NYT sitten mennään eikä meinata! Meinaan että yrittäkäätte pysyä perässä ajatusteni juoksussa Armaat Lukijain miun sillä en takaa aivan varpiksi että osaan tätä nyt jäsennellä ihan oikein, aikajärjestykseen tahi mitenkään viel sit lopuin lopuksi "oikolukea". Jotenka menhään niillä eväillä mitä Ukko-Ylimmäinen on antanut - jookosta joohan?
   Tään hetkinen tunnelma on ettäs jos vaine olisin korkkia korkkaavaa "kamaa" niin se olisi sitten tänään sellainen päivä muttas kun en ole niin podempas vaine "muuten vaine" tätä tuskaani tummaa, murhettani murevaa, suruani sydämessäin.
Vuosipäivä lähestyy: tänä vuonna se on päivää aikaisemmin kuin silloin vuosia viisi sitten - ensi vuonna se on sit samaisena viikonpäivänä kuin silloin... Ja muutenkin; "Länsirintamalta" kun ei kuulu mitään niin olo on ontelo - snif.
   Muttas kaikesta huolimati - lähdetäänkö matkaan, reissuuni eiliseen? Tuletko mukaani?



   Kaikkihan alkoi siitä kun mennä viikkona, siis tätä edellisenä viikkona, loppuivat Työni miun. Ne loppuivat nyt aivan totallisesti jos ei sitten jostahin jotahin odottamatonta "lottovoittoa" ilmaanu niin ettäs mie sinne ihanaistakin ihanaisempaan Työpaikkaan takaisin pääsisin.

2018.8.24.%20Luova%20Puu%2C%20loppu%20%2

"Yksi elämäntaival,
yksi elämänvaihe,
yksi Työ,
yksi työura,
yksi IHANAAKIN IHANAMPI vaihe ihmiselämässä takana, valmiiksi taputeltuna.

KIITOS-KAUNIS KAIKILLE TEILLE jotka olette olleet osallisina täsä Työssäni, Työni mahdollistamisessa, yms..
Ja KIITOS sekä KUMARRUS kaikille TEILLE Armaat Asiakkaamme Luova Puu´lla - ilman TEITÄ olisin "tyhjää harassut" nämä mennä neljä kesää, kolme talvea, täällä Töitä tehdessäin."

Kiitosteni näiden jälkeen kunne arki palasi elämääni, se arkinen aherrus joka miul tapaa olla kun koissain olen, Majassani Mahtavaisessa asustelen, Humisevallaharjulla huhkin, niin sitten olenkin ahertanut aivan olkain takaa saadaksein ns. kesän jäljiltä kotini asuttavaan kuntoon. Toki olen siivonnut pitkin kesääkin - viimeistään parin viikon vällein muttas kun on monta kohtaa jotka täytyy "nykiä" pitkän tauon jälkeen; mm. pölyt lamppujen päältä, avonaisten kaappien yliset, yms. joita en voseki joka viikko, en joka kuukausikaan! Sitten oli kukkain ( noin sata kipaletta - ylle/alle ) mu-yrkytys rumba jonka aloitin jo Töissäin ollessain ja nyt sitten pesasin ne kaikki! Samalla sitten syssyinen akkunoiden vosekkiminen sisä- ja ulkopinnoiltaan ( välinsä vosekin vain keväisin! ) sekä kesäverhoin vahdot talvisiin verhoihin.
Tähän sitten viel kaik muut mahdollise hommat, ns. juoksevat asiat ja asioinnit. Tyttärein 24/7 kirjanpidot yms..
Ettäs haipakkaa on pitänyt nämä muutamat päivät kun nytten kotonain olen ollunna. Todellisuudessa vuosilomapäivilläin! Vau! Siis olen vuosilomalla ja kuten yleensäkin niin eikös sitä ihmiset pruukkaakin näin lomillaan ahertaa sit VIIMEISEN päälle? Niin että palatessaan takaisin töihinsä ovat sitten irti-poikki-katki? Tosin täytyy myöntää ettäs kunne miun lomain tää loppuvi niin sit en palaja töihin olleskana... "lomain" jatkuu kunne uuden "uran" jostahin löydän.
"Uran" jota olen essiskellyt pitkin-poikin Armasta Suomemme maata et jos ( ja kun! ) saan tämän Majani MAhtavaisen myytyä niin sitten olisi lähtökuopat lähellä... jos uskallan... jos vaine... Mutta katsotaan nyt.
   Joka tapauksessa kaiken tään kiireen, huhkimisen yms. touhuamisen keskellä päätin täsä taanoin että sitten keskiviikkona, eli eilennä, mie huo´hahdan ja pidän vapaa päivän. Kera erään Ystäväiseni jonka kera tehtiin tärskyt mökillemme saunomisen merkeissä. Jotenka kunne eilinen koitti niin tämä Mummero täsä, elikkäs mie, otimma aamu tuimaan ja pakkasin taasen kimpsuin ja kampsuin kasaan suunnaten Maailmaan Avaraan josta nyt sitten kerron täsä:



   Meinasin laitella tämän tarinani otsikoksi: "Tähänkö on tultu..." mutta muutinkin sen kuten varmaan osaatkin yksi-ynnä-yksi laskia? Mutta ajatuksella tuolla lähdin aamusella jälkeen seitsemän liikenteeseen kun hokasin ettäs se on sitten alkavan ruskan värit jo näkysällä! Kesä mennyt on - jo! Ja vastahan mie sen aloitin. Mihkä ihmeeseen se meni, se kesä? Mihkä se hävisi ja misä välissä? tahi pikemminkin: misä välissä se kerkesi olla olemassa? Muistan kuin kevät tuli ja alkoi ja nytten ollaankin sit jo syssyssä? Ei-kä! Ei voi olla totta! Taasen kesä "ilman" MINUA! En ala!
   Mutta toisaaltaan - usottava se on sillä kun katselin maisevia vaihtuvia ynpärilläin niin kaikkiallahan oli syssyn värit edustettuna. Oli puituja oljenkultaisa viljapeltoin sänkijä, syssynvihreitä pinareita, Luonto-Äidin punastuvia poskia kupeilla puiden ja kellakoituneita puiden kyyneliä ( lehtiä ) tipahtaneina maankamaralla mattaiselle. Sekä usvaisia utuja kosteikkopaikkojen yllä.
 


