktorin perälevyyn laitettavaksi. Sitten me mentiin porukalla paikalle ja tien tuon ojien ylitse niitä loikata kuljeteltiin kyytiin moiseen.
Nytten kun mie näitä ojia matalia tahi sitten hivenen syvempiäkin ( vasiten tään uuden omistajan uusien, nytten tekemiensä, isojen ojien  ) ylitse loikatessain reisin ja hät´hätään ylitsensä venyin mietiskelin että onpaa sitä Mummero-Raukka vanhaksi tullunna kun ei oikein reidet veny! Ei sit milläskänä. Vasiten kun tuo oikia lonkka rajoittaa jokahista liikettä... Se se kyllä ilmineeraa jos Mummero tää meinaa liian "nuoreksi heittäytyä"!

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

    Päivä-syvämen kiloa päällä peltoaukeamme näin talven helmoissa marraskuisen.
Ei se Aurinko Armas enää täsä vaiheessa vuotta kovin korkialle kapua, ei. Hyvä jos edes näyttäytyvi joskus. Tytyväinen pitää olla tästäi vähäisestä kilosta jonka näin saamme Maan Matosina päälle Telluksemme tämän.

   Vanhoilla lehmilautumilla entisillä mettäpoluilla:

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

    Jotahin sieniä aikas isohkoja, kyljessä kannon lahoavaisen.

2018.11.17.%20K%C3%A4nny%20kuvat%20%282%

   "Lehmäpolku."
   Meitin vanhaa, vanhaa, lehmipolkua jota pitkin on aikoinaan tullut paimennettua niitä "kantturoita" suuntaan ja toiseenkin. Ja AINA näitä samoja "uria" pitkin!
   Muistan kuin sitä silloin penskana mietti lehmiä ajaessa että mikä helek...tin taatta noihin pitää aina näitä samoja polkuja pitkin kulkea? "Miksi, vaikkas ne vällyä jo ovat? Miksi, vaikkas ne upottavat jo nuin? MIksi, vaikkas utareensakin siin samalla särkevät kun utareet nuo täysinäiset ( tahi lypsyin jälkeen tyhjät ) ryystävät maata, kaikkia juurakoita ja muita sellaisia siin samalla kun astelevat niiden ylitse eteen päin kulkiessaan?" Vasiten kun toinen lehmä perästään tulee; tuuppaa edessään kävelijää hitaampaa kiirehtien näin sitä ielleen mennä, ja sitten siin samalla toisen ( tahi ittesä ) utareet riipivät pintaa maan ja juurakoiden. Kun eläin ( lehä täsä tapauksessa ) on näköjään sen varta "paikka uskollinen" ettäs se EI vaine VOI kiertää entisiltä uriltaan poies, ei voi mitenkään ettiä kantavampaa kulkureittiä, ei helpompaa maastoa astella, vaan jos siitä on kerta ennenKIN kuljettu ja ielleen päästä niin tottahan toki SIITÄ NYTKIN sit mennään! Piste!
   Mitäs niitä olikaan lehmillä meidän nimiä? Pimu, Hertta, Soma ( Soma oli äksy lehmä. Vanha mutta äksy! ), Helenä - vahi oliko se Heluna? Heluna se täytyi olla. Mustikki, jne..
Oli se aikaa silloin kun vielä sai valita tahi keksiä itse lehmillensä nimet eikää kuten nyt että jokahinen vuosi on tietyllä kirjaimella alkava nimi keksittävä tahi löydettävä jostahin itse kullekkin. Sitä se tää byrokratia tekee näihin karjoihin-kin... voih.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   "Syssyn viimo lehdet."

