...on paha tyhjästä - vahi mitenkä päin se nyt menikään?
   Ajatuksia on aivoin tällähin hetkellä aivan täysi. Ne vaine vuottavat siellä ulospääsyään; konsa vapaaksi kevätlaitumella ne päästäisin hyppelehtimään? No, en varmahan konsa sillä siellä on nyt sellainen "pankki" juttuja et ne eivät ilmoille iloksenne oi, Armaat Lukiajin miun, voine tulla.
Muttas ainahan voinen muutoin, ja muita, jutskia pähkäillä - eiks vaine?

   "Kevät tuli, lumi suli - puro sanoi puli, puli."



SE on niinkuin aikaslailla jo mallillamsa tuo Luomakunta kevääseen nähden. Lunta on enää vain ns. kylmimmissä paikoissa, paikoissa jotka varjojen kätköissä ovat, hämyssä hämärissä heiluvat, valotonna vaeltavat.
   Katsastin täsä erästä päivitystä vuodelta 2016 ja se oli juurikin tänä pänä ollunna silloin vähintään -25´C lämmä! Joten vaik kuin nyt onkin tää kevät mallillansa niin tuohon lukemaan on sit piiit-kä matka vielä tällä hollilla. 
Muistan sen kevään ja kesän. Se oli kesä kun kävin sen tsiljoona kertaa uimassa. Aloitin poikkeuksellisen aikaiseen uimiseni ja lopitin sit vastaavasti myöhä. Ja usein käytin myöskin muoskaani 24/7 silloin uimassa kun vejet nuo olevaiset olivat sen verta lämmä et hänkin kesti rypeämällä rypeä niissä; uida ei osaa. Kävin monesti aamuisin aamu-uinilla kun Georgen tyköä kotiain ajelin aamun tunteroisina. Ehtoisin työpäivän päätyttyä ämpesin uudemman kerran pulikoimaan. Oi aikoja, oi muistoja nuita ihania, kaihoisia.
Muistan toki et vuonna 1993 oli myöskin lämmä aikaa...
Se oli aika kun vanhimmainen biologinen poikain miun syntyi. Tästä olen pakissut varmana jo mut sanottakoon lyhyen ytimekkäästi et silloin olimma vapun Lavantautia hoitamassa naisväki hellemekoissamme ja miehet T-paidoissansa, shortsit jaloissansa. Ja hiki virtasi.
Et se näistä "ilmastomuutoksista"; kun ovat nyt kesät lämpimiä niin....
   Vejet nuo vapaaksi päässeet pääasiallisesti jo ovat. Katsastin tänä pänäkin kun monen vesistön ohitse sujautin Hepo Hopiallain asioillain käyden, et niin ne ovat...
Kaiho hiipi sisuksiini haikeutena kun ajatukset kulkevat vesien laineiden nuoiden mukana kaukaisuuksiinsa ja halajavat tykö MEREN! Voi mitä mie taasen "maksaisinkaan" jos vaine nytten meren äärelle pääsisin! Mikä riemu, mikä tunne kunne sinne pääsisin.
Voin aivan tuntea, aistia, sen hetken kun eka kerran meren aisia saisin... Oih.
Onni on tällaisia "sijais"vesistöjä olemassa, muttas ei ne ihan samaa tunnetta antela, eikä jakele. Ja iskuisert ne ovat täällä sisämaassa olevaiset vesistöt mereen nähden! Ei ole horisonttia "olematonta", päättymätöntä. Ei meren syvyyksien suolan tuoksua kohoavaa, ei makua suolan tuon Tuulien Tuiteroisten mukanaan tuovien. Voih.