2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Utuverho yllä pellon.

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Kurkipesueesta ei kukkaan Linssi-Lude ollut....

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   "Olen onnellinen."
   Erään Puna-Apila pellon laitamilla, aamulla aikaan klo.8.00. ja Neiti Suklaatin lämpömittarissa +8´C.

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Syssy tullut on.

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Jin ja Jan... vahi mitkä ne nyt olikaan muttas ajatuksella sellaisella jos vaine tästä kuvasta paremmin näkyisi kun kuvanen tää niin pienoinen on. Tietokoneen ruudulla, kuvana isompana, tämän paree näkisi.
Tuolla horisontissa, liki keskustaa on vasemmalla puolla harmaja hirsilato ja sit oikialla puolella keskustaa pilkottavi harmaja Utu-Usvainen. Siitä siis toi Jin ja Jan.



2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Maaningan ( nykyään Kuopion ) Tuovilanlahdessa Korkeakosken kanjonin päässä, kylän tuon satamassa. Samainen näkymä muttas toisesa laajemmalti ja toisessa suppeamalti. Siis todella ihanainen paikka! Kuvani nämä vaine latistavat - sori.

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2


40317194_2247423012162751_92224616841766

   "Minä itse."
   Viereinen uimaranta, ihan liki tämän alla olevan kuvan hiekkasärkkää. Itse asiassa sen toisella puolella oleva poukama. Ja tämän rannan hyppytorni ITSE ylhäisessä yksinäisyydessään peilityynellä lahdelmalla.

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Täsä puro, oja, joenuoma tää, joka sieltä Korkiakorken kanjonista solisee tähän lahdelmaan. On muuten to-del-la puhdasta ja kirkasta vettä joka sieltä solisee! Läpi näkyy niin ettäs "hujahtaa". Ei mitään onkkelmaa.
Ja mikä santapohja onkaan täsä, niin tuossa joenuomassa kuin myöskin tämä vasemmalla näkyvä niemeke joka oli mm. mennä keväänä kun täällä viimotteeksi käväisin, aivan kokomansa keväisten vesien alla! Nytten täsä kykeni, voi, tassutella ristiin-rastiin ihan huoletta. Olipas ihanaa!


   Kun näin reissasin välleen isompaakin tietä asfatoitua pitkin niin pohdinpas siin "kurvailessain", kiirusta minkään laista pitämäti koko matkallain, ajan kera matkustaissain, jotta on se muuten aikas kiva hommeli kun on autossain tuossa, Neiti Sulkaatissa, sittenkin niitä "kaiken maailman nippeleitä" joita silloin aikoinaan morkkasin enemmältikin. Sitä ettäs mihkä niitä nyt tarvihteisi? Miksi niitä pitää olla? Eihän niitä ikinä opikkaan et mitä on minkin napin ja nippelin "takana"!... Niin ettäs onpaahan se hyvä kun on olemassa mm. sellainen yssi "hieno" nippeli ( itse asiassa tähän tarvitaan kahdenkin napin painallusta jotta toinnon saapi toimimaan... ) kuin VAKIONOPEUDENSÄÄDIN! Wau, kuin sitä onlkaan ennen tullut ilman sitä toimeen? 
On nimittäin niin että kun mie sen laitan päälle niin nopeuteni pysyy siinä sen kummemmin heivaamati suuntaan tahi toiseen, ja se mikä TÄRKEINTÄ niin kun se näin tietyssä nopeudessa pysyy niin ei tarvihhe alvariinsa vahdata nopeusmittaria jotta ei nopeuteni lii´an ylös kipua vaan se pysyy asetetussa "suurimmassa sallitussa nopeudessa" mitä kulloinenkin tien päktä antaa myöten tienvarren nopeuskylttien mukaan. Ei ole vaaraa sakoille, ei tule "hurjasteltua" vaan kaikki "pysyy hansakassa"... kun ei vaine niitä hanskoja hukkaa...
Sekin vielä ettäs kun sitten en käytäkkään tätä ( näitä ) hienoa nappulaa niin silloin ajelen varoen mutta silloinpa "kykenen" sit paree reagoimaan näkymiin ympärilläin ja tarvittaessain hiljentämään vauhtiani jotta voin kamerain kera reissatessain pysähtyä asiain niin vaatiessa. Voin siis silloin paree varautua mahdollisiin "äkkinäisiinkin" pysähdyksiin joihin sit ei olisi varaa reagoida esim. tuon -säätimen yllä ollessa vaikkas satasenkin vauhdissa. Se kun ei tapahdu ihan yks´  ja kaks´  jos en sitten halua vaarantaa muuta liikennettä...


   Hajin mökiltämme pelastusliivini ja airot mukaani ja "annoin" sinne "tilalle" kaik matkakamppeeni kera eväiden yms. ...
Sitten suuntasin pitkästä, pitkästä aikaa nokkain kohti lampea josa Venhoni on miuta vuottanut "sen seittemän kesää" jo. Varmaan sie ikävissään itki ja riutui... snif.


2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   "Ei enää elätä isäni pitkät pellot..."
Ei oikeestaan ole mitään tekemistä näillä Lauri Tähän laulamilla "Pitkät pellot." -laulun sanoilla tämän kuvani kera mutta nämä olivat yhdet ja ainuut sanaset jotka miulla tulivat mieleeni kun tänne jälleen saavuin ja näin tämän isäni vanhan vanhon jäämistöt syvyyksissä soisen maaston.
Toisaaltaan "totta toinen puoli" sillä onhan se toisaaltaan aivan totta: ei täältä lammelta enää mihkään kotiin kaloja kanneta. Ei sit minkään laisia kaloja. Ei pyydystetä Piisamia, ei katiskaa kaislikoihin heitellä. Ei saalista vesehistä minkään laista, mihkään - mitä nyt Sorsastajat nuo syssyiset sitten kenties paukuttelevat siivekkäitä persuuksiin kun sen aika on... jonka oli sitten nykyinen maanomistaja kyltein, senkin pyydystämisen näköjään kielellyt. Jotta ei taida sitten enää senkään sortin saalista täältä saada kenkään... JOTENKA ei sitten kenenkään isän "pellot" täältä kotiin elämää kanna. Ei ole asiat kuten ennen vanhaan...
   Täältä kalastettiin katiskoilla isämme kera Lahnat, Affenet, Hauet, ja sitten sellaiset kalaset joista toiset olivat kuten Lahnaset mutta pienempiä... Ruutanoita! ja toiset sellaisia hopia kylkisiä, kiiltäviä... mitä ne nyt ovat? Ei silakoita, vaan....? Sanokaatte te mitä ne nyt ovat? Punasilmäisiä ja.... No, niitä kuitenkin. Piste.
Ja sitten Piisamia jotka isä parkkasi ja sit myi nahat - taätä olen kertonut, taatusti, joten ei sen kummempaa jorinaa siitä.


