Reissullain toissapäiväisellä ( siel mökilläin pyromaaniaa ruokkiessain ) tein samointein "muakuntamatkaelua" kuin siskoin miun sen ilmaisi tuolla "naamataululla".
Kuvasimma tienoita mökille mennessäin ja takasin kotiain tullessain. Täsäpä näitä otoksiain reissultain moiselta:

 

   Patalahden "lintukosteikolla". Vianta, Maaninka.

blogi%20%281%29.jpg

blogi%20%2811%29.jpg

   Miuta kiehtovi ain vesi ja sen liike. Kait se kiehtoo muitakin mutta itte olen ain pitänyt, ja pidän ielleen, että "vesi ja mie", "mie ja vesi". Vaikkakin nyt muuten pelkään sitä ku ruttoa. Pelkään vedenvaraan joutumista, yms.. Mut liekkö se sit sitä ns. tervejärkisyyttä vaaroihin nähhen. Mee ja tiijä.

blogi%20%282%29.jpg

   Tältä näytti Patalahden kosteikko ns. ensimmäiseltä lintutornilta kuvattuna vain hetken päästä edellisten kuvieni kuvaamisen jälkeen: saapuvi sakia lumi/räntä kuuro joka verhosi ja peitti tienoot sakiaan pyryynsä äskeisen ah-niin kirkkahan aurinkoisen ilman jälkeen.

 

   Korkeakoski - savolaisittain Korkiakoski. Tuovilanlahti, Maaninka.

blogi%20%287%29.jpg

   En tiedä olisinko itse huomannut tätä lumen muodostamaa oivaa kaarisiltaa kuohujen yllä jos ei juuri ennen alas laskeutumistani olisi mu´uan pariskunta huikannut miulle kosken yläjuoksulla että katsoppa sitä kaarisiltaa sieltä alhaalta päin. "Siun kameralla siitä varmaan saisi hyviä kuvia..." Kiitos heille hyvästä vinkistä. Näky tuo oli näkemisen arvoinen.

blogi%20%284%29.jpg

blogi%20%285%29.jpg

blogi%20%286%29.jpg

   Kolmen kuvan sarjana koko Korkiakosken pauhu: ylhäältä alas asti.
Kuin pitää viel lumi kosken kuohuja vankinaan. Kuin on ovelasti lumisia saarekkeita ja siltoja kuohujensa yllä. Voisi melkein ajatella... voisi kuvitella... lähdenpäs tuosta ylittämään "siltaa" pitkin nuo koken kuohut eläväiset. Onneksein en sitä yrittänyt. Olisi varmaan ollut kyyti kylmää jos sinne olisin upsahtanut keskelle kuohujansa. Meinaan...

blogi%20%288%29.jpg

   ... et sieltä ylös tulo ( kuin myös alas laskeutuminenkin ) oli aikaa vievää ja taiturointia vaativaa hommaa. Ei sieltä alhaalta olisi märkänä, kylmissään ja kohmeisena ollessaan, pinkastu suit-sait sukkelaan immeisten ilmoille näitä "laskemattomia" portahia pitkin.
Jollakin askeleella lumenpinta kanto askelta - jollakin humpsahti kenkä kohti syvyyksiä ( varsinkin jos sattu tietämättään astumaan portaiden sivulle - kenkänen tuo humpsahti syvälle, syvälle, portaiden alle asti ). Paikoin taasen portaita peitti peilikirkas, kaljama-jää. Siin sai itsekukin taiteilla mielin määrin ja mieluisinta reittiään etsien.
Kuis monta porrasta siel olikaan? Tuolla lumien alla... 192 askelmaa ( lunttasin juuri netistä ).

blogi%20%289%29.jpg

   Pitihän se kaarisilta viel käydä kuikkaamassa välitasanteen näköalapaikaltakin...
Komiat ovat kuohut keväiset kun vettä piisaa rutkasti.

 

   Saaristotie, Onkivesi, Lapinlahti.

blogi%20%2830%29.jpg

   Vehkaniemi pitää hallussaan vasenta laitaa ja Louhuluoto oikiaa. Edessä Paasiselällä siintävät Honkasaari ja Vuohisaari kera horisontissa olevien Jänisaaaren ja Paasisaaren... noin niinkuin maantieteellisin argumentein kerrottuna.
Mut muuten on pilven varjon ihanaisen tumma kaislikko edessä ja jäisellä seljällä auringon valaisema kaistale. "Meidän" sanoin: taivaassa on reikä siinä kohtaa. ( Tarkoittaen oikeastaan sitä kohtaa josta se Aurinko Armas pääsee pilkottamaan taivahan pilvien lomasta. )

blogi%20%2829%29.jpg

   Tässä Ulmansalmen sillan kuve välillä Ulmansaari - Väisälänmäki.
Tuossa pienen luodon lintunpöntössä taitaa pesiä västäräkki. Ainakin yksi sellainen keikutteli pyrstöään sen pönttösen päällä istuin. Ja sirkutus kävi kovin pöntön sisuksista...

 

   Liponvirta, Saaristotie, Lapinlahti. Tutummin sanottuna Akkalansalmi.

blogi%20%2831%29.jpg

   Mahtava silta, tai niin kuin mie pruukkaan nimittää; "Maailmankatto". Siis jos kuljet tätä siltaa pitkin niin olo on siel korkeuksissa kuin Maailmankatolla olisi. Miusta se ainakin tuntuu siltä... kattoin näin Maan Matosen silmin, joka tuntee ittesä enempi "kotona olevaksi" matalemmissa paikoissa.
   Katso, ja tunne, tämä tuokio kaunis!
Tuolla taustalla synkät, tummat, sadepilvet runsaine vesimassoineen. Välissä sillan upea, kierteinen kansi ja jykevät, kantavat betonijalat sen. Itse katsojan, silmien suunnan kohti tätä ihanuutta luovan, takaa maisemaan tähän lankiava auringon kilo. Voiko enempää ihanuutta pieni sielu tää pyytää ...

   Seuraavaksi laitan tähän samaisen paikan levähdyspaikalta kuvaamani neljä kuvaa. Äkkisiltään kaik ovat samanlaiset. Tottahan toki. Mutta kun katsoo kuvia tarkemmin niin huomaa että nuo kauniit värit ovat kyllä samat, katsanto suunta on myös samaan - mutta kuvauskulma kohti järvenselkää ( Paasiselkä kera Karkinniemen, Haapasaaren, Vuohisaaren... ) on himpun erilainen jokahisessa kuvassain.
Kaik ovat mielestäin yhtä ihanuuksia joten enhän mie tohdi mitään näistä jättää poieskaan tästä...

blogi%20%2835%29.jpg

blogi%20%2832%29.jpg

blogi%20%2834%29.jpg

blogi%20%2833%29.jpg

   Sininen hetki.

   "Sininen ja valkoinen värit ovat vapauden..." laulaa Jukka Kuoppamäki - tälläkin hetkellä niin ajankohtaisesti tällä Armahassa Suomemme maassa.
Mutta voiko tätä(kään) ihanampaa ja suomalaisempaa näkyä olla olemassa? Tässä on Suomi ja me suomalaiset. Kaikki se mitä meissä on ja meihin kuuluu: meidän sielujemme sisin.