   Puhunut olen ihmisistä, ihmisten iästä ja siitä kuin "lähes kaikki" tuttavain delaa siin 53-iän tykönä. No, nytpä sitten lisää...
   Miksi, oi, miksi... Kertokaatte tää miulle, valoittakaa aivojain pimeitä, osaamattomia, tajuamattomia?!
   Nyt on sitten lähipiireissäin useampikin ihminen joka on osakseen saanut pahulaisen joka kantaa nimitystä syöpä.
Heitä ei ole yksi, ei kaksi, vaan useampikin, yhtäaikaa. Haarukkansa iältänsä kulkee tuosta 50:stä ylöspäin.... yläikäänsä en osaa hahmottaa, muttas joka tapauksessa kun ajattelee, niin eihän se tuo 50 ole kuin puolikas vuosisataa! Olkoon sit ikää sen ylitse sen kymmenen, tahi enempikin, niin siltikin tuo ikänsä heidän jää kovin vähäiseksi?
Mikä on ihmiselon tarkoitus kun näin "kesken" otetaan ( tahi ainaskin yritetään ottaa ) poies? Miksi ei anneta enemmän? Miksi koitellaan kovasti jos ei oteta poies/jos otetaankin poies?
   Miksi ihminen JOUTUU kärvistelemään, taistelemaan moista vastaan? Mikä onkaan tarkoitus syövällä yleensäkin? Miksi niitä on? Miksi, miksi? Voi, ettäs huutaa voisin puolesta heidän ( ja tietenkin itsenikin ) ilmoille Turuilla ja toreilla, suurehen ääneen, sen mitä keuhkoistain enää pihisisi, et eiköö tuota "jotahin parempaa" olisi olemassa! Saaa-ku-ti!
   Tuntee itsensä niin osaamatttomaksi, vähäiseksi, tekemättömäksi, voimattomaksi - ja kaikke tätä yhtäaikaa, kun ei voine tehdä heidän puolestansa mitään. En siis mitään ns. konkreettista, ettäs voinen toista avittaa sairaudessaan, tuossa kurjimuksessa ja sen mahdollisissa säryissä, kivuissa, yms. syövereissä.
   Olkoo se heidän valintansa sitten elämää halajava hoitoineen, lääkityksineen, yms. ja niiden tuominen sivuvaikutuksineen ikävineen ( olot ja tilat nuo ) tahi sitten ilman niitä ja sit niiden hoitamattomuuksien tuominen vastaavine vaikutteineen. Mitä siinä tällainen piskuinen ihminen voinen tehdä toisen puolesta? Miten avittaa, miten luohduttaa, miten valaa uskoa uutta elämäänsä, tahi sitten tukea matkalla tuonne jonnehin... Ja vasiten tukea TUONNE jonnehin!
   Fyysinen avitus; arkinen tekeminen, arkiaskareiden hoito, sen voinen tehdä kyllä hyvin. Sen osaan. Muttas kun tuntuu et se ei riitä! Ja entäs kun asuvat sitten kauempana kuin täsä äärelläin; satojen kilojen ja metrien päässä! Mitenkä heitä tukea voinen? Kuunella? Kyllä sujuvaan. Korvani kyl kestävät. Kyllä todellakin, muttas kun tuntuvi et sekin on liian vähän!
   Äsh, onkoo tää vaine tätä miun masentuneisuuttain kun tuntuvi et en ole tarpeeksi, en riitä, en osaa? Ja ymmärrystä, ajatusta ja haluja kuiteskin olisi viel olemasa - miullahin.

   Käväisin tänä pänä maailmalla stallade ja eksyimmä yhdelle kirpparilla. Kirpparille josa täsä taanoin jo pyörähdin ja tään kyseisen kannusen sieltä hyllyiltänsä simmuihini sirkiöihin sainen jo silloin.
Siellä se/tää viel tällähin kertaa miuta vuotti. Kyseli uudemman kerran miulta et tokkopa tuota matkaas nytten miut ottaisit...?



   Funtisin, mietin, ajattelin, siellä hyllyjen nuiden kirpparien välissä vaeltaissain; mitäpä mie kannulla moisella?
Miksi matkaani koppaisin, miksi huusholliini hyväksyisin? Mitä varten yleensäkään moista kapinetta kotiini kantaisin?
"Ok - kukkakuvio on juurikin "miun" kuvioinen. Kyllä, sen puoleen mukaani ottaisin. Jep."
"Täysin ehyt on, kyllä. Hyvä juttu. Ei sekundaa - arvo on kohdillansa."
"Maksaa kyl maltaita näin Matti Kukkaroisena ollessa, muttas "kerrankos se kirpasee" ja sitä paitti - arvonhan pitis nousta jos suhdanteet pysyvät paikallansa...?"
"Mitä mie moisella kannulla tekisin? Mitä varten matkaani hilaisin?"
"Hyllyin täytöksi-kö, pienen huushollin; eiköö tuota tilanpuute jo ole olemasa ennestäns?"
"No, muttas - sinne missä ne muutkin kannut ovat; ainahan YKSI mahtuvi "joukkoon tummaan"... mahtuuhan?"
"Ja vaikken mie itse EN tarvitsekkaan konsa koko kannua, niin onhan tuota jälkipolvea olemasa! Heille "pankkiin" kasvavaan:"On kuin rahaa pankkiin laittaisi" kun sijotuksen moisen tekisi?" "
   Niinpä - miksikä, tahi miksikäs ei, kun kerta "argumentitkin" jo valmihina olivat?
Ja niinhän siinä sitten kävi et kannu tää matkaani ämpesi, mukaani helmoihin olemattomiin tarttuvi kiini ( olin pitkät housut jalassain asioillain näillä ), ja asukas uusi uuden kodin Humisevaltaharjulta sai.
Nyt on jo kannu vosekittu puti-puhtahaksi ja vaine vuottavi kuivumistaan sekä kaappisein perukoille oman kolonsa, oman olonsa ja paikkansa löytämistä.
   Ylen on kaunis kannu tuo katsella.... I like it!