2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Siihen jäivät näreen oksanhankaan Soutajan tämän ajopelin avaimet kera monen muun tärkiän avaajan, vuottamaan saapujaa takaisin päin.
Laitelin näin nämä tähän koska ei miulla ollut "matkassa mukana" varmaa taskua jonka pohjalle olisin nämä törkännyt. Ei oikein anorakin rintataskuun ja sen tarrapalaseen voi luottaa... joten näin sitten tällä kertaa. Siin ne nakottivat sulassa sovussa kaikki. Niin avaimet kuin myöskin Suojelusenkulinini miun kuin sit tämä kaunis ( aivan toisen sorttinen ) pääkallonenkin täsä. Ja tästä mie nämä sit kappasin poies tullessain.

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

    "Vesille mieleni miun tekevi."
    Näin sitä olen ängertänyt Venhoni jo mahaltansa seljälleen sekä vetänyt, tyntänyt, äheltänyt, ähkynyt, ynnä muuta sellaista, jotta Venhoni tämän jo tuonne heteikön reunaan asti sain.
On siin muuten tällaisen pienen Mummeron, pienoisen nais-ihmisen, ISO ponnistus että tämän kaiken saa tehtyä. Kääntää tällainen Venho painava ensin oikein perin, sitten vetää ja työntää vuoron perään heteikön päällitse ja siten vasta vesille päästä.
Tietty voisinhan säilyttää Venhoani tätä ihan oikein perin rannalla tällä muttas kun... kaik sade, se vesi joka Taivahankannelta alas Maankamaralla valuu, niin sehän se sit jäisi Venhoni tämän sylkkyyn! Ja vaik kuin onkin ollut vähä vetinen kesä takana niin oishan siinä silti ollut "kystä kyllä" miun lappoa poies sitä kunne taasen pitkän ajan jälkeen paikalle saavun. Puhumatikaan kaikkea sitä roskan, oksien, lehtien, höppiäisten yms. määrää jok siihen sylkkyyn sit olisi kerennyt keräytyä! Ei kiitos miulle. Mieluummin mie ouhkun ja puhisen aina kun Venhoani tätä tarvitsen.
Ja ettäs säilyttäisin Venhoain tätä tuolla heteikön reunassa ettei tarvitseisi raahat suuntaan ja toiseen? Joo, hyvä ajatus, kyllä. Mutta kun heteikkö on heteikkö. Ei sitä siinä venhoa ylössuin pietä! Ei todella!

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Venho.
   Joku toinen venho paikassa josa oli muistini mukaan aikoinaan se paras Piisamien pyydyspaikka.

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Tuolla lammen tämän, toisella puolella, toisella rannalla, oli Osmankäämät jo täydessä loistossaan. Sinneppä siis miekin... täsät suorin... vuotahhan voine... aivan kohta...
No, kunne mie rannalle tälle olin aikanain tullut niin hokasinhan mie ettäs Joukkahais-pariskunta pesuaineen täydessä "sotisovassaan" täällä käyskenteli. En siitä sen kummempaa ajatellut tahi tuumannut vaan moinain vesille mielin ja menin.
Soutelin kohti vasta rantaa, kohti -käämiä. Niin kauan aikaa kunne melkein liki pääsin ja hokasin että... tuota... ne olivat emot kaikonneet toinen toiselle puolelle Venhoain ja kaislikossa tuossa suhisi kummasti. Osmankäämät nuo pitkät ja huojuvaiset liikahtelivat sieltä täältä. Kohta sieltä sitten puikahtikin yssi Joukkahaisen poikanen esiin ja tajusin sillä sekentillä että olivat emot nuo "piilottaneet" pentueensa sinne, JUURI SINNE -käämien kätköihin! A-PU-VA ja äkkiä pakoon pelottelemasta pesuetta ja säikyttelemästä poikasia nuita!
Tulipas muuten Mummeroon vauhtia aivan toiseen tapaan. Ei enää "sunnuntai soutelua" vaan äkkiä ja pikaisesti poies samaiselta rannalta tuolta!
   Silloin kun ajan kera soutelin rannalle tuolle toiselle hokasin kuin jokahisen airon vejolla  nousi lammen tämän pohjasta mutaa vejen mukana pintaan ja se sai miut tuumaamaan että kuinkahan "syvä" tämä lampi sit todellisuudessa mahtaa olla kun jo näin soutaissa pohjamudat sotkeutuvat?
Mökille päästyäin ja Ystäväin saavuttua sinne, juttelimme asiasta moisesta ja mökkimme ihanaisen, pätkivän, silloin tällöin toimivan, nettisfääri-yhteyden turvin aloimme tutkastella asiaa tarkempaan. Eräs karttasovellus ilmpoitti että lammen tämän KESKIsyvyys on 1,5m! Vau! Vaikkas nyt josakin kohtaa olisikin syvempää, ja sitten toisessa taasen tätäkin matalempaa niin eihän se toi 1,5m nyt paljoa ole! Vaikkas jos vertaa vaikka Lampeni syvyteen joka syvimmillään 16m on! Ihmekkös tuo siis on kun mudat pintaan nuin nousevat; ei kyl paljoa vaikkas uimaan houkuta, ei tod..

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Kukahan se tuollaisen "uoman" jälkeensä jättää....?

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Viimeiset vilkaisut taakse päin....