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   "Petolinnun perse."
   Ei mitenkään kaunis nimi, ei mitenkään imarteleva sanonta eikäs vasiten mitenkään asiaan kuuluva nimitys mutta tää nyt vaine tuli miulle ensimmäisenä mieleeni kun tämän "raatopaikan" sieltä polun varrelta kohtasin. "Petolinnun perse"hän tavallaan tarkoittaa, ja sitä vasiten käytetään, silloin kun tarkoitetaan ettäs jokin ( vasiten JOKU ) ei ole mitenkään kauniin näköinen ulkoisesti ( tahi kasvoiltaan ).
Kuka lie, mikä lie, ollut peto moinen joka toisen päiviltään päästänyt oli? Ja mikä oli lajiltaan tää lintunen joka päivänsä päätöksen näin kokenut on? Harakka ei ainaskaa. Varis? Vois ollakkin... Närhi - ei. Jos joku tämän osaa kuvastain tästä kattoa niin ilo miellä vastauksen vastaan ottaisi!
No, muttas.... penkaisin "kasaa" tätä ja totesin ettäs ihan ovat siististi sulat nuo kasassa täsä, ihan ovat siistissä kunnossa: mukaani otan muutamia ja teen niitä jotahin viellä.

   Se etten nuin itse tunnista saaliseläimen tämän sukupuuta niin siltikin mietiskelin ettäs on se tää nyky aika sen verta keheno juttu että eivät varmaankaan nyky-nuoriso ja lapset osaa, tiedä, tahi eivät ole oppineet, sitäkään vertaa luonnosta mitä miekin näine vähäisini teitoineni osaan kun on "pienen ikäni" "pitänyt" koluta luontoa ristiin rastiin. Toki, en kyllä kielleä, ettäs on joku toinen viel enempikin kolunut luontoa lävitse, kuin mitä mie itse olen tehnä mutta sitlikin...
   Mitä nyky-lapset oppivat luonnosta kun he ovat vapaa-aikansa jatkuvaan kännykät kourissaan? Jääkö kaik´ oppiminen koulujen varaan? Ja misä he siellä luonnosta oppivat - sekä mitä? Onkoo kaik tietto jostahin netin-sfääreistä etittävää tietoutta ja siten sitten "vain" kuvin ja tekstein opittavaa eikää misän muotoo luonnossa samoten ja sieltä sitten ihan paikan päällä nähtynä ja "livenä" opittua tietoutta? 
Onhan heissäkin varmaan perheitä ja persoonia jotka taasen sitten oikein harrastavat luonto. Samoilevat, reppu-reissaavat, osallistuvat Partioon tahi muutoin ovat siellä kiertelemäsä ( vaikkas innokkaan perheensä kera ), muttas ne varmaan ovat paljon harvemmassa kuin mitä aikoinaan kun joka pesueen, jokahisen perheen, olot olivat aikas luonto-läheiset. Sitä elettiin luonnosta, elettiin luonnossa ja opittiin siin samalla kaiken laista.
Tietävätkö nykyajan lapset mitä kuuluu vuosien kiertoon? Mikä on eläin tää tahi tuo? Miltä Kuusipuu näyttää, miltä jokin Haapa? Millainen on Sudenmarja, tahi vaikkas vaine Ketunleipä tahi Suolaheinä? Tahi miten jokin lampi eroaa vaikkas järvetä? Tai... tai....? Onko nykyään kaik´ oppi koulusta saatavaa - ja vasiten netin ihmeellisestä maailmasta? Eikä tieto enää kierräkkään suullisesti sukupolvelta toiselle?


2018.11.17.%20K%C3%A4nny%20kuvat%20%283%

   Mökkipihaan ja notski tulille. Tulilla näillä lämmähyttäin Kaiketonta ruisleipää á la mie: gluton, maidoton, hiivaton, suolaton, jne., sekä Kaiketonta kalkkuna-grillimakkaraa. Jam, oiva päivällinen jälkeen rötkyilyn tuon.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Kurtut monen moiset entisen Pihakoivumme kannon kupeelta yllä ja alla.
Ylimmäinen luo mieleeni vuosirenkaat ja sit tuo alimmainen tuo ihan ensimmäiseksi mieleeni kuvan jostahin flamengihameen helmoista...