   Näin kun astialla nyt ihan konkreettisestikin oltihin, niin jatketaanpas sit samaista rataa...
   Vosekin tänä aamuna ani varhain, kunne ylös ämpesin pedistäin, vällyin välistä lämpimistä, jälkehen aamuisen smoothieni, astianpesukoneheni puti-puhtahaksi. Siit kun jo kotvanen onpi kun sen viimotteeksi teimmä. Olisiko ollunna ennen kätein tään nakuttavaisen leikkausta, viimotteeksi?
   Eilennä tein samanmoisen putsistuksen sähköiselle uunillein. Yltä, alta, päältä ja sisuksistansa kiertoilmaisten pintojen noiden. Samaan syssyyn siin sit meni liesituuletinkin rasvainen.
Se kun oli tiedossa miulla muutenkin nyt tuon saman aikaisen viimeisen vosekinnan jälkeen sit leikkauksein ...
Muoskain mukeloin kun oli sit nyt täsä yökylässä tykönäin, niin ihan vasiten otimma ja paistoimma Kaikettomat pitsiset plätyt...

.

...aamuiseksi palaseksi meille SILLÄ tiedän ja tiedostan et sen jälkehen on sit taatusti kaik noi liesituulettimen röörit laipion alapuoliset ( siis huonoistotilan puoleiset, ne jotka voinen itse putsi-putsistaa ) aivan taatusti rasvassa kylpeväiset - jos eivät jo sitä ennen ole... Niinpä aina passaa, ja tykkävän, paistella lettusia pitsisiä juurikin ennen kuin tulee liesituulettimen puhdistuksen aika. Eipähän ole "tyhjää työtä" ja tulee sit varmasti putsistettua moisen rasvaisen määrän jälkeen. On ns. kaksi kääpäjäistä samalla iskulla saatavissa; ensin herkut ja sitten sen jälkeen pakollinen työ puhdistuksen myötä, kun se muutoinkin pitäisi juuri silloin putsi-putsistaa. Jymmärsittekö, oi, Armaat Lukijain miun, mitä tarkoitan?
No, muttas...
   Jääkaappinen tulee putsi-putsistukseen täsä viel ennen Töitä alkavaisiain. Pyykkikone samaisen kohtalon koki vasta äskettäin. Ennen leikkausta? Muistaaksein, jotenka sillä ei viel ole hätiä mitiä.
    Olisipas se hauska, kiva, tietää et mitenkä se on muissa talouksissa ( vasiten perheellisissä talouksissa ); kuin usein ihmiset pruukkaa vosekkimaan ovat masinansa puti-puhtahiksi? Mik´ onkaan se määre isse kullahin jolloin tulee aika ja paikka tehdä moiset puuhat? Kuka kenties tekee näitä kuukausittain, kuka neljännes vuosittain tahi sitten vuosittain vaine vahi...
Onkoo sit niin, ettäs niitä ei tehdäkkään olleskana? Onko näissäkin olemasa ns. kaksi koulukuntaa? On ne/me jotka putsi-putsitamme näitä ain ajoittain ja sitten niitä jotka jos muistavat joskus tahi sitten eivät koskaan? Sitten vaine masinat moiset vaihtoon kun tarpeeksi tanakassa likamassassa rypevät tahi eivät muutoin enää toimi, jekkase, kun ovat sen verta jo "pietyt" ( kuten esim. lattiakaivotkin; puhdistetaan vaine muutoin yhteyksissä, jos sittenkään? )? ( Miten ihminen voinen elää ja olla sekä TOIMIA sellaisten konehin kera? )

   Toimii tahi ei toimi, niinhän se tää kevätkin "toimii".
   Nyt on nyt. Nyt on kelit, säät ja tilat nää olevaiset. Sitten kohta on jo aivan muuta.
On nimittäin Sään Ilmeilijät nuo ennustavaiset lupailleet tulevaiseksi endiksi LUNTA leveleille näille! "A-PU-VA!"; häätyneen sanoa sellaisista ennusteista jo.
Tosin eihän se ollunna kuine vappu, vapun tiemee.... 2019, 2017 ja 2015 kunne on viimotteeksi ollunna lumet maassa valkiana massana kauttaaltaan! Että tälleensä... ilmastoa ja muutosta...