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

...ja matkaan Matka-Mies ( MUmmero ) käy.
   Kuivaakin kuivempi kesä takana. Peltojen sarkain ojat ovat kuivuneet, oikein riutuvat ja lohkeilevat kuivuuttaan. Jokien pohjat liki lävitse paistavat, kosket kuohunsa menettäneet ovat paljastain näin pohkakivikkonsa. Lammet kuin myöskin järvet pintansa laskeneet ovat.
Sekä nämä soisten maastojen pohjat - nekin kuivuneet ovat. Näimpas sitten paluumatkallain päätin helpottaa kulkuain ja taivaltaa sen valmista metsäkoneen ajouraapitkin KOSKA toisessa kädessäin kannoin airoa kahta ja toisessa sitten Venhoni äyskäri-kauhaa johka rannalta tuolta poimin muutamat kipaleet Tattimus-Tatteja mukaani paistaa notskillä myöhemmin mökille päästyäin. Ajatuksella ettäs nyt kun kaik on kuivaa niin tottahan toki myöskin kevään "läpi" märät ajouratkin kuivuneet ovat?!
Olivatkin. Pitkälti... Kunne tulikin tämä kuvani kohta josa sitten pinta tuo kuivalta näyttävä pettikin ulkonäöllään. Astahdin "muina miehinä" kohtaan tähän ja ... HUPSISTA! Sitä sit oltiin niin kuin Kontio-kumisaataani kera ihan umpisukkeluksissa. Toinen Kontioni upposi vartta myöten suon tuon syvyksiin samalla kun yritin pysyä pystyssä, pitää airot balanssissa ja ETENKIN niitä Tattimua-Tatteja tallessa kauhani kuupassa! Huh!
Kunne kaiken tään sillä silmäyksellä ja sekentillä klaarasin niin sitten sitä piti alkaa saada ittesää sieltä syvyyksistä "elävien kirjoihin" kera saapikkaan: asetin airot tuoksi pitkin pituuttaan Maankamaralle jotta niistä tukea saan ja ponnistan niiden varassa, painoin niihen päälle laittain, itseni kera saapikkaani, pintaan. Tattimus-Tattiset tietenkin myös kuivalle kamaralle siihen johkin vierelle, KAMERANI ja-kans tarpeeksi kauaksi etten päällensä kaadu punnertaissain tahi muutoin sen ylle mutaa pärski.
Niin sitä vaine kuiville päästiin - me kaikki ja kuivin "nahoin" myös. Saapikkaankin pintaan sain vejettyä oikein jalkain kera niin ettei tarvinnut ensin sukkaa kera jalkaterän maahan tuohon märkään laskea. WAU, on tää Mummero taitava!

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Parkkipaikalla josa Hepo Hopiain oli vuottamassa, katselin "meidän" lato-vanhustamme joka yhä pystyssä on mutta niiaa jo näinkin syvään kuin enteillen jotta josko täsä jo vanhaksi alkaisi. Meinaan että ladolla tällä ikää on jo... sanoisinko ettäs peräti sen... ainaskin... 50- josko ei 60-vuotta!
   Voi näitä muistoja muinoisia. Näistäkin olen muistini mukaan jo kertonut: kuin Kurkia käytiin katselemassa isämme kera, kuin poljettiin heiniä pinkkoihin isoihin uumenissaan, eväitä heinätöiden välissä tuolla ladon tään välikössä syötiin, jne.?
Joo-o, se niistä... jos en ole jo jorissut niin sanokaatte?


   Mökillämme etsiskelin edelleen itsellein Osmankäämiä kotiinviemisiksi kun tiedän m´varsin hyvin kolme eri paikkaa josa niitä ON kasvanut. Käppäilin tienoita ristiin ja rastiin todetaksein vaine ettäs ei muuten TÄNÄ vuonna kasvakkaan. Pahkura sentään. Yhdestä olivat totallisessti hävinneet, toisesta ne oli "alas laskettu" jo kertaalleen ja kolmannessa oli sen verta vähäsen olemassa ettäs ei siitä tohtinut yhtäkään mukaan kapata. Jotenka tyhjäähän mie horasin kokonaan. Pahkura sentään.
   Siellä näin tantereita tallatessain mietiskelin jotta muistakaatte ihmiset ynpäriltäin, te kaikki Lukiain Armaat kuin Ystävät, Hyvät, Rakkahat ja sukulaiseni, tuttavani, ja - kaikki... ETTEN ole sitten KOSKAAN sanonut sttä odotan sitä päivää kun ei tarvitse kävellä! Sillä näin vapaapäivänäkin mitä mie teen? Kävelen paikasta A., paikkaan B.,  ja sitten taasen takaisin alku pisteelle. Olen siis alvariinsa jalkoin päällä! Ei sen siunaaman hetkeä että asettuisin. Tietysti: oma on syyni - tiedän hyvin tään muttas kun... ain on vain tekemistä kaiken laista.
Ja se, tää stallaaminen, SATTUU, uuvuttaa... En jaksa!
Lonkat huutavat jo tosiaan HOOSIANNAA, etenkin oikia niistä! Siihen sattuu käveleminen, seisominen. Kaikki! Ei se ole viiltävää kipua, ei se ole tuskaa suurta mutta se on tuskaa tuntuvaa, tuskaa satutuvaa ja jyytävää. Auts!
Varasinkin täsä nyt lekurille ajan jotta jos pääsisin tarkempiin syynäyksiin... kun en "jaksa" olla kuin jotahin 6-7tunteroista ilman tuota tuntuvaa tuskaa pystyssä töitä tehden ja puuhaillen. Tämän jälkeen jokahinen tunti on tuskaa tuntematonta, ajatuksissain vaine se että saisi jo loppua tää hommaaminen, en jaksa. Esim. tuolla kun olin Töissä - mutta kun sitä ei vain voi lopettaa nuin vain. Ei, töitä on tehtävä kaikesta huolimati. niin Töissä ollessain kuin myöskin kotonain. "Ei se vain niin mene että..."

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Amiraali, Raukka-PArka osan jo oli elostaan menettänyt...
Tämä samainen yssilö lehahteli pitkin pihamaatamme ain eri paikoissa esille tullen; tunnistin tuosta "puuttuvasta palasesta" ( kuten muoskain mukelot Robinin mukaan laulaisivat.... ).

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

    "Sinulle...
...nii-in; juuri SINULLE
- ole hyvä."