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B


2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

    Lehtikuusen käpy soma.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

    Syssyn upeat, tummat, täysin punaiset, värit.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Navettamme vinttiakkuna kera Villiviinin varsien.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

    Tupamme porstualla istuen.
    Täsä tätä päivä syväntä taittaissa, notski eväitä maistain ja mukanain tuomaa mehua palan painikkeeksi suuhini kulauttain, nautiskelin taasen pihanpiirimme hiljaisuudesta. Ihan kaikkinaisesta hiljaisuudesta. Ei ristin sielua misään, ei ketään, ei kukaan, ei mitään. Vaine mie ja tuulosten hentoiset kuiskaukset...
Jopa niinkin "kaukaisesti" kuiskaillen jotta mieleni päälle tuli ettäs "ja taasen mie täällä tänään ja yssinäin jälleen". "On kuin ei ketään muita täällä kävisikään, ei koskaan, ei ikuna." "Vaine mie ja miun....

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

...muistot nut jotka ain palajavat menneisyyteen." ( Onkoo mieusta jo vanha tullunna kun näin ain menneeseen palajan? )
Nytten muistelin aikaa entistä ( näköjään 10.10.2014. ) jolloin olimma täällä joukoltamme, mie, puolisoin ja muoskain miun, yökyläilemäsä öitä muutamia ja sitten viimoisen yön aikana tulikin yks´ kaks´  yllättäin sellainen syssyn eka pakkasyö ettäs tuntui kuin jarpitkin olisivat jäätyneet. Vasiten kun ei ollut ollut kotoamme lähteissä viel tiedossa vuottaa mitään pakkasta tuloilleen ja ei oltu mitenkään tukevammin vaatetuksilla varustauduttu reissuumme silloiseen jotta sit lämmä olisimme pysyneet...
Viimoisenä päivänä mökillemme tälle sit tulivat muutkin sukumme jäsenet paikalle: notski pystyyn laitettiin ja makkarat paistettiin - tietenkin!

   Täsä tein huomion ettäs kunne mie mökillemme tälle saavin niin silloin Aurinko Armas nosti nokkaansa ylle Taivahanrannan. Ja se oli silloin Aika Rauta jotahin puoli kaksitoista - sekä sit näin poies lähtöä atvaillessain noin kaksi jälkeen iltapäivän tuon.
   Mitenkä se tuntuu ettäs se on nytten tuo valkian aika niin kovin lyhykäinen? Juuri kun se on alkanut, juuri kunne Aurinko Armas on kavunnut päälle Taivaanlajen, niin sit se jo mailleen painuu? Miten se on vaine mahdollista, kuin voikaa olla lyhykäinen päivän valoisa aika?
Sillä jos mie muistelen niitä aikoja keväisiä joita täällä mökillämme olen viettänyt lumiseen aikaan jotahin tammi-maaliskuussa niin johan se on silloin PALJON pitempi aika se valon kajo silloin kuin mitä se nytten on! Tietty, ynmärrän mie tään, että silloin on ihan luomnnollisestikin päivät jo pidemmät kuin nytten kun ollaan painumassa "talvilevolle" luonnonkin kannalta muttas siltikin... Eiköö tuota olisi voinnut ( niin kuin tää nyt joku valinnan aihe olisi! ) säästää valoisuuttaan tähänkin vuoden aikaan himpun enempi? Silleen ettäs olisi näin synkiän mustana, harmaan sumuisena, aikanakin muutahin katella kuin tätä ainaista arki-harmautta ja sysi-mustaa pimeyttä?


   Joo. Mökillä käyty, metässä ja suolla samottu - entäs sitten? Minne Mieron mieli nyt tekevi? Mihkä suuntaan lähtisin, kuspo kulkisin?
   Päätin ajaa ajan kera ja kiertää kotia kohe kautta entisen opinahjoni, ja siitä sit ielleen mettätteitä pitkin...

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

  Ohemäen koulu. Alkanut jotahin... joskus ja päättynyt taasen... jotahin. Itse opiskelin täällä vuodesta 1973 - 1979...jos nyt osaan oikein laskea...
Kuusi oli luokkaa silloin täällä ja kolme opettajaa, vahvistettuna kiertävällä englannin opettajallajoka silloin oli mr. Mäki. Se muistaa helposti sillä jokahinen tunti aloitettiin nousemalla ylös seisomaan ja yhteen äänen lausuen: "Good morning mr. Mäki." Ei, ei suinkaan ole jäänyt "kaunoja" tahi mitään "hampahin koloon" tästä, ei suinkaan... muutoin vaine on negatiiviset mielikuvat moisesta opiskelusta ja etenkin hänen alaisuudessaan. Yäk!