 Tiedän sen että sulat, höyhenet, tuottavat onnea. Tiedän että löytäjälle tulee onneva.
Eilennä löysin ainaskin sen neljä sulkaa uutta kokelemaani ( kerään siis näitä mitä ain eteeni tulee ja mitkä ovat hyvässä kuosissa, ja erilaisia mitä ennenstään löytämäni ovat ) joista kolme kannoin kotiva. Tämän neljännen, tämän ihanaisen-piskuisen paikallensa jätin mutta kuvasin kuitenkin.
   Laitoin netti-sfääreihin tekstin tuon äskeisen kera kuvani tämän ja sieltä tuli ihania "huomioita": "Laitan talteen, tietää varjelusta.", Tätä olen ikäni etsinyt, en vaan ole löytänyt. Enkelin höyhen." ja "En kävellyt ohi. Painoin poskea vasten ja kiitin elämästä."
Voikoo näitä paree enää sanoa? Miten kauniita sanoja. Näissä on koko asian, näiden ( ja etenkin tämän ) höyhenten ydin.
   Mietin sitäkin ettäs kun se Ukko-Ylimmäinen nyt näin kohdallein lykkyä osoittaa niin misähän se sit tulee näkymään? Mitä onneva saan? Saanko töitä? Asunnon myytyä? vahi peräti jonkun Kulkijan Kummajaisen rinnallein? vahi olisiko sittenkin George... jota en kyllä milläskänä uso... en... Jotenka mitähän tämä nyt siten on?
 

40138852_2088634594503269_18904195731826

   Kirjasin jokunen aika sitten tämänkin nettiin:

   "Muistan kun pikku-likkana ja tyttöpäänä "sai" pestä maitotonkkia ihan kylliksi asti: sitä mietti et tätäkö tää elämä on - ainasta tonkkien pesua? " "En tykkää, en." " Kuinkahan pitkään viellä... " "Kunne kasvan isommaksi ja pääsen täältä ( synnyin kotoa ) poies ni en kyllä enää KOSKAAN pese!" "En kato, en kumarrakkasn niihin päin...".

Tuli Maailmaa SUURTA hivenen liikuttua, "oma koti kullan kallis" perustettua, jne., ja sitä sitten havahtui eräänä "kauniina päivänä" ettäs jospa saisin vaik edes yhden tonkan itsellein... kukillein kun laittaisin sen pylvääksi

Niinpä sitä sitten on nyttemmin tullut vosekittua ain silloin-tällöin ( kuten tänäänkin ) juurikin näitä samaisia maitotonkkia ihan VAPAAEHTOISESTI, ja mielellään kun kuitenkin puhtoisena tahtoo nämäkin pitää...

"Maailma, elämä, opettaa." "

   Asiani tämä herätti niin ikään keskusteluja monen moisia. Itse kukin muisteli asiaa jos toista lapsuudestaan. Itselleni tulivat mieleeni mm. ...

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

... nämä lapsuuteni aikaiset muoviset PIIMÄpussit kera muiden muovisten pussien ( esim. nuo keltaiset "raidat" ovat Sunnuntain puuroriisien pusseja ) joista sitten äitini ja mummot virkkasivat monia eri laisia mattoja talon tarpeisiin. Tämä täsä kuvassa oleva mattonen taitaa olla viimeisiä henkkissä olevia mattoja siltä ajalta, ja tämä on ollut jo VUOSI KAUSIA ulkohuussimme, vessan siis, lattialla jokahinen aika käytössä.
Ajatella siis, alvariinsa käytössä ja siltikin viellä näin ehdassa kuosissa!  Aikaakaan ei ole kuin sen jotahin 45-50vuotta!
   Mietin täsä ettäs olisiko se ollut silloin 60-70-luvulla sitä öljy-aikakautta kun johakiseen paikkaan muovia työnnettiin. Tuli näitä muovisia elintarvikepusseja, kauppakasseja, muovisia astioita ja taisipa jopa vaatteisiinkin sotkea muovia!
Se oli helppoa ( varmaankin ) työstää, halpaa iinä vaiheessa ja kuviteltiin kait että kestävää ja kenties jopa että häviäähän se hyvin luontoon sit aikanaan... Mutta kuinka ollakaaan...
... nykyään karsitaan muovia jokahisesta paikasta poies sillä tiedetään että se EI HAJOA, se kerääntyy niin luontoon, eläimiin, ihmisiin ja sitä on jo JOKAHISESSA paikassa. Paikoissa joissa sitä ei uskoisikaan - mm. meikeissä, hammastahnassa, yms.. Ja ihmiset ovat alkaneet protestoida tätä vastaan. Kuin myöskin sitä vastaan että kaupoissa saisi enää käyttää mm. hedelmäpusseja vaan niiden tilalle on kehitelty kestopusseja! Paskat sanon mie! Kestopusseja jotka tuntuvat ( elikkäs miekin olen ostanut, hankkinut, niitä itsellein kun osaan näin sanoa! ) aika lailla muovisilta ainakin osaltansa. Vahi mistä materiaalista ne onkaan sitten tehty kun niitä voi alvariinsa vaikka pestä, ne kestävät, eivät mene helposti rikki - pakkohan niissä on olla jotahin sellaista joka ei hajoa, ei edes luonnossa helposti jos sinne joutuvat!? Ja sitten en lopulta kerääntyvät sieltä ihmisten elimistöön jotahin kautta. Ja kerääntyvät mm. nuihin isoihin Valtameriin SUURIKSI lautoiksi, Eläimet ( linnut, kalat ) tukehtuvat niihin kun pistelevät niitä, niiden palasia, suihinsa... Että tälleen... "Säästetään luontoa" sit tällä viisiin - pah!
   Mutta - muistampas kuin äitini ja mummomme näitä virkkasivat isoilla virkkuukoukuilla tuvassamme istuin ehtoisin. Näitä mattoja pidettiin näin vessassa kuin myöskin saunamme pesutilan lattialla ennen kuin tulivat ne toiset muoviset matot näiden tilalle, ne "näppyläiset", piskuisista neliöistä, palapelimäisesti kasattavat matot.