   Muttas nyt nykyaikaan ja eiliseen takaisin...
  Tarkoituksein oli ohitse kulkiessain pistäytyä vaine pihapiirissään ja napata muutama kuva näin ulkoapäin tästä opinahjostamme. Jos joku olisi pihassa tahi kotosalla niin tietty lupaa siin samalla kysyen kuvien käyttöön...
   Muttas kunne pihaansa kurvasin, Hepo Hopialla karautin, niin hokasin että siellähän olikin puna-liivisiä hemmoja pihanmaa pullollansa! "Mitäs tämä nyt on?"
Menin miesten nuiden juttusille ( ja sen yhden ainuan naispuolisen joka siihen porukkaan nyt kuului ) ja sain kuulla että he nyt tänä vuonna ekaa kertaa seuransa pystyssä ollessa, pitävät Peijaiset tänään ( siis eilennä ) ja siellä! "Vuotahhan vaine viel noin tunteroinen niin sopalle pääset."
Siin kättä-päivää annettiin, rupateltiin, suuta soitettiin. Esittäydyttiin ja kuinka ollakaan sieltähän tuttuja paljastui: entisiä koulukavereitain ja saman kylän, lapsuuteni kylän, lapsia. Ihmisiä myöskin muita jotka ovat juurikin tätä koulua käyneet aikoinaan, jo ennen miuta, ja osa miunkin jälkeen.
   Kiertelin, ja kuvasin rakenuksia näitä heidän luvallansa kun omistaja paikalla ollut ei. Hän on kuuleman joku Eestin maalta ja kesämökkinään pitävi tätä koulua nyttemmin - mutta "HE, paikalla olijat, voivat antaa hänen puolestansa miulle luvan kuvata ja kuviani näitä käyttää kun ovat jo sen varta tuttuja omistajan nykyisen kera."

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Koulumme entinen ( ja nykyinenkin ) ulkorakennus josa oli nuihin kyljessään olevien pienoisten ovien takana ulkohuussit. Tyttärien täsä etupuolella ja poikien tuolla päädyssä. "Persiit" ( takaseinät, pytyt ) vastatusten sisällänsä.
   "Isot pojat" ja vanhemmat oppilaat, kertoilivat tarinoita että varokkin sit kunne pyllistät sinne pytylle, etteivät poijat kuiki puoleltansa peppuasi! He kun tiesivät että sieltä olivat poija nuo "viikarit" kuikuilleet ennenkin tyttöin peppuja.
Miten lie onnistuneet tempussa moisessa sillä kun ajattelee että pytyt nuo riveissään olivat puolella ja toisella sekä viel KORKIALLA maankamarasta ( niin korkialla ettei sinne paljon uskaltanut pieni tyttönen edes sisälleen vilkasta kun se niin korkialla oli maan pinnasta, ja synkiän maustakin tietty sit samalla kun alhaalle oli niin pitkä matka! ) niin onpaa vaine pitännä poikain noiden kuikuilevien suorittaa aikas moista akrobatiaa jotta ovat pytyltänsä sit voineet nähdä likkoin pyttyjen alapuolelta peput vilkkaavat.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Soppa "hirvee" keittyi, porisi valmiiksi, ja mie sitä sitä maistamaan: suoritin ns. esimaistajan pestini keitolle tuolle. Maistelin, söin ja kertoilin että viel henkkissä olen enkää tuota kuolla kupsahtanutkaan! "Kyllä, oli suolaa sopivasti ( ja kenkä siihen tytyväinen ei oliskana niin passaa sit peräänsä hiukan lisää itse heitellä ), juurekset ja potut kypsiä jo ovat. Lihakin ihanan pehmiää on." " Kyllä sitä passa jo muillehin maistaa antaa."
   Sopan syöntiin menin koulun sisuksiin. Kapusin yläkertaan entisille yläluokille elikkäs vitos-kutosluokkaan.
   Näitä yläkertaan vieviä portahia pitkin kiivetessäin ( ja sit muutoin edes-taas astuissain muitten jutskieni taatta ) tuumailin että on se kumma kuin sitä ihmis-mieli tapposia tekee? Ennen muinoin kunnne näitäkin portahia astui kouluaikoina niin nämähän olivat mitä ISOimmat portaat! Sellaiset LEVEÄT, PIIIT-KÄT ja muutoinkin ISOt. Eivät ne näin pienet olleet silloin, eivät todellakaan!  Näissä kun mahtui silloin useampikin oppilas samalla kertaa menemään suuntaan tahi toiseen ja vasiten vastatusten kulkemaan. Mut jos ajatteleisi ettäs tästä joku nyt astelisi vastaan itsesäsi niin väistettävähän se olisi jollahin tapaa syrjemmälle jotta kumpainenkin yhtä aikaa siitä kulkemaan sopisi!
Muistelin myöskin kertoja niitä kun näitä pitkin laskettiin peppumäkeä alas. Siis ihan oikeesti peppumäkeä! Silleen kuin nyt pienet ihmis-taimet yleensäkin portahia laskevat alas istultansa. Ei, ei meillä mitään peppuin alla pehmikkeenä ollunna vaan siitä vaine housut jalassa ja istuillaan. Ylhäältä alas asti. Ei tod. nyttemmin tulisi moista mieleen tehdä sillä nämähän ovat KIVIportaat! Iik! Mitenkä sitä on takalisto silloin kestänyt moista rääkkiä?