   Kuvassani täsä on huussimme ovi apposen aiku kun kuvasin tätä mattoamme siinä oven edessä.
   Käyskennellessäin pihallamme tuolla tuumailin että ovia auki, heti. "Miksi?": mietin.
Sitten oivalsinkin että aina kun olemme joukoltamme mökillämme puuhaamme ja hommaamme siellä vaikkas-sun-mitä ja samalla sitten ( totta kait ) pidämme kaikkia suljettuja rakennustemme ovia auki kun se on vain helpompaa kulkia avaonaisista ovista sisään ja ulos kuin ain suklea peräänsä ja sit taasen avata kohta. Kunne taasen kun yssin olen paikalla niin en puuhaa vaan rentoudun, olen, "vedän lonkkaani" ( vasiten nyt olisi todellakin hyvä vetää aivan oikiasti lonkkaa kun se niin kipuilee! ), ja en tarvihhe niitä ovia auki, en.
Paitsi ettäs... jotta tuntisin että olen kotoisasti, olen "kotona", olen "omillani", olen - kaikki on hyvin ja tasapainossa.... niin ainakin navettamme oven PITÄÄ olla auki! Wau, eikös olekkin aivan mahtava päätelmä? Oikein Nobelin arvoinen oivallus!

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

    Tammen terho.
   Tammemme nuo kaksi jotka rinta-rinnan kasvavat pihapiirissämme kantoivat täsä vuosia muutamia mennyttä pisku piskuisia terhoja kunne TÄNÄ vuonna nämä tekevät EKA kerran näin komiat ja ISOt terhonsa! Vau, ovat atineet tulla aikuisiksi?

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Sanoisin ettäs Kaaliperhoinen mutta ei tää taida se oikeesti olla. Enkä viitsi nettiä kaivella....

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Kultapalloa ( kukan tää oikia nimi ) kuvasin mutta sitten kuvaani tätä tarkempaa katsottuain hokasin ettäs mikäs se siinä: piskuinen Nämänäkkihän se siin on. Vau, tuolainen piskuinen, vaalea, mutta siellä se vaine on.

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Nokkos-sellainen...

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

... ja Herukka-myöskin, ...

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

... sekä Kimalainen Syssyisen Asterin kukinnoilla. 


    Ystäväin saapuvi paikalle, tuikkasimme tulet saunan molempien "peruuksien" alle ja läksimme vuottaissa kävelemään peltoaukiamme ynpäri:

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Täsä kuvasin Joukkahaisen höyhetä ( tää on muuten ns. viides jonka eilennä eteeni sain ) muttas kun tarkempaan tsiikasin niin Höppiinen täsäkin kuvasain on: piskuinen Kääpäjäinen pinnalla höyhenen tään. 

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Meitin peltoaukia kauniina syssyisenä päivänä.

   Ystäväni tuon poies lähteissäin huikkasin hälle, kuten ain jokahiselle joka tykäin johkin lähtee,  tavan takaan että katso onko siul känny, avaimet, ja muut amukanasi? tarkisti hän nämä ja sanoi että on kaik. "Jos jotain puuttuu niin hän palaa hakemaan." Tokaisin hänelle siihen: "Niin että mitä muuta jälkeen jää kuin eilinen päivä."
   Kuvasin, videokuvasin, pihatantereemme hänen jälkeen kun yssin olin. Kuvasin sen kauneuden ja hiljaisuuden. Ne kaik vanhat rakennukset, äitini hyvin hoitamat kukkapenkit lukuista, siksoin leikkamat nurtsit, isämme rakentamet asumukset. Sen kaiken siis. Vanhan, hivenen uudemman ja - kaikki.
Sitten mietin tätä Ystäväin lähtöä ja yssin jääntiä. Mietin pois menneitä sukupolvia ( heitä jotka ovat aikoinaan mm. rakentaneet tämän mökkimme ja raivanneet sen kaik pellot, yms. ) ja kohta tulevaa puolisoin kuolinpäivää. Mietin näitä kaikkia ja kaikkea muutakin siin sivussa varmaan. Siis KAIKKEA mahdollista mitä tällä Telluksellamme on ja sitä ettäs kunne meistä KAIKISTA aikanaan aika jättää ( niin yksilö-muodossa, yhtenä ihmisenä, kuin myöskin esim. jos vaikkas sukupuuttoon kuoleminen ihmiskunnalle tapahtuisi, tms. ) niin "mitä muuta jälkeen kuin eilinen päivä" meistä kaikista?
Ei mitään. Ei ni mitään. Vain se kuuluisa "tuulen huuhtoma perse". On se-ja-sama mitä teemme, mitä rakenamme, mitä aikaan saamme - ei meistä loppuin lopuksi mitään jälkeen jää. Ei pysyvää minkään moista ( paitsi ne muovit... ) - vaine eilinen päivä.



  Kotimatkalla:

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Tänne sitä näköjään palajaa, ohitse kulkiessa täältä itsensä löytää, vaik ei kait tääkään paikka miulle mitenkään kuulu...
   Paikka tää on se paikka johka mummoin miun kera muoskiensa evakkomatkansa päätteksi asettui. Asusti ja yksinhuoltajana elätti pesueensa kakhden lapsen. Viljeli, kasvatti karjaa, hoisi talouden ja lapset nuo. Piskuinen mummero joka viel pienempi oli kuin mitä mie olen nyt! On siin sisua tarvittu SUURTA kun tuon kaiken on tehnä! Nyky termillä:"Rispeckt!"

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Tään paikan mie issellein halajaisin. Tuonne mäen lajelle mie kotini voisin rakentaa - jos rahnaa olisi eikä vaine Matti omistuksessain. Ja sit tuolta mäenharjalta mahtavalta ( kuva latistaa taasen ) ...

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

... mie tällaista maisemaa ihastelisin.
   Raivaisin tään heinittyneen, villiintyneen, pusikkoituneen, pihanmaan. Kaataisin muutamia isompia puita/pusikoita nuritse, raivaisin navetan kivijalat esille, katsoisin onko enää aitasta olijaksi. Polttaisin talon maan tasolle ja sit rakentaisin sellaisen piskuisen Mummon-mökin tilallensa. Olla öllöttelisin, olisin ja eläisin "Herran hallussa."
   Unelmia pitää olla. Ihmisellä vasiten jotta eläisi. Olisi mitä tavoitella. Se vaine että Järki tulee kylään ja kertoo että ei tää ei ole mahdollista...




2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Maaninka ( Kuopio ) ja Patalahden ns. vesijättö, lintukosteikko kauneimmasta "päästä" maailmaamme.

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2


2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Ahkionlahden VANHA kanava ja sen sulkuportit. Taustalla siintää ajotie välillä Pielavesi-Maaninka, Viitasaari-Siilinjärvi.