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Yläkäytävän, luokkain aulan, naulakoista oli viel osa jäljellä ja paikoillansa.
On siin ollunna eräskin koukku jonossa kun muistissain on jotta jokahinen tään aulan seinusta oli "miehitettynä" näillä koukuilla alusta loppuun asti.
Ja pitihän sitä niitä ollahin kun ajattelee että oli kaik kuusi luokkaa ja luokassansa oli vähintäänkin jotahin toiselle kymmentä oppilasta. Siis puhiun nyt tupla-luokista; 1-2lk, 3-4lk ja 5-6lk miun aikoina. ( Ja onhan sitä ollunna ennen miuta varmaan enempikin oppilaita luokallansa, luulisin ainakin... )

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Viel lähteissäin vilkaisu taakse ja koulumme ulko-oven kuvaaminen.  "Hyvästi, oi jää. ystäväin..."


   Sitten? Mitäs sitten taasen: mihkä nokka näyttävi?
   On se vaine kiva näinkin joskus matkustella: olla tietämäti mitä tuleman pitää, mihkä nokkansa suuntaa? Minne mennä, kuspo kulkia? Mennä vaine sinne minne halajaa ja mikä paree tuntuu. Siksipä onkin onni olla näin vapaa ( ei ketään, ei toista, joka käskee tahi kieltää jotenkin ) tehden itse tiensä päälle maan!

   Pyörähdämpäs sinne mettätielle jonnekka suunittelin että. jotta, jos... vaikka...

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Ehton valon kajossa vastaranta kylpee.
   Kyseessä on Valkeinen joka ennen muinoin Maaningan vaikutuspiiriin kuului ja nyttemmin sit Kuopio omaisuutta on. Tuolla vastarannalla on Valkeismäki ja sen takana sit Petsamo... jos se nyt jolle-kulle jotahin merkitsee.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B


2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Tämän puolen niemenkärki viel Aurinko Armahan säteissä kylpi. Kovin olivat kauniit maisemat katsella ja valokuvata.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

    Sinne se painuu maate: kahdella tapaa kuvattuna....

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B


2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Tuolla niemellä mie äsken olin...

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

... ja tuonne se painuu.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Vähiin käy kunne sammuu totaallisesti.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Viel viimeinen silmäys seljänteelle - ja sitten matkaan taasen....