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Ylen on kaunista Vanhan kanavan tienoot nää...
   ( Vesistö on Maaninkajärvi. )

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2


2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2


2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2


2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2


2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Täsä kuva jonka kuvasin KOSKA ensin ihanstuin nuihin mahtaviin kävelyportaisiin jotka molemmin puolin sulkuporttia tätä ovat. Siis katsokaatte Lukiain Armahani kuin on hienot, kaartavat, säntilliset, ajan kestämät kiviset portaat jotka ( jos en vaine väärin veikkaa ) ovat ihmis käsin tehtyjä alusta loppuun asti. Siis käsin hakatut kivet, kuljetetut ja sitten myöskin paikoillensa asetetut. On siin ihmisillä ollut tekemistä näidenkin portahin kera!
   Sitten hokasin ettäs kuin onkaan alkanut kasvamaan mainio VIHERSEINÄ tuohon sulkuporttiin! Jotahin viherseinistä tietävät ihmiset, lukijat, osaavat tietää mitä tarkoitan näillä sanoillani muttas kerrottakoon noin lyhykäisesti niin se on sellainen "seinätolkulla" kasvatettavia huonekasveja jotka ain vihreitä ja vihansia ovat ja joille sit kierrätetään sinne juuristoon omat ranvinteikkaat ja ravitsevat vesi-litkunsa. Niillä ei siis tietojeni mukaan multaa olleskan ole alustanaan vaan vain se seinämä josa kiinni ovat ja sitten nämä ravintolitkut annosteltuna.
Muttas jos vaik kuikkaisi täällä miun "viherseiniä" niin nämä nyt "eläviä" viherseiniä niihein verraten ovat. On ruukut, mullat ja kaik muttas on seinätolkulla vihiriää. Kaik akkunat ovat ylhäältä alas asti "kansoitettu" kukkasillain näillä. Ei paljoa verhoja tahi muitakaan tarvittaisi kun ovat jo sen verta peittävää massaa. Ei akkunasta paljoa ulos tahi sisälleklään päin oikein nävy.
Miusta tällainen sydeemi ennemminkin on paree. On eläväisempi ja kunnolla "mullitettu" kasvusto eikää mitään litkuloita!
Joo-o, tosiaan... tosa on siis sulkuportissa alakava, hyvä viherseinä "rakenteilla" kun on Luonto-Äiti alkanaut omaansa rakentamaan puisen portin pintaan jossa kasvit nämä vedestä ja lahoavasta portista ravinnetta saavat kera luonnolliesti paikalle muodostuvan multasen. Wautsi!

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Palataampas "astialle": "Ei enää elätä isäni pitkät pellot.".
   Tämä täsä on Maissia jota on nyt lähi vuosina alettu näillä levelillä kasvattamaan elukoille rehuainekseksi. ( Olen kuunellut rativota ja siitä jotahin on mieleeni jäänyt. ) On kuuleman valkuaisainepitoisuuksiltaan ( vahi mikähän se aine nyt oli jos ei ollut valkuainen? ) paljon paree kuin esin viherrehu ( heinä ) jota mm. AIV:nä korjataan kolmeenkin otteeseen pelloiltamme. Usein sen kolmannen kerran, sen viimoisen, syssyisen, ollessa todella pieni määräinen tään kyseisen aineosasen osalta. Tää Maissi peittoaa sen "tullen-mennen".
Ja sekin sit vielä ettäs tää on huolettomampi kasvattaa kun sen ensin aluille laittaa kevähällä tietyn laisen harson alle hallaa ja höppiäisiä vastaan ( siinä on tahi siihen laitetaan mukaan jokin aine joka torjuu koko kesä jotkin höppiäiset sit kasuvstoista noista poies ). KOKO kesän se kasvaa "itsestään" sen kummempia kommervenkkejä kunne syssyllä kasvettuaan korjataan poies. Ei tarvihhe siis kuin "kaksi kertaa" pellolla käydä koko kasvukauden aikana kun taasen esim. tuorerehua korjatessa "alvariinsa" pitää olla menossa ja tulossa.
   Se täsä on hyvä kun on nyttemmin pidemmät nää kasvukaudet näillä leveleillä että näin voidaan Maissiakin kasvattaa muttas sit kun taasen ajattelee niin vaativathan nämä enempi lämpöä, valoa, yms. joka taasen merkitsee ettäs se ILMASTOMUUTOS on sitten täsäkin asiassa todeksi todettu. Sitä ilman kun ei tämänkään viljely täällä pohjoisessa onnaisi! Ilman lämmennyttä ilmastos tää unta vaine olisi.
Joten vaik kuin morkataan ilmastonmuutosta niin on siitä hyötyäi. Ainakin hivenen aikaa. Kunne sitten on jo niin kuivaa ettei Maissikaan täällä enää kasva... Ja on "jo myöhäistä"....
   Summa-sum-laarum.

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   "Katson maalais maisemaa..." - taasen.
   Kuin onkaan kaunista. Vasiten syssyinen luonto. Sen/tään värit.


  Kotimatkallain ajelin "vanhoja, tuttuja", teitä myöten vanhoille kotikonnuillein käydäksein yhden Ystäväin tykönä ( kävinkin istumasa tunteroisen tahi toisenkin... ) ja siellä ihanaisella "mutka-mäki-mutka-mäki"-tiellä vastaani ajeli maitoauto tankkeineen vastaan. Kuten ennen vanhaan kun tansseista palasin kotia kohden aamuyön tunteina. Usein miten kello kolmen korvalla se oli...
   Totesin ettäs mikään ei muutu. Tääkin tie tuttuakin tutumpi on. Tuokin maitoauto, vaik ei se lie samainen auto jokahinen kerta olekkaan, niin siltikin se/ne nyt vaine ain sattuvat vastaan tulemaan kuin ei mitään muuttunut ois.
Aika kuluu, vuodet vaihtuvat. Miekin asuinpaikkaani vaihdan ja sinne sit kuljeskelen yleensä ihan toista kautta jos en sitten näin poikkeuksellisesti lähde tälle tielle vieraillaksein entisillä naapureillain, ja siellä sitten vastaan tulee - mikäs muukaan kuin maitoauto!




2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Lammellain. Aivan rauhasa. Yssin. Ei ketään toista, ei muita.

2018.8.29.%20Loma%20p%C3%A4iv%C3%A4%20%2

   Kopasin varmuuden-varaksi pintaa vejen tään atvaillen jotta jos vaikkas uimaan vielä? Olihan miulla saunomisen jäljiltä pyyhekkin mukanani jonka jopa tänne rantaan asti varuilta kannoin mukanain... Uikkareit atosin ei ollunna mutta "mitäs me pienistä kun eivät nekään meistä"... kun eihän siel muita olisi ollunna niin naku-na-ma-naata-han mie olisin pulahtanut veden syvyksiin. Muttas "onneksein" ( vahi mahdollisten urkkijoiden ) oli vesi jo sen verta holotnaa ettäs eipää tuo mielein miun tehnyt.
Olin vain ja tuumailin. Nautin aivojen tyhjennyksetä ja päivästäni tästä joka näin jo loppuaan läheni: aivan kohta kotonain jo olisin.



   Kotona johka matkalla ajeli "Bu-lanssi" vastaan valot siniset välkkyen. Ja kuten aina ennenkin niin taasen tuli mieleeni että ketähän nyt viedään? Kuka kyydissään on ja mikä hällä hätänä? Vahi onkoo menossa johkin kotia jotka-kuta pelastamaan? Jotahin joka hädissään siellä on? Kuten puolisoain silloin muinoin olivat tulleet avittamaan ja sit kuolleeksi joutuneet jo toteamaan... Kohta viisi vuotta... Kummasti se vain tää elämä kulkee, muuttuu, muokkaa ja kentie opettaakin...

   Tapahtuipas kauan, kauan, kauan, sitten. Noin Neljä vuotta sitten.
   Oli yö, oli synkkä, musta yö... Ei vainsekaan - oli vain yö ja mie nukkumasa. Havahduin siinä yön tunteina täällä Majassani Mahtavaisessa maatessain ( olin jo siis muuttanut poies Majastani Matalaisesta ja yssin assuin täällä nykyisessä paikassain ) että miulla oli kahta puolta mies vierelläin sängyssäin. Olimma ns. lusikka-asennossa ihan sulassa sovussa. Ei seksiä, ei kinaa. Oltiin vain. Toinen piteli miuta edesään ja toinen sitten takanaan. ( Kuin täytetty sämpylä maattiin siinä kolmistaan. ) Olo oli hyvä, tunnelma rauhaisa, mielyttävä. Ja tunnistin että toinen heistä oli silloinen averini Jokunen ja toinen oli puolisoin edesmennyt.
Tajunut, tunnistanut en silloin että mitä se oli? Mitä tarkoitti? Mutta sen tajusin kuitenkin että se oli hyvää ja tavallaan toinen heistä hyväksyi toisensa. Kumpainenkin antoi siunauksen toiseillensa.
   Nyt täsä kunne Työni loppuivat tuli taasen se "synkiä, musta yö"... ja heräsin siihen valveunitilaan kun joku tuli taakseni makaamaan. Pujoitti kätensä kaunaloni alitse rinnallein ja sitten nosti miun nyttemmin ain pitämäin hiusklipsin niskastain hivenen ylemäksi päälaelle päin kiinittäin sen sinne uudelleen, ja hönkäisi ihanan keveästi, lämpimästi niskaani. Rauhassa, riidatta. Sitten havahduin.
Mietin että kuka hän oli? Oliko se Geroge? Ihminen joka ei "suin surmin" hiuksiini kajoaisi mutta voisi ( ja on muitaaksein ) joskus taakse tyköni tulla? vahi sittenkin puolisoin mennyt? En oikein uskonut häntäkään kunne sitten muistin että hän se oli aikoinaan sellainen että saattoi maatessa ollessa lähestyä miuta takaa päin siirtäin silloiset pitkät hiuksein syrjään ja suikata suukon niskaani! ( Jos en sitten ihan väärin muista ja "aika kuulla muistot"? )
   Tämän uudemman henkimaaliman kokemuksein mukaan sitten osasin lukea tuon edellisen ja tajusin tään nykyisenkin. Kyse on siitä että silloin olin ison elämän tapahtuman muutoksen kourissa, kuten nytkin.
Silloin myin Majani Matalaisen, seurustenin eka kerran vuosien ( ja puolisonikin ) jälkeen, ja sit sain tuon Työni. Nytten tämä Työni loppui, olen laittanut ( taasen ) Majani Mahtavaisen myyntiin, ja Georgen kera... siitä ei nyt puhuta ollenkaan.
JOTEN kun aikoinaan kun puolisoin eli ja hyvin voi niin hän ain tokaisi "sopivan paikan tullen" miulle et kyllä siusta viel joku hyvän emännän saapi. Johka mie sitten ettäs eikä - miehän olen siun kanssa! Mutta se ajatus mikä hällä näissä sanoissaan oli... se aate, se mieli... hän on hän joka edelleenkin rinnallain kulkee ja varjelee. On lohtunain, on oppanain. On hän joka siunaa jos on siunattavaa. On miun suojelusenkelinäin.
    Näin MIE nämä näen ja koen. Joku teistä saattaapi ajatella että ihan hurja ja hullu koko Mummero mutta se on sitten TEIDÄN oma aatos, se. Nämä ovat miun tuumailujani ja miulle totisinta totta sillä olen ollut näiden kera tekemisissä jo ns. pienen ikäin.



  Sitten kotiva - vihdoin. Kellon tuon Tikittäväisen ynpäri ja ylikin mennen. Kapsäkkien purku, pikaisesti murusta rinnan alle.  Kaiken katsonta että "paikkansa pitää" ja mikään ei "syödä pyydä", ei ole mitään päivän aikana tyhjässä koissa tapahtunut hälyttävää. Ja sitten kunne tään kaiken tehtyä saanut olin niin - soffalle tuokioksi istumaan, koivet ylös ja kohta jo - sänkyyn ihanaiseen maate.
Ps. sänkyyn johka vasta ostin/vaihdoin uuden petarin tunto-sellaisena niin ompaahan muuten vaine hyvä miun siin kölliä.
   Jep, ja sinne mie nytkin lähden kunne tään tähän nyt nakuttelin päivän toisen jälkeen kun taasen mökillämme päiväni tään olin ( nytten talviteloille sitä laitellessain ) kera tyttärein 24/7 sekä äitini ja siksoin...
Öitä.