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

... järven tämän toiseen kolkkaan asti. Elikkäs samainen järvi taasen muttas nyt sit ihan pohjoisimmasta kärjestä kuvattuna siten että vasemmalla näkyy Vorloksonmäki ja se Valkeismäki ejessä, "mantereen", tämän puolen rannan, ollessa ihan oikialla: yllä ja alla.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B



2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Matkain taittuvi ielleen ja nyt olin täsä matkalla josain Haatala - Maaninkajärvi - Pohjois-Haatalan tietämillä kun hokasin ettäs katsoppas vaine kuin on ihanaisen näköisiä pilviä Taivahankannella kun ehtoon Aurinko Armas sen nuin värittää!

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Ja entäs sitten täsä? Voikoo olla enää kauniimpaa näkymää kuin mitä on täsä?
Katso nyt tätä! Auringon viimo säteitä yllä supi-suomalaisen maalaismaiseman; viel vihiriää pelloilla ja sitten Auringon tuon Armahan värjäämät punervan kylkiset kuivat heinät ja puiden kyljet siellä välissä väriä pilkottain! Wau!



2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   "Värisuora."
   Täsä oli Tuovilanlahden kanjonin pohjalla kylän samaisen lahdelman päässä. Auringosta on enää jäljellä vaine piskuinen muisto latvoissa puiden kun se ei oikein yltännä enää tänne tuon oikialla olevan Termälän harjanteen ylitse.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B



   Maailmankatolla:
   Ja "Maailmankatolla" sijaitsee sit paikalla jolla...

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

... Liponsaari on tuossa vasemmalla ejessä ja sitten Hiekkapuron sijaitessa siellä josain takana kera Väisälänmäen.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

... josa horisontissa kohti luodetta siintää Vuohisaari ( "Mummon tämän" saari! ), Jänissaari, Paasisaari sekä Haapasaari.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

... josa koilliseen katsoissa näkyy Pohjoissaari kera Akkalansaaren.

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

... josa Liponvirran vasenta kylkeä "miehittää" Akkalansaari ja oikiaa reunaa itse Liponsaari, horisontissa Lokkiluodon, Palosaaren ja Akankiven tähytessä.

... ja josa Liponsaari kylpee Aurinko Armahan viimo säteiden syleilyssä täl viisiin:

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B


2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B



2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Katso: ihkun ihanaiset piskuiset pilven hantuvat!

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

   Kävi muuten aikas moinen vinkka yllä tään Maailmankaton! Hyvä jos pystyssä pysyvi! ( Liponsaari edessä )
   Tätä kanttansa pitkin käyskennellessä kuulin ( ja nyt vasta hokasin ) ettäs tämä siltahan laulaa!
Voi sitä konserttia jota tää piti miulle. Enpäs ole ennen sattunut paikalle kun se näin "virttä veisaa" ja säkeitään säveltää. Oli ihan jänsä olo ja tila seistä sillä niiden säveltensä keskellä.


   Näin se päivä tämä eilinenkin ehtooseen jo ennättäytyvi, jälkeen aamuisen ani varhaisen. Mitäs se menikään... sen kymmenen tunteroista reissulla tällä, ja kaik ne tunteroiset, kaik nuo kymmenen täyttä tunteroista - ensimmäistäkään vaihtaisi poies en.
   Mitä sainkaan kokea taasen tällä matkallain maakunnissa näissä? Mitä vastaani tuli?
Sain tavat ja nähdä nykisiä ja entisiä tuttaviain miun. Sain nähdä ja kokea ihania paikkoja ja kauniita maisemia. Sain syödäksein notski-eväitä ja ylläri-pylläri Peijaiskeittoakin - mie joka en sen kummemmin matka-evästä omien erikoisjutskien lisäksi matkaani lähteissäin laitellut. Sain nähdä näin sysimustan loppuvuoden ajan Aurinkoisen pilkahduksen tunteroiset, ja myöskin kokea sen aamuisen heräämisen sekä ehtoisen maille laiton. Sain tuta päivän lämpöisen kera leutojen tuulten henkäysten ( siellä suolla ) sekä näin ehtoisen Tuulten Tuivertavien tuittupäisyyden.
   Sanolla sanoin: ihanaa! ( Kyl taasen kannatti lähtiä Majastain Mahtavaisesta kohti Suusta Maailmaa! )